sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Eläinten kesän avaus pikku maajussin kanssa!




Lauantaina toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kanoille se tarkoitti pitkään jatkunenn sisälläolon loppua ja  ulkoilukauden alkua. Meillä ei ole katettua ulkoilutarhaa, joten kanat ovat joutuneet olemaan sisällä.
Laki määrää, että siipikarjaa on pidettävä 1.3.- 31.5. niin, ettei ne pääse kosketuksiin muuttolintujen kanssa. Ruokaviraston (ent. Evira) sivuilta löytyy selkeät ohjeet asiasta.

Tämähän koskee ihan meitä kaikkia, joilta siipikarjaa löytyy. Ihan meitä tavallisia kanaharrastajia ja meidän lemmikkikanoja! Ihan samalla lailla, kuin ilmoitusvelvollisuus siipikarjan pidosta.

Kohti valoa... silleen positiivisella mielellä!


Minä olen yrittänyt parhaani mukaan lakia noudattaa, vaikka onkin tosi vaikeaa olla päästämättä kanoja ulos. Tuntuu ihan eläinrääkkäykseltä pitää niitä sisällä, kun kelit ovat komiat ulkona. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että tämä on vain meidän kaikkien turvallisuudeksi, niin ihmisten kuin eläintenkin.

Meillä on kanalassa verkotettu ikkuna ja ulosmenoluukkukin vaihdetaan ilmojen lämmittyä verkolliseen. Kanaset saavat raitista ulkoilmaa ja kuunnella keväisen luonnon ääniä. Ne myöskin saavat vihreää syödäkseen heti kun sitä vain alkaa ulkona kasvamaan.

Kyllä kesä on kanan ja kukonkin parasta aikaa!

Kuukuna oli parahiksi mummulassa, kun kanojen oli aika päästä ensimmäistä kertaa ulos tänä kesänä. Poika oli niin mukana touhuissa ja näytti monta kertaa mummulle, mistä kanat tulevat ulos. Ihan siltä varalta, ettei mummu tiedä!


Nämä jättikanat kukkoineen ottavat aikas rauhallisesti ulostulon. Osa niistä saattaa vähän lehahtaa sillalta. Mutta suurin osa tuli Synkkä-kukon johdolla arvokkaasti astellen alas.

Arvokkuus on säilyttettävä tilanteessa kuin tilanteessa! ='D

Mummua vähän jännitti, miten kanaset suhtautuvat ulkona pikkupoikaan. Sisällä ne kyllä väistävät ja varovat häntä. Mutta ulkona saatetaan ollakkin rohkeampia ja uskaliaampia. Orpingtonkukkokin on lähes yhtä isokokoinen kuin tuollainen 1-vuotias lapsi.




Mutta kaikki meni tosi hyvin ja kanat eivät hetken päästä edes huomanneet pikku maajussin tarhassa oloa.
Kuukuna osaa olla hienosti eläinten kanssa ja tarkkailee niitä kiinnostuneena. Hän ei yhtään jahdannut kanoja, vaikka mummu vähän alkuun epäili näin käyvän.

Yksi kana jäi pesään ja poika katselee, etteikö se meinaa
ulos tulla ollenkaan!


Eiköhän ne heltat ala kohta punoittamaan!

Synkästä on tullut oikein komea kukko! <3

Kanalan seinustalla on häkki, missä konehaudotut nuorikot ovat. Niistä lähtikin kananuorikot uuteen kotiin ja kukot pääsevät kohta muiden joukkoon tarhaan ulkoilemaan. Kuukunan kanssa seurattiin niiden kuoriutumista ja poika on aina halunnut käydä niitä tallissa katsomassa. Nytkin hän muistaa aina missä nuorikot ovat ja niitä täytyy päästä katsomaan.

Siellä ne ovat!

Alkaa jo nää kanat väsyttämään! =)

Olimme Beiben kanssa päästäneet päivää aiemmin Hehkun laitumelle ja lampaatkin pääsivät syömään toiseen tarhaan sinne kasvanutta heinää. Poika oli aivan ihmeissään, missä eläimet olivat, kun ne eivät olleet tutussa tarhassaan.

Neiti kesäheinä! <3



Kuivaa heinää silti vielä lisäksi!

Poika on niin hauska, kun hän aina kaula pitkällä katselee, missä lampaat ja Hehku ovat. Varsinkin Hehku tuntuu olevan hänestä kiinnostava.
Onneksi eläimet löytyivät ja päästiin niitä ruokkimaan ja ihmettelemään.




