Heavy Metal haarniskanäyttely Hämeen linnassa!

Kyllä Suomen museot laittavat parastaan! Niin upeita näyttelyitä on ollut tänä vuonna nähtävänä. Ja mikä parasta, paljon sellaisia näyttelyitä, jotka sopivat mainiosti tälläisille taidetta ei niin tunteville ihmisille. Kuten mä ja Beibe!
Yksi tälläinen erittäin kiinnostava näyttely on esillä Hämeen linnassa. Näyttely, joka esittelee mittavan kokoelman 1500-1700-lukujen haarniskoja ja aseita.

Tämä näyttelyhän nyt on ihan must-juttu kaikille, jotka ovat ritareita muksuina leikkineet. Ja tietysti historiallisia leffoja katselleille. Oikeastaan, tää näyttely on kyllä ihan kaikille. On se vaan niin mielenkiintoinen!

Meillä oli synttäreille menoa menneellä viikonlopulla Hämeenlinnaan, joten näyttelyssä tuli poikettua siinä samalla.

Näyttelyn haarniskat tulevat Itävallan Grazista, Universalmuseum Joanneumin asevarastosta, joka on maailman suurin ja vanhin haarniskakokoelma. Haarniskat ovat ensimmäistä kertaa esillä Pohjois-Euroopassa.

Turnajaishaarniska

Minusta koko näyttelyn hienoin haarniska oli yksi maailman harvoista kokonaisena säilyneistä hevosenhaarniskoista. Se oli jotenkin kyllä tosi pysähdyttävän näköinen!

Ihan käsittämätöntä kuinka vanha se oli! Hei, 1500 -luvun alusta! Ja säilynyt tähän päivään meidän ihasteltavaksi!

Eräs työkaverini oli käynyt kesällä katsomassa näyttelyn ja hän olikin minulle hämmästellyt sitä, kuinka tosi pieniä haarniskat olivat olleet hänen mielestään. Elokuvat ja tarinat antavat kyllä ritareista sellaisen kuvan, että he olivat isoja ja lihaksikkaita.

Nykyajan ritari, mittaa 193cm, vertailukohteena!

Todellakin, haarniskat olivat tosi pieniä! Sellaista lapsikokoa! Nuket joiden päällä haarniskat olivat, oli pituudeltaan korkeintaan ehkä 160cm, koska olivat ihan vähän minua korkeammalla korokkeiden päällä seistessään.

Ritari ja "linnanneito"!

Näyttely alkoi niistä ajoista, kun sodittiin keihäin ja miekoin. Ja jatkui sitten aikaan, jolloin ruutiaseet tulivat mukaan kuvioihin. Haarniskatkin muuttuivat sodankäynnin laadun myötä. Asesepillä oli tietysti jokaisella omanlainen tunnusomainen tyyli haarniskoijen ja aseiden teossa. Myös kunkin aikakauden miestenmuodin vaikutteet näkyivät haarniskojen malleissa. Ritarit olivat siis hieman keikareita ja turhamaisiakin!

Aseet ja miekat olivat taidokkaasti koristeltu kaiverruksin ja jollain hapolla etsattuina. 

Keihäitä sodankäyntiin ja metsästykseen.

Kahden käden miekkoja

Upea miekankahva!

Jalkaväen hyökkäys!

Näyttelyssä oli esillä musketteja ja rataslukkopistooleja. Musketööreille oli ollut oikein jo tuohon aikaan kuvitettu opaskirja tuliluikun käsittelyyn. Niin haastavaa ja vaarallista niillä oli ampua.

Ruutiaseiden tultua sodankäyntiin mukaan, haarniskoista piti tehdä kestävämpiä. Joten ratsastavien ritareiden haarniskoita kevennettiin niin, ettei ne suojannut kuin elintärkeitä ruumiin osia. Eli jalat jäivät vain nahkasaappaiden suojaan!

Heavy Metal -haarniskanäyttely on vielä esillä 23.10:ttä saakka. Me pidimme näyttelystä kovasti. Tämä oli taas jotain sellaista ennen näkemätöntä ja ainutkertaista!

"I love it!"

Koska samalla hinnalla pääsi tsiikaamaan linnaa muualtakin, pitihän mahdollisuus käyttää hyväkseen. Minä olen käynyt Keskiaikamarkkinoiden yhteydessä linnassa muutamia vuosia sitten ja muistaakseni joskus kersana luokkaretkelläkin. Mutta Beibe ei ollut käynyt Hämeen linnassa koskaan aiemmin.

