Runebergin torttutesti jatkuu! Tortut n:o 2 ja 3.

No niin, "kylillä" on käyty ja ihan tyrmistyin, kuinka paljon siellä on torttua tarjolla. Mukaan lähti muutaman eri leipomon tortut ja kaksi ehdokkaista on syöty. Tässäpä nämä, kahden Tamperelaisen pitkän linjan leipomon tortut:

TORTTU n:o 2

JUSSINHANNAN LEIPÄ OY  2/ 200g laktoositon, hinta tarjouksessa 3.99, norm. hinta yli 4 euroa

• perinteinen tolppa muodoltaan
• ehkä turhan iso
• kuiva, suuhun jäi raaka maku
• rommi yhtenä ainesosana
• mauton, liian tiivis rakenne
• ei vakuuttanut 

Tästä leipomosta mainittakoon sen verran, että olen leipuriksi opiskellessani ollut täällä työharjoittelussa. Mutta ei se asia Ruunesta sen parempaa tehnyt!

TORTTU n:o 3

MAKUTUOTE 2/ 150g HYLA, hinta 4,75e (sikakallis marketissa myytäväksi tortuksi, mielestäni)

• Valion voilla leivottu erityismainintana. Minusta aivan turha mainos, ei vaikuttanut makuun!
• rommia ja karvasmanteliaromia maun antajana. Karvasmanteli toikin kivasti makua!
• kivan kokoinen syödä!
• perinteinen ulkomuoto
• kuiva ja kova suutuntuma
• vadelmahillon lisäksi käytetty omenamarmeladia. Mihin? Taikinaan?

Minulla oli kovat odotukset Makutuotteen Ruunea kohtaan. Olin varma, että nyt ollaan herkun äärellä! Makutuote miellettiin aikoinaan sellaiseksi vähän "paremmaksi leipomoksi" ja heidän tuotteensa jotenkin hienostuneeksi. Heillä oli silloinvalikoimassaan sellainenkin erikoisuus kuin riisileipä.
Olen opiskeluaikoinani käynyt tutustumassakin kyseiseen leipomoon. Heillä oli leipärobottilinjasto, mikä oli siihen aikaan aikas jännä juttu.
 No, torttu ei ollut oikeastaan kovinkaan kummoinen. Beiben mielestä se oli maultaan rikkaampi, kuin pari edeltäjäänsä. Mutta ihan yhtä kuiva ja kova!
Makutuotteen torttu sai hieman paremmat puitteet nauttimiseensa, kuin edeltäjänsä. Söimme sen nuotiokahvien kera kodassa. Alkupaloiksi oli vetästy makkaraa ja possunposkea.

Hienotkaan puitteet eivät torttua parantanut! Mutta testi jatkuu... Tosin nämä muutamat tortut mukutettuani, alkaa usko hieman horjumaan. Onko Runebergin tortuista tullut tälläistä markettipaskaa?
 No, lomallani yritän käydä jossain konditoriassa maistelemassa. Josko niistä löytyisi se "The Torttu"!

Uinuneen kaktusrakkauden yllättävä herääminen ja maailman kaunein anopinjakkara.

Meillä oli kotona aina paljon huonekasveja. Kun muutin omaan huusholliin, raahasin kaikki huoneeni ikkunalla olleet rehut mukanani. Kaktuksia oli useita, olin saanut ystävältäni Anulta monesta hänen kaktuksestaan "poikasia". Mummulta olin saanut suuren tyräkkikaktuksen. Se oli yli metrin korkuinen.
Minun ensimmäisessä omassa kodissani oli isot ikkunat ja niiden eteen tehtiinkin ikkunalaudat. Niillähän oli kolmen silloisen kissanikin mukava hyppiä, joten moni kukkaraukka koki kohtalonsa. Myös kaktukset! Tyräkkikaktuksen tapoin liiallisella kastelulla. Se kyllä harmittaa vieläkin!

Leppämäkeen muutaessamme loputkin kukat sitten kuolivat. Varmaan lähinnä hoidon- ja tilanpuutteeseen. Raivokas remontointi vei kaiken ajan. Ja täytyihän siinä kaiken raivaamisen ohessa hoitaa silloiset elukat ja tietysti tytär. Töissäkin piti käydä, joten huonekasvit pikkuhiljaa hävisivät meiltä.
En ole mitenkään erikoisemmin kasveja meille sisälle kaivannutkaan. Ostan aika-ajoin kukkia maljakkoon ja joitakin kukkivia kausikukkia piristykseksi. Ja onhan meillä ollut niitä perhosorkideoita.

