Piinaava kuivuus!

Paikoin metsämansikat ovat ihan lääpällään!

Nyt on kuivaa! Meillä täällä itä-Pirkanmaalla ei ole satanut viikkokausiin. Pikkuhiljaa se alkaa näkymään luonnossa. Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, että vielä jokin aikaa sitten vesi lillui alavilla paikoilla. Ja nyt on sitten niin kuivaa, että pölisee!

Naapurin pellolla kylvetään. Vaikea uskoa, että tuolla mikään itää!

Ja onneksi eivät kylvä ihan tuossa rajapellolla. Olisi joka paikka harmaana!

Pihassa kuivuus alkaa näkymään sillä, että nurmikot ovat paikka paikoin ihan ruskeana. Meillähän on tässä ihan talon ympärillä kalliota. Hyvin huomaa paikat, missä kallio on aikas lähellä pintaa.

Nurmikkoa meillä on niin paljon, että sitä ei todellakaan aleta kastelemaan. Ainakaan vielä.... Onneksi meillä on kaksi omaa kaivoa, ettei tarvitse kunnanvettä kasteluhommiin käyttää.

 Pelloillakin kuivuus näkyy niin, että heinä on lakannut kasvamasta. Kuten olen moneen eri otteeseen maininnut, että meidän pientila on varmaan pitäjän savisin. Ja savimaahan on siitä kiva, että sitten kun se kuivuu, se kuivuu kunnolla!

Huonosti kasvaa!

Ne kohdat pellosta, mitkä olivat vedenvallassa lähes koko viime kesän ja tämän kevään, ovat nyt ihan paljaana ja halkeilleina. Kiva!

Halkeaakohan Kiinaan asti!

Lammen pinta laskee ihan silmissä! Vesi siinä on laskenut ainakin puolimetriä. Se oli keväällä ihan piripintaan ja tulvi ylivuotoputkesta ylikin.
Se on onneksi syvästä päästä pari metriä syvä. Mutta matalasta päästä alkaa jo lumpeet kohta jäämään kuivalle maalle!

Lumpeilla alkaa olemaan kohta kuivat oltavat!

Pihametsikön puista männyt ja katajat näyttävät kärsivän eniten. Ainakin ne, mitkä ovat tuossa pihatien varressa ja lähellä  talon vierus kalliota.

Männyt kellastuu...

... ja katajat ruskistuu!

Meidän talonpäädyssä olevalla kalliolla on tosi paljon mehitähtiä ja kallion alla kasvaa saniaisia. Ne ovat nyt tosi kovilla. Viime kesänä mehitähdet kukoistivat ja kukkivat niin mehevinä että. Saas nähdä miten niiden käy tänä kesänä. Toisaalta, ne ovat kyllä todella sitkeitä. Niiden ei tarvitse saada kuin tippa vettä ja taas herätään henkiin!

Mehitähdet ihan keltaisina!

Maksaruohotkin alkavat rapistumaan.

Saniaiset allapäin!

Metsäpuutarhaa olemme joutuneet kastelemaan. Rodothan saivat vähän siipeensä, tai pitäisikö sanoa "lehteensä", viime talven pakkasissa ja kevään ahavassa, vaikka niitä keväällä heti kasteltiinkin. Huonosti kukkivat, kaimalikkaa lukuun ottamatta, mutta viime kesänähän kaikki olivat niin upeassa kukassa. Ei kai nekään joka vuosi runsaasti kuki.

Marketta kukoistaa! <3

Perennat metsäpuutarhassa ovat kipeästi veden tarpeessa!

Marjapensaat ja hedelmäpuut saavat olla oman onnensa varassa. Mutta pensasmustikoita olemme kastelleet. Ne kun ovat muutenkin aikas kuivassa paikassa puimalan päädyssä. Jopa sateisina kesinä niihin ei vesi välttämättä osu.

Osassa pensasmustikoista on ihan kivasti kukkia!

Karhunvatukkaa ollaan kastelut ihan jo keväästä. Se kun on sellainen, että aikaisin keväällä saattaa kuivahtaa, jos maa on vielä jäässä.
Nyt karhunvatukassa on jo isot nuput! Jos mitään ihmeellistä ei satu, tänä vuonna sato ehtii kyllä kypsyä aivan varmasti!

Karhunvatukka on tosi kaunis kukkiessaan!

Meillä ei yleensä perennapenkkejä kastella. Ne mitkä ovat tähänkin asti selvinneet, selviävät kyllä jatkossakin.
Mutta... nyt meillä on näitä omia hankintoja, joita vähän haluaa helliä. Kuten Beiben aikanaan Virosta ostamat oranssi kullerot...

... ja minulle rakkaat ukonhatut ja kirjavalehtinen lehtosinilatva.

Pieni lehtosinilatva

Köynnösukonhattu

Vaaleanpunainen ukonhattu

Myöskin joitain juuri kukintaansa aloittavan janoa olen vedellä ravinnut.

Pionin pallukka!

Unikon karvainen nuppu!

Jättipoimulehden kaunis nuppu ja klassinen vesipisara!

Vuorikaunokki availee kohta kukintaansa!

Pari talvea sitten, monta perennaa koki kovan kohtalon Leppämäessä, kun talvi iski rousteen paljaaseen maahan. Esimerkiksi komeat kallionauhukset kuolivat melkein kaikki. Nyt näitä paria jäljelle jjäänyttä olen hoivannut kastelemalla.

Pidän kovasti kalloinauhuksista!

Kasvilavojen kastelussa on ollut ihan tarpeeksi kyllä hommia ilman noiden kukkapenkkien kastelua. Aamuin ja illoin on saanut kastelukannujen kanssa taapertaa. Onneksi lammessa riittää vielä kasvimaalle vettä ja Beibe on tuonut traktorin perässä vettä tynnyrillä minulle kasvihuoneelle. Josko ahkera kastelu yhdistettynä tähän lämpöön toisi mahti sadon tänä vuonna. Ainakin näyttää lupaavalta!

Harvoin meinaan pavut ovat toukokuussa näin isoja!

Kuivuushan ei ole meillä se ainut vitsaus, vaan myös hyttyset käyvät hermoille. Olimme toiveikkaita, että kuivuus veisi hyttyset nopeasti, mutta turha toivo. Niitä on niin maan perkeleesti! Jopa Beibe, joka ei ole niille herkkä, on ollut ihan paiseilla.

Ei ole kivaan, ei!

Mutta kaunistahan nyt on ollut, sitä ei sovi kiistää! Iltaisin ihailen talon päädyssä olevaa vanhaa, valkoista syreeniä. Se on niin valoisan näköinen. Ja onneksi se näkyy hienosti yläkerran ikkunasta, että sitä voi ihailla turvalliseti, ilman pelkoa verenimiöistä!

Perjantaiksi on annettu säätiedotuksessa pieni toive sateesta. Saas nähdä, miten käy!