Marian ja Mikon navettaan tutustumassa

Näkymiä katseluparvelta

Lauantaina vietettiin Tutustu maatilan toimintaan- päivää. Kangasalla oli kolme maatilaa avoinna yleisölle, broiler kasvattamo, maitotila ja lihanautatila. Broitsut ei kauheasti kiinnosta. Ne on tullut niin tutuksi jo töiden puolesta ja lihanautatilalle oli sen verran matkaa, ettei viittitty lähteä. Mutta Vehkajärvellä käytiin katsastamassa Kylänlahden navetta. Siellä oli avoimet ovet jo maaliskuussa, muttei töitämme sinne päässeet. Mutta nythän se oli vielä kiinnostavampi, kun asukkaat (lehmät) olivat asettuneet taloksi.

Iik! Vassuja!

Olihan se hurja laitos! Ammut hengailivat ympäriinsä, kävivät syömässä, makoilivat parsissa ja harjakone oli kokoajan kovassa käytössä. Osa lehmistä kävi seisoskelemassa lypsyrobotissa. Ilmeisesti vain yrittivät pummia ylimääräistä väkirehuannosta, koska kone ei niitä alkanut lypsään.
Lypsyrobotti tunnisti lehmän sen korvamerkistä ja muutenkin se oli aika vehje. Lypsäessä se esim. tunnisti senkin jos joku vetimistä alkoi olemaan tyhjä, se lopetti lypsämisen siitä ja jatkoi vielä muiden tyhjentämistä. Parissa viikossa kuulemma lehmät oppivat ja tottuivat robottiin.

Yksi lehmistä jumittaa robotissa. Toisella olisi sinne asiaa,
muttei uskalla töniä sisällä olevaa.

Makuu parret

Lehmillä tuntui olevan hyvät olot. Pehmeät ja joustavat makuuparret. Moni lehmä näkyi makoilevan etujalka suorana, joten tilaa oli. Jotkut viipyivät harjakoneen alla niin kauan että alkoi syntymään jonoa ja pientä tönimistä. Heinää oli tarjolla kokoajan ja sitä kuljetti sellainen mattoruokkija. Juomavesi oli lämmintä, muistaakseni 16 asteista. Vesi lämpisi jotenkin maidon jäähdytyksessä vapautuvan lämmön avulla. Lantakola lähti aika ajoin liikkeelle ja puhdisti lattian.

Moi!

Kyllähän myöntää täytyy, että paikasta tuli mieleen enemmän teollisuuslaitos kuin navetta. Mutta tämä on nykyaikaa ja sen mukana on vain mentävä. Se on sitten toinen juttu onko se hyvä asia vai ei. On mielestäni hyvä asia on, että nuorissa riittää rohkeutta jatkaa yrittämistä maatalouden parissa. Oli navetta sitten kuinka automatisoitu, kyllä eläimet sitoo ihan yhtä lailla.
Mutta ääri laidasta toiseen. Olen lähdössä Ilomantsiin, Maukkulan Mustikkamäkeen, lehmäleirille. Lypsämään käsin ja hoitamaan kyyttöjä niiden alkuperäiseen ympäristöön. Tekemään juustoa itse lypsämästä maidosta ja viettämään aikaa muiden lehmiä rakastavien ihmisten kanssa. Vähän jänskättää!
Joten blogi hiljenee muutamiksi päiviksi. Mutta taatusti kun olen palannut, joudutte jakamaan reissu kokemuksia kanssani!

Mihin tää päivä taas katosi...

Tää oli taas niitä päiviä, kun tuntui ettei saanut mitään aikaiseksi. Sitten kun alkaa kelaamaan päivää taakke päin, koko ajanhan sitä on jotain tehnyt. Jos ei muuta niin kahvitellut!
Jotenkin vaan sitä turtuu näihin rutiineihin. Aamulla ylös, kahvi tippuun, teevesi kiehuun, koiran kanssa ulos, elukoille aamupalat, itelle aamupalaa, ulos kasvimaita kasteleen ja sitä rataa. Sitten välillä ruuan tekoa, leipomista ja välillä pitäs vähän rentoutuakin!
Tässä vähän koostetta päivän puuhista:

Beibe rakensi patakatosta. Mukana henkisenä
ja vähän fyysisenäkin tukena.

Laitoin kuivia hevonhierakan kukintoja kiehuun.
Tarkoituksena värjätä lankaa.