Viime kesänä koin ihmeellisen tunteen, eräänä ihan tavallisena kesäiltana. En edes muista, mistä oli tulossa, mutta kiireessä poikkesin ruokaostoksille Lidliin. Kello oli jo niin paljon, että kauppa menisi kohta kiinni.
Lidlissähän on kukkaset heti siinä sisäänkäynnin vieressä. Outo tunne iski rintaan myymälään astuessani. Melkein kyynel tuli silmään. Oli kuin, olisi törmännyt vanhaan ystävään. Tai rakastunut, uudelleen?!? Jokin hirvittävä tunnekuohu kuitenkin kävi lävitseni!
Outo oloni johtui siitä, että sisääntulossa oli ihania, pieniä kaktuksia. Minulle tuli tunne, että noi kuuluu meille! Kaktukset muistaaksen maksoivat 2 euroa kappale. Ei siis juuri mitään!
Otin kolme erilaista ja koko kotimatkan olo oli onnelisen sekava. Miten tässä näin pääsi käymään? En edes tiennyt, mihin ne kotona sijoittaisin!

Koko loppukesän,  kolmikko oli meidän olkkarin ruokapöydällä. Joku muistaa ehkä ne nähneensä eräässä postauksessa. Talven ne ovat asustelleet ulkoeteisen ikkunalaudalla.
En ole vaihtanut niihin ruukkuja, saati hoitanutkaan niitä mitenkään. Ovat siis alkuperäisissä muoviruukuissaan, mutta ne olivat jo ostettaessa kivoissa, rustiikkisen näköisissä terrakotta suojaruukuissa. Kastellutkaan en ole niitä kesän jälkeen. Saas nähä, kuinka kauan pysyvät hengissä. Yhdestä kuoli melkein heti yksi "uloke".

Oikealla olevassa kaktuksessa yksi kuollut "uloke"!

Joulukuun alussa kävin Sahalahden kukkakaupasta hakemassa ylioppilasruusua ystäväni pojalle, kun näin SEN! Kauneimman kaktuksen ikinä! Pienen lapsenpään kokoisen anopinjakkaran, jossa oli isot pinkit piikit. WAU! Hintaa tällä unelmalla oli 36 euroa.

Koska meillä oli tosi kova kiire ylkkärijuhliin, en ehtinyt keskittymään kaktukseen enempää. Mutta Beibelle sanoin, että synttärilahja voisi olla tossa.Vink, vink!!!
No, synttärit oli ja meni, enkä pinkkipiikkistä unelmaa saanut lahjaksi. Beibeltä sain jotain muuta, mistä kerron tuonnempana.
Joten, saa mitä haluaa, kun itse ostaa! Kaverini Tainan kanssa poikkesin hieman ennen joulua tsekkaamassa, vieläkö kaktus olisi kukkakaupassa. Vai olisiko joku muukin siihen rakastunut ja toiminut nopeammin? Jännitti!

Ilmeisesti olimme, kuin luodut toisillemme, kaktus ja minä. Se oli vielä myymättä!  Oli vaikea säilyttää edes rippunen arvokkuuttani, koska olin niin onnellinen. Olisi tehnyt mieli hyppiä ja hihkua!
Kyselin kukkakauppiaalta, kuinka saisin kaunottaren pysymään hengissä. Hänen neuvonsa oli, että älä hoida. Kastele seuraavan kerran vasta helmikuussa ja silloinkin ihan vähän. Ja käski sijoittamaan ikkunan eteen. Näin talviaikaan tarvitsisi mahdollisimman paljon valoa. Joten kotona sijoitin kaktuksen olohuoneeseen, pienelle pöydälle ikkunan eteen.

No, en ole kaktusta muuten hoitanut, kuin rakastamalla! Se on niin ihana! On aina ohimennen pakko koskea sen kovia piikkejä. Aah! Kuulostankohan nyt ihan pervolta... ?

Kaktuksen ruukku on sellainen perusmuovinen, ruskea ja ruma. Mietin ensin sen päällystämistä esim. hamppunarulla, mutten oikein löytänyt sellaista sopivaa. Hakusessa on siis ruukku kaunokaiselle. Ehkä päädyn ihan tavalliseen terrakottaruukkuun. Ja uskallanko yleensäkkään alkaa sille ruukkua vaihtamaan?

