Pienen tankkifanin kanssa Panssarimuseossa

 

Olen ostanut joskus aikoinaan kirppikseltä
laatikollisen sotaleluja. Tarkoitus oli ehkä tehdä
joku projekti näistä, mutta tekemättä jäi. Moni
pikkupoika on näistä saanut kuitenkin iloa 
meillä vieraillessaan.

Meillä oli Beiben kanssa "suuret suunnitelmat" syysloman suhteen. Olin kysynyt tyttäreltäni jo kesällä, että tulisiko hän meille talo- ja elukkavahdiksi, jos me lähdettäisiin yönylireissuun johonkin. No, korona kiristi taas otettaan ja päätimme, että emme lähde mihinkään kovin pitkälle ja sellaiseen paikkaan, missä on tungosta.

 Kuukuna löysi mummun kirpparilta joskus vuonna nakki ostaman romulaatikon, missä oli pieniä panssarivaunuja. Pojassa iski hirvittävä tankkifaneus ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta! Beiben kanssa sitten puhuttiin, että mitäs jos vietäis poikaa Panssarimuseoon Parolaan. Oli ollut muutenkin Beiben siskon kanssa juttua, jos tulisimme Kuukunan kanssa heille joku päivä lomalla leikkimään, niin tässähän oli vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

"Minä kiikki kakki!"

Emme puhuneet pojalle etukäteen muuta kuin, että mummu ja pappa tulee hakemaan maanantaina. Hänellä alkaa olemaan niin hyvä muisti ja jo ajantajuakin, että ei parane liikaa kertoa suunnitelmista. Jos vaikka ne eivät toteudukkaan jostain syystä. Ei tule sitten turhia pettymyksiä!

Kuukuna on aina valmis seikkailuun mummun
ja papan kanssa!

Sihtasimme panssarimuseolle heti sen avattua ovensa kello 10. Muutamia muitakin vierailijoita oli, mutta ihan väljästi pääsi kulkemaan. 

Panssarimuseossahan on nyt ison näyttelyhallin uudelleen järjestelytyöt meneillään. Pääsymaksu oli tämän vuoksi normaalia alhaisempi. Se sopi minulle ja Beibelle vallan hyvin, koska olimme kuitenkin pikku-pojan ehdoilla ja hän ei niin paljon olisi kuitenkaan jaksanut kierrellä.

Vähän ollaan ihmeissään!

Kyllä oli Kuukuna ihmeissään , että tankit olivat niin isoja. "IIISO TANKKI!" poika huudahteli jatkvasti.

Hieman tankit pelottivatkin. Eihän Kuukuna niin kovin paljon niiden sotimistarkoituksesta taida ymmärtää. Mutta kyllä hän tykinpiippuja katseli ja kehui niitäkin isoiksi. Eikä mekään niitä sen kummemmin selitelty. Koneet poikaa kiinnostaa ja se on se juttu!

Pappa nostaa Kuukunaa tähystysaukosta.

Muutamaan miehistönkuljetustankkiin sai mennä sisällekkin. Yhdessä mallissa Kuukuna kehui penkkejä ja sitä, kuinka hyvä niissä oli istua. Voi että, ton pojan juttuja!

"Hyvät penkit!"

Yhdessä sisähallissa oli tankkeja ja loput ulkona rinteessä. Museolla olikin ulkona tehty jossain vaiheessa remonttia ja tankit olivat katoksissa. Kulkuväylätkin olivat laatoitettu. Edellisestä panssarimuseovierailustamme onkin jo jokunen vuosi.

Katetut ulkotilat olivat hyvä juttu, koska vierailumme aikaan sateli vettä. Pikkuisen kastuimme, mutta se ei pojan kiinnostuksen tasoa laskenut yhtään. Tankit ovat kova juttu nyt!

Yksi valkoinenkin tankki oli näytillä!