Kengittäjä ehti vihdoinkin käymään. Lilliksen
uudet, upeat kengät!

Mauri huolehti tallin siivouksesta kengittäjän jälkeen.

Kahteen vuoteen Mauri ei olekaan saanut tälläistä
herkkua kuin kavion palaset!

Kukkien kastelua ja vähän ihailua!

Lehmien kanssa seukkaamista. Kanat uskaltaneet kuopsuttamaan
kun lehmät makaavat märehtimäassä.

Kanojen kanssa seurustelua. Tässä Helmiina tomerana.

Lankojen värjäämistä.

Lisää kukkien kastelua

Lillistelemässä kohti auringon laskua. Uudet kengät
sanoo klip, klop!

Ilta jauhot ammuille

Patakatos valmis. Rakennustarkastaja arvioi
työn jälkeä.

Kottikärryjen maalaamisesta haaveilua...

Lehmätaulu kiinnitetty seinään

Jopo prokkiksen suunnittelua.

Vielä tarvis käydä pyydystämässä yksi kukko, joka saa uuden kodin huomenna. Syödä iltapalaa ja peseytyä. Eiköhän tässä nyt kuitenkin sitten ollut yhdelle päivälle ihan tarpeeksi?

Kesäkurpitsaa, vielä kerran!

Olen näköjään ottanut elämäntehtäväkseni tämän kesäkurpitsa-asian! Mutta sellaistahan se elämä on. Kun kerran innostutaan jostain asiasta, sitä sitten jauhetaan niin kauan kuin tulee seuraava aihe. Tai kunnes läheiset sanovat, että nyt riittää! Kesän sato on juuri sellaista. Jotain kasvaa niin että sitä tulee ovista ja ikkunoista. Siitä tehdään joka päivä ruokaa, kunnes, luojan kiitos, jokin muu alkaa pukkaamaan satoa. Meillä siis on syöty kesäkurppaa lähes päivittäin. Joten, on vähän vaadittu kekseliäisyyttä. Onneksi on näitä vanhoja, luottoreseptejä mitä käyttää. Täytetyt kesäkurpitsat, kesäkurpitsakakku, marinoitu kesäkurpitsa ja helppo kurkkurelish, josta tulee aivan yhtä ihkua kesäkurpitsasta. Eli asiaan!

Vähän "lovee"!

KESÄKURPITSAKAKKU 12 ann
pohja

• 3 munaa
• 2 1/2 dl sokeria
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 tl kanelia
• 2 tl kardemummaa
• 1 dl (kevyt)kermaa
• 1 dl juoksevaa margariinia
• 200g (4 dl) raastettua kesäkurpitsaa

kuorrutus

• 200g maustamatonta tuorejuustoa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1/2 dl tomusokeria
• 2 tl vaniljasokeria

pinnalle

• paahdettuja mantelilastuja tai pähkinärouhetta

Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen kerman, rasvan ja kesäkurpitsaraasteen kanssa vaahtoon. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun(2,5l) tasapohjaiseen kakkuvuokaan. Paista n. 40 min 175 asteessa. Kumoa hieman jäähtyneenä. Sekoita kuorrutuksen aineet ja levitä jäähtyneelle kakulle. Koristele manteleilla tai pähkinällä.
Voit myös kostuttaa kakun desilitralla omenatäysmehua.
Jos tykkäät porkkanakakusta, pidät myös tästä!
Resepti on ollut, muistaakseni, Aamulehdessä, joskus vuosia sitten.
Ja eikun jatketaan!

Vähän eri muotoisia täytettäviä

TÄYTETYT KESÄKURPITSAT

• 4-5 kesäkurpitsaa( riippuu koosta)
• 750g jauhelihaa
• kaksi sipulia
• pari valkosipulinkynttä
• puolikas paprika
• pieni chili
• pari porkkanaa raastettuna
• 1 dl kermaa
• 150g juustoraastetta
• cajun maustetta
• mustapippuria
• suolaa
• öljyä paistamiseen

Halkaise kesäkurpitsat ja koverra niistä sisustaa pois. Ruskista jauheliha ja kuullota pienityt kasvikset sen kanssa. Lisää kerma ja mausteita makusi mukaan. Anna hautua noin 10 min. Jos maltat antaa täytteen jäähtyä hetken ennen kurpitsoille laittoa, voit sekoittaa noin puolet juustoraasteesta sekaan. Liian lämpimässä täytteessä alkaa turhaan venymään ja täytettä on hankala annostella. Lisää täyte kurpitsoille ja riputtele juustoraaste päälle. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja juusto päällä saanut väriä.
Tää on ihan oma ohje. Cajun mausteeseen tutustuin viime keväänä, kun työkaverini Sanna sitä kehuskeli!