Toivottavasti lehmä ei soita surullista sävelmää kaktukselle!

Raaskinkohan ikinä polttaa näitä käsinmaalattuja kynttilöitä?

Olimme joulukuun puolessa välissä Beiben siskon vauvan kastejuhlissa. Seurakuntatalossa, jossa kekkerit olivat, oli upeita isoja kaktuksia, rahapuita ja anopinkieliä. Tuli väkisinkin mieleen, että saako seurakunnat lahjoituksina näitä upeita kasveja? Vai kasvavatko ne muuten vaan hyvin, korkeimman suojeluksessa?

Tämä kaktus oli tosi iso!

Kuvat on huonoja, ikkunan läpi otettuja. Tilassa oli meneillään lasten kauneimmat joululaulut. En kehdannut mennä kesken laulannan räpsimään kuvia. Toisaalta, en tainnut yhtään sen vähemmän epäilyttävältä vaikuttaa, ikkunan takana kameran kanssa hilluessani!

Tää oli tosi erikoinen!

Onko Teillä millainen suhde kaktuksiin? Ja saatteko ne pysymään hengissä ja peräti kasvamaan? Uskaltaisikohan niitä viedä ulos kesällä? Neuvoja otetaan, enemmän kuin mielellään, vastaan!

Vuoden 2016 Suuri Runebergin torttutesti alkaa! Torttu n:o 1...

Viime vuonna testailin hieman eri leipomoiden Runebergin torttuja. Koska heräsin asiaan niin myöhäisessä vaiheessa, en ehtinyt maistelemaan kuin neljän leipomon Ruuneja. Makustelusta voit lukea täältä. Tänä vuonna olen aloittanut hieman aikaisemmin, joten nähtäväksi jää, kuinka montaa ehdin maistaa.
Laitan tänne blogiin makuarvostelua syömistäni Runebergin tortuista sitä mukaa, kun niitä mukutan. Tämä testi on ihan omakustanteinen ja puolueeton. Tehty suuresta rakkaudestani ja himostani Runebergin torttuihin. Kehun niitä torttuja joista pidän ja moitin ihan surutta niitä, jotka eivät ole minun makuuni.  Mutta muistakaa, joku toinenhan saattaa pitää niistä tortuista, joista minä en välitä! Ja tietysti sitä "the Torttua" etsin edelleen!

Yleensä ostan Ruunet marketeista. Se asia hieman, tai oikeastaan aikas paljonkin harmittaa, että kaupoissa tortut myydään aina kaksin kappalein. Vaikka ollaankin persoja tortuille, olisi mukava ottaa vain yksi kutakin. Ruunet ovat kuitenkin aikas isoja, joten puolikaskin riittäisi. Ainakin jos niitä syö testimielessä useasti.
Kaupassa käydessäni, en muistanut minkä leipomoiden torttuja makusteltiin viime vuonna. Mutta tarjontaakaan ei ollut vielä kuin yhtä sorttia. Laitilan leivän runebergin torttuja. Muistelin kyllä, että näitä oltas syöty testimielessä ennenkin, mutta otin kuitenkin.

TORTTU N:O 1

Valmistaja Laitilan Leipä 2x80g laktoositon (hintaa en valitettavasti muista)

• perinteinen ulkomuoto
• arrakkiaromilla maustettu
• ensivaikutelma kuiva, mutta suutuntuma olikin suht kostea
• ei maistunut Runebergin tortulta. Oli kuin kostutettua kuivakakkua olisi syönyt!
• PETTYMYS! 

Kaunis ulkomuoto, maku ei kummoinen!

Satu, olet sydämmellisesti tervetullut seuraamaan torttutestiä ja paljon muutakin! <3

Ruuanostokiellossa!

Talvi kun odotutti itseään, en jotenkin osannut lopettaa hamstraamista. Vaikea tajuta hetki, milloin lopettaa talvivarastojen kerääminen, kun talvi ei tule. Ja myöskin se, koska talvivarastoja voi alkaa todenteolla käyttämään. Etteivät vaan lopu kesken! Millä sitä sitten pärjäisi? Nälkä pian yllättäisi!
 No, nyt se talvi on todellakin tullut! Meillä on pakkaset huidellut jopa yli -30 asteessa. Elämä on pelkkää talon lämmittämistä ja hengissä selviytymistä. Ehkä vähän liioittelen, mutta vain vähän!

