 |
| Ohjeet teltan kasaamiseen. Huvittaa tuo, että purkamiseen ohjeistetaan tekemään päinvastoin kuin kasaaminen. |
Koulun Kestävällä tavalla toimimisen -tehtävissä on yhden yön retkihaaste. Nämä Moodle -tehtäväthän ovat kuulemma sellaisia, että niitä ei välttämättä kaikkia tarvitse tehdä. Voi tehdä, jos haluaa. Mutta minä olen niitä kyllä yrittänyt tehdä ja palauttaa, koska minun Ketaton kurssini on jäänyt hieman vajavaiseksi kevään aikana Osarassa etäopiskelun takia. Olen ajatellut optimistisesti, että kun teen ahkerana tyttönä näitä verkossa annettuja tehtäviä, kuittaan niillä ehkä puutteeni vaikkapa siinä suunnistuksessa. Taitaa olla toiveajattelua, mutta koskaan ei voi tietää!
 |
| Ei muuta kuin telttaa pystyyn! |
Olin kyllä koko kevään ajatellut ottaa härkää sarvista ja oikein suunnitella jonkinlaisen yön yli retken. Mutta kun on ollut vähän kaikkea!
 |
| Hyvinhän kasaaminen sujuu! |
Alkukeväästä oli Kuukunan sydänoperaatio ja sitten Neelan syntymä. Nämähän vaikuttivat meihin niin, että meillä ei siis ollut mahdollisuutta elukka- ja kotivahteihin.
 |
| Koska Beibe tulli töllistelemään touhujani, nakitin hänet kuvaajaksi. |
Sitten olikin jo taas koulua lähiopetuksena ja se toi omat kiireensä. Keväällä muutenkin linnut lauloivat yötä päivää ja eihän silloin kukaan ulkona nukuttua saa. Ja seuraavaksi tuli hyttyset, polttiaiset ja paarmat. Seli, seli!
No, sitten kun olin suunnitellut ajankohdan olevan retkihommille sopiva, isäni sairastui ja kuoli. Tämä vei sen verran voimia ja aikaa, että retkeily ei tullut mieleenkään.
 |
| Vanhana telttailijana kuitenkin kasaus sujuu ihan kuin ei mitään! |
Kaikki nämä edellä mainitut kuitenkin taitaa olla tekosyitä! Kyllähän meillä nyt teltan pystyyn saa ihan minne vaan. Ja eikä se nyt olisi ollut kuin järjestelykysymys mennä vaikka ihan lähimetsään yön yli retkelle.
 |
| Huomatkaa keskittynyt ilme! ='D |
Suurin syy saamattomuuteeni tämän koulutehtävän suhteen on ollut se, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa ulkona nukkuminen. Ei siis kiinnosta ja toiseksi kaikki nämä vaivani ei kyllä tykkää yhtään kroppani maassa makuuttamisesta.
 |
| Sadesuoja päälle! |
Mutta edellisenä viikonloppuna päätin, että nyt se tapahtuu. Me nukumme teltassa! Siis me, koska aioin pakottaa Beiben mukaani "nauttimaan" tästä ihanasta yöstä luonnonhelmassa. Eli meidän pihassa!
 |
| Tässä näkee tyypillisen työskentelyasentoni. |
 |
| Kun ei kyykkyyn pääse, niin sitten ollaan selkä suorana! |
Olen miettinyt tosi paljon sitä, että miten voin opiskella luontoalaa, kun en harrasta vaelluksia ja nuku ulkona. Jotenkin luontoihmisen streotypiaan kuuluu kiipeillä vuorilla, laskea koskea, maastopyöräillä, kerätä rinkkaansa kaikkien Suomen kansallispuistojen merkit ja mielellään käydä vähän ulkomaillakin eräilemässä. Ja kun minä en tee mitään näistä edellämainituista!
 |
| TaDaa! |
Eräs nuorempi opiskelijakaveri nukkui kevään jaksoilla ihan vain omasta halustaan ulkona teltassa asuntolan takapihalla. Hän sitä puhuikin, että oli hieman hämmästellyt, että luontoalan opiskelijoista löytyy paljon sellaisia, jotka eivät ramppaa kansallispuistoissa ja yövy kesällä ulkona.
 |
| Tuntuu kovalta! |
Minähän olen todella paljon ulkona. En harrasta mitään varsinaista liikuntaa siellä, vaan liikuskelen ja luontoilen. Meiltä löytyy niin paljon lähiluontoa ihan kodin läheltä, että tuntuu hieman hassultakin lähteä johonkin kovin kauas luontoon liikkumaan. Mielestäni ei ole niin kestävällä tavalla toimimistakaan, jos ajelee autolla ympäri Suomea vain luonnossa liikkuakseen.