Tarjoiluehdotus: sämpylää ja tsazikia

Valmista relishiä

Viime kesänä tein kurkkurelishiä ämpäritolkulla. Avomaankurkkusato oli huikea. Tänä vuonna kurkut ovat "vähän vaiheessa", joten on ollut pakko turvautua kesäkurpitsaan. Tämä ohje on ollut Viherpiha- lehdessä. Laitan sen alkuperäisessä muodossa. Itse lisään reseptiin aina pienen chilin ja puolikkaan paprikan. Mielestäni niistä tulee kivasti väriä ja makua. Lisäksi laita vielä sinapinsiemeniä valmiiseen relishiin lisää. Alkuperäisessä reseptissä ne siivilöidään pois.
Saarioisilla oli joskus vastaava, Grillisalaatin, nimellä. Se oli tehty kesäkurpitsasta ja pidin siitä tosi paljon. Tämä on yhtä hyvää, oikeastaan parempaa!

HELPPO KURKKURELISH noin 8 dl valmista relishiä

• 1 dl vettä
• 1 dl etikkaa
• 2 rkl karkeaa suolaa
• n.10 kpl kokonaisia valkopippureita
• 1 rkl sinapinsiemeniä
• pala inkivääriä tai piparjuurta
• 600g avomaankurkkuja tai kesäkurpitsaa
• 100g sipulia
• muutama valkosipulinkynsi
• 3 dl hillosokeria
• 1/2 dl tilliä hienonnettuna

Kiehauta vesi, etikka ja mausteet. Sekoita kunnes suola on liuennut. Kattila pois liedeltä ja anna liemen maustua kasvisten käsittelyn ajan.
Pese ja kuutio kurkut pieniksi kuutioksi. Kuori ja kuutio myös sipulit.
Siivilöi mausteliemi ja lisää kasvikset liemeen. Sekoita sokeri joukkoon. Kiehauta ja anna kiehua muutama minuutti. Kattila pois liedeltä ja lisää hienonnettu tilli.
Tölkitä kuumana puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä.
On hyvää ja raikasta!

We come in peace!

Vielä loppuun yksinkertainen ohje marinoiduista kesäkurpitsoista. Suikaloi kurpat ja holvaa päälle lemppari salaatinkastiketta. Anna maustua muutama tunti ja tarjoile! Itse käytän Saarioisten Kiinalaista- tai Sinappista salaatinkastiketta. Toimii myös sipulinrenkaiden ja kukkakaalin marinointiin.
Hei, tämä oli  nyt tässä. Nimittäin asiaa kesäkurpitsoista. Enköhän minä tässä kesän mittaan vielä keksi jonkun toisenkin jankuttamisen aiheen!
Ja kommentoidahan saa, kiitos!

Mustikkaa! Ja vähän muutakin...

Eka saalis!

Mustikoista puhuttaessa, yleinen suuntaus on ollut se, ettei niitä oikein ole löytynyt. Ihmiset ovat kertoneet, että vanhoissa luottopaikoissakaan ei tänä kesänä ole ollut marjan marjaa. Kelitkään ei oikein ole olleet suotuisia poimimiseen. Moni on jättänyt marjastamisen lämpöhalvauksen ja elävältä syömisen uhan varjolla.
Mustikoiden kerääminen on kaiken kaikkiaan masokistisen luonteen omaavan ihmisen puuhaa. Vaikkei tälläisiä helteitä olisikaan, mustikka-aika ajoittuu aina pahimpaan hyttysaikaan ja kuumakin yleensä on. Muistoissa kaihertaa tuskaisena mummon, äidin ja tädin kanssa tehdyt, lapsuuden marjastus reissut. Piti yhdellä kertaa kerätä monen perheen marjat. Kerää siinä nyt sitten pikku emalimukiin, reippaasti ja kitisemättä!
Marjastus on yksi niistä asioista jonka lapsuuden traumat lievenevät, viimeistään siinä vaiheessa kun perustaa oman perheen. Jotenkin sitä tulee joku luontainen vaisto, kerätä perheelle ruokaa talven varalle.
Pari viikkoa sitten vaistot taas heräsivät. Lämpöhalvausta uhmaten, aamuvarhaisella, lähdettiin tarkistamaan paikkaa, jossa oltiin käyty parina edellisenä kesänä. Tuloksekkaasti! Paikka ei pettänyt tälläkään kertaa!
 Meidän taktiikka on sellainen, että meillä on kaksi kolmen litran ämpäriä. Ja jos marjaa on paljon, noukitaan vielä noukkurit täyteen. Jos marjoja vielä jää metsään, ne tullaan keräämään toisella kertaa. Meikäläisen romahtaneet selkänikamat ei tämän isompaa kerta urakkaa kestä. Eikä tuo beiben selkäkään vetreimmästä päästä ole. Ja mielestäni pari tuntia marjastusta kerralla riittää ihan hyvin. Ei se nyt niin mukavaa ole, että sitä koko päivän tekisi.