Pappa oli ostanut pienen namiaskin ennen kuin lähdimme kierrokselle. Pappa tosin hieman rajoitti karkinsaantia ja kitsaasti antoi aina ottaa vain yhden karkin kerrallaan askista.  Kyllä meitä nauratti, kuin poika aina ilmoitti, minkä tankin kohdalla on namitauko. On hän niin kekseliäs!

Namia!

Kahvitellakkin piti ja vähän jotain tankkiaiheista kotiinviemistä pojalle ostaa. Poika oli jo kierrokselle lähteissään huomannut jäätelöaltaan ja ilmoittanut, että "Minä syön jäden!". Kun tultiin myymälä/kahvioon takaisin, hän juoksikin heti jätskiä valkkaamaan.

Mummun munkista haukattiin ennen kuin
mummu ehti kuvaa ottamaan!

Pappa otti täytetyn ruisleivän kahvin kera ja mummu hillomunkin teen kaveriksi. Mutta ennenkuin mummu ehti munkki sanoa, oli jo pikkusuu haukannut munkista palasen. Ja niinhän siinä kävi, että poika vetäs jäätelön nälkäänsä ja mummun munkin sitten vähän kuin jälkkäriksi. Hyvähän se on, että maittaa. Ja sai mummukin pienen palasen verran munkinmakua suuhunsa!

Vielä kahvittelun jälkeen käytiin yhdessä hallissa tykkejä katsomassa. Mutta kyllä parin tunnin kiertely alkoi pikkuista väsyttämään. Ja pitihän sitä vielä jaksaa leikkiä Beiben siskon muksujen kanssa!

Pieni mies, isot tankit!

Moottori kiinnostaa kovasti!

Oli meillä mukava päiväretki panssarimuseoon! Ihanaa seurata, kun Kuukuna on niin kiinnostunut kaikista koneista. Se on hänellä sisäsyntyistä!

Panssarimuseo oli hyvä syyslomaretkikohde näin korona-aikaan. Myymälän puolella kun vähän malttoi vuoroaan odotella, ei todellakaan tarvinnut olla kosketuksissa muiden vierailijoiden kanssa. Tietysti väljyyttä selitti sekin, että oli maanantaipäivä, eikä viikonloppu. 

Tankit ovat kyllä massiivisia ja Panssarimuseo hieno vierailukohde, vaikkei sota-asioista niin kiinnostunut olisikaan.

Papan kanssa korsussa.

Voi tota innostusta! <3

PANSSARIMUSEO AUKI JOKA PÄIVÄ 10-15. SISÄÄNPÄÄSYMAKSU AIKUISILTA 9E JA 6-15 VUOTIAILTA 5E.

Hattulantie 334, 13720 Parola  

Tankit siistissä rivissä!

Onkos teillä korona sotkenut lomasuunnitelmia? Toivottavasti olette kuitenkin keksineet jotain muuta ja mukavaa tekemistä! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Koulua, koulua ja koulua!

 

Koulun kasvimaa elokuussa

Minulla on ollut tosi hektinen syksy opiskelujen suhteen. Elokuun puolessa välissä alkoi lähiopetus luonnon tuotteistamisen jaksolla. Sitten olikin vuorossa marjaneuvojakoulutus ja sen jälkeen kauan odottamani ja samalla pelkäämäni sienineuvojakoulutus . Nämä neuvojakoulutukset itsestään olivat tosi vaativia ja ne olivat osa pakollisia tutkinnonosia. Vaikka etuahan meille opiskelijoille siitä vain on, että Osaralla Luonto- ja ynmpäristöalan perustutkinto on vaativampi kuin muissa oppilaitoksissa.

Ja minä kun luulin jo keittiöhommista päässeeni!

