Leppämäki on lehmätön!

Yhtenä aamuna menin ruokkimaan elukoita. Hehku makasi katoksessa, mutta ei noussut ylös. Se oli heti jo sellainen ihmetystä herättävä asia. Se nousi aina ylös, kun se huomasi jonkun sitä lähestyvän. Ja varsinkin aamuisin, koska tiesi ruokaa olevan tulossa.

Hehku ja Jonkka -sonni

Jaoin heinät elukoille ja annoin lampaille rehut, mutta Hehku vain seurasi touhujani edelleen maaten. Se oli muuten ihan pirteän näköinen, korvat höröllään ja silmät pullollaan. Näytti ihan normaalilta, ei vaan noussut ylös.
Menin sen luo, juttelin sille ja patistin ylös. Yleensä lehmän noustessa ylös, se aikas nopeasti kakkaa ja/tai pissaa. Nyt ei tapahtunut kumpaakaan ja huomasin mahan olevan nälkäkuoppien kohdalta pinkeänä molemmin puolin. Tämän lisäksi lehmä vain katseli, kun lampaat söivät rehujaan. Yleensä se menei heti heinille ja jos minä lähden lampaiden vierestä seisomasta, se yritti heti rynniä pöllimään niiden ruokia.
Hehkuhan ei saanut mitään muuta ruuakseen kuin heinää, suolaa,  kivennäisiä ja vettä. Koska kyseessä oli alkuperäisrotuinen lehmä, jonka rehunkäyttökyky oli hyvä ja sen lisäksi kun ei ollut lypsävä, energiantarve pieni.

Hehku Kyllikin kanssa!

Otin lehmän naruun ja vein sisälle, jotta näkisin kakkaako se. Heti sisään päästyä siltä sitten pieni erittäin pahalta haiseva kakka tulikin. Hätäkakka, kun muu lauma jäi ulos.
Päätös soittaa eläinlääkärille oli tullut jo, kun lehmä ei noussut makuultaan syömään. Annoin sille suuhun tunkien sellaista pötsin toimintaa tehostavaa jauhetta. Mittasin myös kuumeen ja tarkistin jalat. Usein jalkavaivat aiheuttavat myös syömättömyyttä.
Jalat olivat ihan kunnossa ja kuumettakaan ei ollut. Mutta lehmä ei röyhtäillyt ja kun painoi korvaa mahaa vasten, oli aikas hiljaista. Lehmän sisuksista pitää kuulua sellaisia viemäriääniä.

Eläinlääkäri sanoi tulevansa jonkin ajan päästä ja kävin tarkistamassa kakkatilanteita ja lehmän vointia. Kakkaa ei ollut tullut, ruoka ja lämmin vesi ei ollut kelvannut ja lehmällä oli ihan kuin vilunväreitä. Ne viittasivat siihen, että sillä oli kipuja.

Hehku seuraa silmä kovana, kun Beibe tekee aitaa. Lehmä tietää pääse-
vänsä kohta kesälaitumelle.

Eläinlääkäri tuli, koputteli mahaa ja sanoi, ettei kuulu kilinää. Kilinän kuuluminen tarkoittaa sitä, että juoksutusmaha olisi pois paikoiltaan.
Mutta ei mahasta sitten kuulunut mitään muutakaan. Eläinlääkäri sanoi, että siellä on ihan hiljaista. Hän ei myöskään saanut Hehkua röyhtäisemään.
Sisätutukimuksessa hän tunsi, että paksusuoli oli aivan kaasua täynnä. Joten diagnoosina oli paksusuolen kiertymä ja kohtalona lopetus. Eli vähän samanlainen juttu, kuin hevosilla ähky.
Sanoi, että kyllä näitä joskus on lehmiltä leikattukin. Joskus jopa onnistuttukin.
Märehtijöiden mahat on vähän sellaisia, että kun niissä toiminta sammuu, uudelleen käynnistäminen voi olla mahdotonta. Näin minä olen asian käsittänyt ja niin eläinlääkärikin sanoi. Ennuste sen selviämiseen olisi ollut häviävän pieni!

Tytär taluttaa Hehkua ja se ihmettelee Helmiina -kanaa ja sen tipuja

Koska Hehkulla oli tuskia, en edes halunnut ajatella sen kuljettamista johonkin. En hoidettavaksi, enkä teurastettavaksi.

Sain Beiben töistä kiinni ja pyysin tulemaan kotiin. Meidän oli siis tehtävä nopea hätäteurastus. Hehku ammuttiin meidän toimesta kotipihaan. Kuolema oli nopea ja siisti, kuin kuolema näin tehtynä voi olla.

Siinä maataan rentona, sorkka ojossa!

Sellaista käsitettä kuin lemmikkilehmä ei järjestelmä tunne. Sitä koskee tuotantoeläintä koskevat säädökset. Tälläinen kotona teurastettu lehmä onkin kaikkein helpoin hävittää syömällä. Tässä asiassa onkin sitten ollut järki vastaan tunteet. Koska eläintä ei ollut lääkitty mitenkään, se oli turvallista käsitellä ruuaksi. Eläinlääkärikin sanoi, että tokihan lihat voi käyttää, jos vain pystyy.