 

Saatiinkin 8 litraa mustikkaa reissultamme. Ja metsään jäikin vielä. Ne käytäisiin keräämässä myöhemmin. Jos joku muu ehtisi ensin, ei se mitään, meillähän oli jo paljon!
Meidän kahden keruu tavat eroavat huimasti. Mies kerää NIIN siististi, ei tarvi enään kotona paljon putsailla. Oma tapani on lähinnä Thaimaalainen, viedään marjojen mukana puoli metsää! En käsitä. Yritän ottaa tosi varovaisesti, kädellä varpuja ohjaten, mutta ei. Roskaa tulee niin maan pirusti!
Muutama päivä sitten lähdettiin taas! Vähän jänskätti, olikohan kukaan käynyt paikassamme. Ei ollut, marjat olivat "tallella". Ja eikun keräämään! Mutta mitäs keltaista tuolla kauempana näkyikään...

Metsän kultaa!

Lakkoja!!!!! En ollut eläissäni nähnyt luonnossa lakkaa! Saati sitten syönyt tuoreena. Maistuivat paljon hienostuneemmalta ilman sokeria. Miedolta ja hieman käyneeltä. Ei niitä nyt kauheasti ollut, mutta pari desiä saatiin ja mitä nyt vähän suuhun laitettiin. Mutta illalla syötiin leipäjuustoa kermassa haudutettuna, sokeroitujen lakkojen kera. Nam!
Taas kerättiin se vakio 8 litraa mustikkaa. Loput saa jäädä metsän eläimille. Juolukan varpujakin paikassa oli paljon, mutta vain muutama hassu marja. Pari variksen marjaakin löysin. Ja vielä lupauksen tulevasta...

Karpalon raakile

Muutamia karpalon raakileita. En sellaistakaan luonnon ihmettä ollut nähnyt ennen. Tytär joutui ala-asteella käymään joka syksy luokan kanssa keräämässä puolukoita. Maalaiskoulun etuja! Hän oli löytänyt eräältä suolta karpaloita ja joka vuosi hän on luvannut paikan meille näyttää. Ei ole vielä tapahtunut! Mutta nyt löysin ihan itse mustikkaparatiisistamme näitäkin.
Ei nämä meidän mustikat helpolla tullut, vaikka niitä hyvin olikin. Hyttysiä oli ihan siedettävästi. Mutta paarmoja aivan törkeästi! Ja kuuma! Noin klo 11, kun raahauduttiin autolle takaisin, mittari varjossa näytti jo 25 astetta. Ja metsässähän oli vielä aamulla kosteata ja ei tuullut yhtään. No kerätty on, ja taas tuntuu asteen paremmalta ihmiseltä!

Tänään syötäisiin kanttarelli kastiketta!

Parin tunnin urakoinnin tulos!

Ja missähän tälläinen marjaparatiisi sijaitsee? Voitte olla varmoja, EN KERRO!

Hyökkäykseen yhä laajenevaa kesäkurpitsa "ongelmaa" vastaan!

Ah, niin pieni ja viaton!

