Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 10. syyskuuta 2020

Timin mänty

 


Kuulin ensimmäisen  kerran Hämeenkyrössä olevasta, 400- vuotta vanhasta uhripuusta, vieraillessamme alkuvuodesta Ahlmanin luonnovaratuottajaopiskelijoiden kanssa Osaralla ja eräässä marjoista tuotteita valmistavassa yrityksessä. Nyt kun opiskelen Hämeenkyrössä, oli ihan pakko lähteä katsomaan tätä paikallista nähtävyyttä.



Puu on valtava, jo suurin osin keloutunut ja jopa kuolleeltakin näyttävä mänty. Se seisoo ylväänä hiekkatien vieressä, pienen polun päässä Timin kylässä. Sitä kutsutaankin Timin männyksi.



Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että ikiaikainen petäjä on hengissä ja oksissa on vihreitä neulasia. 

Lähestyimme luokkakavereitteni kanssa mäntyä kunnioittavasti. Timin mäntyä on pidetty pyhänä paikkana, enkä yhtään ihmettele. Puusta huokuu mieletöntä energiaa ja pyhyyttä.




Timin mäntyä on pidetty parantajapuuna. Varsinkin hammassärkyisten pelastajana. Tästä on tallennettu paljon perimätietoa. Tiedon mukaan jos särkevän hampaan ientä kaivoi niin, että siitä alkoi vuotamaan verta ja hammassärkyinen löi tikun männyn kylkeen, pääsi siten taudistaan. Mänty vain vahvistui ja sai voimaa tikusta ja siinä olleesta "särystä".




Puussa on myös aikojen saatossa nähty värikkäitä nauhoja ja karhun kalloja. Mänty onkin ollut ns. karhunkallopuu, johon metsästäjät ovat ripustaneet kaatamansa karhun kallon palauttaakseen sen sen taivaalliseen alkukotiinsa. Karhullahan on suomalaisessa kansanperinteessä vahva sija.



Männylle on tuotu uhrilahjoja, kuten kolikoita ja linnun sulkia. Niitä näkyi vieläkin puun uurteissa ja koloissa. Minä en tuonut puulle tällä kertaa muuta kuin rakkautta, mutta koulukaverini jättivät koloihin jotain.




Meillä suomalaisilla on ollut kautta aikojen pyhiä paikkoja, -puita ja -kiviä. Niitä on pidetty portteina ihmisten ja tuonpuoleisen kanssa. Niistä on myös haettu parannusta, neuvoja ja apua ongelmiin.


Männyn kyljessä oli syviä koroja!




Tälläisissä paikoissa on ajateltu asuvan "väkeä", joiden kanssa on voinut käydä kauppaa. Timin mänty on suojeltu vuonna 1966. 

Osittain jo kuolleet oksat roikkuivat tehden
kattoa puun juurella vierailevien päälle.


Minä rakastan suuria puita! Olen Tampereen keskustan puistojen kasvatti ja jo lapsena pidin isoista tammista, vaahteroista ja lehmuksista, mitä puistoissa oli.
Joidenkin mielestä suuret puut saattavat olla olemukseltaan pelottavia tai uhkaavia. Joissakin elokuvissakin ne kuvataan ihmisiä vihaavina. Minusta suurissa puissa on lohtua, turvallisuutta ja edustavat jonkinlaista pysähtyneisyyttä ja pysyvyyttä.

Minä ja Marianne nojaillaan mäntyyn.

Tämä suuri ja vanha puu oli kyllä todella vaikuttava! Se oli todellakin kuin suoraan menneisyydestä. Mietittiin sitä, mitä kaikkea sen juurella on tapahtunut, mitä se on "nähnyt" ja kokenut.
Koimme myös hienon hetken, kun luokkakaverini Maria lauloi hiljaa karhun syntylaulua, puuhun nojaten puuta kunnioittaakseen. 

Maria laulaa karhunkallopetäjälle.

Minä en ole uskonnollinen, enkä juurikaan usko oikein mihinkään. Mutta tämän suuren puun vierellä tunsin kyllä sen pyhyyden. Jopa herkistyin sen mahtavuudesta. En yhtään ihmettele, miksi se on ollut ennen muinoin tärkeä puu sen ajan ihmisille.

Puun sisässä on jokin ikiaikanen naula!


Satuimme jutulle erään paikallisen kanssa, joka kyseli mistä olemme tulleet männylle. Kerroimme olevamme Osaran opiskelijoita ja hän kertoi kulkevansa koiralenkillä aina männyn ohi. Kyselimme häneltä, että käykö puuta katsomassa paljon ihmisiä. Kesällä oli kuulemma parahimmillaan ollut kahdeksankin autollista porukkaa yhtä aikaa. Se on tosi paljon ottaen huomioon, että kyseessä on puolikuollut puu, joka sijaitsee "ei missään"!


Puun kyljissä oli monenmoista kuviota!

Jos ajelette Vaasantietä Hämeenkyrön läpi, poiketkaa ilman muuta katsomaan tätä vanhaa karhunkallopetäjää. Se kannattaa!



Karhun synty, runo Kalevalasta

Missä Ohto synnytelty,
Mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
Hihnoissa hopeisissa,
Kultaisissa kätkyeissä.




TIMIN MÄNTY

Timintie 257, 39100 Hämeenkyrö

4 kommenttia:

  1. Onpa hurjan hieno puu, täytyy käydä katsomassa! Kangasalla on vesistöjen ääressä suuria mäntyjä ja koivuja, joita tulee aina ihailtua. Ukinniemen luonnonsuojelualueen puut on ihan ykkössuosikkeja :-)

    VastaaPoista
  2. Mahtava puu ja kertomus. Suurissa, vanhoissa puissa on vetovoimaa. Kunnioitusta herättävä ikä Timin männyllä, mitä kaikkea tosiaan nähnytkään. Tyhjästä ei tuollainen kunnioitus ja uskomukset synny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mietittiin luokkakavereiden kanssa, että puun luona on varmasti monenlaista tapahtumaa ollut ja tarinaa kerrottu.

      Poista