Kyllähän se nykyimmeisestä hieman kummalliselta tuntuu, että täällä on asuttu joskus. Hämeen linnaa on alettu rakentamaan 1249. Linnassa on toiminut myös vankila 1950 -luvulle saakka.

Kuninkaan sali

Näkymä sisäpihalle.

 Linnassa sai hieman hassutellakkin; ratsastaa puuhevosella, ampua jalkajousella ja pukeutua haarniskaan. Ja niitä kaikkiahan piti tietysti kokeilla!

Silmälasit eivät mahdu ritarin kypärän alle! ='D

Valmiina taistoon!

Vähän naisellisempi pottamalli!

 Se vähän harmitti, että linnassa ei ollut enään kahvio toiminnassa. Ei kuulemma ole kuin kesäaikaan. Olisimme mieluusti syöneet ja kahvitelleet linnakierroksen lomassa. Mutta onneksi Linnapuiston kupeessa oli pieni ravintola, missä poislähteissämme söimme ihan mielettömän hyvät pekonihampparit.

"Ritarit" vaativat tuhdit eväät!

Että tällainen, mukava "linnareissu" oli meillä! ='D

Säilötyt kesäkurpitsat!

Vaikka tuossa jokin aikaa sitten kerroin (klick!), ettei kesäkurpitsat ole olleet niin satoisia tänä vuonna kuin edellisinä, olemme kuitenkin saaneet niistä satoa ihan yllin kyllin! Kasvimaalla kasvaa vielä aikasmoisia monstereita ja kukkiakin vielä jaksavat. Isoista ajattelin keitellä vielä sosetta pakkaseeen, tai jotain. Katsotaan nyt. Kanoillekkin ne maittavat! Hiljaa mielessäni olen toivonut hallaöitä, jottei tarvitsisi enään miettiä käyttötarkoituksia niille. Hyi minua!

Koska olen tehnyt kurkkurelishiä kesäkurpasta kilotolkulla ja sehän sopii siihen tosi hyvin, ajattelin mikseipä kesäkurppia voisi säilöä samalla lailla kuin kurkkujakin. Silleen viipaleina purkkiin ja ja keitetty mausteliemi päälle. Hmmm!

Pieniä, kurkunkokoisia kesäkurpitsoita!

Hieman googleteltuani huomasin kyllä pian, etten ollut kyllä pyörää uudelleen keksinyt. Netti oli väärällään säilöttyjen kesäkurpitsoiden ohjeita! Mutta ei se mitään! Sai hieman suuntaa ajatukselleni ja tässä on minun säilötyt, makeat kesäkurpitsaviipaleet. Tadaa!

SÄILÖTYT KESÄKURPITSAVIIPALEET

• 1 kg pieniä kesäkurpitsoita
• kourallinen tilliä ja tillin kukintoja
• pari valkosipulinkynttä/purkki
• vadelman/mustaherukan/kirsikan/tammenlehtiä
• mietoa chiliä maun mukaan

Mausteliemi:

• peukalon mittainen pätkä piparjuurta tai pieni pala inkivääriä
• 6 dl vettä
• 4 dl väkiviinaetikkaa
• 8 dl sokeria
• 2 rkl suolaa

• 2 rkl sinapinsiemeniä

  10 kpl kokonaisia valkopippureita

 Pese kesäkurpitsat huolellisesti ja leikkaa ne  siivuiksi. Huuhtele tillit. Kuori piparjuuri ja leikkaa ohuiksi lastuiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Pilko chili. Pese purkkeihin tulevat lehdet hyvin.

 

 Laita hyvin pestyjen ja kuumennettujen lasipurkkien pohjalle tilliä ja kukintoja. Lisää kurpitsasiivuja, chilipaloja ja valkosipulia purkkeihin. Laita näitä aineksia purkkeihin kerroksittain. Jätä muutama lehti ja tillinkukinto päällimmäiseksi. Ne huolehtivat siitä, että kaikki siivut pysyvät liemessä. 

Yhdistä liemen ainekset ja kiehauta mausteliemi ja kaada kuumana purkkeihin kurpitsasiivujen päälle. Liemen tulee peittää ainekset kokonaan ja tulla aivan piripintaan. Sulje kannet huolellisesti heti liemen ollessa kuumaa. Säilytä purkkeja viileässä, valolta suojattuna. Viikon päästä voit alkaa jo maistelemaan! Nam!

