lauantai 23. joulukuuta 2017

Yksi yö jouluun!


Ihanaa, että meillä on ollut yksi vapaapäivä ennen jouluaattoa! Monesti ollaan oltu iltavuorossa aatonaattona. Ei siinä oikein ehdi virittäytymään jouluaaton tunnelmaan, kun on töissä iltamyöhään.


Me syötiin jo tänään riisipuuroa. Se on sen verran tuhtia ruokaa, että monesti jouluaattona ollaan oltu ihan ähkynä vielä jouluruokapöydässä aamuisesta riisipuurosta. Nyt ei ole sitä vaaraa!

Min söin sekametelisopalla, Beibe mustikkakiisselillä. Lälläri!

Tänään oli viimeiset tonttuilut. Pariin paikkaan oli lahjat viemättä ja kävipä niin hyvä tsäkä, että saatiin toisesta paikasta joulukuusikin.


Beiben siskon perheelle jätkänkynttilä lahjaksi!

Sytytysaineelle käyttis mukana! ='D

Tai, itehän me se mettästä haettiin, mutta lupa hakea saatiin.
Me ollaan vuosia haettu joulukuusi Beiben porukoitten mettästä. Perikunta myi metsän syksyllä ja kuusenhaku ei sieltä ole enään mahdollista. Meillähän on  joitakin taimia kasvamassa itelläkin, mutta ne ovat vielä ihan pikkasia.

Ulkosaunan kuusi on ihan omasta "mettästä"!


Ihastelin ja nuuskin kavereiden tuuheaa latvakuusta ja valittelin, että täytyy ettiä meidän pienestä metsästä joku kuusenränkky. Kaverit sanoivat, että senkus haette sieltä hakkuulta kuusenlatvan. Jos vaan lumen alta löydätte. Kummasti sitä flunnsainenkin saa hetkellisen piristysruiskeen moisesta. Eikun nasta laudassa kotiin, Beibe ja saha matkaan mukaan ja metsään kuusea hakemaan.
Löydettiinkin ihan kelpo yksilö, oikein kahdella latvalla! Nauroinkin Beibelle, että nyt on molemmille omat latvat. Ei tartte tapella! ='D
Ja mikähän siinäkin on, että ihan luvalla haettiin se kuusi, mutta silti oli ihan kuusivaras -olo! Luminen metsä, rämpiminen sahan kanssa ja silleen. Koko ajan odotin, että joku tulee ja kysyy, että milläs asioilla täällä liikutaan!

Se on ihan hyvä, kun sen koristelee!


Yksi asia mistä olen tosi iloinen, on tämä lumi! Vaikka se tuo taas omat haasteensa elämään. Kaiken tämän joulun juhlaan valmistautumisen ohella, on hoidettava ne jokapäiväiset asiat, kuten elukat ja talon lämmitys.

Turvallinen olo, kun liiterissä on paljon klapeja!

Munat kulkee ehjinä lintulaudalle menevien jyvien seassa!

Kaiken tämän hössötyksen keskellä ollaan muistettu jo poismenneitä läheisiämme. Käytiin viemässä Beiben porukoille kynttilä Vehkajärven hautuumaalle.



Tytär vie aattona kynttilän minun äidilleni samalla kun tulevat illaksi meille.

Kirkon ikkunasta näkyi ihanasti valaistu kuusi!

Olen ollut kieltämättä aikas poikki tämän flunssani kanssa. Ihme, vaikka olen niin kovasti lepäillyt! Tai sitten en... ='D

Mä rakastan näitä Kirsi -tuikkukippoja! Sain ystikseltä synttärilahjaksi muutaman lisää! <3

Olen kuitenkin ehtinyt vähän lepäämäänkin ja fiilistellyt tunnelmaa kuuntelemalla Enskaa ja polttelmalla kynttilöitä.
Otin järeät aseenkin käyttöön flunssan hoidossa. Se on takkatulen ääressä nautittu kuusenkerkkälikööri. Vapise flunssa!

Vanahn ajan flunssalääkettä!

