Joulu; tuli ja meni!

Me oltiin koko joulunalusviikko tosi väsyjä. Beibe oli viiden vuorossa ja mäkin heräsin joka aamu puuhastelemaan samaan aikaan, vaikka menin ite töihin vasta puol kasiin. Mutta kun taas tuntui, että aika loppuu kesken!

Meillä ei edes ollut mitään ihmeellistä meininkiä jouluksi täällä, että ihan turhaan itteemme väsytettiin! Aattona oli ihan perushommat, elukat ulos, niiden ruokinnat ja sonnan lappaamiset. Elukat saavat jotain pientä extraa ruokakuppeihinsa jouluna, halutaan niitä hieman huomioida.

Kanoille ripustin kaalinkerän kanalaan. On siinä niillä puuhaa sitä nokotellessa!

Luonnon linnuille Beibe teki uuden ruokinta-automaatin. Alkaa olemaan niin paljon populaa lintulaudalla, että pitää lisätä ruokintapaikkoja.

Poikettiin tonttuilemassa kavereilla naapurustossa, isä ja veli poikkesi pikaisesti ja syömävieraiksi tuli tytär ja vävy.

Mutta kyllä minä olin ruokapöydässä iloinen siitä, että olin kuitenkin jaksanut tehdä sienisalaattia ja sillitartaria, plus muut herkut. Ja tietysti sen rosollin!

Kinkkua meillä ei paistettu tänä vuonna. Sain työnantajaltani joululahjaksi kinkun kyllä, mutta annoin sen pois. Ajateltiin, että sitä jää turhaan haaskuun tällä syöjämäärällä. Ostinkin töistä valmiita kinkkusiivuja ja se oli kyllä virhe! Me kun ei muutenkaan juuri syödä mitään voileipäkinkkujakaan, niin nämä valmiit joulukinkkusiivut olivat kyllä pohjanoteeraus. Ja kun vielä joulupöydässä oli Beiben töistä joululahjaksi saamat savukalkkunasiivut, mitkä olivat vielä surkeampia kuin minun kinkkuni, lihapuoli pöydässä oli onneton. Minulle jäi siitä hieman paha mieli! Ei harmittanut yhtään, että olin kinkkuni pois antanut. Vaan se, etten paistanut jotain pientä sianpalaa joulupöytään, kuten olemme joskus aiemmin tehneet. Ensi jouluna viisaampia!

Onneksi kalaan oltiin panostettu ja se puoli pelasti paljon joulupöydässä. Laatikot olivat Beiben hommaamat. Joskus teen ne itse, mutta usein meillä on ollut "äitien tekemät" laatikot joulupöydässä. Nyt tänä vuonna en edes olisi ehtinyt/jaksanut niitä tehdäkkään!
Jokatapauksessa, ruokaa oli taas yllinkyllin ylensyöntiin! Ruokaseura oli hyvää ja ruokakin ihanaa, sitä kinkkua ja kalkkunaa lukuunottamatta.

Oli pyhä tarkoitus mennä joulukirkkoon, mutta täydellä mahalla ei jaksanut/huvittanut ja vettäkin satoi reippaanlaisesti. Käytiin vaan Maurin kanssa pikku lenkillä ja katsomassa samalla kirkonkylällä sinne sytytettyjä ulkotulia.

Jo vuosia on ollut tapana, että kirkonmenojen aikaan, kylän läpi halkovalle kävelytielle sytytetään ulkotulia. Tänä vuonna roihujen määrä oli puolitettu ja meidän oli käveltävä ihan kirkolle saakka ne nähdäksemme. Muina vuosina niitä on ollut koko kävelytien matkalta. Joka vuosi henkilö, joka tätä touhua hoitaa, pyytää rahaa ja talkooväkeä paikallislehdessä. Niin kiva tapa kuin tämä onkin, minusta se olisi pitänyt lopettaa siihen, kun roihutouhun alullepanija sen lopetti. Siitä olisi silloin jäänyt kiva muisto. Nyt se hiipuu pikkuhiljaa näköjään.

