Suuntana omavaraisuus, osa 8;Mitä, minne, miksi ja miten paljon säilötään, hävikin torjunta, sienestys/marjastus ja kesän rakennusprojektit

Hei vaan kaikille! Taas olisi aika kertoilla kuulumisia ja pohtia kuukauden aiheita, jotka näkyvätkin otsikossa.
Minulta jäikin heinäkuun postaus väliin ja olen hävettävän huonosti käynyt muiden bloggareiden postauksia lukemassa ja kommentoimassa.

Nyt revin aikaa "jostain" ja taas on aika siis omavaraisuusbloggaajien yhteispostauksen! Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia postaavat etukäteen annetuista aiheista ja kertovat kuulumisiaan.

Kuukuna ajaa tukkikuormaa papan kanssa!

Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki ovat tämän #suuntanaomavaraisuus -postaussarjan luojia. Kiitos heille siitä, että jaksavat tätä ylläpitää. Ja Sadulle erityiskiitos, koska hän aina patistelee meitä linkkien lähettämiseen ja viitsii ne meille valmiiksi koota! <3

Kurpitsat kukkivat, mutta saas nähdä tuleeko satoa!

Minun tämän sarjan ja edellisten vuosien postaukset löydät suuntana omavaraisuus ja omavaraisuus -tunnisteiden takaa. Instasta ja facesta löytyy myös #suuntanaomavaraisuus hästägillä.

Omavarainen ateria; oman maan perunat, porkkanat ja
punajuuret. Tomaatit kasvihuoneesta ja ahvenet
Beiben kalastamia. Voi ja silli kaupasta!

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan minun tämän vuotiset sarjaan liittyvät postaukset. Tämän kertaisen postauksen loppuun laitan tuttuun tapaan linkit muiden osallistuneiden bloggaajien postauksiin.


Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6

Pajulanjärvi! <3

Mitä meille kuuluu? Kiitos, ihan hyvää! Niinhän me suomalaiset yleensä kuulumisten kysymiseen vastataan.
Kesä on tosiaan mennyt todellista haipakkaa. Katselin kesäkuun postausta ja apua, siinähän oli vielä räntäkuvia! Kasvimaalla vasta kylvettiin ja istutettiin. Satoa alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tulemaan.

Mummun pienempi muru! <3

Elämä on ollut kyllä yhtä ilon ja surun sekamelskaa. Iloa elämään on tuonut lapsenlapset. Heidän kanssaan olemme viettäneet todella paljon aikaa. Kuukuna on ollut meillä tosi paljon monta yötäkin peräkkäin. Kyllä mummu ja pappa onkin olleet aikas väsyneitä näidet kyläilyjen jälkeen! Mutta sydän täynnä onnea silti!

Kuukuna kokkaa pizzaa!

Omppukin on kasvanut paljon! Likasta on kuoriutunut oikea mammantyttö ja on niin äitinsä perään että! Joskus silti viihtyy mummun ja papankin syykyssä ja juttelee, sekä hymyilee. Hänestäkin on tullut tosi rakas!

Ompun kastejuhlatkin livahtivat siinä ohimennen. Omppu sai ihan oikean nimenkin; Neela Valentina. Mutta olkoon hän jatkossakin Omppu täällä blogissa.
 Koska korona, kastetilaisuudessa ei ollut paikalla kuin juhlakalu, isoveli, vanhemmat, kummit ja pappi. Edes kahvitteluja ei ole ollut, koska isoisovanhemmat eivät olisi tulleet rajoitusten takia paikalla. Ehkä kahvittelemmme syksymmällä. Näin tytär on ainakin suunnitellut.

Välihuomautuksena; blogikin juhli 6 -vuotissynttäreitä!

Neela Valentina!

Meillä oli hääpäiväkin heinäkuun lopussa. 16. järjestyksessään, vaikka yhdessähän ollaan oltu jo 26 -vuotta. Juhlistimme sitä yön yli reissulla Tampereelle.

<3

Olemme päässeet myös viiskymppisiäkin juhlimaan. Ja oikein kahteen otteeseen! Beiben puolikkaat jäikin juhlimatta maaliskuussa isommalla porukalla. 50 -vuotisjuhlista Beiben tapaan  voit käydä lukemassa linkistä.
Mutta nyt sitten kahden ystävän juhliin pääsimme heidän suurta päiväänsä juhlistamaan. Oli oikein mukavat pippalot molemmat!

Kekkreihin menossa!

Kavereiden Väinö -possu. Tai ihan iso sika se jo on!

Ihania ruokia oli molemmissa kemuissa!

Ite juhlin sitten ehkä ensi vuonna...