Beibe on lämmitellyt ulkosaunaa meille ja minä keittelen rosolliin punajuuria ja porkkanoita. Radiossa soi joululaulut. Ihanaa!
Näin me aloitellaan ihan tosissamme joulunvietto ja blogi hiljenee myötämme joulunviettoon. Päivittelen täällä sitten joulun jälkeen pyhien touhuistamme, mutta Instassa varmasti päivittelen pyhinäkin jouluntapahtumia.

Ulkosaunan patakatos jouluvalaistuksessa!

Minä, Beibe ja koko elukkalauma haluamme toivottaa kaikille blogiystävillemme ja lukijoillemme ihanaa, rauhaisaa, rentouttavaa ja rakkauden täyteistä joulua!

Joulupukilla on vähän lunta silmissään! ='D

perjantai 22. joulukuuta 2017

Arkikuvia 51/52

VIIKKO 51

Aamulehdestä bongattu otsikko. Kohti valoa käymme... ehkä!

Tämä viikko on mennyt vähän samoissa merkeissä kuin edellinenkin; joulua odotellessa. Talvipäivänseisauskin osui tälle viikolle ja lupaus päivien pitenemisestä on annettu!

Viikkoon on mahtunut herkuttelua. Töissä broilerkasvattajat tarjosivat meille täytekakkukahvit. Kakku oli törkeän hyvää! Ja lisäksi se oli kaunis katsellakkin.



Eipä ole paljon tarvinnut suklaatakaan kotiin ostaa, kun joku on jatkuvasti tarjonnut karkkia töissä. Lisäksi lahjapakettien mukana on tullut suklaata. Kyllä sitä saa nyt syödäkseen koko vuoden edestä!

Karkkikulho on ollut töissä täynnä lähes päivittäin!

Sama peli jatkuu kotona! ='D

Lahjojen kanssa on ollut kotona aikas tohinaa! Beibe on savustellut kylmäsavulohta, minä olen kutonut viime hetken sukkalahjoja ja leiponut leipiä ja kakkuja.

Päättelyä vaille valmiit!

Maustekakkua ja saaristolaislimppuja paketteihin!

Onneksi Mauri auttaa tiskaamisessa!

Yö unet on jääneet aikas vähille ja väsymys on ollut kovaa meillä molemmilla. Tonttuilu on tosi kivaa, mutta kyllä sekin voimille käy!
Siksi varmasti odotetaankin joulunpyhiltä lähinnä näitä ylimääräisiä vapaapäiviä, jotta saa nukkua ja levätä. Ihanaa, kun vaan saa olla!

Tämä on rankkaa aikaa tontuille! ='D

Minä olen ollut jo pari päivää flunssainen ja olo on ollut aikas kurja. Poskiontelot on tukossa ja kurkkua kirveltää. Jalat on ihan poikki!
Tänään töistä päästyäni oli ihan pakko ottaa vähän Panadolia ja kuumaa glögiä ja mennä sohvalle pötkölleen. Päätin kyllä tänään töissä, etten jaksa kiukutella tästä flunssasta. Ei tälle mitään voi ja saapahan nyt sitten ainakin levätä. Toivoisin vain, etten nyt ihan punkan pohjille vajoa ja ettei kuumeeksi ylly tämä tauti.

Näkymä toipilassohvalta!

On muuten hyvää glögiä; Marjatila Tyrnikan mansikkaglögi!


Saatiinhan tuossa viikolla maistaa perinteisiä adventtisohjokelejäkin! Mutta onneksi nyt on luvattu lunta ja pakkastakin lumisateen jälkeen.


Täytyy kyllä sanoa, että on tätä valkeata joulua odotettukin! Ehkä juurikin lumen vuoksi tänä vuonna joulunaika on ollutkin niin kivaa ja innostavaa. Kyllä me suomalaiset vaan sitä lunta tarvitaan siihen kunnon joulufiiliksen saamiseen!
Beiben kanssa juuri muisteltiin, kuinka viime aattona istuttiin ulkosaunassa löylyissä ja vettä satoi ihan kaatamalla. Kyllä luonto meitä nyt tänä vuonna hemmottelee valkoisella joululla!