Näiden välissä aloitin yhden valinnaisen tutkinnon osan; luonnontuotteiden jatkojalostus. Sitä minulla oli nyt syksyllä kaksi viikkoa ja keväällä vielä yksi viikko. Silloin pitäisi näyttö suorittaa. Eli nyt kehittelen talven ajan jotain syötävää "juttua" kotimaisista raaka-aineista. Villiyrttejä, marjoja, sieniä ym. unohtamatta.

Hapankaalin valmistusta

Tästä tuli nimensä veroista!

Meillä oli tosi tiiviit päivät opetuskeittiöllä tuolla jatkojalostuksen jaksolla. Meille kuului makea ja suolainen säilöntä, hapattaminen, perinneleivonta, juustot, kuivaus ja vaikka mitä.

Kävin poimimassa haavanpunikkitatteja
supikkaita varten. Todellista lähiruokaa,
koska opetuskeittiön ikkunat ovat tuossa
sienten takana.

Lehikäiset ovat rieskoja, jotka paistetaan
lantunlehtien päällä. Tässä tosin
punajuurten lehdillä.

"Babushka" tekee supikkaita.

Leipäjuustoa

Paistettu munajuusto

Kaikenlaista säilöttyä.

Marinoituja ruusukaaleja.

Meillä oli myös paljon retkiruoka-asiaa. Yhtenä tehtävänä oli suunnitella 5 päivän keskiraskaan vaelluksen eli noin 10-15 km/päivä, mukana kannettavat retkieväät muutamalle ihmiselle. Vettä ei tarvinnut laskea mukaan.

Pikkuisen piti laskeskella ravintosisältöä energian osalta ja huomioida mahdollisia yksilöllisiä tarpeita. Suunniteltavia aterioita oli aamiainen, lounas, iltapäiväkahvit, päivällinen ja iltapala. 

Oli kyllä tosi mielenkiintoista oppia tämä ja meidän opettaja oli vaeltanut itse paljon Lapissa, joten häneltä saatiin paljon tietoa vaelluksien aterioista.

Tässä menossa paseerattua tomaattia
valutettuna kuivuriin.

Chilejä, tomaattia ja basilikasuolaa.

Nämä ovat savustettua tofua.

Meillä oli myös tehtävä suunnitella ja valmistaa koko ryhmälle ateria nuotiolla. Tehtävään kuului suunnittelun ja valmistamisen lisäksi myös aterian raaka-aineiden kuivaaminen. Eli oltiin niin kuin kuvitteellisesti leirioloissa.

Tässä on laitettu kuivatut raaka-aineet veteen
ennallistumaan.

Tällästä ruokaa aineista pitäsi tulla.

Tämä oli kanssa tosi mielenkiintoista, koska meidän piti kuivata kaikenlaisia kasviksia, tehdä maustesuolakin itse ja kuivata jopa paseerattua tomaattia. Opin, että miltei kaikkea voi kuivata! 

Koulun kodalla retkiruokaa valmistamassa.

Pata tulilla!

Hyväähän siitä tuli!

Jatkojalostuskurssin välissä kävin rypemässä Seitsemisen kansallispuistossa kolme päivää ja kaksi yötä luokkakavereiden kanssa. Siellä suoritimme toisen pakollisen tutkinnonosan, kestävällä tavalla toimimisen, näytön. 

Näyttö olisi ollut jo keväällä, mutta koska korona, niin se siirrettiin syksyyn. Sehän oli minulla selvä, että keväällä en olisi tätä pystynyt suorittamaan, kun en ollut oikein saanut mitään oppia Ahlmanilla tähän tutkinnonosaan.

Nyt syksyllä ajattelin kuitenkin kokeilla, että miten sujuu. Sitä paitsi, syksyllä ei tarvitse tunnistaa laulavia kevätlintuja!

Olin jutellut opettajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi tulla kokeilemaan jo nyt syksyllä. Minulla olisi kuitenkin mahdollisuus uusia reputtamiani osuuksia sitten keväällä. 

