keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kuusenkerkkäpesto!



En ole koskaan ollut peston ystävä. Jotenkin sellainen perus basilikapesto on minun suuhuni ollut liian kipakan makuista. Mutta viime keväänä törmäsin Ylen sivuilla olevaan kuusenkerkkäpeston ohjeeseen. Jutun kuusenkerkistä ja alkuperäisen pesto-ohjeen löydät täältä .
Viime keväänä kerkkäaika loppui kesken, enkä ehtinyt pestoa tekemään. Eipä sillä, että tänä keväänä aikaa olisi yhtään sen enempää, mutta olin päättänyt pestolle sitä löytyvän!
Olin ostanut lohen pyrstöpalan ja sortunut ulkolaisiin uusiin perunoihin. Kuorrutin lohen pestolla ja syötiin vielä pestoa perunoiden kera. Loput perunat pilkoin pannulle, sekoitin pestonrippeet joukkoon ja paistoin rapeaksi. Näin saatiin maistella pestoa kolmella eri tavalla!



KUUSENKERKKÄPESTO

1 dl tuoreita kuusenkerkkiä
1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulin kynttä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 dl oliiviöljyä (minä laitoin ihan tavallista rypsiöljyä)
noin 1 rkl sitruunan mehua
suolaa ja pippuria oman maun mukaan

 Paahda pinjansiemenet pannulla.



Paloittele valkosipulinkynnet. Hienonna huuhdellut ja valutetut kuusenkerkät, pinjansiemenet ja valkosipulit blenderissä tai sauvasekoittimella.


Minä kun en lukenut ohjetta loppuun, laitoin kaikki ainekset kerralla blenderiin!

Hyvä lopputulos tuli silti! =D

Lisää tahnaan juustoraaste ja sitruunanmehu sekä valuta joukkoon vähitellen öljy ohuena nauhana. Tarkista maku. Lisää suolaa ja pippuria oman mielesi mukaan.

Levitä pestoa kunnon kerros kalan päälle

Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.

Nauti!

Kuusenkerkkäpesto on mukavan kirpsakan makuista!

Toimii näinkin!



Ei minusta mitään pestonrakastajaa tullut vieläkään. Mutta ei käy kiistäminen; kaikki versiot olivat hyviä! Varsinkin paistettujen perunoiden kanssa, pesto toimi tosi hyvin!

Herkkua!


Aion vielä tehdä uuden satsin ja kokeilla ihan pastaan sekoitettuna. Voisi vaikka paistaa pekonia rapeaksi ja murustella joukkoon. Tai sitten kylmäsavulohisiivuja nauttia pastan kanssa, nam! Tuli nälkä pelkästä ajatuksesta!
Ja kai se on jossain vaiheessa kokeiltava nokkospestoa ja lehtikaalipestoa!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Rakvere ja Turin kukkamarkkinareissu Beiben kanssa jatkuu! Osa 2.


Ei olisi edellisillan syömisten ja juomisten jälkeen uskonut, että aamulla kello 6.30 oli nälkä! Ehkäpä piehtarointi liian kuumassa hotellihuoneessa ja aivan liian pehmeässä sängyssä, oli kuluttanut energiaa. Meillä kun on aina kotona tosi viileää sisällä, 23,5 astetta oli aivan liikaa. Tyhmiä kun oltiin, eikä huomattu kämpän lämpöjä säätää!



Sängyssä oli tuplatäkki ja muutenkin hienot puitteet romantiikalle. Mutta sänky oli niin pehmeä, että kun omille puolillemme lössähdettiin, sängyn keskiosa pullistui niin, ettei ollut toivoakaan päästä lähelle toisiamme. Yöllä yritin päästä Beiben iholle, mutta en kertakaikkiaan päässyt montustani ylös. Me selkävaivaiset ollaan totuttu "hieman" kovempaan punkkaan!


Aamupala oli runsas ja hulppea! Mikähän siinä on, että reissussa vetää aamuisin naamaansa ihan mitä vaan on tarjolla. Ei kotona tulisi ehkä mieleen syödä tollasta settiä kaiken näköistä!


Kamat nippuun ja bussiin. Hei, hei Rakvere ja Tarvas! Ehkä nähdään taas!

Vähän kefiirijuomaa vatsantoimintaa parantamaan!

