Ihana pihasaunio!

Käytän tosi vähän villiyrttejä siihen nähden, että niitä kuitenkin opiskelen ja yrttineuvojan tittelinkin nykyään omaan. En kauheasti ole innostunut yrttilitkun... siis yrttiteen juomisesta ja haluan käyttää niitä enemmänkin syötäviin, kuin juotaviin ruokiin. Itse tehty luonnonkosmetiikkakin jonkin verran kiinnostelee, vaikka yleisesti kosmetiikkaa käytänkin tosi vähän.

Villiyrteistä nousee väkisinkin omia lemppareita. Mesiangervo on ihan minun suosikkini, mutta pidän kovasti pienestä pihasauniostakin. Se on sellainen rikkaruohon maineen omaava, sekä väheksytty ja  jää auttamatta "serkkunsa" kamomillan varjoon.
Pihasauniolla on samoja vaikuttavia aineita, kuin kamomillallakin. Nämä sauniot sisältävät atsuleenejä, kumariinia, sapoiineja, parkkihappoja ym. Vaikka pihasauniossa on niitä kamomillaa vähemmän, sitä kannattaa kerätä ja käyttää. Koska harvemmin kamomillasauniota on niin hyvin saatavilla.
Pihasaunio sisältää aineita, jotka rauhoittaa niin mieltä, kuin kehoa. Sanotaan, että kamomillasaunio sopii niille, jotka syyttä valittavat. Eli minulle!
Pihasaunio- tai kamomillasauniotee iltateenä auttaa nukahtamaan, jopa yliväsyneenä. Vatsavaivoihin oiva yrtti myös. Siitä on apua ilmavaivoihin ja ripuliin. Kamomillaa onkin käytetty vauvojen koliikin hoitoon.
Kuukautiskipuihin, yskään, flunssaan, ientulehduksiin ja sisäisesti vaikka mihin! Ulkoisesti peräpukamiin, ihovaurioihin, akneen ja jopa nivel- ja hermosärkyihin. Piha- ja kamomillasauniot ovat todellisia superyrttejä!
Täytyy kuitenkin muistaa, että kamomilla ja pihasaunio saattavat aiheuttaa allergisia oireita, varsinkin pujoallergikoille.

Pihasauniossa mielestäni paras juttu ja ominaisuus on kuitenkin sen maku! Englanniksi pihasaunio on pineappleweed eli ananasruoho. Se hyvin kuvastaa sen hedelmäistä tuoksua ja makua. Kamomilla taas mielestäni tuoksuu vihreältä omenalta. Näiden molempien näköislaji peltosaunio eli saunakukka, ei omaa hedelmäistä tuoksua ja se on lääke- ja ravintoyrttinä mitätön.


Leppämäessä pihasauniota ei kasva kuin pihatien reunoilla kituliaana. Kamomillaa minulla on pikkuisen lasikasvihuoneen soralle levinneenä. Siitä saan kerättyä ja kuivattua kukintoa tee- ja kosmetiikka-aineksiksi vähäsen.

Koska tosiaan meillä ei tätä himoitsemaani rikkaruohoa kasva, innostuin ihan valtavasti, kun huomasin Osaran kasvimaalla upeat vankkavartiset pihasauniot. Keräsin pienen ämpärillisen sitä varsineen kotiin viemisiksi.

Pihasauniosta pidän siksi, että se maistuu mansikan ja vadelman kanssa niiiin hyvältä! Sami Tallberg on sanonut pihasaunioista ja mansikasta, että ne ovat samanlainen makupari kuin varhaisperuna ja tilli. No, minä en välitä tillistä perunan kera, mutta pihasauniosta kyllä mansikan kanssa!