Tämä KeTaTohan on tosi iso ja laaja tutkinnonosa, 40 osp. Siihen kuuluu ympäristönhoitoa, lajitunnistusta, kierrätystä, luonnossa liikkumista ja vaikka mitä. 

Kartanlukutaito ja kompassin käsittely minulla oli tosi heikkoa, mutta ajattelin sitten muilla "avuillani" paikata tätä.

Kortesalon kämppä

Meidän näyttöhän alkoi jo sillä, että porukalla suunnittelimme ruuat, teimme ohjeet niihin ja kävimme kaupassa. Piti ottaa monenmoista ruokavaliota ja allergiaa huomioon ja myös se, että olimme sähköttömissä olosuhteissa kokkailemassa.

Majoituimme Seitsemisessä Kortesalon kämpälle. Meitä oli yhteensä noin 25 hlö, näytön valvojat mukaan lukien. Osa porukasta nukkui omissa teltoissaan kämpän ympäristössä.

Meidän käytöstä ja varustautumista valvottiin koko ajan. Miten me toimimme ryhmässä ja miten otimme muut huomioon. Myös tosiaan sitä, millaiset vaatteet ja kengät meillä oli. Meidänhän piti olla koko näytön ajan tavoitettavissa, joten piti olla varavirtalähteet mukana ja tietysti otsalamput, jotta näkisimme kulkea illan tullen pimeässä.

Otimme koulun kasvimaalta osan ruokatarpeista
mukaan. Kestävällä tavalla toimimista
tämäkin.

Iltapalamakkarat paistuivat kämpän pihan
nuotiopaikalla.

Näyttöpäivät olivat henkisen puolen lisäksi fyysisesti raskaita. Meillä oli lajintunnistusretkiä ja toisena päivänä näyttökin tehtiin maastossa lajeja, metsätyyppejä ja luonnonilmiöitä tunnistellen. Monta tuntia per päivä metsässä rämpimistä.

Yhtenä päivänä meillä oli ympäristönhoidon näyttöosuus. Lähdimme eräälle suolle huhkimaan raivaussahojen kanssa tarkoituksena rämeköitynyt suo ennallistaa takaisin nevaksi. Huh huh, sanon minä! Kyllä oli huonokuntoinen pullukkamummo rikki ja poikki, kun pari tuntia upottavassa suossa veti raivaussahalla mäntyä kumoon. Mutta hengissä selvisin, nipin napin!

Kuvia kämpän sisätiloista.

Karttatehtävät suoritettiin lajintunnistehtävien ohessa. Saimme sen alueen kartan, missä milloinkin olimme. Merkitsimme rastin siihen kohtaan, mistä lähdimme ja sitten pitikin ns. pysyä kartalla. Jossain vaiheessa opettaja kysyi, että missä me nyt ollaan ja se piti sitten laittaa karttaan. Tai sitten kysymyksenä saattoi olla, että missä ilmansuunnassa joku opettajan näyttämä kohde sijaitsi.

Kompassin käyttä katsottiin jokaiselta erikseen. Karttaa oli laitettu rasteja ja opettaja pyysi näyttämään, miten etenisin rastilta rastille. Onneksi on YouTube, mistä voi opetusvideoita katsella. Ilman niitä en varmaan olisi selvinnyt!

Reppu oli hieman pinkeänä varusteista!

Saniaisten tunnistusta. Tässä metsäimarre.

Kävimme retkellä eräällä lähteellä.

Mutta joo, siinähän kävi sitten niin, ettei meikäläisen tarvitsekaan paikata näyttöäni enään keväällä, vaan sain sen suoritettua arvosanan 4 arvoisesti. Jippii! Kyllä kannatti mennä heti nyt syksyllä, eikä odottaa kevääseen.

Harvoin kyllä olen kokenut niin suurta henkistä
väsymystä ympärivuorokautisesta sosiaalisuudesta,
kuin näiden näyttöpäivien jälkeen. Kroppakin
oli kyllä tosi poikki ja oli ihana lähteä kotiin!