 |
| Kyllä tästä selvitään! |
Kyllähän me ollaan jonkin verran nyt korona-aikaan käyty lähiseutujen luontokohteissa päiväretkillä. On ollut kyllä tosi kivoja reissuja eväineen! Ihania maisemia ja luontokokemuksia ollaan nähty ja saatu, kun kasvillisuus ym. on hieman erilaista kuin näissä kotinurkissa.
 |
| "Miten täältä pääsee pois? |
Meillä on teltta. Kolmen hengen Halti, jonka Beibe on joskus vuonna "miekka ja kivi" hankkinut. Tytär on sillä joskus kavereiden kanssa nukkunut ulkona ja ompa se ollut kasattuna meidän aittaankin.
Ainakin yhtenä juhannuksena ollaan koko perhe anoppilassa siellä nukuttu, jopa useampi yö.
 |
| Jos yöllä tulee kylmä tai tuskia, ei ole pitkä matka kotiin! |
Tehtävän annossa oli, että pitää itsenäisesti suunnitella retki. Valita leiripaikka, suunnitella reitti, sinne olisi hyvä mennä julkisilla tai vaikkapa kävelle, miettiä varustus ja mitä retkellä syötäisiin. Myös leirin pystytys piti hoitaa itsenäisesti ja kaikki muukin piti tehdä ihan itse, vaikka kaverin sai ottaa mukaan.
 |
| Yön pimeydessä otsalamppujen valossa kohti yösijaa! |
Minusta nämä kaikki toteutuivat! Tämä retki paikkoineen, reitteineen, varustuksineen ym. oli todella tarkkaan suunniteltu. ='D Lisäksi minä kasasin leirin ihan yksin. Se on sitten asia erikseen, mitä mieltä opettaja tästä on!
 |
| Pieni retkilamppu toimitti kattovalon virkaa! |
Otsalamput, pieni retkivalaisin, pullo itse tehtyä mehua, paljon vaatetta, ylimääräinen peitto ja villasukat. Siinä oli meidän yön yli retken varustus.
 |
| Pipokin minulla oli päässä, mutta se oli jo hätävarjelun liioittelua! |
Pahimmat pelkoni telttailussa oli ne, että en saisi unta, minulla olisi kipuja, linnut metelöisivät ja kukko alkaisi kiekumaan auringon noustessa.
 |
| Silmälasit turvassa roikkumassa. |
Yllätyksekseni sainkin nukahdettua melkein heti. Olin ehkä stressannut koko päivän itseni väsyksiin miettimällä yötä ja telttailua.
Kylmäkään ei tullut, vaan päinvastoin kuuma. Kaksi ihmistä lämmitti yllättävän hyvin pikku kupoliteltan! Kosteutta sen sijaan yöllä riitti ja petivaatteet olivat kuin suoraan pesukoneesta tulleet. Nekin kyllä alkoivat kuivumaan auringon noustessa.
 |
| Lakritsa tuli aamulla katsomaan, että mitä ihmettä noi puuhaa! |
Yllättävän helposti yö teltassa kuitenkin meni. En herännyt kuin ehkä sata kertaa! Kipuja oli olkapäässä, polvissa ja selässä. Beibellä oli ottanut lonkkiin ja selkään. Lisäksi kun hänellä ei ollut happikonettaan mukana teltassa, hänellä oli hengityskatkoksia. Hänellä kun on uniapnea.
Mutta tämä oli ihan mielenkiintoinen ihmiskoe. Näköjään näilläkin vaivoilla varustettu ihminen selviää hengissä, pienillä vaurioilla yön telttamajoituksesta.
Herkkuahan nukkuminen kovalla patjalla ei ollut, mutta ehkäpä paksummalla voisi kokeilla uudemman kerran.
 |
| Beibe singahti aamulla teltasta sisälle keittämään kahvia. Ihan siis kahvinkeittimellä! |
70-80 -luvuilla tuli paljon nukuttua teltassa. Telttailuhan oli ihan sitä sen ajan touhua! Kakarana mökillä ja mummuloissa yövyttiin aina kesäisin teltassa.
Tätä kyllä minäkin haluaisin omille lapsenlapsilleni jakaa. Muksuillehan kaikki tälläinen on elämystä ja olisi ihanaa ensi kesänä Kuukunan ja Ompun kanssa nukkua mummulassa öitä teltassa. Mutta se paksumpi patja on kyllä ensin hommattava!
