Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Oli synkkä ja myrskyinen yö! #kotivara yhteispostaus.




Tsajut -blogin Satu ja Omavarainen -blogin Johanna ovat luotsanneet kotivaraan ja varautumiseen liittyviä yhteispostauksia. Bloggaajat ovat kirjoittaneet aiemminkin varautumiseen liittyviä postauksia ja Rakkautta ja maan antimiakin on osallistunut niistä yhteen.



Kotivaraan liittyviä juttuja löytyy somesta ainakin hästägeillä #kotivara, #kotivarahaaste, #varautuminen, #72, #turvallisuus, #riskienhallinta ja #kotivarapostaus.



Kotivaralla tarkoitetaan sellaista elämässä eteen tulevaa poikkeustilanteeseen varautumista, että kotoa löytyvät sellaiset perustarpeet, joilla tulee toimeen muutaman päivän. Tarkoittaen ruokaa, juomaa, lääkkeitä, erikoisruokia, eläintenruokia, kynttilöitä, pattereita, hieman käteistä rahaa, polttoainetta jne.
Tälläisiä elämän poikkeustilanteita saattaa olla ihan äkillinen ja raju sairastuminen vaikkapa flunssaan tai vatsapöpöön. Ei sen tarvitse sen kummempi "katastrofi" olla! Kun ns. "perä laulaa", ei kotoa paljon liikuta. Tai kun kova kuume yht'äkkiä nousee ja vie sinut vuoteen omaksi, on hyvä kotona olla jotain sellaista  helppoa ja nopeaa syötävää, ettei tarvitse edes yrittää lähteä mihinkään.



Kotivarahan tietysti riippuu elämäntilanteesta ja siitä, miten asuu. Kerrostaloasukilla saattaa olla erilainen kotivara, kuin syvällä maaseudulla asuvalla omakotitalon asukkaalla.



Marttojen nettisivuilta löytyy erinomaisia vinkkejä varautumiseen; mitä tarvitset ja paljonko mitäkin kannattaa varata per henkilö. Linkistä pääset lukemaan hyvän pdf -tiedoston varautumisesta.



Tämän kertaisen kotivarapostauksen aiheena on myrsky. Se, miten varaudumme myrskyyn ja miltä ajatus myrskyistä tuntuu. Olemmeko kokeneet hurjan myrskyn ja miten selviäisimme kovasta myrskystä?



Minun edellinen kotivarapostaukseni koskikin pitkälti tätä aihetta. Kerroin siinä monesta meitä "kurittaneesta" myteristä näinä Leppämäki vuosinamme. Voit käydä niistä lukemassa tästä linkistä .



Tuntuuko Teistä siellä, että tuulet ovat lisääntyneet? Meistä tuntuu! Ja välillä tuntuu, että ihan myrskyjäkin olisi useammin, kuin ennen.



Tämähän saattaa olla ihan mutu tuntua ja aikojen kultaamia muistikuvia siitä, että ennen aurinko paistoi ja niin edelleen. Onko sitä sitten nuorempana ihan oikeasti tälläisiin asioihin edes kiinnittänyt mitään huomiota? Minäkin asuin Tampereen keskustan laitamilla ja vieressä oleva Näsijärvi oli sellainen, että siellä oli aina aallokko, tuuli tai ei.



Kun tästä tuuli asiasta oikein etsii tietoa, sekin on hyvin ristiriitaista. Monessa jutussa kerrotaan, että tuulisuus on lisääntynyt tai ainakin tulee lisääntymään. Myös ainakin trooppisten alueiden myrsyjen lisääntymisestä kohkataan ilmastonmuutoskeskusteluissa.
Mutta toisaalta myös näytellään tilastoja siitä, että ei niitä tuulisia, saati myrskyisiä päiviä sitten sen enempää Suomessa olisi nyt kuin aikaisemminkaan on ollut. Ota tästä nyt sitten selvää!



Meillähän kun täytellään päivittäin sääpäiväkirjaa, laskeskelin montako tuulista ja tuuletonta päivää on ollut tämän vuoden alussa täällä Leppämäessä itäisellä-Pirkanmaalla.


46 päivään on mahtunut 20 tyyntä päivää ja 26 tuulista, joista 9 päivänä on ollut kovaa tuulta. Tämähän ei nyt laajaa käsitystä anna mistään. Ainoastaan kertoo, miten me olemme sään aistineet meidän tontillamme.



Viimeisten viikkojen aikana täällä on tuullut taas kovaa monena päivänä. Piipunhattu on vonkunut, pulkat kaatuilleet talon seinustalta, tavaroita on lennellyt pitkin pihoja ja koira haukahdellut ulkoa kantautuville kolahduksille öisin. Mutta ei nekään mitään myrskytuulia ole olleet. Ainakaan meidän mielestämme!