Turin markkinat aukesivat klo 9.00 ja me olimme täydessä ostoiskussa jo puoli kymmenen. Markkinoille kannattaa ottaa käteistä rahaa mukaan. Pieniä seteleitä ja kolikoita, maksupäätteitä ei näkynyt taimimyyjillä.
Heti ensimmäisestä kojusta ostimme punalehtisen pähkinäpensaan. Hintaan 10 e. Kaveriksi sille jo kotona olevalle!

Lipunmyynnistä sai aluekartat.

Ihanan väljät markkinakadut!

Tänä vuonna huomasin, että suomalaisille saatettiin pitää hieman korkeampaa hintaa. Varsinkin yksityiset myyjät. He kyllä huomasivat, jos sinua tosiaan jokin kasvi kiinnosti.
Pariskunta, jolta pähkinäpensas ostettiin, pyysivät minulta kilpiangervosta 10 euroa. Todellakin ihan liikaa! Pari kojua eteenpäin, sain kilpiangervon, joka oli paljon paremman näköinen, hintaan 4 euroa.
Samaten he pyysivät marjasinikuusamasta 8 euroa. Suomesta niitä saa samaan hintaan tai halvemmalla.


Kirjavalehtisen lehtosinilatvan löysin yhdeltä taimistolta. Tarjolla oli vain neljä taimea ja muilla en sitä nähnyt. 6,90e siitä maksoin, mutta se oli yksi niistä "the must" -ostoksista.
Toinen oli valkoinen varjolilja. Viime vuonna niitä ei ollut kylmän kevään vuoksi tarjolla, mutta nyt yksi taimisto ainakin niitä myi. Ei hielläkään montaa valkoista ollut, punaisia kylläkin. Valkoisesta maksoin 7 euroa. Kallis Viron hinnoiksi, mutta en jaksa alkaa vääntää hintaa sellaisista, mitkä oikeasti haluan!


Ensikertalaisena Turin käviänä, Beibe oli iloisesti yllättynyt tarjonnan laajuudesta. Minun mielestäni markkinoilla oli viime vuotta enemmän valikoimaa. Esim. havuja ja chilejä oli tänä vuonna paljon.
Turin markkinoilla on niin pirusti valikoimaa, että jos ei ole selviä suunnitelmia hankinnoilleen, menee tarjonnasta ihan hämilleen. Jotkin taimistot ovat erikoistuneet pelkästään yhteen lajiin, esim. kivikkokasveihin, kärhöihin, saniaisiin, ruusuihin tms. 


Surukuusia etsittiin, mutta niitä ei löytynyt. Sen sijaan erilaisia kääpiö-, pensas-, ja riippakuusia oli runsaat valikoimat. Meillä meinasi ihan mennä kontrolli!



Neljä havua sitten lopulta ostettiin; Riippa serbiankuusi, riippakäärmekuusi, vartettu riippakuusi ja sitten sellanen pensastava kuusi. Ihana myyjä kertoi innostuneena ja iloisena kuusistaan ja tuntui olevan aidon kiinnostunut ja tietävän niistä. Kielimuurikin ylitettiin ja Suomea, Viroa, Englantia ja elekieltä yhdistellen, kerrottiin ja kyseltiin havuista. Nainen nauroi meidän innostuksellemme ja sanoi meitä suomalaisia kuusihulluiksi! Kotona naurettiin vielä, mitä myyjä oli meille kertonut pensaskuusesta. "Tule kapu otsaan!" Eli kävyt tulevat oksien kärkiin. Ja ihanat vaaleanpunaiset tulevatkin!


Koska meillä oli jo kärryt melkein täynnä, tämä samainen, ihana havuleidi, antoi meidän jättää havuostoksemme hänelle säilytykseen.

Ei mitään hajua mikä tämä on, mutta ostin kuitenkin!
Karhunlaukkaa ostin pari pottia. Viime vuonna ostin sitä myös ja luulin, että se ei talvehtinut. Löysin kuitenkin siementaimia vattujen juurelta ja ennen reissua siirsin ne Huvimaja-kirsikan juurelle. Toivottavasti nämä uudetkin siementäisivät!


Kaneja myynnissä!

Ja ankkoja. Kanojakin oli hintaan 5 euroa.