Minulla oli myös toisen pakollisen ja ison tutkinnonosan eli Luonnon tuotteistamisen näyttö. Valitsin siihen aiheeksi luun ja sen käyttökohteet. Pari viikkoa valmistelin tätä näyttöä kotona.

Tein hirvenleukaan makrameen.

Ripustuslenkki on naudanluuta.

Tein makramesulan, jossa kierrätetty
puuhelmi yksityiskohtana.

Oli elämäni ensimmäinen makrametyö ja 
kädenjälki on sen mukaistakin.

Tarkoituksenani oli tuoda näytössä esiin luunkäytön monipuolisuutta. Tein erilaisia koristetöitä, koruja ja otin mukaan jo minun ja Beiben tekemiä kallotrofeita. Halusin tuoda esille sitä, että kallotrofeet voi olla myös nykyaikaiseen sisustukseen sopivia. Monillahan on niistä kuva, että ovat kellastuneelle mäntylaudalle laitettuja eräkämppien koristuksia.

Hullu-luumuija!

Pestyjä peuranluita menossa valkaisuun.

Supikoiranluita vetyperoksidissa
valkaistumassa.

Naudanluusta valmistumassa koruja. Oikealla
sahattu sääriluu ja vasemmalla se on jo 
hiottu.

Luustahan on tehty kautta aikojen käyttöesineitä, koruja ja taikakaluja. Eläintä on arvostettu hyödyntämällä sen kaikki osat. Esimerkiksi karhunmetsästäjät ovat kunnioittaneet karhua niin, että ovat ripustaneet karhunkalloja vanhoihin puihin. Tälläinen vanha karhunkallopetäjä sijaitsee myös aikas lähellä kouluamme Hämeenkyrössä. Timin männystä teinkin postauksen, kun syyskuussa kävimme luokkakavereiden kanssa sitä katsomassa.

Ihmiset ovat uskoneet joidenkin eläinten osien tuovan onnea ja karkoittavan pahoja henkiä tms. Kaikkihan nyt jäniksen käpälän hyvää onnea tuovan uskomuksen tietää. Mutta myös talojen tulisijojen perustuksiin on haudattu hevosen kalloja karkoittamaan tauteja ja tuholaisia, kuten torakoita.

Naudanluukorut valmiina.

Otin kalloista myös valokuvia näyttööni.

Tässä harakankallo markettapedillä.

Minulla oli himpun verran epäluotettava
kuvausassari!

Pidimme muutaman muun luokkakaverin kanssa ryhmänäytön. Näyttöön osallistui minun lisäkseni 4 muuta opiskelijaa. Meidät kaikki arvioitiin kyllä erikseen, mutta oli tosi kivaa ja näyttävääkin, kun esillä oli yhtä aikaa monta esittelijää ja kaikilla ihan erilaiset jutut esitellä. Naurettiinkin, että meillä oli vähän kuin pienimuotoiset kädentaitomessut.

Tein kierrätyskehyksiin tälläisen kallotrofeen.
Liimasin taustaan irroittamani koivuntuohen
ja koristelin kallon tekokukin.

Jossain vaiheessa mietin, että olisiko pitänyt tehdä näyttö jostain villiyrtistä. Kallotavaraa kertyi näyttöön niin paljon, että hyvä kun me ihmiset autoon mahduttiin. Kaksi luokkakaveria tuli minun kyydilläni ja auto oli kyllä niin tupaten täynnä meidän näyttökamoja, että!

Tavaraa lähti näyttöön mukaan auton täydeltä!

Minulla oli kaksi pöytää näytössä.

Tässä toinen.

Näyttöön kuului esittelypisteen rakentaminen, materiaalin kokoaminen, esitteiden valmistus, tuotteiden ja materiaalien esittely yleisölle, sekä niiden hinnoittely ja mahdollinen myynti.