Kesäkurpitsasiivuja voi käyttää ihan samoin kuin kurkkuviipaleitakin; leivän päällä tai ihan muuten vaan ruuan lisäkkeenä. Ja voithan kokeilla säilömistä kokonaisena, kuutiona tai lohkoina. Ihan miten vain tykkäät!

Miten perustella miehelle navetalta haisevan kaapin funktio tarpeellisena sisustuksellisena elementtinä!

Miten tämä kukkopilli liittyy tapaukseen?

Tapasin Bad Boys Bluen keikan etkoilla erään ystäväni tosi pitkästä aikaa. Kaveripariskunnalla, joilla olimme aloittelemassa, oli ihanan retrosti sisutettu talo ja oli paljon vanhoja viiluhuonekaluja. Ystäväni kertoi etsineensä samantyylistä viilusenkkiä, kuin kavereillamme oli. Hän halusi sellaista tv-tasoksi.
 Kas kummaa, meillä sattui olemaan sellainen ylimääräisenä ja minun oli pitänyt pistää se Toriin jo pitkän aikaa. Mutta kun ei saa mitään aikaiseksi niin ei!
Minullahan oli senkistä kännyssä kuvia ja ystäväni ihastui siihen ikihyviksi. Sovimme, että minä roudaisin senkin hänelle ja katsottaisiin olisiko hänellä mitään kenties vaihtariksi.
Ja niin senkki vaihtoi omistajaa ja minä löysin ystäväni varastosta "jotain" kotiinviemisiksi. Turkoosin, tosi kuppaisessa kunnossa olevan renginkaapin. Joku oli sen omin pikku kätösin tehnyt, kauan sitten. Muttei kuitenkaan niin kauan, että se mitään antiikkia olisi! Lähinnä se näytti siltä, että joku on vain tarvinnut työkaluilleen tai vastaavilleen jotain säilytyspaikkaa. Ja pykännyt sellaisen sitten jostain jämälaudoista. Lisäksi kaappi haisi ladon, navetan ja sonnan sekoitukselta.
Jokin kaapissa kuitenkin puhutteli minua ja roudasin sen auton takaronttiin. Kotiin ajaessani, toivoin sormet ristissä, ettei Beibe olisi ehtinyt kotiin jänismettältä ennen minua!
Turha toivo, Beiben auto oli pihassa! Nyt piti miettiä valmiiksi paikka kaapille ja perustelut mitä varten minä sen tarvitsin. Olin hieman jo miettinyt ja ajattelin sen paikkaa johonkin yläkertaan. Sisälleen se saisi ehkäpä marsujen sapuskat tai kynttilävarastoni.
Tein kuitenkin meille ensin lounasta ja yli-innokkaana kyselin Beiben mettäreissusta. Loin hyvää tunnelmaa ja ilmapiiriä kotiimme, ennen kuin aioin raahata haisevan kaapin pirttiin!
Beibe kyseli, mitä ystävällemme kuului ja kysyi, löysinkö minä mitään häneltä. Argh! Ei auttanut muuta kuin tunnustaa ja raahata hirvitys sisälle.
Beibe otti kaapinrumiluksen kuitenkin yllättävän rauhallisesti ja ihmetteli vaan, että millä minä saisin sen kiinnitettyä seinään. No, siinä hommassa minä luotin Beiben kykyihin ja kekseliäisyyteen.
Imuroin ja pyyhkäsin kaapin ja raahasin sen yläkertaan. Siellä sitä sitten mallailtiin ensin kirjastohuoneeseen ja todettiin, ettei se sinne sovi marsujen ruokakaapiksi.
Telkkuhuoneeseen kaapin kanssa astuessani, se idea sitten tuli. Ilmoitin Beibelle, että se laitetaan sohvan viereiselle seinälle, lohikoulutaulun paikalle.

Kaapille paikka!

 Ja siitä tulisi kaappi Beiben viskeille ja muille lempihörpyille! Ja päälle laitettaisiin minun kukkopillit!

Hörpyt!

Ja sikarit!

Se on siinä kuin olisi aina ollut!

Kukkopillikokoelma!

Ja niin kaappi sai Beiben hyväksynnän ja paikan meidän telkkuhuoneen seinällä. Hervottoman kokoisilla ruuveilla se kiinnitettiin seinään. Kaappi sopii täydellisesti huoneen värimaailmaan.

 Eikä se enään edes käryä pahalle, ainakaan kovin paljon!