Muutama päivä sitten sanoin Beibelle, että nyt sitten alkaa ruokavarastojen tyhjentäminen. Kaupasta ei saa ostaa mitään! Ei vaiskaan, mutta kuitenkin todella harkiten.
Olen tässä pakkasia sisällä pakoillen, yrittänyt hieman inventoida varastojamme. Olen todennut, että on aikas liha- ja marjavoittoista! Mustikoitakin tuli kerättyä taas suurperheen tarpeiksi, vaikka meitä on vain kaksi! Tyttärelle ja vävylle olen niitä yrittänyt tuputtaa, mutta kun mansikat on kuulemma parempia. Nuoret, höh! Kiisseliä olen keitellyt ja ottanut sitä töihinkin mukaan aamupuuron kaveriksi, mutta alkaa jo tökkimään. Smoothiet olis muuten jees eväänä, mutta kun töissä on kylmä, haluaisin syödä aina jotain lämmintä eväänä. No, piirakkaan niitä vois käyttää. Täytyy pyytää joku kylään!

Yläkerran arkkupakastin on ääriään myöten täynnä!

Mansikoita, vadelmia ja puolukoitakin sieltä löytyy. Mutta ei ihan ongelmaksi saakka! Ainahan marjoja voisi poiskin antaa. Mutta sekin tuntuu tyhmältä, kun ite oot ne hyttysiä, paarmoja ja muita kamalia luonnonvoimia vastaan tapellen kerännyt. Me ei todellakaan marjasteta mitenkään huvin vuoksi ja siksi, että se on kivaa!
Lihaa meidän pakkasissa on myös aikas runsaasti. Reilu vuosi sitten teurastetusta Kyllikistä, on vielä pari paistia jäljellä. Sain onneksi jouluna "hukattua" ison paistin, kun oli syöjiä enemmän. Yllättävän hyvin liha on säilynyt, eikä ole alkanut maistumaan pakkaselta. Pakattiin lihat vakuumiin ja lihahan oli niin vähärasvaistakin. Vasikkaahan se vielä oli.

Kyllikki

Jauhelihaa ostin ennen joulua lisää, kun kaverit lähettivät yhden liharotuisen kasvattinsa teuraaksi. Mustafa oli nimeltään ja saman rotuinen kuin Kyltsi. Aberdeen-Angus. On ollutkin tosi hyvä laatuista jauhelihaa. 
Beiben siskolta saatiin perinteiset sian teurastuslämpimäiset syksyllä. Puolikas siankylki. Sitäkin sitten on vielä muutamia reiluja paloja pakkasessa. Uuniin vaan ja lohkoperunoita viereen! Nam!
Yksi kokonainen kanikin pakkasesta löytyy.

Siiderikania

 Parin viikon päästä minulla on kaksi viikkoa lomaa. Silloin aion tehdä siitä ruokaa. "Rabbit in the sider". Sitä aion tehdä. Olen kerran aikaisemmin sitä tehnyt ja oli todella hyvää!

Kaappipakastin on hieman tyhjempi!

Pitkäkorvaa on yhden metsäjäniksen verran ja pitkät pojathan saivat uuden vuoden aattona toisen saaliiksi. Jänispataa on teossa jossain vaiheessa.

Beibehän on vain iloinen näin lihapainotteisesta ruokavaliosta. Mutta hänen harmikseen, pakkasista löytyy myös jonkin verran kasviksia. Tomaattia on kokonaisina ja murskana vielä jäljellä. Murskan keittelyistä voit lukea täältä ja täältä.
Papuja on muutama pussillinen. Kesäkurpitsasosetta ja tavallista kurpitsasosetta löytyy. Pakastettua nokkosta ja olipa siellä kesäkurpitsahilloakin. Mutta aikas hyvä malli kasvisten suhteen. Ne tulevat varmasti syötyä loppuun.
Kellarissa ei enään paljoakaan ole. Muutama mehupullo ja pari olutta. Sitä tosin tehdään lisää ennen kevättä!

Käsi vähän tärähti, kun huomasin, että oluethan on kohta loppu!

 Perunoita on muutama hassu. Meidän perunat jäivät todella pieniksi ja eivät olleet edes kovin hyvän makuisia. Pottumaalla lillui vesi koko kesän. Vaikutti ilmeisesti makua huonontavasti!
Kellarin rapun ruokavarastossa on lähinnä hilloja, suolakurkkuja ja jotain ostosäilykkeitä. Ja alkoholia!