Mitä nyt kiireiltäni olen kerinnyt netissä pyörimään, yleinen suuntaus näyttäisi tällä hetkellä olevan, että kesäkurpitsat ovat valloittamassa Suomea. Ne pirulaiset ovat hämänneet minuakin tänä kesänä. Viattoman näköisenä kituivat koko alkukesän. Ajattelin, ettei niistä mitään tule, kun oli niin kylmää ja märkää. Mutta kas vain, nyt kasvavat kuin viimeistä päivää!
Tänä vuonna meillä kasvaa Nimba, Black Beauty, Ufo ja One Ball, joista tuo tumma kaunotar on suosikkini maultaan ja muutenkin koostumukseltaan. Viime vuonna kaikki kurpitsani menivät persiilleen, joten tänä kesänä taimia laitoin sitten oikein urakalla. Voi syksyn ruokavalio olla aika kurpitsa painoitteinen!

Nää syödään laatikon muodossa, kaksi Nimbaa edessä, kolme
Black Beautyä takana.

Mikään ei ole niin hyvä tietopankki, kuin suuri työpaikka. Aina joku tietää jotain ja jos ei tiedä, niin otetaan selvää. Ja viimeistään seuraavana päivänä tiedetään! Tämä koskee niin ruokaohjeita, kuin kaikkea muutakin.
Tämän ohjeen olen saanut vuosia sitten kaveriltamme Antilta. Töissä tuli kerran siunailtua kesäkurpitsa satoa. Hän noudatti silloin Atkins-diettiä tms. ja oli tehnyt tätä ruokaa. Joten tämä sopii niille jotka karttavat hiilareita. Minähän olen läski, enkä moisista jutuista välitä. Mielestäni tämän ruuan kanssa sopii ihanasti patonki tai jokin vastaava vaalea leipä. Ja vielä varoituksen sana: Älkää kikkailko millään kevyt kermoilla tai -juustoilla tässä ruuassa. Niistä ei tule kuin paha mieli ja -ruoka!

KESÄKURPITSA-JAUHELIHALAATIKKO

Kesäkurpitsaa (monta pientä/pari isompaa. Riippuu jauhelihan määrästä, vuuan koosta ja miten lihaisaa ruuasta haluaa)
Naudan jauhelihaa n.300g
Pari sipulia
Suolaa
Mustapippuri rouhetta
Paprikajauhetta
Muutaman sentin pala Koskenlaskija sulatejuustoa
1 prk Smetanaa tai
1/2-1dl Kermaa

• Kuutio kesäkurpitsa
• pilko sipuli
• ruskista jauheliha ja sipuli
• lisää suola ja mausteet jauhelihaan
• lado kesäkurpitsa, jauheliha ja kuutioitu sulatejuusto kerroksittain uunivuokaan. Ripauttele mausteitakin aina kesäkurpitsojen päälle.
• lorauta kerma päälle. Smetanaa käytettäessä, notkista se tilkalla vettä. Älä lisää muuten vettä, koska kurpitsasta irtoaa nestettä runsaasti.
• paista uunissa, aluksi 200 asteessa noin puoli tuntia, vähennä sitten lämpö 150 asteeseen ja paista 1-1 1/2 tuntia. Voit sekoitella paiston aikana, mutta varo ettei kurpitsat mene ihan muusiksi.
• Tarjoile vaalean leivän kanssa. Lientä on mukava dipata leivällä.

Minä nypin sulatejuustot sormin sekaan.

Smetana kannattaa lirutella päälle noroina. Jos on liian paksua,
ei leviä joka paikkaan ja vähän niin kuin palaa.

Kypsää laatikkoa lautasella!

 Näyttää ihan koiran oksennukselta, mutta on ihan sika hyvää. Kannattaa tehä isompi satsi kerralla. Ite teen yleensä isoon lasagne vuokaan. 750g jauhelihaa ja 5-6 kesäkurpitsaa, sellasta keskikokosta.  Sulatejuustoa tohon liha määrään laitan puoli pakettia, mutta smetanan määrän pidän yhdessä purkissa. Joskus laitan chiliä, muuten en ole kikkaillut ainesosien kanssa. Kesäkurpitsa menee kasaan tosi paljon. Ei kannata säikkyä, vaikka vuoka tulee kukkuroilleen. Jotenkin tätä ruokaa tulee otettua aina lisää!

Toinen ruoka mitä tulee tehtyä aika ajoin, makkarapata, johon tulee kesäkurpitsaa. Tosin tytär, 19-v, ammatiltaan ravintola kokki, ronkkii yhä edelleen kurpitsat veke!

Makkarat kandee pieniä aika pieniksi kuutioiksi, koska tuppaavat
turpoamaan liemessä.