Juhlistettiin Beiben siskon kanssa tuplia. Meillä molemmilla on nimpparit naistenviikolla peräkkäisinä päivinä. Joten pitkästä aikaa meillä oli mahis niitä yhdessä juhlia.

Beibe grillasi hodareita isolle porukalle omatekemällään
grillillä

Isälläni todettiin akuutti leukemia kesäkuussa ja hän ehti elämään viikon diagnoosin jälkeen. Tämä toi suurta surua meille. Hänet siunattiin ortodoksisin menoin heinäkuussa. Käymme laskemassa uurnan sitten joskus myöhemmin pienellä porukalla.
Isän kuolema ja siitä johtuneet asiat veivät voimia ja aikaa, vaikka en hänen asioitaan suoranaisesti hoida. On ollut henkisesti raskasta aikaa monien esille tulleiden asioiden takia ja niitä on pitänyt mielessään käsitellä.

Huutijärven kappeli

Mutta onneksi omassa elämässä on niin paljon iloa, sekä puuhaa. Lapsenlapset ovat minulle maailman tärkeimpiä oman lapsen lisäksi ja rakkauden täyteinen parisuhde kantaa minua elämässäni. Tämän omavaraistelevan elämäntyylin ja maalla asumisen tärkeys minulle on ollut erittäin mieltä tervehdyttävää ja asioita on helpompi käsitellä kasvimaata ja eläimiä hoitaen. Lähiluonnossa kulkien on saanut kokea paljon hienoja elämyksiä, jotka ovat olleet minulle merkkejä elämän jatkuvuudesta. Kuten isänikin minulle sanoi ennen kuolemaansa, että kun uusia syntyy, vanhojen on aika lähteä.

Hyvästi isä! <3

Kasvimaa ja luonto on alkanut antaa antejaan oikein kunnolla! Löydettiin sitten loppujen lopuksi mustikkaakin, vaikka meidän vakipaikat ovatkin ehtyneet. Omasta pihapiiristä kerättiin 4 litraa, naapurin metsäaukon reunasta toiset mokomat.
Onnea on myös ihanat ystävät, jotka jakavat omat salaiset mustikkapaikkansa! Käytiin keräämässä 8 litraa heidän vinkkaamastaan paikasta ja nyt on Ompun ja Kuukunan ensi talven smoothiemarjat turvattu. Kiitos Maarit ja Jari! <3

Ou jee!

Lakkaa Beibe kävi keräämässä kilon verran ja suolle jäi vielä raakaa jonkin verran. Kun viikon päästä menimme niitä katsomaan, joku oli ehtinyt ne kerätä. Saimme kuitenkin vielä litran/puoli kiloa kerättyä kahdestaan kahdessa tunnissa. Ei ole itä-Pirkanmaan ojitetut suot keltaisenaan lakkaa, kuten pohjoisissa on näyttänyt olevan.
Lakoista keitin hilloa, jota ollaan jo syöty leipäjuuston ja kerman kera. Voi nam!

Siis, niin hyvää!

Vadelmaa löydettiin samalla reissulla pieni, mutta satoisa puska. Siitä litra reväistiin parissa kymmenessä minuutissa. Ensi viikolla voisi käydä katsomassa löytyisikö vielä lisää.

Mustikkahuttua marjalisukkein!

Puutarhan marjat ovat alkaneet myös kypsyä. Pensasmustikkaa on tullut jo jonkin verran ja ne on mennyt suoraan suuhun. Lähinnä Kuukunan, koska mummulaan tullessaan hän menee heti katsomaan ja poimimaan kypsiä mustikoita.

Mä niin tykkään noista pyöreälehtikihokeista, Ne on niin symppiksiä!

Karviaiset alkavat keltaisista lähtien kypsymään. Yläoksilta saa jo kummasti syömämarjaa. Koirat laiduntavat ihan jatkuvasti tyhjentäen alaoksia. Karviaisia saavatkin syödä mahansa täydeltä. Mustikkapensailta häädän ne pois!

Kuukuna kokkaa mustikkapiirakkaa. Benja on toiveikas,
että jotain putoaisi lattialle!

Punaiset viinimarjat ovat ehkä tämän viikon aikana keräyskunnossa. Niistä lähinnä mehua keitellään ja syödään puskista suoraan. Mehua tässä taloudessa onkin alkanut menemään, koska Kuukuna! Mutta onneksi vanhat puskat ovat alkaneet taas marjaa tuottamaan. Ehkäpä Beiben tekemä leikkaus auttoi asiaa.
Viime syksynä teimme kymmeniä litroja omena- ja päärynätuoremehuja puristamalla. Ne säilöimme pakastamalla.
Meille ei paljon omppuja tule, mutta kyllä niitä varmaan jostain tänäkin syksynä saadaan. Jos ei vävyn mummulasta, niin ainakin omenia lahjoitetaan asuntoalueilla. Joten pitää vain kytsiä!