Teltassa on tullut vietettyä lukuisia öitä, vaelluksilla ja festareilla, partioretkillä ja Eurooppaa kierrellessä. Islannissa tuuli niin kovaa, että pekäsin lentäväni teltan mukana mereen.
VastaaPoistaHieno retki ja telttakokemus. Suomessa luonto on niin helposti saavutettavissa, ettei tarvitse vasiten lähteä luonnonpuistoihin. Mieluiten kuljen omia polkujani kuin valmiiksi kulutettuja reittejä.
Käytännössä asun metsässä ja siellä liikkuminen on jokapäiväistä elämääni. Telttamajoitus ei enää kiinnosta, yöksi kotiin 😊
Vähän samoilla fiiliksillä. Nuorena tuli nukuttua festareilla teltassa. Ikinä en unohda Yyterin hiekkoja teltassa sisällä!😆
PoistaEn tiedä, ovatko meidän lapset (siis omillaan asuvat nuoret aikuiset) jotenkin poikkeuksellisia, kun heillä ja kavereillaan tuntuu olevan todellinen telttailuboomi meneillään. Siis jo ennen koronaa. Pyörillä yleensä kulkevat ja pystyttävät teltat metsään. Tai nukkuvat riippukeinuissa. kotoa eivät kyllä ole tapaa oppineet, sillä mökkipihaa kauemmaksi emme ole heitä telttailemaan vieneet. He telttailevat jopa talvella, jolloin vuokraavat kaminallisen puolijoukkueteltan. Lapsemme asuvat Etelä-Suomessa eri kaupungeissa, mutta sama meno tuntuu olevan.
VastaaPoistaJoo, olen kyllä samaa huomannut, että nuoret ovat löytäneet taas telttailun. Riippumatot taitavat olla myös suosiossa. Olen myynytkin meidän karitsoiden taljoja sellaisille, jotka haluavat niitä lämmikkeeksi riippumattoon.
PoistaKoronakin on vielä lisännyt varmaan telttailua. Mutta eikös 80 -luku ole muutenkin muotia!
Mun kuopus on innokas telttailija. Hän käy yksinään tai kaverinkin kanssa joskus retkillä, ei kovin kaukana, mutta kuitenkin. Mukana on retkikeitin ja vesitonkat jne. Saattaa viipyä useamman päivänkin ja joskus mennyt myös fillarilla. Arvostan!!
VastaaPoistaItse en ole innokas telttailija myöskään. Kolme vuotta sitten olen yhden yön teltassa nukkunut (koulun juttuja) ja se oli kamalaa. Palelin koko yön, hädin tuskin sain nukuttua, alusta oli kalteva ja kivimuhkurainen, ja lisäksi bongailin yömyöhällä siellä pimeässä teltassa useita hirvikärpäsiä pitkin nahkaani ja meinasin hulluksi tulla niiden takia. Seuraavan yön nukuin todellakin mökissä, aika monen muun "eräretkeilijän" kanssa. Se oli paljon mukavampaa sekä muutenkin hauskempaa!! (Telttakaverini sitkeästi nukkui toisenkin yön teltassa.)
Nyt tuli kyllä hitusen huono omatunto siitä, että taisin luvata lapsenlapselle (kohta 6v) telttayön kesän aikana meidän pihassa. Unohdin kyllä aivan täysin koko jutun.... uuups!! Ja enää en tod telttaile, yöt on jo kylmiä.
Meidän lapsista kaksi nuorinta muuten tapasi aika paljon nukkua lapsena teltassa. Yhdessä tai erikseen, siis kumpikin omassa teltassaan. Teltat pystyttivät suunnilleen toukokuussa jo ja siellä nukkuivat lähes nolla-asteisessa kelissä tyytyväisinä. Meillä oli sellaset matkasängyt, jotka ainakin joskus heillä siellä oli, se saattoi olla lämpimämpi vaihtoehto kuin maassa makaaminen. Joskus kävin yöllä hädissäni katsomassa, kun lämpötila todella oli lähes nolla, että onko kersat ihan jäässä... no ei, pelkkä peitto päällä (ei siis makuupussia) ja aivan lämpimiä olivat.
Jotkut on telttailijoita, jotkut ei. Niin se vaan on. Mä en oo, ja olkoot niin, vaikka kuinka luontoalaa olen itekin opiskellut. Teoriassa voin oikein hyvin suunnitella viikon telttaretken kamoineen ja ruokineen; meidän piti tehdä sellaiset suunnitelmat koulussa tehdäkin (viikko syksyllä ja toinen viikko talvella, ajatus olla yksin Saariselällä retkeilemässä), mutta käytännössä ei yhtään houkuta toteuttaa mokomia.