 MAKKARAPATA

1 paketti HK-sinistä tai vastaavaa makkaraa
2 keskikokoista sipulia
1 pkt pekonia
1 pieni kesäkurpitsa
reilu ruokalusikallinen vehnäjauhoja
3 dl vettä
lihaliemikuutio
jauhettua mustapippuria
persiljaa silputtuna

• pieni pekoni ja ruskista padassa
• lisää hienonnettu sipuli ja kuullota sitä hetki pekonin kanssa
• kuutio makkara ja kesäkurpitsa ja lisää ne pataan. Ruskista makkaroihin vähän väriä.
• lisää vehnäjauho, sekauta ja lisää vesi.
• mausta liemikuutiolla, pippurilla ja anna hautua n. 20min
• lisää persilja ja tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Valmista makkarapataa!

Älä lisää suolaa, pekonista, makkarasta ja liemikuutiosta tulee sitä ihan riittämiin. Tää on ihan jees arkiruoka, nopea valmistaa ja nälkä lähtee!
Kas näin, taas on kuusi kappaletta kesäkurpitsoita meidän pellolta tuhoutunut! Siskot ja veljet, käykää näillä maukkailla keinoilla kesäkurpitsojen vallankumousta vastaan!

Satoa saadaan sittenkin!

Lehmä toteemit kasvihuoneella

Kylmä ja sateinen alkukesä koitteli pientilan emännän hermoa. Melkein turvauduin jo epäjumalien palvontaan, parempaa onnea saadakseni! Taimet eivät kasvaneet tai yksinkertaisesti kuolla kupsahtivat. Tomaatit olivat ainoat jotka menestyivät jotenkin. Tuskaa lisäsi vielä se, etten päässyt kylvämään ja istuttamaan alapellolle aiotulle kasvimaalle. Sen verran pellon pää kuivui, että beibe istutti maissit sinne ja katettiin ne reilulla ruohosilpulla. Jossain vaiheessa oli pakko kaivaa pienet ojat maissien ympärille, etteivät ne hukkuisi. Viime kesänä meillä oli vielä huonompaa onnea maissien kanssa. Ukko istutti aamulla maissit ja sipulit peltoon. Päivällä tuli vuosikymmenten rajuin ukkosmyrsky Pirkanmaalla. Illalla kerättiin maissit ja sipulit, jotka kelluivat pitkin peltoa. Veden laskettua, istutettiin ne uudelleen. Viikon päästä tehtiin taas ennätyksiä ukkosmyrskyn rajuudesta. Taas haavilla kerättiin taimet talteen kellumasta. Ei tarvinnut kehua maissi ja sipuli sadolla! Tänä vuonna siis ollaan päästy helpolla, kun ollaan vain ojitettu. Mutta nyt kun kelit on kuivaneet ja yöt ovat alkaneet pimentyä, kalvakat taimet ovat alkaneet kasvaa ihan kauheasti. Saas nähä ehtiikö tähkää tulla!

Tsiikatkaas tätä!

 Kurpitsaa laitoin kanssa montaa lajiketta. Viime syksynä ja tänä keväänä tehtiin oikein lämpöpenkit kurpitsoille ja kurkuille. Viime vuonna sainkin valtavan kurkkusadon "profi"-lajikkeesta. Tein kurkkupikkelssiä oikein urakalla.

Tähän ei ole puutarhuri haudattuna!

Ongelmana lämpöpenkeissä on alkukesän ollut se, että ne ovat olleet liian märkiä. Savimaahan kaivettuna, liika vesi ei imeydy vaan jää kuopan pohjalle. Kiitos helteiden, nyt kurpitsat ja kurkut ovat alkaneet kasvamaan. Ja kasteluakin on tarvittu. Tosin ensimmäiset avomaan kurkkuni kuolivat, kahta taimea lukuun ottamatta. Istutin uudet siemenet suoraan penkkiin ja ne ovatkin kirineet nämä kaksi vanhempaa taimea kiinni. Katotaan nyt, saadaankohan tänä vuonna kurkkupikkelssiä. Tilli kasvaa nyt hyvin, kun taas viime vuonna jouduin ostamaan sen kurkkuja säilöessäni. Ei ole vuodet veljeksiä!

Tehtiin epätoivoissamme tälläinenkin ratkaisu kurpitsoille. Kuusi kappaletta huonoksi menneitä heinäpaaleja narulla yhteen. Multaa sisään ja taimet sinne. Kesäkurpitsa tuntuu ainakin viihtyvän.