Tyylinäyte, kuinka sierain puhdistetaan! ='D

Lehmän ottaessaan täytyy tiedostaa sellainen asia, että se on iso eläin ja se myös joskus kuolee. Pitää olla tehtynä itselleen selväksi, miten toimia kun sen kuoleman aika on. Pystytkö itse tekemään lopetuksen, käsittelemään ruhon. lihan ja sivutuotteet. Ja pystyykö sen tekemään edes suurin piirtein säädöksien mukaan.

💓

Minä olen tämän ajatusten vaihdon tehnyt itseni kanssa silloin, kun kotitarvelehmän ottamista suunnittelin. Niin kuin teen joka kerta, kun hankin jonkun kotieläimen, astutan eläimen tai pistän kanamunia hautomakoneeseen. Olenko aikeissa pitää eläintä pidempään, vai onko mahdolliset poikaset tarkoitus pitää itse, myydä tai käyttää lihoiksi?  Ei ole kenellekkään hyväksi, ei ihmiselle, saati eläimelle, jos suunnitelmaa ei ole tehty.

Hehku on aikanaa tullut meille kotitarvelehmän virkaa täyttämään. Sellaista siitä ei kuitenkaan tullut, mutta se osoittautui niin mukavaksi lehmäksi, että siitä tuli meidän rakas lemmikki. Se sai elää leppoisaa kyyttökuningattaren elämään, Leppämäen itseoikeutettuna valtiattarena. Se on ollut minun terapialehmäni ja sen kuulumiset on menneet aina minun ja Beiben voinnin kyselyjen edelle.

Tiesin, että se tulee joskus kuolemaan. Olin myös tehnyt suunnitelman, että se ei koskaan lähde kuolemaan kotoansa. Olin myös tehnyt itselleni selväksi, että se käytetään hyödyksi. Niin meidän, kuin meidän muiden eläinten ravinnoksi.
Vaikka kuinka on tätä suunnitellut ja ajatuksissaan sen itselleen selväksi tehnyt, tämä tuli todella paljon aiemmin, kuin piti. Olin ajatellut, että Hehku elää ainakin parikymppiseksi ja se lopetettaisiin vanhana lehmämummona.

Ratkaisu lehmän lopettamisesta oli kuitenkin tosi helppo, koska näki sen kivun. Koska itsekin tiedän, kuinka vakavia märehtijöiden ruuansulatushäiriöt ovat ja siihen vielä eläinlääkärin lausunto, asiassa ei ollut vaihtoehtoja.
Silti tälläinen nopealla aikataululla tehtävä lehmän kotiteurastus toi aivan hirvittävän työmäärän. Ainahan se on kova urakka, mutta varsinkin näin ennakoimatta.

Hehku miehelässä kesällä -17!

Olen kyllä käynyt sellaisen tunneskaalan läpi tässä viimeisten päivien aikana. Olen vuoron perään kauhistellut itseäni ja toisaalta ollut todella ylpeä vahvuudestani. Olen itkenyt tosi paljon. Mutta samalla ajatellut, että ei paljon suurempaa surutyötä ihminen voi eläimensä eteen tehdä.
En myöskään ole sortunut spekuloimaan miksi näin kävi. Mielestäni en ole tehnyt mitään väärin. Kai sitä eläinkin voi äkkiseltään sairastua, jos kerran ihminenkin?

Hehku Tipin ja Naperon kanssa.

 Moni on sanonut, että ei olisi pystynyt tekemään sitä, mitä minä tein. Ei tarvitsekaan pystyä, jokainen hoitakoon lehmänsä omalla tavallaan. Mutta sen sanon, että oltiin kyllä hyvä tiimi Beiben kanssa tässäkin asiassa.

Ajatellut asian hyviäkin puolia, mitä kuitenkin on ollut tilanne huomioon ottaen. Se, että huomasin lehmän kivun aamulla, enkä lähtenyt kouluun. Se, että saimme lehmän nopeasti lopetettua, Se, että oli kylmää, eikä kesähelteet...
Vaikka tämä nauta on ollut meillä eläneistä kaikkein rakkain, sen teurastaminen, käsittely ja syöminen on kuitenkin tuntunut näin jälkikäteen jollain tapaa kaikkein helpoimmalta. Kuten Beibekin sanoi, että se oli pakko lopettaa.

Hehku oli Kuukunan lempieläin! <3

Eläimetön on huoleton. Mutta kuten eläinlääkärikin minulle lähteissään sanoi, elämä ilman eläimiä olisi kyllä paljon ilottomampaa. Kun näitä vuosia tuon ihanan pikku kyytön kanssa ajattelee ja kuinka paljon iloa ja kokemuksia se meille toi, hänen sanoihinsa on helppo yhtyä!

Hehku 10.04.2010-19.09.2019