Millainen meidän suhtautuminen myrskyihin ja koviin tuuliin sitten on? Kunnioittava, se on selvää! Suhtaudumme aina varauksella, jos uutisissa kerrotaan tuulien yltyvän myrskylukemiin. Viemme pihasta tavaroita suojiin, pidämme eläimet suojissaan, laskemme vettä astioihin ja lämmityspatoihin, haemme polttopuita valmiiksi ja sen sellaista. Mutta emme kyllä mitenkään hysterisoidu! Jotenkin elämämme tuntuu siltä, että olemme koko ajan varautuneet melkein mihin vaan! Kynttilöitä, pattereita, ruokaa ja vähän kaikkea on koko ajan ja käden ulottuvilla.
Kännykät ja tietokoneet pidetään aina aikas hyvin akut täytettyinä. Mutta kokemus on osoittanut senkin, että pitkien sähkökatkojen aikana, tässä meidän läheisyydessä olevat linkkimastot eivät kauaa varavirralla toimi ja näin nettiyhteydet ainakin häviävät tosi nopeasti. Onneksi meilläpäin pitkät sähkökatkot ovat vähentyneet todella paljon ja esimerkiksi tänä talvena ei ole ollut yhtään kertaa sähköt poikki, vaikka lähistöllä on ollut useiden tuntien katkoksia. Pidetään sormet ristissä tämän suhteen!



Ihan meidän talon läheisyydessä kasvaa isoja puita. Emme ole lähteneet niitä kaatamaan vain varmuuden vuoksi. Mutta kyllä niiden kuntoa seurataan. 20 vuoden aikana meidän tontilla on kaatunut yksi koivu ja sekin viime syksynä. Vuosia sitten ratkesi saunan vieressä olevasta hyväkuntoisesta isosta männystä iso haara. Se hieman kolhi saunan katon lievettä ja katkaisi terassin kaiteen.
Yksi vähän matkan päässä asuva naapurimme kaadatti monta kuusta heidän tontiltaan ihan vain varmuuden vuoksi erään kovan tänne päin sattuneen myrskyn jälkeen. Jokainen tavallaan.





Koviakin myrskyjä on osunut kohdille Leppämäki vuosinamme. Niin kesällä, kuin talvellakin! En osaa kyllä edes sanoa, kummat ovat pahempia. Molemmissa on ne omat, pelottavat elementtinsä.
Ehkä kuitenkin kesämyrskyt siinä mielessä, että silloin kun sähköt ovat poikki monta päivää, se tuo haastavuutensa ruokien kylmänä ja jäässä pitämiselle. Talvellahan sähköttömyys ei puulämmiteisessä talossa haittaa ja kaivostakin saa vettä, vaikka vesihuolto katkeaisikin.



Kesällä kovat tuulet ottavat lehtipuihin, mitä meilläkin on tässä ympärillä aikas paljon. Toisaalta, talvella lumiset havut ovat yhtä "pahoja"!
Kesämyrskyt tulevat usein ukkosen kera. Me olemme mäkien ja järvien ympäröiminä ja tähän kun ukkonen pääsee, se saattaa jytyyttää tunti tolkulla.



Yhden tälläisen kesäyön ukkosmyrsyn muistan ja silloin kyllä pelottikin. Se kiersi ja kaarsi monta tuntia ja sitten se iski oikein kunnolla. Ennen h-hetkeä, ehdimme kiertämään pihan, viemään silloiset hevosemme sisälle, nyppimään sähköjohdot irti tietokoneista ym. ja sulkemaan ulkorakennuksien ovia. Vettä satoi niin paljon, että tuntui kuin joku olisi heittänyt sangolla vettä päälle.


Myrsky tuntuu ainakin minun mielestäni paljon pelottavammalta pimeällä ja yöllä, kuin päiväsaikaan. Ja jotenkin tuntuu, että usein myrskyt nousevatkin yötä vasten. Yöllä olo tuntuu haavoittuvammalta. Siltä että jos jotain sattuu, apu ei pääse ehkä niin hyvin luokse ja itse ei pääse auttamaan toisia.

Naapurin metsä on täynnä pois korjaamattomia
tuulikaatoja. Tämä on oikea luonnon oma
parkour -rata!

Joskus ukkonen raivosi niin, että salama iski lähimetsässä olevaan isoon kuuseen. Se katkesi keskeltä ja meni ihan säleiksi, joita lensi kymmenien metrien päähän tiheässä metsässä. Kaatunut puu tukki metsän poikki kulkevan lenkkipolun. Saatiin kaupungin puutarhurilta lupa tehdä kuusen jäännökset polttopuiksi.


Vaikka olemme nähneet monta myrskyä, emme niitä silti pelkää. Talomme on pieni ja vanha ja toki on tuulen sitä kurittaessa monesti huolta, että miten esimerkiksi kattopellit pysyvät paikoillaan. Meidän talo on tontin korkeimmalla kohdalla, joten tuulet se ottaa vastaan koko pinnallaan. Tähän saakka on kestänyt, mutta tuliko tässä nyt ne kuuluisat viimeiset sanat?!?



Tällä viikolla on ollut muualla maailmalla kovia myrskyjä. Englantia riepotteli Ciara -myrsky, jota Saksassa kutsuttiin nimellä Sabine. Tämä myrsky laantui Suomeen tulessaan vain koviksi tuuliksi ainakin täällä sisämaassa.