Hienoa, kun sait tehtävän suoritettua!! Kelpasiko opelle?? =)
Tuo oli kyllä hyvin sanottu; toiset ovat telttailijoita, toiset eivät! ='D
PoistaKaipa tähän tottuisi ja pakko on kyllä ensi kesänä ainakin jo Kuukunan kanssa nukkua teltassa. Lapsien on kuitenkin ihan hyvä oppia elämästä kaikenlaista!
Meikäläiseltä kyllä kanssa onnistuu telttaretken suunnittelu ruokineen varmasti teoriassa. Kunhan ei ite tartte sille mukaan lähteä! ='D
En ole kysynyt opelta, kun ei ole ollut hänen tuntejaan tällä viikolla. Tehtävän on perille saanut ja tiedostot avannut, eikä ole kommentoinut mitenkään. Eikös hiljaisuus ole myöntymisen merkki? ;')
Wow, hatunnosto!!
VastaaPoistaNimittäin telttailu kuuluu niihin erätaitoihin, joita minä, joka muuten koluan kyllä melkein mitä vaan, en siedä. Luettelitkin jo hyvin suuren määrän hyviä tekosyitä miksi.
Jos joku kantaa metsään teltan ja sinne kunnon bonnelpatjan, harkitsen asiaa. Vielä ei ole ollut tarjokkaista tunkua.... =D
Omalla pihalla mekin telttailimme kerran lasten kanssa, mutta tässä ongelmana oli ensin pitkälle yli puolenyön möykkäävät mopot ja muut nuorison liikehdintä ja välittömästi sen jälkeen aloittivat naakat, harakat, varikset ja muut..... voi taivas, miten sitä oli samoilla silmillä pari vuorokautta telttaretken vuoksi. Ei ikinä enää!!
Ai että kun on ihanaa, että ainakin ikätovereista löytyy sielunsiskoja tässä asiassa! Kyllä se vaan on niin, että tähän ikään on niitä huonosti nukuttuja öitä paljon takana (ja vielä edessäkin) ja palautuminen niistä tällä iällä vaikeaa, ettei halua ehdoin tahdoin itteensä alttiiksi moiselle laittaa.
PoistaOnhan tuolla teillä ihan kiva patikointimatka :) joten kyllä pitäs kelvata. Oli meilläkin teltta, mut en lähtis minäkään edes pihalle nukkumaan siihen. Hyvä kun selkä kestää omassa sängyssä pyörimisen.
VastaaPoistaMuutenkaan en ole eräilyihminen, olen vaan katellut juutuubista joskus erävlogeja. Tvn eräohjelmat on jo liikaa.
No kyllähän nyt 20 metriä on jo aikas matka! ='D
PoistaKyllä iän ja vaivojen myötä teltassa nukkuminen on vaikeutunut. Näin se vaan on!
Minä kyllä katselen netistä tosi paljon kaikkia eräily ja ulkoiluohjelmia. Ihailen ihmisiä, jotka vaeltelevat kuukausitolkulla jossain jänkällä. Mutta ei minusta varmaan kyllä sellaiseen olisi. Ainahan niitä ohjelmia voi kuitenki katsella ja nauttia toisten kärsimyksistä! ;'D
Me kiersimme aiemmin miehen kanssa aina kesäisin Keski-Eurooppaa joka toisen yön nukkuen leirintäalueilla teltassa, joka toisen mökissä, hotellissa tms. Lasten kanssa reissatessa on kuitenkin helpompi varata majoitus ennakkoon eikä sitä telttaruljanssia enää oikein jaksa. Nyt meillä on kuitenkin tapana nukkua koko porukalla ainakin yksi yö kesässä teltassa omalla pihalla. Aurinkoista elokuun jatkoa!
VastaaPoistaJotenkin sitä nuorempana on sopeutuvaisempi yösijansa suhteen.
PoistaLapsille telttayöt ovat elämys!
Pienenä olin ihan leirieläin kun nyt partiossa olin, tykkäsin telttailusta. Aikuisena ei ole montaakaan kertaa tullut nukuttua...mutta voisi kyllä. Lapset varmasti tykkäävät <3
VastaaPoistaOlen kerran ollut partioleirillä ja se oli ihan kamalaa! Oltiin jotain kymmenen vanhoja ja meillä oli kylmä, sekä nälkä. Joku meistä oli sitten mennyt varastamaan puolikkaan makkaran ja syyllistä etsittiin. En enään muista, saatiinko me niitä makkaroita ollenkaan. Erosin partiosta vähän tämän kauhuleirin jälkeen.
Poista