Saanko esitellä... syreenit sametti ja nuokku!

Sametti edessä, nuokku takana.

Olen istuttanut puimalan ja kanalan väliseen tilaan kaksi syreeniä. Samettisyreenin, jota olen jossain nähnyt kutsuttavan myös pikkusyreeniksi, ja nuokkusyreenin. Ne ovat olleen paikoillaan jo monia vuosia, mutta niiden elo ei ole helppo.

Nuokku

Samettisyreeni ostettiin joskus vuosia sitten Lepaan puutarhamessuilta pikkutaimena. Paikka valittiin sille puimalan takaa lähinnä siksi, että se oli suojaisa.

Tuuli on kuitenkin päässyt syreeniä riepottelemaan joka vuosi. Ja juuri niihin aikoihin, kun se tekee tosi pitkät vuosikasvannaiset. Ne kasvavat aina tosi pitkiksi ja ovat ihan hirvittävän rapsakoita.

Niinpä tuuli on ne katkonut lähes kaikki aina joka vuosi. Samettisyreeni ei ole siis kovin hyvin kasvanut ja kukkinutkaan kuin kerran yhden kukkatertun voimin.

Tänä kesänä siitä on kasvanut sen verran tuuhea puska, että kovatkaan tuulet eivät katkaisseet siitä kuin yhden vuosikasvannaisen. Siitä on tullut iso syreeni vihdoin!

Kukkaterttujakin siinä on yli kymmenen. Ai että olen ylpeä siitä! Vaikeuksien kautta, se ehti tänä vuonna kasvattaa uudet oksansa niin koviksi, etteivät ne katkeilleet tuulissa.
Kukat eivät ole tuoksultaan läheskään niin voimakkaan tuoksuisia, kuin esimerkiksi pihasyreenin. Mutta kyllä illalla tuulen tyynnyttyä, ihanan tuoksun voi aistia ohi kulkiessa.

Ei samettisyreeni ole kuitenkaan ainut "katujen kasvatti". Sen vieruskaveri nuokkusyreeni on kokenut vähintään yhtä kovia elämänsä aikana.

Nuokkusyreeniä ei ole tuulet tuivertaneet, vaan sitä on niin sanotusti "pannut pakkanen".
Ostettiin nuokku jo monta vuotta sitten Pinsiön taimistolta. Olin sellaisen nähnyt ensimmäisen kerran linja-auton ikkunasta, Kalevankankaan hautausmaata vastapäätä olevan taloyhtiön pihassa. Siitä asti tiesin, että haluan joskus omaan pihaani nuokkusyreenin.

Nuokun nuppu

Pinsiön taimistolla pieneen nuokkuun törmätessäni sen silmää räpäyttämättä ostin. Beibe kyllä vähän varoitteli siitä, että mahtaako meillä menestyä. Leppämäki on silleen III-IV vyöhykkeen rajoilla. Ja nuokulle luvattiin vain III:sta.

Taas on naapurin mehiläinen kylässä!

Niinpä jo heti ensimmäisenä talvena pakkanen puraisi nuokkua oikein kunnolla ja melkein kaikki sen oksat kuolivat.

Mutta niin vaan se aina kasvatti juuresta uutta versoa. Kunnes talvi taas niitä palellutti.

Mutta sitten ilmeisesti muutamat edelliset leudommat talvet antoivat nuokun olla rauhassa, eikä sen versot pientä puremaa lukuunottamatta ole paleltuneet. Niinpä edes viime talvi ei tehnyt sille hallaa.

Nuokku on kukkinut kerran aikaisemmin muutamalla kukalla. Mutta nyt se kukkii ihanasti ja runsaasti. Siinä on monta kymmentä kukkaterttua.

Tuoksu on vielä miedompi, kuin sametissa. Mutta on se ei haittaa, kun nuokku on niin kaunis!
Mun yksi kaveri kävi kylässä meillä ja minä oikein esittelin nuokun rakkaanani ja halasin puskaa. Samettia mitenkään väheksymättä!
Saatoin näyttää ehkä vähän tyhmältä ja hoidon tarpeessa olevalta, mutta en ainakaan paljoa liioitellut tunteitani tätä puskaa kohtaan.

Mitään hajua ei meillä Beiben kanssa ole, mitä nämä meidän syreenit ovat niinkuin alalajeiltaan. Mutta sillä ei olekkaan meille mitään merkitystä. Me molemmat vaan tykätään tosi paljon kaikenlaisista syreeneistä ja lisää aiotaan hakkia näistä kahdesta selviytyjästä innostuneina.

Synkkä-kukko tuli ladynsä kanssa katsomaan, että mitä ihmettä toi touhuaa!