Supermessuilla!

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi näitä kaikkialta saatavia orvokkeja on aina messuilla myynnissä!

Joka vuosi päätän, etten enään seuraavana vuonna lähde Tampereen Pirkkahalliin puutarhamessuille. Ja joka vuosi silti käyn messuilla!

Jotenkin olin fiiliksissä luettuani blogeista Messukeskuksen puutarhamessuista, että teki vaan mieli päästä edes yksille puutarhamessuille tänä keväänä. Ja yksi syy Tampereen messuilla käymiseen on tietysti niiden läheisyys. Mutta josko ensi vuonna lähtis käymään Hesassa tai Turussa. Onko niillä sen enempää tarjottavaa? Ei voi tietää. Mutta voisin ottaa sen riskin!

Beiben sain messuseurakseni ja eikä hänkään ollut kovin vakuuttunut tarjonnasta. Mutta kun ei mitään odota, ei tule pettymyksiä.

Beibelle vähän venetellingin mallia!

Messujen parasta antia olivat ideat oleskelutilojen rakentamiseen puutarhaan. Samoin pidin Pinsiön taimiston kasviesittelyistä. Löysin monta kasvia, joiden hankkimista voisi harkita. Lue: jos olisi rahaa niiden hankkimiseen!
Vinkkejä omena- ja hedelmäpuiden varttamiseen, leikkaamiseen ja sillastamiseen saatiin myös parissa eri pisteessä.

Mahonian taidan hankkia metsäpuutarhaani!

Ihana pilarimänty!

Kääpiömantelikin olis ihana!

Pilarisinikuusi, haluun!

Erilaisia sillastus- ja varttamismalleja!

Messuilla oli tosi väljää liikkua. Ihmisiä oli todella vähän! Meitähän se vain ilahdutti, mutta myöskin ihmetytti!

Muutenkin messuilla oli ihan liikaa hepenien myyntiä, laukkuja ja muuta, mielestäni alan messuille kuulumatonta.

 Herkkujakin oli mielestäni tarjolla enemmän kuin ennen. No, kuuluuko ne puutarhaan, siitä voi olla montaa eri mieltä. Toisaalta, hommien välissähän on hyvä herkutella!

Me herkuteltiin paikan päällä Tampereen jäätelötehtaan jätskit. Minä otin mangoa ja Beibe mustikkaa. Koska yhtään penkkiä ei jäätelön nauttimiseen ollut vapaana, istuimme alueella olevan liikenteen jakajan rotvallin reunalle. Hei, oltiinhan Tampereella! Rotvalli, tajusittehan? ='D

Keräilymessuilta en ostanut mitään. Hinnat ovat niin kalliita! Koulutauluja katsellessamme, myyjä mainosti eräälle pariskunnalle, heidän hintoja kysellessään, kuinka perjantaina hän oli niitä myynyt jopa 80 euron hintaan. Nyt ne maksoivat, kunnosta riippuen, 20-70 euroa. No, ehkäpä perjantaina hänellä oli vielä ollut sellaisia tauluja, joista olisi ehkä se 80 ekee kannattanut maksaa. Repaleisesta leijonan kuvasta ei!

Kirsikkakuppeja, 30 e/kuppi ja tassi. En ostanut!

April Festeillä nautittiin parit makkarat hapankaalin kera ja juotiin palanpainikkeeksi käsityöläispanimo-oluet. Viinit jätettiin väliin, kun piti autokin kotiin ajaa!

Ollaan aina silloin tällöin noita pienpanimoiden oluita maisteltu. En montaakaan kertaa ole ihan täysillä niistä pitänyt. Kuten en nytkään! Makkaran alashuuhtojana tämä IPA-olut toimi. Mutta heti kun ruoka oli loppu ja loput siemailin sellaisenaan, kurkkuun jäi häiritsevä karvaus. Olutta juon aikas paljon ja Beibekin sitä itse tekee. Mutta nämä erikoisoluet ovat aina ihan liian erikoisia. Vähempikin riittäisi!

Kotimaan matkailumessut käveltiin puoleen väliin ja sitten poistuttiin paikalta. Ei vaan jaksanut kiinnostaa tälläkertaa yhtään!
Käteen messuilta jäi pussillinen Pyynikin näkötornin munkkeja ja pullo kuusenkerkkälimonaadia ja- Minimeijerin kyytönmaitojuustoa. Mansikkapinaatin taimen ja palmukaalin taimia ostin. Muutaman juurakon pampaheinää ja tummalehtistä isomaksaruohoa tarttui matkaan. Yksi kirja! Siinäpä ne hankinnat.

Mieleen jäi tosiaan parikin ideaa, joista minä pidin mutta Beibe ei niinkään. Kun hänelle sanoin haluavani jotain näkemääni johonkin, hän lupasi minulle kaukaisimman nurkan tontistamme, mihin saisin jotain hilpan pilppaa rakennella. Että näin meillä!

Ei muuta kuin jotain nurkkaa valtaamaan! =D

Talon kokoisia taideteoksia, yliajettua peuraa hiillokselle, kivenkaivuuta ja sireenijuttuja!

Lokakuusta saakka meidän on pitänyt käydä Serlachius museossa Mäntässä, katsomassa Anselm Kieferin taideteoksia. Beibe niistä on puhunut, kun pari hänen työkaveriaan on näyttelyn nähnyt.
No, ei taaskaan jäänyt ihan viime tippaan; näyttely on auki enään 24:teen päivään tätä kuuta. Että ihan hyvin kerittiin!
Ennen näyttelyyn menoa  kahvihammasta kolotti, joten piti saada apua vaivaan. Alueella oli vanha pehtoorin talo, jossa oli kahvila. Otettiin kahvit ja rahkapullat. Pulla oli hyvää, kahvi hirveää tervaa. Mutta itse talo oli upea! Hienoja puuveistoksia siellä täällä!