Eläinten hoitamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa tälläisen pikku maajussin kanssa. Mutta onhan tämä nyt aivan ihanaa touhuta tuollaisen kanssa!


6 kommenttia:

  1. Varmasti menee enemmän aikaa pienen lapsen kanssa eläimiä hoidellessa, mutta samalla se on omanlaistaan kasvatusaikaa. Kuukunalla on moniin tämän päivän lapsiin verrattuna etuoikeus tutustua maatalouseläimiin konkreettisesti. Kylläpä muuten vuosi on mennyt vikkelästi. Kuukunakin on jo pieni poika, eikä enää vauva.
    Noin komean kukon perässä kanojen kelpaa astella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun poika on meillä, ollaan aina suunniteltu hommat niin, että ne pystyy hänen kanssaan tekemään. Nyt oli kahdestaan tän touhupyllyn kanssa, mutta hyvin pärjättiin! 😃

      Synkkä on komea kukko ja yhtä lempeä kuin edeltäjänsä Bull-kukko oli.

      Poista
  2. hei Marketta löysin blogiisi Kolme sisarusta postauksesi kautta. rakennan parhaillaan vanhan yrttipenkin paikalle lavapenkkiä, mihin aion istuttaa juuri nuo intiaanien käyttämät kasvit, maissin, kesäkurpitsan ja ruusupavun, lisäksi suunnittelin laittavani siihen myös ison auringonkukan. penkin keskiöön pystytin juuri ennen iltapv kahvia kelottuneen naapurin isännän kaataman katajan. tässä kahvia juodessani päätin googletella, josko löytäisin jotain kivoja ideoita. blogisi parissa menikin hieman kauemmin. pieni maajussi on tomera apulainen. ihanaa, kun hän pääsee touhuamaan eläinten parissa turvallisesti mummin ohjauksessa.
    myös edellisen postauksesi luin ajatuksella. liityin lukijaksi, koska haluan palata vierailulle myöhemminkin. joskus se on pienestä kiinni, kaikki ei sitä voi ymmärtää. voin uskoa sen, miten tärkeitä nuo pikkuruiset vaahterat ovat Sinulle, uskon luojia ja lujittajia siihen, et elämä voittaa syvimmänkin marraksen keskeltä. kaikkea hyvää kesääsi sinne pienelle rakkaalle maatilalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona kauniista sanoistasi ja ihanaa, että löysit blogiini! Minulle tuo paljon iloa, jos joku saa vinkkejä ja inspiroituu postauksistani.

      On ihan mielettömän hienoa olla mummu! Tuo pieni poika on tuonut minun sekä Beiben elämään paljon iloa. Hänen vuokseen minä jaksan vaikka mitä!

      Olen jotenkin aina ajatellut, että on tärkeää tehdä asioita ihmisten ja eläinten eteen. Itseänikin ihmetytty, kuinka tärkeäksi koin noiden pienten vaahteroiden hoidon. Ja että juuri ne saivat minut nousemaan pariinkin otteeseen sohvanpohjalta ylös.

      Poista
  3. Voi mikä ihana maajussi, suloinen Kuukuna! Varmaan hän saa kanssasi touhuillessa hyviä eväitä elämää varten! Kuukuna onkin kasvanut jo kovasti! Meilläkin kanat vietiin kesäkanalaan, luulivat varmaan että teuraaksi ollaan menossa kun huuto oli niin kova, no eipä tietenkään vaan kesäkotiin. Poika päätti saatella yhden ilmajokisneidon kanalaan, mutta neito päättikin toisin ja siitä alkoi kanajahti, ilmajokiset ovat totta tosiaan kovia juoksemaan!

    Ihanaa, että linnutkin pääsevät nauttimaan kesätuulesta! Kaikkea hyvää Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin sydäntä sulattavaa katsella, kun tuo pieni mies ottaa maasta heinää ja tarjoaa sitä eläimille! <3 Hän on kasvanut paljon ja kehittynyt. Varsinkin päiväkoti ja sen arki toisine lapseineen on tehnyt pojalle hyvää.
      Toivottavasti hän myös joskus elämässään arvostaa sitä, mitä täältä on saanut.

      Kanat eivät aina osaa arvostaa omistajansa hyviä aikeita! Ja uskon kyllä, että nuo maatiaiskanat helposti voittavat kilpajuoksun! ='D

      Poista