Sipulisato onnistui ensimmäistä kertaa vuosiin. Valkosipuliakin saatiin ensimmäisen kerran oikein sadoksi asti. Että niissä ollaan varmasti omavaraisia koko talvi! Ja suolakurkuissa! Mutta, hei! Mitäs muuta ihminen talvella tarvii, kuin sipuleita ja suolakurkkuja! =D

Ihmeellisesti meille pääsi ilmestymään kaupallisia virvoitusjuomia joulunaikaan. Coca colaa juotiin enemmän kuin koskaan tässä talossa. Pari pulloa on vielä jäljellä. Kaikenlaista voi näköjään tapahtua!
Kesäkurpitsapikkelssiä ei ole enään kuin yksi purkki. Luulin syksyllä, että me hukutaan siihen. Joitakin purkkeja lähti kyllä joululahjapaketteihinkin. Kuusenkerkkäsiirappia on jäljellä pari pikku purkkia. Kohtahan sitä saa taas keitellä lisää!
Kuiva-ainekaappi onkin sitten toinen juttu. Siellä on hirveä tungos! Miten ihmeessä tälläistä on voinut tapahtua? Yleensä ostan vain tarpeeseen. Mutta ilmeisesti olen taas ollut kaupassa ilman ostoslistaa. Montaa tuotetta on useampi pussi. Jossain vaiheessa, meillä oli tomu- ja raesokeria puoli hyllyllistä. Nyt vuorossa on jauhot. Ohra- ja ruisjauhoja on päässyt kertymään. Vaikka olen leipää leiponutkin ahkerasti. Meillä alkaa olemaan kuiva-aineita pitkin vähäisiä työtasoja, kun kaappiin ei enään mahdu. Tähän on tultava nyt loppu ja käytettävä ihan tosissaan kaapin sisältöä!

Kuiva-ainekaappi tursuaa!

Lehtikaalia ja kuivattuja suppiksia on vielä jäljellä. Kaalin kanssa ei tule ongelmaa. Sen voi vaikka syöttää marsuille, jos ei ite tule syötyä! Kuivattu persilja tulee loppumaan kesken talven, mutta se on vain pelkästään hyvä asia!
Mausteitakin on samaa laatua useampi pussi. On otettava joku päivä itteään niskasta kiinni ja setvittävä maustevarannot.

Sekalainen setti mausteita!

Inventoinnin tuloksena on siis, että kaupasta saa ostaa vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja maitotaloustuotteita. Ei juuri mitään muuta! Saas nähdä miten käy, pysytääkö tiukkoina. Vai tuleeko lepsumista?

Sikasäilykkeitä saatiin Beiben siskon perheeltä joululahjaksi. Heidän omista sioista tehtyä!

Mites Teillä? Onko talvivarannot jo käytetty? Vai pruukaatteko yleensäkkään sellaisia keräillä?

Kaikkiainakesken, tervetuloa seuraan! Kävin vastavierailulla ja sinullahan on ihania saippuaohjeita blogissasi!

Mausteista nuudelikeittoa, lämmikkeeksi!

Pakkasaamu

 Nyt on pari päivää pakkanen hätyytellyt -30 asteessa. Mää oon ihan koko ajan jäässä! Vielä kun töissäkin joutuu olemaan kylmässä, niin HRRR! Tosin Juha Mietohan oli naureskellut meille etelän eläville. Hän kuulemma oli hiihtänytkin ilman hanskoja, ties kuinka kovassa pakkasessa. Olemme siis naurettavia, kun palelemme -30:ssä. Saati sitten -20:ssä, sehän on jo suoranaista hellettä!

Sisällähän alkaa jo tarjeta!

Hehku ja Lillis ovat olleet pari päivää lähes koko ajan sisällä. Koska aamulla kahdeksan maissa lämpötila kohosi peräti -28 asteeseen, heitin ne ulos. Sanoin niille, että koska Juha Mietokin pärjää tälläisessä pakkasessa ihan hyvin, niin kyllähän tuollaiset alkuperäisrodut, kuten kyyttö ja shetlanninponi, ovat ihan kotonaan ulkosalla! Kaikille jotka tälläisestä eläinrääkkäyksestä (siis lehmän ja ponin, ei Juha Miedon)  nyt meinaavat kiihtyä, kerron heti, että ne eivät olleet ulkona kuin kaksi tuntia! Mutta niitä on pakko viedä välillä ulos, meinaavat ihan hermostua sisällä seisomiseen. Energiaa on kuin pienessä pitäjässä, molemmilla! Lilliksen kanssa kävin eilen kävelyllä ja se oli niin säpäkkänä että! Kulki suurin piirtein yhdellä jalalla ja oli niin kuin, että mä pillastun ihan just! Kunhan pakkaset vähän hellittää, pääsee sitä juoksuttamaan oikein kunnolla!

