Otus kaatoi Leppämäen vanhan matriarkan!

Rauduskoivun viimeinen leposija puuliiterin päällä!

Kyöstin päivän "otus" -myrsky iski Leppämäkeen syöksyvirtauksena. Olin juuri tullut kotiin kananhakureissulta ja saanut kahvikupin, sekä voikkarin naaman eteen, kun alkoi tapahtumaan. Kissa oli kyttäämässä sisäänpääsyä ikkunalaudalla ulkona. Se singahti yhtäkkiä johonkin ja samassa koira haukahti. Sen jälkeen näin vain sivusilmällä, selkäni takana ulkona tapahtui jotain.

Tytär sanoi, että liiteri on oikeastaan tunnelmallisen
näköinen lehväverhossaan!

Meidän pihatien päässä ennen taloa, on kolme mäntyä,
joista keskimmäinen katkesi.

Latva oli täynnä kukintoja ja ajattelin, että pitäisiköhän
lähteä hakemaan pullo viinaa ja tehdä tinktuuraa niistä!

Vaistomaisesti vedin pään hartioiden väliin ja toivoin parasta. Humina oli aivan kuin lentokone olisi laskeutunut pihaan ja talon päädyssä oleva iso rauduskoivu kaatui juuret ilmaan nousten. Pihatien varressa oleva mänty katkesi ja latva sinkoitui monen metrin päähän männystä.

Tästä näkee, kuinka lähellä
taloa puu oli!

Tuulen humina oli niin kova, että kaatuvista ja katkeilevista puista ei kuulunut sen yli mitään ääntä. Oli kyllä pelottavaa!
Hetki ensimmäisen syöksyvirtauksen jälkeen tuli toinen, mutta ei niin voimakas. Tämäkin kyllä sai kaikki puut taipumaan ihan luokille!
Kesti todella pitkään, ennen kuin uskalsin mennä ulos katsomaan myrskytuhoja. Kissakin onneksi oli pinkaissut auton alle turvaan ja singahti heti sisälle, kun oven avasin.

Lampailla on nyt herkuteltavanaan tuoretta koivun lehdestä!

20 vuotta sitten, kun ajoin ensimmäistä kertaa Leppämäen pihaan ja näin ihanan riippakoivun talon päätykalliolla, olisin voinut ostaa koko paikan ihan sen vuoksi. Minä rakastin tuota puuta ja tuntui ihan uskomattomalta, että sitä ei enään ole kalliolla.

Minäkin pistin sitä salaattiini ison kourallisen ja oli hyvää!

Olen kuivannutkin kaksi kuivurillista lehteä.

Saunaveteenkin on tuoksua antamaan laitettu!

Tässähän olisi voinut olla kyllä kaikki katastrofin ainekset ja pitää olla todella tyytyväinen, että kukaan ei loukkaantunut tässä rytäkässä. Liiterikin taisi säilyä kohtuullisen ehjänä puun äkkihyökkäyksestä sen katolle. Harjapelti on saanut osumaa, mutta muuten rakennus pysyi ehjänä.

Ihan kaikkea ei vielä pääse näkemään, koska puuta ei ole saatu pois kokonaan liiterin päältä. Me saimme tyttären perheen kerpputalkoisiin sunnuntaina ja Beibe on saanut yhden ison sivuhaaran vasta sahattua. Kyllä tässä hommaa piisaa. Ylimääräistä sellaista!

Liiteri sai peruukin!

Siinä on menossa kanille ja marsuille koivunoksia.

Mäntykään ei tehnyt katketessaan suuria vahinkoja. Yksi alppiruusu jäi sen alle ja siellä se vieläkin on. Katsotaan, onko se ihan menetetty, kun saamme latvan sen päältä pois. Mikkeli -alppiruususta katkesi yksi verso. Pienet vahingot siihen nähden, että metsäpuutarhassani on kymmenkunta rodoa.

Kerppuja kuivumaan!

Kyllä tämä tapaus taas osoitti, että pieni ihminen on ihan avuton luonnon myrskyjen edessä. Ei mitään voi, kun oikein alkaa tapahtumaan. Ei muuta kuin yrittää suojautua! Nöyränä pitää olla luonnonvoimien edessä.

Omppu osallistui kerpputalkoisiin nukkumalla toisen ison
rauduskoivun alla.

Nyt olenkin hullun raivolla tosiaan tehnyt elukoille kerppuja kuivumaan talvenvaralle. Kuivurikin on pöhissyt yötä päivää kuivaten koivunlehtiä teeaineksiksi ja ties miksi muuksi. Kuusenkerkkiä minun kyllä piti viikonloppuna kerätä. Mutta koivu tai kuusi, puu joka tapauksessa!

Pikkuoksat oksasahalla ja isommat sitten moottorisahalla.

Pitkistä oksista sai hienoja seppeleitä!

"Harmittavasti" minulle tuli kouluun lähtö kolmeksi päiväksi ja kuivatushommat katkesivat siihen. Koulussa on kyllä tällä viikolla mielenkiintoiset opinaiheet, mutta katkaisi nämä yllätykselliset kotihommat pahasti. Mutta aion koulusta palattuani vielä kuivata koivunlehteä lankojen värjäämistä varten. Niitä voikin ihan vaikka saunanlauteille levitellä kuivumaan, kun ei ole niin tarkkoja, kuin jos syötäväksi kuivaa.

Beibe teki nyt tyhjillään olevaan siirtotalliin
kuivatustelineet kerpuille.

En ole koskaan oikein välittänyt koivun mausta! Maistuu mielestäni ihan saunavihdalta. Mutta olen ilmeisesti aina maistanut hieskoivua ja tämä oli rauduskoivu. Yrttioppaan sanovatkin, että rauduskoivu on c-vitamiinipitoisempi kuin hieskoivu ja parempi aromiltaan. Se pitää paikkansa ja olenkin syönyt salaateissa vanhan matriarkan lehtiä. Eivät maistu yhtään vihdalta, vaan voimakkaalta salaatilta.
Koivunlehdet sisältävät nestettä kehosta poistavia aineita, mutta eivät kuitenkaa rasita munuaisia. Niinpä niiden käyttö on turvallista kohtuullisissa määrin.
Jalkakylpyinä helpottavat jalkojen turvotusta, sekä koivulehtivesi on oivallista huuhdetta hiuspohjalle ja vaaleille hiuksille.

Vielä mahtuu, sekä tänne, että tallinylisille ja puruvarastoon.

Me saamme matriarkasta paljon hyödynnettävää eläinten ja ihmisten ruuaksi, värjäysaineita, ehkäpä risutöihin aineksia ja todella paljon polttopuita. Mutta olisimme suoneet sen jäävän pystyyn ja jatkamaan elämäänsä Leppämäen valtiattarena. Jäämme kyllä kaipaamaan sitä!

Kyllä kestää tottua näkymään!