Materiaalina sai olla syötäviä luonnontuotteita, tai hoitotuotteisiin, sekä koriste- ja käyttöesineisiin soveltuvia materiaaleja.

Luokkakaverin järviruosta tehtyjä himmeleitä ja
järviruolla värjättyjä lankoja.

Yhdellä oli osmankäämistä tehtyjä sisustustuotteita
bohotyyliin

Onneksi meillä on yksinkertaistettu näyttöä siinä mielessä, että kirjallista materiaalia ei tarvitse näyttöön niin hirveästi koneella naputtaa. Riittää, että osaa esitellä suullisesti materiaalin hankintaa liittyviä asioita, kuten lainsäädäntöä, sekä materiaalin käsittelyn ym. On hyvä myös kertoa materiaalin käytön historiasta. Kustannusarvioita on tuotava esille. Minä tein vielä powerpoint esityksen luun käsittelystä, minkä jaoin opettajalle sähköisenä.

Myös kotimaisista villiyrteistä tehtyjä
suitsukkeita saimme ihastella ja tuoksutella.

Taidokkaita töitä oli kaikilla!

Miksi maahantuoda palmunlehdistä tehtyjä
sisustusjuttuja, kun meidän luonnosta 
löytyy näin upeita materiaaleja!

Tässä oli jo ihan valmis DIY-paketti markkinoille!

Myös syötävää villiyrttiä esiteltiin. Pihatähtimö
eli vesiheinä ja sen käyttöominaisuudet. Oli makeisia
ja salvaa.

Luonnon tuotteistamisen pakollinen tutkinnonosa on 35 osp suuruinen. Minun näyttöni meni oikein onnistuneesti ja sain siitä K5 arvosanaksi. Olin hieman pelännyt, että materiaalivalintani olisi liian erikoinen ja erilainen, mutta turhaan. Olin kuulemma osannut kertoa hyvin eläinten osien hallussapitoa koskevaa lainsäädäntöä, luiden käytön historiaa ja ollut innostava. Meitähän oli näytön kahden arvostelijan lisäksi kuuntelemassa kymmenisen syksyllä aloittanutta luonto- ja ympäristöalan opiskelijaa. Oli kiva päästä esittelemään osaamistaan ja tietouttaan. Hekin olivat tosi innoissaan, kun pääsivät konkreettisesti näkemään, mitä kaikkea luonnon tuotteistaminen voi tarkoittaa. Kertoivat saaneensa paljon oppia meidän näyttötöistämme ja ideoita omiin juttuihinsa. Tosi mahtavaa!

Huh huh! Ohi on ja hyvin meni!

Syksyn kova rypistys on nyt ohi ja hommat jatkuvat yto-aineiden opiskelulla. Matikanperkele on vielä kesken ja lokakuun alusta minulla alkoi Yhteiskunnassa ja kansalaisena toimimisen pakollinen osuus. Ilmeisesti en ole tähän ikään ja näillä työvuosilla oppinut näitä taitoja, vaan joudun selvittelemään esimerkiksi, mitä palveluja Kela tarjoaa 18-vuotta täyttäneille. No, onhan tämä hyvä kai tietää?!?

En jaksa enään valittaa tästä, että 50-vuotias joutuu tekemään samanlaiset tehtävät, kuin juuri peruskoulusta päässyt. Joten kilttinä mummuna olen sitten selvitellyt perusoikeuksia ja velvollisuuksia ym. juttuja. 

Se etu tässä opiskelussa kuitenkin on, että minulla alkoi tänään koululaisten syysloma. Jee! Nyt vietän mielestäni ansaitsemani viikon loman ja palaan "noihin tyhmiin koulutehtäviin" ensi viikolla. Mukavaa syyslomaviikkoa teille kaikille, jotka sellaista onnistutte viettämään. Muutenkin kaikille kivaa viikkoa. Pysykäähän terveinä!