Minun, melkein "yksi yli muiden", jouluherkku on rosolli. Olen pitänyt siitä ihan pikkasesta saakka. En tiedä mikä siitä on tehnyt niin mieluisen, mutta rakastan sitä!
Tiettyjä juttuja rosollissani en kuitenkaan siedä! Niitä ovat peruna, silli ja säilötty punajuuri. Muistan lapsuudestani sellaisen joulun, kun mummu meni ja laittoi perunaa rosolliin. Trauma jäi! Se kamala jauhoinen, vetistynyt peruna rosollin joukossa oli jotain aivan hirveetä! Ja kun elettiin aikaa, jolloin ruuasta ei saanut purnata, syötävä oli mitä lautaselleen oli ottanut. Tämän kamalan keissin jälkeen olen aina tarkistanut, onko rosollissa perunaa!
No, sillisalaatti ja rosollihan ovat ihan eri asiat, mutta olen jossain pitopöydässä törmännyt rosolliin, jossa oli kyltti: "Sisältää kalaa". Se on sillisalaattia, ei rosollia! Kun oikealla nimellä laitetaan tarjolle, ei tarvi tollasia lappuja laittaa.
Sillistä kyllä pidän ihan hirveästi, mutta jostain syystä se ei maistu minulle sillisalaatin muodossa. Rosolli ja silli erikseen, jos minulta kysytään.
Minun rosollissani punajuuren täytyy olla keitettyä. En jostain kumman syystä pidä etikkapunajuuresta rosollista, vaikka muuten siitä tykkään kovasti. Nää on näitä ihmismielen outouksia! =D
Meidän molempien työpaikoilta saisi edullisesti hankittua valmisrosollia. Kerran pari olen siihen sortunut, kiirettä tekosyynä käyttäen. Ja katunut karvaasti! Ei valmisrosollia meidän pöytään enään, kiitos! Vaikkei siinä mitään vikaa ole, mutta on jotenkin vetisen makuista minun mielestäni. Sori vaan!
Minä ryhdyn rosollintekoon yleensä jo hyvissä ajoin loppukesästä. Heti kun punajuurisatoa alkaa saamaan... kaupasta, koska oma sato on aina surkea. Joka tapauksessa, teen rosollia pitkin syksyä. Beibe ei siitä niin välitä, joten olen opetellut tekemään sitä kohtuullisen satsin, ettei minun tarvitse sitä urakalla syödä!
Rosollihan on mitä parhain sadonkorjuuajan ruoka. Kaikki ainekset tyliin "suoraan maasta"! Punajuuret, porkkanat ja sipulit. Kurkkujakin on jo yleensä säilöttynä juuresten nosto aikaan.
Punajuurenkasvatus on yksi minun heikkouksiani. En kertakaikkiaan saa niitä kasvamaan! Olen yrittänyt savimaassamme, kasvilavoissa monessa eri paikkaa. Olen lannoittanut ja en ole lannoittanut. Kylvänyt aikaisin ja kylvänyt myöhään. On ollut pitkää, pyöreää, litteää, keltaista, vaaleanpunaista ja raidallista. Kastellut paljon ja vähän vähemmän. Ja lopputulos on ollut aina sama eli HUONO!
 |
| Viime kesän koko punajuurisato! ='D |
Mummuloissa ja mökilläkin lapsena punajuuret kasvoivat ihan itsestään ja satoa tuli ihan riesaksi asti. Lajike oli varmaan ihan se perus egyptiläinen. No, punajuuren kasvatustaitoa meikä ei ole näköjään saanut verenperintönä! Mutta se ettei osaa ja saa onnistumaan, ei tarkoita luovuttamista. Not me! Joka vuosi leuka maassa kohti uusia pettymyksiä ja surkeita punajuurisatoja! ='D
Rosollini teen aina saman kaavan mukaan, näin sitä tehtiin kotonakin. Saman verran porkkanaa ja punajuurta. Sanotaan nyt vaikka kilo molempia. Ensin punajuuret kiehumaan ja kun ne alkavat olemaan kypsiä, laitan porkkanat samaan kattilaan. Punajuurissahan menee koosta riippuen reilu tuntikin, mutta porkkanat tulevat noin 15-20 minuutissa.