Läski-Lillis!

Hehku

Tälläisillä pakkasillahan ei talon lämmittämisen lisäksi, voi juuri muuta tehdä kuin syödä. Kun ei ole edes sitä lunta, että pääsisi ilman hanskoja hiihtämään! =D

Siunattu puuhella! <3

80- luvun tyylinen hedelmäsalaatti jälkkäriksi

Kaikenlaiset uuni- ja pataruuat ja keitot ovat nyt kova sana. Koska puuhellassa on valkea lähes koko ajan, ruoka tulee vähän kuin itsestään. Leivoin jopa ohrarievää onnistuneesti sillä! Puuhellassamme ei ole lämpömittaria enään, joten mutu-tuntumalla mennään!

Ennen paistoa...

... paiston jälkeen...

... ja valmista suuhun pantavaksi!

Minulla on meneillään ruokavarastojen tyhjennysprojekti, siitä lisää myöhemmin. Löysin inventaariota tehdessäni purkin kookosmaitoa ja pari tomaattimurskatetraakin oli keltsun hyllyllä. Niistä ja vähän muustakin, syntyisi nuudelikeitto!
Alkuperäinen ohje on Olga Temosen "Emäntänä Olga" -kirjasta. Olen muokannut ohjetta muuttamalla soijasuikaleet broileriksi. En ole koskaan ollut innostunut soijasta!
Valmistustapaakin olen muokannut. Alkuperäisessä ohjeessa ei kasviksia kuullotettu.
On muuten tosi hyvä soppa ja paranee vaan seuraavaan päivään!
Ja hei! Keitto toimii todella hyvin ihan ilman soija- tai broilersuikaleitakin. Kokeiltu on sellaistakin versiota!

NUUDELIKEITTO

• 1 1/2 litraa vettä
• 1 iso sipuli
• 3 porkkanaa
• 300g broilerinsuikaleita, valmiiksi kypsennettynä
• 1 kana/kasvisliemikuutio
• 2dl punaista currytahnaa
• rouhittua mustapippuria
• 2tl paprikajauhetta
• 3rkl soijakastiketta
• 3dl pakasteherneitä/sokeriherneenpalkoja/maissia
• 1tlk tomaattimurskaa (400g)
• 1tlk kookosmaitoa (400ml)
• 150g nuudeleita
• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• (suolaa)

Pilko porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi ja kuullota niitä hetki kattilassa, lirauksessa öljyä.
Lisää vesi ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet.
Lisää tomaattimurska, kookosmaito, herneet ja kypsä broitsu. Kiehauta ja murskaa sekaan nuudelit. Lisää tuoreet yrtit hienonnettuna ja hauduta hetki kannen alla, kunnes nuudelit ovat kypsiä.

Oma yrttisato ei sattuneesta syytä ole vielä valmis, joten laitoin ihan kuivattua persiljaa ja
basilikaa.

Nyt syötäväksi ja evääksi töihin!

Minulla oli nuudeleita tällä kertaa paketti, jossa oli 230g. Laitoin sen kaikki ja se oli liikaa. Sopasta tuli lähinnä pataa. Mutta ei se makua huonontanut!

Tuli vähän sakeaa tälläkertaa. Laittakaa ohjeen määrä nuudeleita!

Pakkasen myötä on ilmiöksi tulleet paleltumisvammat. Sivukorvalla kuuntelin radiota, jossa aiheesta puhuttiin. Miehillä paleltumia tulee lähinnä korvanlehtiin ja naisilla esim. nenän päähän. Jutussa eroja selitettiin erilaisella hiustyylillä ja pukeutumisella. Tässäpä oivallinen vinkki kaikille vaate- ja hiusalan ihmisille, tulevan talven tyylejä suunnitellessanne!

Tähän loppuun sopii hyvin Lord Estin biisi Talvi. Ei mulla muuta sitten tähän hätään!
Ruusumekko, tervetuloa!