Mutta nythän on Ville Vallaton riehunut Islannissa ja Englanti saa kokea heti perään talven toisen kovan myrskyn. Suomikin saa tästä osansa ja jos säätiedotuksia on uskominen tätä postausta kirjoittaessa, Villen pitäisi kiusata meitä juurikin nyt tämän yhteispostauksen julkaisun aikana.


Toivotankin teille kaikille lukijoille turvallista myrskypäivää. Pitäkää huolta itsestänne, läheisistänne, eläimistänne, omaisuudestanne ja muista kanssakulkijoista.



Tästä linkistä voitte käydä lukemassa, mistä myrskyt saavat nimensä. Perinteisestihän ne nimetään naisten mukaan, mutta kyllä niiltä miestenkin nimiä löytyy. Ainakin tasa-arvoisessa Suomessa!



Käyhän lukemassa muiden tähän yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden mietteitä myrskystä; niihin varautumisesta ja kokemuksia niistä selviytymisestä.

Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/myrskyvaroitus
Tsajut https://tsajut.fi/myrsky/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html
Avaa silmäsi ja hengitä https://avaasilmasijahengita.wordpress.com
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/oli-synkka-ja-myrskyinen-yo.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/puu-urakka.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/vuorokausi-ilman-sahkoa.html
Koivun juurella https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html
https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/02/16/myrsky

9 kommenttia:

  1. Juuri eilen taas miehen kanssa puhuttiin noista lisääntyneestä tuulista ja myrskyistä joita on alkanut olla kaikkina vuodenaikoina entistä enemmän.Ja kotivarasta on viisasta huolehtia,vaikkei mikään maailmanlopun odottaja olisikaan. Turvallista sunnuntaita ja tulevaa viikkoa💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän säätilojen ääri-ilmiöistä puhutaan kovasti. Maallikkona niitä on vaikea analysoida, mutta kyllähän nyt omat mututuntumatkin ovat sellaiset, että tuulista on koko ajan. Kesälläkin monesti mietittiin kalaan menoa, mutta kun aina päiväsaikaan kävi kova tuuli.

      Kotivara on ihan hyvä juttu, vaikkei mihinkään erityisesti varautuisikaan. Kyllähän siinä ihan rahaakin säästyy, kun ei tarvitse kaupassa rampata joka päivä ja vähän suunnittelee sitä, mitä kaapeista löytyy.

      Turvallista myrskypäivää sinnekin päin!

      Poista
  2. meillä on kaapeissa kotivaraa jurri mainitsemistasi syistä.

    Myrskyt ovat minusta viime vuosina lisääntyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kotona on ihan hyvä olla kaikenlaista, ihan jo syystä, ettei tarvitse aina kaupassa käydä. Mielestäni sekin on jo jonkinlainen ilmastoteko!

      Poista
  3. Useamman puun kaatamisesta samalla kertaa voi aiheutua se, että tuuli pääsee tyhjään tilaan ja jäljelle jääneet puut kaatuvat. Hakkuualueilla tätä näkee, reunalla on kaatuneita runkoja. Kun pihani viimeisen ison koivun aika on, jätän siitä monen metrin "kannon" lintujen ja ötököiden kodiksi. Myrky pauhaa ulkona. Mutta kun sille ei mitään voi, niin ei auta muuta kuin odottaa, katkeavatko sähköt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Tästä meidän ympäristöstä on kaadettu muutamia vuosia sitten paljon metsää. Huomasi silloin heti, että tuuli pääsee puhaltamaan ihan erilailla, kuin ennen.
      Meillä ei mennyt edes sähköt! Puolen yön aikaan oli kyllä aikas riepotusta, mutta nyt asmu kuudelta on jo rauhallisempaa!

      Poista
  4. Täällä myös on metsien avohakkuut aiheuttaneet paljon puiden kaatumisia. Sen seurauksena muutkin parturoivat metsänsä ja tilanne vain paheni. Viime yön tuhoja en ole vielä käynyt katsomassa, mutta yksi laho koivu kaatui jo edellisessä myrskyssä saunapolulle. Myrskyt ovat lisääntyneet.
    Kotivaraa on meillä aina luonnostaan, sillä kauppaan ei syrjäkyliltä viitsi kovin usein lähteä. Rutiininomaisesti täytän juomavesiastiat kun aletaan ennustaa myrskyä ja kellarissa on aina vesipönikkä käyttövedeksi. Sähkönjakeluvarmuus on kyllä näillä kulmilla parantunut, kaapeleiden maahan upottamisen myötä.

    VastaaPoista
  5. Minustakin kovat tuulet ovat viime vuosina lisääntyneet. Tuo sääpäiväkirja onkin hyvä idea. Sellaista olisi kiinnostavaa itsekin pitää. Hyvää helmikuun jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Oma kommentointini viivästyi,sillä julkaisupäivänä iski myrskyn lisäksi aika kamala mahatauti joka kesti ja kesti. Onneksi oli kotivara, niin ei tarvinnut lähteä tartuttamaan muita.

    VastaaPoista