Sipulina käytän ihan tavallista keltasipulia. Olen joskus punasipuliakin laittanut. Mutta kun keltasipulin silppuaa niin pieneksi kuin vaan saa, sen maku kyllä pyöristyy kivasti rosollissa. Sipulia laitan yhden ihan peruskokoisen sipulin, eli aikas reilusti. Makuasioita nämä!
Mauste/suolakurkkua laitan reilusti! Rakastan suolakurkkuja! <3 2-3 isoa ja kiinteätä suolakurkkua ja vielä yksi varmuuden vuoksi ja toinen suoraan suuhun napsittavaksi! ='D Kurkut palastelen niin pieniksi kuutioiksi, että joka suullisessa rosollia on varmasti kurkkua!
Sitten vaan kuorin jäähtyneet punajuuret ja porkkanat, kuutioin ne ja yhdistän sipulisilpun ja suolakurkkukuutioiden kanssa. Pikkuliraus rypsiöljyä ja pari hyppysellista suolaa. Öljy tekee rosolliin ihanan kiillon ja suola terävöittää makuja vieden mahdollista vetisyyttä pois. Nami nami!
Lapsuudessani rosolli tehtiin kotona aina samaan kulhoon. Valkoista lasia oleva, hieman haljennut kulho, jossa oli tummanpunainen ruusu. Porkkanat ja punajuuret laitettiin kulhoon ja veitsellä viilleltiin niitä kulhossa silpuksi. Muistan elävästi kirskunan, jonka veitsi piti kulhon pohjaa raapiessaan. Siihen aikaan ei paljon veitsiä ja kulhoja säästelty! Tämä kulho on kuitenkin vielä tallessa ja se on isälläni. Viime jouluna isäni kysyi, että saisiko hän tehdä jouluksi rosollin. Hän tekee ihan yhtä hyvän rosollin kuin minäkin. Ihan silmäkulma kostui, kun hän toi rosollin meille juurikin tässä perinteisessä ruusukulhossa!
Kun juurekset olivat tarpeeksi silppuna, laitettiin sipulisilppu ja suolakurkut sekaan. Muistan aina, että olisin halunnut niiden olevan pienemmän kokoisia. Tapana oli laittaa ne aikas isoina lohkoina, sipulikin!
Kuitenkin rakastin tätä rosollia yli kaiken. Usein söin sitä suoraan kulhosta ja niin teen yhä edelleen. Kun saan rosollini valmiiksi, otan lusikan ja alan lappaamaan!
 |
| Siinä sitä lapataan, rosollia naamaan! Nukke seuraa vieressä tarkkana! |
On kuitenkin ihmisiä jotka ei rosollista pidä, vaikka punajuuresta tykkääkin. Silloin voi tehdä vaikkapa punajuuri-fetapaistosta. Yksinkertaista ja tosi herkkua tämäkin. Ja kannattaa tehdä heti isompi satsi, koska tätä tulee syötyä reippaasti.
PUNAJUURI-FETAPAISTOS
- kilo punajuuria kuorittuna
- 100g fetaa
- loraus öljyä
- turaus juoksevaa hunajaa
- hipsaus suolaa
- pari rouhaisua mustapippuria myllystä
- jotain yrttiä kuivattuna, esim. rosmariinia tai timjamia
Lohko kuoritut punajuuret ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Lorauta öljyä ja hunajaa punajuurille ja sekoittele ne hyvin. Lisää mausteet ja sekoita vielä.
Laita vuoka uuniin 175 asteeseen ja kypsennä välillä sekoittaen noin 40 min tai kunnes punajuuret ovat pehmenneet.
Murenna feta punajuurille ja anna gratinoitua vielä niin, että juusto saa väriä. Tarjoile ihan minkä kanssa vaan tai syö sellaisenaan. Sopii varmasti vaikka joulupöytäänkin!
 |
| Tässä seurana mustatorvisienirisottoa ja ahvenfilettä. |