Tuntuu ihan uskomattomalta, että ihan kohta se on. Joulu! Pari yötä enään. Ihanaa! Nyt viimeistään unohdetaan arkiset asiat ja valmistaudutaan juhlaan.


torstai 21. joulukuuta 2017

Piipahdus Tampereen Joulutorille!



Minä olen Tampereelta kotoisin. Ihan siitä keskustasta. Vaikka olenkin jo vuosikymmeniä asunut sieltä pois, tällä keskusta-alueella on yhä paikka minun sydämessäni. Olenkin siitä monissa postauksissani kertonut.



Minun lapsuuden joulunodotukseen kuului tiiviisti pukkiparaati, valoviikkojen avaus ja Stockmannin ja Sokoksen jouluikkunoiden katselemassa käynti. Teini-iässä käytiin likkakavereiden kanssa jouluostoksilla ja sitä oikein suunniteltiinkin. Koska mennään ja missä käydään. Ihan niinkuin ei kaupungilla oltais muutenkin rampattu! Sehän oli meidän leikkikenttä, keskustan kaupat!



Minun yksi jouluperinne on se, että haluan käydä imemässä tätä Tampereen keskustan joulutunnelmaa. Usein käyn yksin, joskus tyttären kanssa, mutta harvemmin Beibe lähtee mukaan. Hän ei niin välitä tästä fiiliksestä, mutta hänhän onkin "maalainen"!



Tampereen joulutori on kiva paikka hakea joulun tunnelmaa. Olenkin käynyt siellä piipahtamassa lähes joka vuosi. Joskus olen jotain lahjoja sieltä hankkinutkin, mutta yleensä vain kiertelen ja läpikävelen torialueen.



Nyt käytiin Beiben kanssa fiilistelemässä ja tulipa torilla syötyäkin. Kävimme glögiteltassa ja söimme Wigrenin palvikinkkuhampurilaiset ja olipa ne maukkaat.



Olemme kaikki lahjat jo hankkineet/tehneet ja omatkin jouluruuat ovat plakkarissa, joten mitään muuta emme torilta ostaneet. Vaikka olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanaa!
Beibe ei oikein tykkää joulutorilla kierrellä, koska hän on niin pitkä. Torimökkien luukut ovat nostettu auki ja ne ovat juuri sillä korkeudella, että tuollainen karvan alle 2 metrinen koppaa päänsä niihin. Joten hänellä menee tarkkaavaisuus vain siihen, ettei hän kolhi itseään!
Usein olen pyytänyt vapaata töistä ennen joulua yhden päivän, jotta ehtisin käymään Stockmannilla katsastamassa joulukuusenkoristetarjonnan. Tänä vuonna vapaa ei ole ollut mahdollista, joten nyt yhdistin pikaisesti tämän katsauksen joulutorilla käyntiin. Lupasin tarjota Beibelle kahvit tästä kärsimyksestä!

Hämäriä kuvia Stockan jouluikkunasta!




Tänä vuonna olikin ihan hyvä tarjonta joulukoristeissa ja muutama uusi tulikin hankittua. Siis näitä koristeita hankin juurikin sitä valkoista muovikuustani
varten. Olinkin innoissani, kun muutamia ihanuuksia löysin!



Muu!

Kävimme eräässä suositussa kahviossa, jossa emme olleet ennen käyneet. Kahvio oli tupaten täynnä ja istuimme siellä sumppejamme hörien. Minua nauratti, kun Beibe oli niin pelokkaan näköinen. Kysyinkin häneltä, että nauttiiko hän tästä kaupungin joulutunnelmasta. Hän vain hymyili minulle tekopirteästi ja vastasi, että "Nautin, ihan kympillä!"  Voi toista! ='D


Uudet hankinnat! <3

Ihana mäyris!


Jos haluaa piipahtaa Tampereen Joulutorilla, niin rip ja rap! Se ei ole auki enään kuin tänään ja huomenna!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Ikioma kuusenkoristeluperinne!

