Ryövärinkuoppa; pahaneteisen nimen omaava upea luontokohde!

Me harrastetaan lähimatkailua. Todella paljon on kuitenkin vielä paikkoja ihan tässä 100 kilometrin säteellä, missä ei ole tullut koskaan käytyä, tai ollaan käyty joskus vuosikymmeniä sitten. Aina vaan ajaa ohi ja ajattelee, että tuollakin pitäisi joskus käydä.

Yksi näistä ohiajetuista paikoista on Ryövärinkuoppa Ruovedellä. Se on aivan valtatie 66:sen varrella, levähdysalueen tuntumassa. Silti sinne ei tule poikettua, vaikka sinne on ihan älyttömän helppo mennä.

Me ollaan molemmat kyllä joskus muinoin käyty Ryövärinkuopalla. Beibe muistaa joskus siellä poikenneensa. Minä olen käynyt siellä perheeni kanssa joskus pikkasena ja nuorena likkana poikkesin erään kaverini kanssa heidän mökiltään tullessamme. Jälkimmäisellä kerralla venäytin nivelsiteeni siellä. En tosin siellä alhaalla kuopalla, vaan ihan sileällä asfaltilla seistessäni auton vieressä.

Ryövärinkuoppa on Metsähallituksen ylläpitämä 6,5 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Siellä kasvaa monia harvinaisia kasveja, joten poluilta ei saa poiketa. Kasvistoon kuuluu esimerkiksi keltaisena kukkiva lehtopalsami, joka kosketusesta ampuu siemensä ilmaan. Samoinhan tekee sukulaisensa jättipalsami.

Nimensä paikka on saanut siitä kun maantierosvot väijyivät rotkossa silloisella Pohjanmaantiellä kulkevia kauppiaita. Zacharias Topelius kuvaa Ryövärinkuoppaa Talvi-iltain tarinoissaan kertomuksessa Kulta-aave seuraavasti:

»Paikka on tunnettu nimellä ’ryövärin ruoppi’ tai rosvoluola ja se sijaitsee oikealla puolen tietä etelästä päin tultaessa ja ainoastaan muutaman askelen päässä kymmenennestä virstanpatsaasta Ruhalan kestikievarista lukien. Seutuatuntematon ajaa helposti ohi huomaamatta muuta kuin korkean ja tiheän havumetsän, jota kasvaa tien molemmilla puolin; mutta ken ottaa vaivakseen astua ajas ajoneuvoistaan, huomaa aivan tien vieressä ja puoleksi kuusien varjossa synkän äkkisyvänteen niin tarkoin rotkon seinämien ja ylitse riippuvien oksien suojaamana, että sen pohjassa on aivan hämärää ja viileätä keskellä kuumaa, aurinkoista kesäpäivääkin. Siinä, kertoo kansantaru, ovat rosvot ennenmuinoin majailleet väijyskellen matkustajia; monen markkinamiehen hyvinvarustettu kuorma ja monen pellavakauppiaan sattumalta täyteläinen rahakukkaro on siinä ryöstetty, ja kenties on joskus viaton veri tahrannut tienvieren ruskeaa kanervikkoa. Mutta rosvot ovat aina, takaa-ajolta turvassa, vetäytyneet takaisin syviin rotkoihin ja laaksoihin, joita lähtee ’ryövärin ruopista’ etemmäksi suureen metsään.»

Ryövärinkuopan ympäristöön on tehty noin puolen kilometrin pituinen polku, mikä kiertää majavalammen kautta takaisin pysäköintialueelle. Tosin polulla oli kaatuneita puita ja muutenkin paikka paikoin kulku oli haastavaa. Mutta itse kuopalle oli hyvät portaat ja alhaalla lähdesupalla ihan hyväkuntoiset pitkospuut. Joten tälläinen kampurajalkaisempikin luonnonystävä siellä selvisi ihan hyvin. Hyvät kengät kannattaa kuitenkin jalkaansa varata!

Vähän oli esteitä polulla, mutta ne onneksi pääsi kiertämään!

Majavalampi

Ruovedeltä kotoisin oleva ystäväni kyseli minulta, että maistoimmeko vettä kuopalla. Vesi on kuulemma ihan juomakelpoista. Lähteestä pulppusikin ihan reippaasti vettä ja se virtasi eteenpäin, eikä jäänyt kuopan pohjalle seisomaan.
Emme kuitenkaan maistelleet, koska paikassa missä seisoimme veden virtausta ihailemassa, oli heitelty röökin natsoja. Voi helvetti, mitä ääliöitä jotkut ihmiset ovat!

Ryövärinkuoppa on hieno luontokohde, johon on todella helppo ja nopea poiketa.

Ryövärinkuoppa, hyvät opasteet valtatien 66:sen varrella.
 Siikakankaantie 425, 34450 Ruovesi