Mansikkaa, pensasmustikkaa, vadelmaa ja kirsikoita
piirasta varten. Kaikki omasta pihasta!

Mehujen ja hillojen lisäksi meillä säilötään paljon muutakin. Ensimmäiset kesäkurpitsarelishit on keitelty. Ensimmäsen kerran on käynyt niin, että meillä on jäljellä viime vuotistakin satoa. Tätä grillisalaattia meillä syödään paljon ja olen tehnyt sitä sekä kesäkurpitsasta, että avomaankurkuista. On tosi hyvää! Jos ohje kiinnostelee, se löytyy täältä . Kesäkurpitsa -tunnisteella blogista löytyy paljon ohjeita ja vinkkejä kesäkurpitsan käyttöön.

Kesäkurpitsarelissiä

Kuivuri on pöhissyt oikein urakalla! Villiyrttejä on kuivannut pieniä määriä ihan elintarvikekäyttöön, mutta lähinnä kosmetiikan tekoa ja kasvivärjäilyjä ajatellen. Opiskelussani tarvitsen kuitenkin materiaalia ja sitä pitää talvea varten kerätä ja käsitellä nyt.

Mehiläinen pietaryrtissä!

Kuivuriin menossa ja näillä värjäillään lankoja sitten joskus.

Sienikausikin on alkanut ja löydettiinkin hauskasti melontareissullamme aikas tattiapajat. Postasinkin tästä meidän hupaisasta seikkailusta ja sen voit käydä lukemassa täältä . Postauksessa linkki mahtavan herkulliseen tattipaistokseen eli trifolatiin.
Tatteja olen myös kuivannut. Huonompia herkku- ja punikkitatteja olen kuivannut lankojen värjäystä varten.
Kanttarelleja olen muutamia löytänyt meidän pihasta ja naapurin pihatien reunasta. Alkavat vasta nousemaan sateisen ajanjakson jälkeen.

Vähän isompi sienikori! ='D

Tattipaistosta ruisleivällä!

Säilöntäkausi on vasta oikeastaan aluillaan, vaikka minusta tuntuu, että olen sitä tehnyt koko kesän. Toivon, että tomaatit ehtivät tekemään hyvän sadon, jotta saisin niistäkin keitellä kasvimaan muiden kasvisten kanssa sosetta pakkaseen. Nyt olemme vasta alkaneet saamaan tomaatista satoa syötväksi.

Ensimmäiset tomaatit alkavat punastumaan. Persiljaa ollaan
syöty koko kesä ja olen kuivannutkin sitä paljon.

Avomaankurkut ovat myöhässä, koska pakkanen vei ensimmäiset taimet. Mutta jos niitä tulee, säilön ne hapattamalla. Hapukurkut on minun herkkuani!
Hapattaminen olisi sellainen säilöntämuoto, mitä haluaisin enemmän käyttää. Olen kurkkujen lisäksi hapattanut nyt keväällä maitohorsmanversoja, mutta en ole vielä niitä maistanut. Aiemmen kurkkujen lisäksi olen hapattanut papuja ja ne ovat tosi hyviä. Ohje löytyy täältä .

Kasvihuoneessa alkaa olemaan aikas rehevää!

Umpiontiakin olisi kiva joskus kokeilla, koska haluaisin saada pakastimien kuormaa vähäisemmäksi. Nyt meillä on käytössä kolme pakastinta ja se on aika paljon kahden hengen taloudessa. Tosin tyttären perhettä "ruokitaan" myös vähän. Mutta silti!
Olisi kiva päästä käymään jokin kurssi umpioinnin ja hapattamisen osalta, vaikka kummatkin menetelmät tiedän ja osaan ainakin teoriassa. Luonnontuotteiden jatkojalostuksen kurssilla koulussa käsittelemme ainakin hapattamista ensi keväänä.

Saatan onnistua ensimmäisen kerran elämässäni punajuuren
viljelyssä. Nämä ovat harvennuksesta ja hyvältä näyttää!