Loppujen lopuksi, taimiostoksemme olivat kohtuu maltilliset. Vaaleanpunaisen kielon ostin, jos se viime vuotinen ei nousekkaan. Hintaa oli 4e, viime vuonna maksoin 2e. Valekilpiangervon ostin, mutta luulen, että se on samanlainen, kuin minulla on jo kotona. Mutta ei se mitään, maksoi pari ekee!
Beibe tykkää kulleroista, joten ostimme pari oranssikukkaista. Toinen on ihan metsäkulleron näköinen, mutta tosiaan oranssi. Toisen pitäisi olla yksinkertainen kukaltaan.
Eräällä myyjällä oli köynnösukonhattuja hintaan 3e. En voinut vastustaa, vaikka sellaisen jo viime vuonna hankinkin.
Mutta sitten löysin todellisen kaunottaren! Vaaleanpunaisen ukonhatun, upeaa! Yksityiseltä myyjältä, hintaan 2 euroa. Ei vaan voinut jättää sitä ostamatta!

Sitten vaan toivotaan, että tää on oikeasti se, mitä lappu lupaa!
Paprikoita lähdin Turista hakemaan ja niitä sitten ostinkin! Mitään erikoisia paprikantaimia en löytänyt, suippoja tms. Muutenkin paprikoissa ja chileissä oli eri myyjien välillä hirveästi kokoeroja. Mutta eräältä vanhemmalta rouvalta ostin 10 taimea hintaan 1e/kpl. Hänellä oli varmasti koko markkina-alueen komeimmat paprikat. Ostin 5 punaista "Fatimaa" ja 5 violettia, tavallisen paprikan muotoisen hedelmän tekevää taimea. Jotain "Chokolade..." ne oli nimeltään!


Rouva pakkasi taimet niin hyvin, että kaikkia saatiin ehjänä kotiin!

Komean kokoisia latva-artisokkia!

Ja isoja paprikantaimia!

Tällä rouvalla oli taimia joka lähtöön. Tomaatintaimetkin olivat tosi komeita, mutta niitä en tarvinnut. Huomasin latva-artisokan taimia ja nekin olivat vain euron kipale. Oli vaikeaa pitää naama peruslukemilla näin halpojen hintojen ääressä!

Kukkivia rikkoja!


Tää olisi pitänyt ostaa; kirjavalehtinen maksaruoho!

Samaten nuo edessä olevat mattokuuset!

Puoliltapäivin, kävimme hakemassa osan ostoksistamme havuleidin säilytyksestä ja veimme taimet bussiin. Kukkapuolihan on vain osa markkinoiden tarjontaa!
Vessat piti löytää myös, koska bajamajat eivät kiinostaneet. Wc:t olivat maksulliset, toisessa paikassa hinta oli 2 euroa, mutta löysimme 50 sentin vessankin!


Turin markkinat ovat siitä kivat, että kaikki aiheet ovat omilla alueillaan. Jos ei kiinnosta käydä rätei ja lumpui ja krääsää hypistelemässä, niinkuin meitä ei kiinnostanut, sen alueen voi jättää kiertämättä niin, ettei menetä mitään muuta samalla.


Työkalut, käsityöt, kalastus, elukat ja ruoka, ne meitä kiinnosti!

Beibe tsiikaa kalastustarvikkeita!

Ihanaa ruostunutta rautaa!

Beibe tarkistaa kirveenterän terävyyttä!


Hieno, täytetty supikoira korumyyjän kojulla!

Ihania telttoja!

Nurmikonilmaajan olisi saanut puolet halvemmalla kuin Suomesta!

Pyyntirautoja

Ihana takki!

Laattamuotteja

Pesukoneenrummusta tehty grilli!

Ja autonvanteesta! Upeita!

Jos markkoilla lehmiä on, niin meikä ne löytää!

Nää elukat ei ole mun juttu!

Tällä kanilla oli pakosuunnitelmia!
Makkinoillahan on usein sellaisia kilpailuja, missä saa arvata esim. montako papua lasipurkissa on. Turissa oli tähän astisista arvuuteluista ehdottomasti hämmetävin! Eri , toivon mukaan, eläinten ulosteita lasipurkeissa. Eräskin mies avasi yhden purkin ja nuuhkaisi sitä. Apua!

"Paskat numeroituina!"
Nälkähän taas alkoi olemaan ja suuntasimme alueelle, jossa eri ruokakojut olivat. Alueella oli sellainen rasvan käry että, kun joka kojussa tiristettiin jotakin. Olin paratiisissa!