Voi kun tästä unelmasta ei saa ikinä hyviä kuvia!


Ostin joitakin vuosia sitten valkoisen muovikuusen. Minä, joka aina olen sanonut, ettei meille tule tekokuusta! Maksoinkin siitä aikas paljon. Nythän niitä saa muutamalla kympillä!
Beibe minua tästä asiasta on kiusannut siitä asti, mutta vetoan oikeuteeni naisena muuttaa mieltäni puoleen jos toiseen. Toinen mihin voi vedota, on iän tuoma seniiliyys. Ei voi vain muistaa, mitä on joskus päättänyt!

Hattu latvassa!


Oikeasti taustalla taitaa olla kuitenkin lapsellisuus ja se, että nykyäänhän on tarjolla kaikenlaisia ihania ja hassuja joulukuusenkoristeita, mitkä eivät mielestäni sovi välttämättä perinteiseen kuuseen. Mutta tälläisessä muovihärpäkkeessä ne ovat ihan kotonaan!

"Heaven and hell" -asetelma latvassa!


Joka vuosi ostan jokusen uuden koristeen, juurikin tätä muovikuusta varten. Nyt minulla alkaa olemaan niitä niin paljon, ettei ne kaikki mahdu kerrallaan kuusta koristamaan. Ai että, sehän onkin mukavaa aivojumppaa, kun miettii mitkä kuuseen tänä vuonna laittaakaan. Uudet hankinnat ovat tietysti etusijalla!


Tämän vuoden uutuudet: Kala


Sinitiainen

Yksisarvinen

Dinosaurus

Kylpyankka

Ja toisaalta, kun tuollaista muovikuusta säilyttää hyvin, se on ikuinen! Sitäpaitsi, se sopii yläkerran telkkarihuoneen värimaailmaankin niin ihanasti, että haluaisin pitää sitä siellä ympärivuotisesti!



Jotenkin välillä minua ärsyttääkin tämä "pimeä puoleni", joka rakastaa kaikkea tälläistä "turhaa". Se "hyvä puoli" minussa haluaa elää ekologisesti, hillitysti ja muutenkin seesteisesti perinteitä kunnioittaen. Mutta vahvana pukkaa se toinen puoli ja vallan riehaantuu tälläisen kimalluksen edessä!



Haluan kuitenkin olla armollinen itselleni ja sallia moiset "hömpötykset", koska saan niistä hyvää mieltä!



Olenkin ottanut joka joulunalus aikaa itselleni ja kuuselle, koristellen sitä hartaudella hyvää musiikkia kuunnellen. Ja eikä mitä tahansa musaa, vaan nuoruuteni lempparimusaa vinyylilevyiltä.
Minua on harmittanut ihan törkeästi, että olen hävittänyt kaikki c-kasettini. Mutta onneksi kaikki lp-levyt ovat tallella, niin minun kuin Beibenkin.
Ei niitä mitään mittavaa kokoelmaa ole, eikä mitään harvinaisuuksia. Mutta 80- luvun poppia ja hieman 90 -luvun alun musaa. Reilu 100 levyä kuitenkin löytyy ja lisää ostan aina kirppareilta, kun halvalla löytyy kiinnostavia.



Muutaman levyllisen ehtii kuusen koristelun lomassa kuuntelemaan ja jamittelemaan samalla kun mallailee koristeita muoviunelmaan. Ihan sitä vanhakin nuortuu, kun neula rahisee levyllä!





Yksi huono puoli on yhdistelmässä vanha talo ja levysoitin. Jos ihan hillittömästi innostuu jamittelemaan, saattaa lattia notkahdella sen verran ikävästi, että neula hypähtelee levyllä ja häiritsee kuuntelunautintoa. Siinä tapauksessa pitää hieman rauhoittua, ainakin hetkiseksi!


Että tälläinen jouluperinne minulla! Entäs te? Onko teillä jotain omia "joulujuttuja", millä fiilistelette ihan itteksenne joulun tuloa?