Meillä siis säilötään kuivaamalla, hapattamalla, etikkasäilömällä, hilloja ja mehuja sokerilla säilöttynä ja pakastamalla. Lihaa ollaan myös viety muualle umpioitavaksi. Pakastetaan marjaa, lähinnä mansikkaa yleensä 5-15 kg, mustikkaa noin 8l, vadelmaa niin paljon kuin saadaan, puolukkaa joitakin litroja ja muita marjoja saannin ja tarpeen mukaan.
Mehustetaan viinimarjoja kellariin ja tehdään pakkaseen tuoremehuja omenista ja esimerkiksi puolukasta. Pakkaseen menee myös keväällä ryöpättyä nokkosta, raparperia, mahlaa, kuusenkerkkää ym.. Syksyllä alan ryöppäämään pakastettavaksi papuja, herneitä ja juureksia keittoihin. Pakastaminen on kyllä hyvä ja varma tapa säilöä, vaikka se sähköä kuluttaakin. Lisäksi olen huomannut kasvisten osalta, että ne tulee sieltä esivalmistettuina käytettyäkin.
Pakastan myös vihanneksia, juureksia ja kurpitsoita soseina. Nyt ajattelin myös soseuttaa karviaisia pakkaseen tuorepuuroja ja smoothieita varten.
Hilloja meillä ei paljon mene, mutta joistain marjoista teen satsin pari. Voikukkamarmeladia keitin keväällä ja kummipoika tykkäsi siitä kovin lättyjen kanssa.
Muita etikkasäilykkeitä teen esimerkiksi sienistä ja kurpitsasta.

Kummipoika oli meillä viikon ja Beiben kanssa kävivät
ahkerasti kalassa. Tässä fileoidaan saalista ja Lakritsa-
kissa pitää seuraa! =)

Ruokahävikin torjunta on meille sydämen asia! Ruokavaliomme perustuukin pitkälti omatuotetun ruuan lisäksi punalapuilla ostettuihin elintarvikkeisiin.
Kotonahan meille ei hävikkiä synny juurikaan. Suunnittelenkin ruokia niin, että miten jämiä pystyy käyttämään ja tuunaamaan. Kahden ihmisen ruokien kanssa se on helppoa!
Melkein kaikki ruuanlaitosta syntynyt jäte kierrätetään joko kompostoimalla tai eläimille syöttämällä. Oikeastaan vain sipulien kuoria, kahvinsuodatuspusseja ja teepusseja ei pysty eläimille syöttämään. Kahvinporoilla ruokin aina välillä sieniviljelmiäni.
Olen myös kuivannut sipulien varret ja osan hillojen, sekä mehujen keitosta syntyneet mäskit marjarouheiksi. Marjajauheet ovat hyvän makuisia tuorepuuroissa ja jogurtin kera. Omenaviipaleita kuivaan myös syksyisin ja teen jonkin verran marja- ja hedelmänauhoja.
Komposteina meillä on käytössä kolme kylmäkompostoria ja talvisin bokashit.

Erään aamun kasvimaan satoa.

Ja niistä valmistettua ruokaa. Kaikki muut omaa tuotantoa
paitsi punalapulla ostettu palvikinkku.

Kasviksista tulleet kuoret menevät lampaille ruuaksi.

Kesälle ei ollut oikeastaan muita rakennusprojekteja suunnitteilla, kuin puimalan lattian valu. Se oli Beiben 20 vuotinen haave ja nyt puimalassa on upea, uusi betonilattia. Naapurin yli 70 -vuotias betonimies-Matti, kävi sen liippaamassa ja hiomassa. Beibe teki oikeastaan yksin muuten kaiken. Tyhjentämisen, vanhan lattian hajoittamisen, siivoomisen ja uudelleen "sisustamisen. Hän on ollut vuorotteluvapaalla keväästä ja niinpä hänellä on ollut aikaa moiseen jättiurakkaan.
Kuukunalle betoniauton vierailu mummulassa oli sellainen elämys, että hän vieläkin etsiin "piipoauton" jälkiä pihasta!

Pienen pojan lyhyen elämän yksi suurimmista
kohokohdista on ollut nähdä betoniauto näin läheltä!

Lasikasvihuoneen ympärystän siistiminen ja kunnostaminen on ollut yksi kesän missio ja sitä pitikin tuossa jossain vaiheessa alkaa tekemään. Mutta sitten iski Leppämäkeen myrsky ja kaatoi ison pihakoivun liiterin päälle. Myrskytuhoista voi käydä lukemassa täältä .
Liiteri säästyi sortumiselta, mutta Beibe joutui kuitenkin kattopeltejä oikomaan ja katon aluslautoja vaihtamaan.
Suurin urakka oli jättimäisen puun siivoaminen pihasta. Polttopuuta siitä tuli hurumykke ja eläimille kerppuja. Kuivasin myös lehtiä kosmetiikkaa varten. Puu tuli kyllä hyvin hyödynnettyä!
Samalla kun Beibe korjasi katon vahingot, hän uusi lautoja etuseinään. Saimme keväällä tutuilta kylältä heidän romahtaneesta ladosta hakea lautoja. Oli ihana saada käyttää tuollaisia vanhoja haapalautoja seinän korjaamiseen!