Alkoholipolitiikka markkinoilla on tosi vapaamielistä. Olutta sai vähän sieltä täältä ja silti humalaisia ei näkynyt missään. Joka koju, mistä sai syötävää, sai myös oluen tai siiderin ostaa ruokajuomaksi. Ruokailukin sujui kivasti, kun ei tarvinnut ölppönsä kanssa mennä mihinkään karsinaan ruokaansa syömään. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että tämä kireä suomalainen alkoholilainsäädäntö vain lisää kansan humalahakuista juomista, eikä ehkäise sitä!
Siellä takana ne vartaat tirisevät!
Tämä varras oli parempi, kuin Rakveressa syöty!
Mitenkähän tämä reissu menikin näin varraspainotteiseksi? ='D

Ruuan jälkeen maleksimme vielä kukkaalueen läpi, josko jotain spesiaalia löytyisi.

Pullukkaposeeraus riippapihlajan edessä!

Ruusuja oli tarjolla joka lähtöön!

Emme kuitenkaan enään jaksaneet innostua mistään. Hieman havuja vielä kuolattiin ja pitkään tuijotin ruusumantelia. Punalehtistä seljaa ihailin, mutta se ei kyllä meillä talvehdi. Japaninvaahterat ovat myös sellaisia, joita joskus haluan hankkia.

Ruusumantelilla hintaa 20 e.



Nää punalehtiset jutut on nyt mun mieleen!
Pakolliset markkinakahvit kitusiin ja niitä juodessa ynnättiin markkina kokemuksia. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä tarjontaan ja hieman puhuttiin, josko vielä joskus tultaisiin Turiin.

Kahvi Turissa 1e.

Siinä olis ollut vähän katetta havuille!

Kanssamatkustajan koristeomppu bussissa!
Meidän riippaserbia ei mahtunut ruumaan. Se on turvavyöllä kiinni!
Mansikat olivat hyviä!

Koska messuilla oli perjantaina niin väljä kulkea, kaikki olivatkin hyvissä ajoin takaisin bussissa. Pääsimme lähtemään kohti Tallinnaa. Matkan aikana nähtiin kymmenisen haikaraa ja niiden pesää.
Superalkossa käytiin ja sieltäkin selvittiin rivakasti ulos. Ei ollut ruuhkaa.
Satamassa käytiin ennen laivaan menoa kahvilla ja Beibe halusi ostaa muutaman sikarin.


Tallinnassa kahvi 2,30e.

Hanhenmunat kuitenkin jätimme ostamatta!
Laivalla oli kotimatkallakin mukavan väljää, vaikka Redramalla oli keikka siellä. Kaupasta haimme vielä hieman namia. Ja tietysti vielä vähän syötiin!


Tilaamamme pekonihampurilaisateriat olivat todellinen pettymys! Beiben sanoin: "Olen joskus saanut parempaakin hampurilaista. Lähes aina!"

Meillä oli niiiin kiva reissu! <3

Takaisin Helsingissä!
Sää suosi meitä kyllä koko reissun ajan. Olimme varautuneet sadekuuroihin, mutta niitä ei onneksi tullut. Pikkuisen puhtia vei minun, jo viikolla alkanut flunssani. Ja Beibekin alkoi nuhailemaan sitten perjantaina. Mutta onneksi jaksettiin! Oli kivaa!
Pientä jännitysmomenttia toi se, että mihin tyttö oli meidän auton jättänyt Kangasalle. Nimittäin torilla oli markkinat menossa ja autoja ei saanut sinne jättää. Ostoksia oli sen verran, ettei niiden kanssa kovin pitkälle kävelty linja-autoasemalta. Onneksi hän oli saanut sen parkkiin lähistölle ja Beibe kirmasi sen hakemaan ja minä jäin vahtiin.


Lauantaiaamuna katseltiin taimiostoksiamme. Beibe kysyi: "Eikö me ostettu kuin neljä kuusta?" No, kunhan nyt noillekkin paikka löytyisi!

Vartettu riippakuusi

Pensastava kuusi

Riippakäärmekuusi

Riippaserbiankuusi

Käärmekuusessa valtavat kerkät!
Ja tässä muita taimiostoksia:

Kirjavalehtinen lehtosinilatva

Valkokukkainen varjolilja

Kilpiangervo

Pähkinäpensas, kielo ja ukonhattu

Sormivaleangervo

Sininen mysteerikukka. Petunia?


Kullerot
Vertasin taviskulleroon. Kyllä, on se oranssimpi!
Loppujenlopuksi, aika maltilliset ostokset! Vai mitä?