Kieferin taideteoksista tekee erikoisia niiden koko. Ne on ihan valtavia! Toinen juttu on, että niissä on käytetty paljon lyijyä, hiekkaa, sementtiä ja kuivattuja kasveja.
Keifer on 1945, saksan sotien jälkeen syntynyt nykytaiteilija. Hän käsitteleekin paljon teoksissaan Holokaustia, elämää ja kuolemaa. Myös viittauksia Raamatun tapahtumiin, tähtitieteisiin ja kemiaan, on sisällytetty hänen taiteeseensa.
Jos en nyt ihan pötkylöitä suustani päästä, niin Kiefer on ainoa elossa oleva taiteilija, jonka teoksia on ollut Louvressa esillä.

Minuun teki vaikutuksen juurikin se teosten koko. Jos ne olisivat olleet ihan tavallisen kokoisia, olisinko vaikuttunut niistä niin paljon? Tuskin! Olen kuitenkin iloinen, että kävimme näyttelyn katsomassa, pidin siitä kovasti. Teosten synkkyys ja koko oli mieleenpainuvaa!
Näyttelystä sai ottaa kuvia yksityiskäyttöön. Koska sosiaalinen media ei ole sitä, en laita tänne kuin kuvan, jonka otin Kieferistä kertovasta kirjasta. Rikon sääntöjä toisen kuvansuhteen sen verran, että se on otettu suoraan näyttelystä. Halusin vain näyttää teosten mittasuhteita verratakseni itseeni. Anteeksi!

Tämä teos ei ollut edes niitä suurimpia!

Museossa on myös pysyviä näyttelyitä, joissa oli esim. Gallen-Kallelan maalauksia ja valokuvia Serlachiuksen kartanon elämästä.
Serlachius museot käsittävät kaksi toimipistettä, Göstan ja Gustafin. Kieferin näyttely oli Göstassa. Samalla sisäänpääsymaksulla olisi päässyt myös Gustafiin, mutta jätettiin se seuraavaan kertaan.

Olimme päättäneet käydä paluumatkalla Myllyrannassa ja siellä syömässä Cafe Herkkuhetkessä.

Beiben arvio ruuasta: "Perus suolatonta massaa ja vatsan täytettä!"

Myllyrannassa on paljon erilaisia sisustus- ja vaateputiikkeja, mutta oltiin kupattu niin kauan kulttuurin parissa, ettei keritty käymään kuin yhdessä.

Tämmöinen kotiutui meille!

Aamulla kun lähdettiin kulttuurimatkalle, Beibe kävi nakkaamassa peuranlavan, edellisiltana polttamansa risukasan hiilloksille. Peuranliha oltiin saatu jo talvella kavereiltamme, jotka olivat hakeneet auton alle jääneen peuraraukan. Lihat oli olleet vielä siinä kunnossa, että kelpasivat ihmisravinnoksi.

Nuotionpohja,

mitäs sieltä löytyykään?

Kas, peuranlapa!

Kuusi tuntia lapa muhi nuotionpohjassa ja kypsäähän se oli kotiin palatessamme. Sisälämpötila näytti 75 astetta. Tulihan testattua tämäkin, ettei aina tarvi rosvopaistille kuoppaa kaivaa!
Harmi vaan, että mahat olivat vielä niin täynnä Herkkuhetken brunssista, ettei jaksettu peuraa heti närsätä. Mutta illalla saunan jälkeen varmaan leivän päällä se maistuisi!

Ei pahaa, ei!

Tälläisessä lähi matkailussa on se hyvä puoli, ettei siihen men koko päivää. Illansuussa ehdittiin vähän pihallakin touhuamaan. Minä raksin ruusuja ja Beibe repi sireenipuskaa maasta, traktoria apuna käyttäen. Se on puisto- tai unkarinsireeni. En tiedä lajiketta sen kummemmin. Se oli täällä, kun ostimme paikan.

Sireeni sai lähtöpassit, kun se talven jää- ja lumikuorman alla murtuili ja lakosi pitkin pihaa. Olen ottanut siitä muutamia oksia. Olen laittanut niistä pistokkaita multaan ja oksia maljakkoon. Katsotaan nyt, juurtuuko niistä yksikään. Hengissä ovat molemmat kokeilut. Luin vaan nimittäin jostain, että sireenin pistokkaat pitäisi ottaa kesällä, ennekuin uusi oksan kasvu on puutunut. Luotan siihen, että sireeni on sellainen rikkakasvi, ettei sitä tapa mikään!

Tänään laiton vielä sireenin juurelta kolme hyvin irronnutta taimea multaan kasvamaan. Voi olla, että meillä on joko ihan pirusti sireenin taimia tai sitten ei yhtään.

Niinkuin kaikki muutkin pensaat täällä, sireenikin oli istutettu ison kiven juureen. Beibehän on perinyt isältään jonkinlaisen kivenpyörittäjän geenin. Harmi, etten ole enemmän ottanut kuvia siitä, kuinka paljon kiviä hän on kaivanut pihastamme ylös. Tämänkin hän aikoi siirtää, minä en uskonut sen onnistuvan. Mutta niin hän vain sai taaskin jättikiven ylös, traktorin avustuksella. Onneksi olin  ruusupuskissa, etten ollut tapahtumaa kauhistelemassa!

Että tälläinen, ihan peruslauantai! Nyt täytyy lopettaa, Beibe tuli hakemaan minua saunaan!