Liiteri koivun puristavassa syleilyssä!

Reilu kuukausi myöhemmin entistä ehompana!

Olemme ehtineet lomailemaankin pienten päiväreissujen muodossa. Olemme käyneet muutamilla luontokohteilla ja rampanneet lähiseutujen kesäkahvioissa. On ollut mukavaa!

Ollaan käyty jopa kenkämuseossa Juupajoella!

Minulta loppuu loma ja kouluaherrus alkaa taas! Ensi viikolla on ensimmäinen lähiopetusviikko ja asuntolaelämä kutsuu. Toisaalta kivaa, mutta on ollut kyllä kiva olla kotonakin!
Beiben vuorotteluvapaa jatkuu vielä lokakuun loppuun ja hän varmaan istuu kalassa kaiket ajat minun ollessa koulunpenkillä.

Beiben erään kalareissun saalis!

Ahvenfilettä, kurkkua kasvihuoneesta ja perunoita pellosta!

Niin se vaan on todettava, että syksy alkaa pikku hiljaa painamaan päälle! Mutta jotenkin on kivaakin, kun vuodenaika vaihtuu. Naurettiinkin ystävien kanssa, että ensin me suomalaiset odotamme, että voi kun pimeä aika loppuisi ja tulisi kesä valoisine iltoineen. Sitten me ollaankin yhtäkkiä ihan, että ihanaa kun illat pimenee ja voi poltella kynttilöitä. ='D

Niin rakkaat! <3

Vaikka onhan elokuu vielä kesäkuukausi ja ilmojen on sanottu tästä lämpiävän. No, tätä postausta viimeistellessäni sunnuntai-iltana, vettä sataa kaatamalla ja ukostaa. Tämä on kyllä vasta toinen ukonilma meillä tänä kesänä.

Juuri tämän kuvan oton jälkeen alkoi kesän ensimmäinen
ukonilma.

Kohta alkaa syksyn hommat oikein toden teolla. Meidän kahdesta mehiläispesästä ei ole odotettavissa mitään huippusatoa, mutta jonkin verran hunajaa kuitenkin.
Teimme alkukesästä jaokkeen ja se on Beiben keskimmäisen siskon mökillä. Siellä on ihan hyvä meininki ja pesä on vahvistunut.
Alkuperäisen pesän kuningatar taantui munimasta yhtäkkiä ja emme saaneet tilattu uutta emoa siihen hätään. Joten annoimme pesän kasvattaa itse uuden emon ja listimme vanhan. Tämä uusi valtiatar onkin alkanut munimaan innokkaasti. Mutta aika näyttää, millaiset ominaisuudet sillä muuten on. Voipi olla, että ensi keväänä tilaamme oikein ammattilaisten kasvattaman emon pesään.

Pojat tsekkaavat kotipesää! ;D

Lampaiden suhteen kesä on mennyt leppoisesti. Veimme Tippi-uuhen Beiben siskolle hänen lammasmammojen kanssa viettämään kesälomaa. Pässipojat jäivät Voitto -enon kanssa kotiin. Ne ovat olleet koko kesän isolla laitumella. Olemme antaneet koko kesän niille tuoreen ruohon lisäksi lehdeksiä. No, niitä nyt on piisannut, kun puita on mennyt tontilla nurin. Pojat vielä itse tuhosivat yhden koivun kaluamma siitä tuohen ympäriinsä. Joten kaadettiin se sitten niille ruuaksi, koska kuollut se olisi kuitenkin.

Beibe ja mahtavaa satoa kasvimaalta menossa
kohti keittiötä!

Tälläistä tänne! Mites muilla on heinäkuu sujunut? Kuulumiset voit käydä lukemassa alta olevista linkeistä. Kiireistä ilmeisesti on ollut, koska tämän kuukauden postaukseen on osallistunut ennätysvähän bloggaajia.

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2020/
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/08/punamultaa-pintaan.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-8/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/08/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-7.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2020/

Korkeala www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-elokuu-alkaa

Istutin tillitaimia kasvimaalle ihan varta vasten ritariperhosen-
toukille. Olen niin iloinen, että ne ovat katetun pöydän
löytäneet. Tämä pieni toukka ei ollut kuin parin sentin
mittainen, mutta siitä kasvaa sormen mittainen komistus!

Mukavaa elokuuta teille kaikille! Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne! <3