Koska meidän kylän toiselta mansikkatilalta saa vielä myöhäilajikkeiden satoa, pääsinkin kokeilemaan tuoretta pihasauniota mansikan makuparina. Tein kuusenkerkkäsiirapista, sitruunamehusta ja vedestä marinadin marjoille ja sekoitin siihen pihasaunion kukkia ja silputtuja lehtiä. Tuli niin hyviä mansikoita että!

PIHASAUNIOLLA MAUSTETUT MANSIKAT, 2-3 ANN.

• 1/2 l mansikoita
• 1/2 dl kuusenkerkkäsiirappia (voi käyttää myös hunajaa tai vaahterasiirappia)
• 1/2 dl vettä
• puolikkaan sitruunan mehu
• 1 rkl silputtua pihasaunion lehteä
• 1rkl pihasaunion kukintoja

Halkaise mansikat kahteen tai neljään osaan. Mittaa siirappi, vesi ja sitruunamehu kattilaan ja anna kieuhua hetki hiljalleen niin, että neste hieman vähenee. Jäähdytä ja lisää pihasaunion kukinnot ja silputut lehdet liemeen.

Kaada liemi mansikoiden päälle ja sekoittele hyvin. Laita maustumaan jääkaappiin ainakin pariksi tuntia ja sekoittele välillä. Voit antaa maustua myös yön yli, jolloin mansikat mehustuvat enemmän.

Syö sellaisenaan, tarjoa jäätelön, jogurtin, rahkan, kermavaahdon tai vaikkapa lättyjen ja pannukakun kaverina. On hyvää!

Me söimme pihasauniomansikat aamupalalla banaanilättyjen kanssa. Oli tarkoitus syödä ne jo illalla, mutta vatsat olivat niin täynnä ateriasta, että jälkkäri ei enään uponnut. Mansikat eivät kuitenkaan maustuneet liikaa, vaikka yön yli olivatkin marinadissa.

Loput kukinnot ja lehdet kuivasin kuivurilla talvea varten. Mutta sitten jäi ne varret. Mitäs niistä? Olin lukenut, että varsista voisi uuttaa juomaa, mitä voisi sitten tarjoilla valkoviinin korvikkeena. Koska lämpimät yrttijuomat eivät ole niin minun mieleen, tälläistä kylmää juomaahan oli sitten kokeiltava.
Ohjettahan ei mistään löytynyt, joten tein juoman samaan tapaan kuin mansikanakantamehun . Ja hyväähän siitäkin tuli!

Näyttääkin ihan valkoviiniltä!

PIHASAUNIOJUOMA

• n. 2 l pihasaunion varsia
• 2 l kiehuvan kuumaa vettä
• 1 sitruuna
• 1-1,5 dl sokeria
• 2 tl viini- tai sitruunahappoa

Huuhtele pihasaunion varret kylmällä vedellä puhtaiksi. Kiehauta vesi kattilassa ja laita pihasaunion varret veteen.

Viipaloi hyvin pesty sitruuna (tai käytä luomu sitruunaa) ja lisää se kattilaan. Lisää sokeri ja happo, sekoita hyvin ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään yön yli. 

Voit sekoitella juomaa välillä, jotta sokeri varmasti on sulanut. Painele myös sitruunan viipaleita, jotta mehu irtoaa niistä.

Siivilöi juoma seuraavana päivänä ja nauti hyvin kylmenneenä. Säilyy noin viikon jääkaapissa, mutta on niin hyvää, että tulee kyllä juotua aiemmin. Jos haluat säilyttää kuitenkin kauemmin, pakasta juoma.

Varret tummuvat kuumassa vedessä.

Väkisinkin olen alkanut miettimään, mihin saisin lisättyä pihasauniota meidän tontille. Pihasauniohan on kova leviämään siemenestä ja alunperin viljelykarkulaisenahan se on Suomeen tullutkin. Pitäisi varmaan perustaa sille ihan oma kasvilava kasvimaalle. Se on mielestäni jotenkin niin ihanan tuoksuinen, monikäyttöinen ja symppis villiyrtti!