Lanttuwaldorf ja miten hevosesta tuli ritari!

Waldorfinsalaatti kuuluu moneen suomalaiseen joulupöytään. Perinteisestihän se tehdään mukulaselleristä ja siitä minäkin olen sitä tehnyt.
Tosin monesti näkee ohjeita myös lehtiselleristä tehdystä Waldorfista, mutta minä en kelpuuta lehtiselleriä Waldorfiini.

Mutta lanttu, se kyllä kelpaa! Ja kun näin Instassa jonkun Waldorfinsalaattia lantusta tehneen, niin minähän innostuin. Vaikka nythän on meneillään jonkinlaiset mukulaselleri -talkoot, koska suomalaiset syövät ihan sikavähän mukulaselleriä vuodessa.
Onhan lanttukin vähän sellainen unohdettu ja hyljeksitty juures ja ihan turhaan. Se on todella hyvää raasteena, haudutettuna ja ihan sellaisenaan.

Waldorfinsalaattia meillä on joulupöydässä lähes joka joulu, mutta usein olen sen kyllä ihan valmiina ostanut. Joskus olen kyllä ryhdistäytynyt ja väsännyt sen itse. Tosi helppo tehdä, joten ei se ole ollut kuin viitseliäisyydestä kiinni!

LANTTUWALDORF

• 4 dl karkeaksi raastettua lanttua
• 2 hapahkoa omenaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• 2 kourallista saksanpähkinöitä

Kuori ja raasta lanttu karkeaksi raasteeksi. Kuori omenat ja kuutioi ne pieniksi kuutioiksi. Yhdistä lantturaaste ja omenakuutiot. Purista niille puolikkaan sitruunan mehu ja sekoita hyvin. 

Rouhi saksanpähkinät pieneksi ja sekoita raasteen joukkoon.

Ihan käsiraastimen karkeammalla terällä raastoin

Omenat kuutioin, koska ajattelin niiden suutuntuman olevan parempi niin.

• 1 dl majoneesia
• 1/2 dl kuohukermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• 1 rkl sinappia
• mustapippuria rouhittuna
• ripaus suolaa

Yhdistä kastikkeen aineet ja sekoita hyvin. Tarkista maku ja lisää pippuria ja suolaa tarvittaessa. 

Majoneesin voi korvata vaikka smetanalla tai ranskankermalla.

Kaada kastike lanttu-omenaseokseen ja sekoita hyvin. Anna makujen tasaantua jääkaapissa pari tuntia tai seuraavaan päivään. Ja eikun syömään!

Tästä tuli kyllä sikahyvää! Jos on mukulaselleristä tehty Waldorf hyvää, niin ei tämä kyllä tuolle alkuperäiselle kalpene yhtään. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Waldorfinsalaatilla on kiva tarina ja historia. Sen voit käydä lukemassa esim. täältä . En itse ainakaan ole tiennyt, että salaatti on saanut nimensä hotellin mukaan!

Sitten toiseen aiheeseen, jouluamaryllikseen. Jokainen sen myös ritarinkukkana tuntee, eikös vain! Luin mielenkiintoisen jutun Maaseudun Tulevaisuuden Kantri -liitteestä.

Siinä kerrottiin, että amaryllistä kutsuttiin ennen hevosenkukaksi. Olikohan se nyt niin, että peräti Carl von Linne , ruotsalainen luonnontukija nimesi amarylliksen näin. Onhan kukkasuvun latinankielinen nimi Hippeastrum, mikä tarkoittaa "ratsumiehen tähti".

Hänen mielestään kukan kukkavarsi, avautumattomineen nuppuineen muistutti uljasta hevosta, pitkine kauloineen. Nuppu oli kuin hevosen pää, jossa suojuslehdet näyttävät ihan hevosen korvilta.

Kyllä minä tuossa hevosta nään!

Linnen antaman nimen alkuperäinen nimen tarkoitus olisi ollut "hevosen tähti".

Ihmiset kuitenkin luulivat nimen tarkoittavan ratsastajaa ja kukkaa alettiin kutsumaan ritarinkukaksi. En nyt ihan tarkkaan tätä tarinaa muista, mutta jotenkin tähän suuntaan se meni. Kiehtovaa knoppitietoa joka tapauksessa! Ja minä ainakaan en ollut tälläistä kuullut. Katson amaryllistä nyt ihan eri silmin!

I-hah-haa!