Loppu aattoillasta meni kahdestaan saunoessa ja lahjoja availlessa. Ollaan oltu taaskin kilttejä! Jos lahjojen määrästä voi jotain päätellä. Saatiin paljon, hyviä, tarpeellisia ja käytännöllisiä lahjoja.

Saunapolku oli hieman lipoisa!

Kiitos kaikille kivoista lahjoista. Ainakaan suklaan ja viinin määrästä päätellen Leppämäessä ei vietetä tipatonta tammikuuta ja laihiksellekkaan ei ehdi vielä vuoden vaihteesta!

Kuka tunnistaa tyynyn kuvan? =D

Eläimiäkin oli muistettu! <3

Laku sai lahjaksi matolääkkeen! ='D

Joulupäivänä kävimme syömässä kossupataa veljeni perheen luona. Tytär, vävy, toinen veljeni ja isäni olivat myös paikalla. Joulupäivä on myös isäni syntymäpäivä ja tänä jouluna hän täytti 70-vuotta. Ihanan aterian jälkeen juotiinkin kakkukahvit konjakin kera!

Mukava ilta kerrassaan; maittavaa ruokaa ja mahtavaa seuraa! Oli mukavaa taas kokoontua lähipiirin kanssa. Veljeni tuli Japanin työkomennukselta Suomeen ja tytär ja vävykin pääsivät Madeiran lomareissultaan kotiin, vaikka hankalaksi meinasi mennä. Sinivalkoiset siivet eivät meinanneet kantaa jouluksi kotiin! =D
Maailmanmatkaajilta minä sain myöhästyneet synttärilahjat ja me molemmat tuliaisia. Ai, että!

Madeirakakkua ja- viiniä, sun muuta!

Kyllä tyttö tietää, mistä äiti pitää! <3

Japanin tuliaisia!

Kuultiin, että ainakaan veljen perhe ei ollut saanut meidän joulukorttia. Toivottavasti kaikki meidän lähettämät kortit eivät ole myöhässä. Tai peräti hukkuneet! Lähetin ne kahdessa punaisessa kuoressa asiamiespostin kautta. Ensi jouluna taidan tehdä suosiolla näin!

Illalla kotona korkattiin Beiben kanssa yksi viime jouluna saamamme kuoharipullo ja kilistettiin George Michaelin muistolle ja tietysti mukavalle joululle!

Tapaninpäivä meni kelien suhteen samaan kaavaan kuin koko joulu; vettä, räntää ja kovaa tuulta! Kyllä se vaan on todettava, että tämä tälläinen lumeton ja vesisateinen sää, alkaa olemaan perinteinen joulusää täällä itä-Pirkanmaalla!

Pikku lenkillä käytiin Maurin kanssa ja pakolliset elukkahommat, mutta muuten meni telkkua töllätessä koko Tapaninpäivä. Areenasta katseltiin luonto-ohjelmia, Strömsöä ja Sorjosen viimeinen jakso. Illalla katsottiin elokuva manaajakoulutuksessa olevasta papista. Ei niin jouluinen sanoma siinä elokuvassa!

Tapanina jouluruuat taas maistuivat yhden välipäivän jälkeen ja lipeäkalaakin syötiin. Se on niin herkkua, edellyttäen että siitä pitää!

Tämä joulu meni jotenkin ihan itse eestään! Beibekin sanoi, että  itse joulun odotus oli paljon kivempaa, kuin itse joulu! Ehkä tämä lyhyt viikonloppu teki sen, ettei oikein ehtinyt virittäytyä tunnelmaan. Ja minä itse olin hieman flunssainen pyhien ajan.

Aina olkkarin ohi kulkeissa, tonttumuori oli liikkunut!

No, oli ja meni. Ensi vuonna sitten uudelleen!

Tonttumuori ei ensi joulua nää. Kiitos kuuluu Maurille!