Kokeilevaa perunanaviljelyä, pakon sanelemana!

"Ei tähän kyllä mitään pottua istuteta!"

Olin TAAS kerran keväällä myöhässä perunansiementilausteni kanssa. Joka vuosi uhoan, kuinka tilaan ajoissa, jotta saisin perussiikliä erikoisempia siemenperunoita. No, aika ajaa aina ohitseni tässäkin asiassa. Jotain perunalajikkeita oli vielä silloin jäljellä ja sainkin tilattua neljää eri lajiketta. Ja vielä myöhemmin ostinkin yhtä lajiketta puutahamyymälästä lisää.
Olin niin tohkeissani siitä, että kerrankin onnistuin jotain perunansiementä netin kautta saamaan. Kun klikkasin "Lähetä", tajusin samalla, että olin tilannut 20 kiloa siemenperunaa. Ne kaikki pienet eräthän olivat jo loppuun myyty. Ja tosiaan sitten ostinkin 2,5 kiloa lisää. Plus parit kellariin jääneet pussin jämät ostoperunoista, jotka olivat alkaneet itämään. Siemenperunaa oli sitten yhteensä noin 30 kiloa!
Beiben mielestä olin tehnyt aika rohkean vedon peruna-asioissani. Ottaen huomioimatta muutamia tosiseikkoja, kuten:

• meidän kasvimaa on pieni
• meidän kasvimaa on sinistä savea
• meidän kasvimaalla ei peruna ole onnistunut koskaan, siis koskaan!
• eli, meillä ei ole perunamaata

Positiivisen elämänasenteen ja  runsaan huumorintajun omaavana, en antanut silloin keväällä tuollaisten "pienten" asioiden haitata ja hidastaa perunankasvatusintoani. Vaan suunnittelin jo järjestäväni pottutasting-illanistujaisia loppukesään! Ja luotin siihen, että Beibe muokkaa ihanasti minulle, möyhentäen ja suorastaan taikoen, kuohkean perunamaan. Sato tulisi olemaan ennen näkemätön!
Welcom to real life! Totuus, jota en ollut halunnut myöntää, läjähti päin perunanenääni tällä viikolla!  Beibe tuli alapellon kasvimaalta hikisenä, likaisena ja auringon polttamana ja ilmoitti minulle, ettei tällä pientilalla viljellä enään IKINÄ perunaa. Jos nyt edes tänäkään kesänä! Hän on koko viikon yrittänyt muokata mulle sitä pottumaata siitä savesta ja nyt sitten meidän möyhenninkin sanoi, että riittää tää raadanta. Siitä katkesi remmi ja Beibeltä pinna!

Ollaan yritetty sitä kasvimaata kattamalla kuohkeuttaa, mutta huonolla menestyksellä. Olen jokus aiemminkin kertonut tulvivasta maissimaasta ja veden valtaamista perunavaoista. Näidenkin helteiden jälkeen, maa on ihan märkää. Vesi ei vaan imeydy sinne saveen! Beibe sanoi mulle, että tonne ei niitä perunoita saada. Apua!
Osan perunoistani olin ensimmäistä kertaa ikinä, istuttanut pariin kasvilavaan. Olinkohan aavistellut kuitenkin pahinta? Ei vaiskaan, ajattelin kokeilla erästä varhaislajiketta, miten se kasvaisi lavassa. Ja blogeistahan olen lukenut, että hyvin pottu lavassakin tuottaa satoa. Ainakin muilla!

Ainakin varret kasvaa!

Hyvin ovat kuitenkin lähteneet kasvuun! Komeat ovat jo varret ja suunnittelinkin niiden kattamaista ruohosilpulla. Koska multaamaanhan niitä ei silleen perinteisesti lavassa pääse.
Kastelun kanssa olen ollut hieman hämilläni. Kuinkahan paljon lavapottuja täytyy kastella? Vanha kansahan sanoo, että "Peruna ei kaipaa vettä kuin keitettäessä!" Mutta lavassahan on erilaiset olosuhteet, kuin suoraan maahan istuttaessa.

Kasvarin päädyssäkin "tapahtuu"!

Lavaistutuksistani huolimatta, siemenperunaa oli vielä jäljellä pauttiarallaa 20 kiloa. Oli otettava hattu kouraan ja pyydettävä apua. Koska olin jo rehvakkaasti tarjonnut ystävilleni mahdollisesti ylijääviä siemenperunoita, soitin heille ja kerroin, oliskin vähän enemmän pottua tarjolla.
Ja onneksi heillä oli vielä parin vaon verran tilaa! Melkein kaikki meidän perunat saatiin maahan. Vähän tiheään menivät, mutta parempi niin, kuin että olisivat jääneet kokonaan istuttamatta. Pääsato on siis turvattu! Jes!
No, silti perunoita jäi muutama kymmenen jäljelle. Olin parissakin tv-ohjelmassa nähnyt ja lehdistäkin lukenut eräästä perunankasvatusvinkistä. Sitä siis kokeilemaan!
Eli perunat vaan maan pinnalle sopivin välein ja katetta päälle tosi paljon. Maan voi kattaa ensin märillä sanomalehdillä ja tehdä sitten pieni, perunan kokoinen viilto  lehteen, jotta pottu saa maakosketuksen.
Raahasin kasvimaalle vanhan ovenkarmin, katoin maan pahvilla ja sanomalehdillä. Kunnon kastelu, viillot lehtiin, potut viiltoihin ja kuivaa heinää päälle. Sitä meni nyt aluksi ainaskin 30 senttiä. Aion lisätä sitä vielä, kunhan ensin vähän painuu.

Vähän turhan tiheään potut tulivat!

Kahta lajiketta oli jäljellä, kiinteää ja jauhoista!

Kyllä se siellä jossain on, pottumaa!

Saas nähä, miten pottujen käy! Toisaalta ihan mielenkiintoistakin kokeilla. Mutta kyllä olis tullut suru puseroon, jos olisin kaikki 30 kiloa siemenpottua joutunut tälläin kokeilemaan.

"Onneksi minä en syö perunaa!"

Tytär kävi taas katsomassa, miten se äiti ja iskä pärjäilee. Isänsä hänelle päivitteli pienviljelyn rankkuutta: "Kyllä tää pienviljely on vähän tällästä. Ei oikeen tiedä, että mitä tää oikein on?" Tytär vastasi hänelle: "Pientä, se on pientä!"