Jättikurpitsa

Nimba-kesäkurpitsa

One ball-kesäkurpitsa

Profi-avomaankurkku

Kurpitsoita kasvaa myös isossa saviruukussa ja parissa pyöreässä rakennuspaljussa. Hehku-lehmä pitää ruukku viljelyäni hengissä murjomalla juoma-astioitaan halki. Se ilmiselvästi tietää että isoista istutus astioista on aina pulaa.
Papuja söimme viime kesänä runsaasti, tänä kesänä ensimmäiset kylmettyivät. Istutin uusia ruukkuihin vaihtelevalla menestyksellä. Pari kukkii lämpöpenkinkin päällä. Kahta eri ruusupapuakin laitoin, joista toinen kasvaa hyvin. Kukkii ihanan vaaleanpunaisin kukin. Siitä saadaan kohta satoa.

Sunset-ruusupapu

Olen istuttanut porkkanoita kolmeen eri lavaan ja kahta eri lajiketta. Nantes kesäporkkanaa ja Sugar snacks, erittäin makeaa lajiketta. Katettuun lavaan istutin viime marraskuussa Nantesia ja palsternakkaa. Olen useana vuotena laittanut nämä jo syksyllä ja on onnistunut hyvin. Kas kummaa, tänä kesänä, porkkanat ovatkin puhjenneet kukkaan. Kattamattomassa lavassa tämä sama lajike ei kuki.

Kukkiva porkkanapenkki!

Kaunishan se on!

No, näitäkin voi käyttää salaatissa. Mutta ei aivan ollut tarkoitus!
Tässä sitä taas huomaa. Kun oikein yrittää kasvattaa ns. helppoja ja tuttuja lajikkeita, ei onnaa. Sit kun halvalla ostaa jonkun siemenpussin ja vaan lätkäsee, niin johan kukoistaa. Viittaan nyt salaattifenkoliin. Laitoin siemenet kesäkuun puolessa välissä taimiruukkuihin ja istutin pikkutaimet traktorin renkaaseen kasvamaan. En edes koulinut. Ajattelin, että olkoot, ei ne kuitenkaan onnistu! Toisin kävi, katsokaas vaikka!

Pulleita fenkoleita!

Lehtikaalit ja purjot ostin taimina Tammelantorilta. Niin kuin muinakin vuosina. Edelliskesänä tosiaan tulva vei kaikki sipulit. Kaalit kokivat yhtä kamalan kohtalon. Istutin ne illalla ja peittelin hyvin harsolla. Aamulla niistä ei ollut kuin karat jäljellä. Kirppa hyökkäys! Jotain masokistin vikaa ihmisessä on kun aina vaan tarvii yrittää. Tänä kesänä turvauduin harhauttamiseen! Istutin lehtikaalit ja purjot samettikukkien kanssa vuorotellen. Salaattia kylvin vielä väleihin! Jumankauta! Joko vaan on ollut hyvää säkää, tai sitten tälläinen juttu todellakin toimii! Olen kyllä joskus aikaisemminkin yrittänyt jotain vastaavaa, huonommalla menestyksellä. Harmi vain, etten edellisistä vuosista masentuneena, hankkinut muiden kaalien taimia!

Onnistunut kirppaharhautus!

Mukulaselleritkin on hyvässä kasvussa. Siemenet kylvin jo helmikuussa. Nähtäväksi jää riittääkö kesän pituus mukulan kasvattamiseen. Viime kesänä olivat sellaisia lapsen pienen nyrkin kokoisia.
Salaattia jo korjattu ja istutettu uudelleenkin. Ekat sipulit on syöty. Että kyllä tämä tästä!

Mukulaselleri

Ärsyttää vaan niin jumalattomasti, että kun oli tuolla pelloillakin tilaa ja maalla asutaan, niin täytyy harrastaa tällästä city viljelyä. Pellot on niin savisia, että hyvä kun laiduntamiseen kelpaavat. Ja kaiken hyvän lisäksi, olen käynyt Alhmannilla Omavaraisuuden peruskoulutuksen. Että tietoo pitäs olla! Onneksi tosiaan ei ole kuitenkaan elanto kiinni tästä räpellyksestä! Voisi itku tulla, vaikka ei se nytkään aina kaukana ole!

Nauriita tuleekin ihan kolme kappaletta, wau!