Nuotiobanaaneja Kuukunan kanssa ja nokipannukahvit risukeittimellä

Tämä kääpä muistutti ihan jotain toukkaa! Tai kakkaa...

Ollakseni luontoalan opiskelija, kirjoitan tänne harvoin, jos koskaan mitään muuta luontoaiheista, kuin jostain metsässä samoilustani tai pilkkireissusta.
No, jos totta puhutaan, enpä minä nyt juuri muita luontohommia teekkään! En juurikaan samoile muualla, kuin noissa meidän lähimetsissä ja omassa pihassa. En ole ollenkaan kansallispuistotyyppiä ja minulle riittää tämä lähiluonto. En muutenkaan miellä itseäni mitenkään erityisesti luontoihmiseksi. Ihan vain tavalliseksi!
Minun on pitänyt ja pitänyt koluta näitä lähiseutujen eli Kangasalan, Oriveden, Kuhmoisten ja Pälkäneen ulkoilureittejä. Sekä Tampereen, mutta yhdellekkään luokan järjestämälle luontoretkelle en ole osallistunut syystä tai toisesta, paitsi sille pakolliselle Kintulammen reissulle . Tosin sielläkin me istuttiin lähes koko aika mökissä dialogiringissä ja vatvottiin mitä me halutaan opiskelultamme.

Jäiset lammikot ja lätäköt ovat olleet viime päivinä erityisen
kauniita!

Jotenkin tuntuu hölmöltäkin, että pitäisi lähteä johonkin kauemmaksi, kun omassa pihassaan ja lähiympäristössä pystyy luontoilemaan. Joo-o, tiedän kyllä, että saisin luontoelämyksiä ja näkisin uusia, hienoja paikkoja. Ehkä sitten jonain päivänä!

Maa on ollut niin märkää, että jäätyessään vesi tunkee
hienon näköisesti ylös maan sisästä!

Mutta nyt talvilomallani olen luontoillut ihan näissä kotinurkissa. Kuukuna oli mummun ja papan muruna pari päivää ja hänen kanssaan tuli oltua ulkona tosi paljon. Meille sattui kyllä ihan huiput ilmat! Aurinko paistoi ja oli kuiva pakkaskeli.

Upeita kuvioita kivenpinnassa meidän tontin laidalla.

Kuukunan kanssa kuvioita ihasteltiin.

Tuokin kivirykelmä on ollut tuossa vuosia ja nyt vasta
kiven hienot kuviot huomasin.

Meillähän on kota meidän pihapiirissä ja se on saanut taas käyttöä tuon lapsenlapsen myötä. Monesti mennään makkaraa tai lättyjä paistamaan sinne.
Myös nyt paistoimme makkaraa, mutta teimme jälkkäriksi nuotiobanaanin. Kuukunasta on tullut kovin perso makealle ja "keekkiä ja kaakkua" pitäisi olla jatkuvasti tarjolla. Yritänkin keksiä kaikkia sellaisia hieman terveellisempiä herkkuja pojalle tarjottavaksi.
No, eihän tämä banskukaan pojalle kovin hyvin uponnut! Suklaat hän söi päältä, mutta muuten mummu ja pappa saivat banskun lusikoida ihan kerallaan omiin suihinsa. Banaania poika kyllä muuten syö, mutta olisikohan tekstuuri ollut liian outoa pieneen suuhun.

Hieman rivon näköinen, mutta herkullinen!

NUOTIOBANAANI

1 banaani/syöjä
3-4 palaa suklaata/ banaani

Tee kuorimattomaan banaaniin viilto, niin että se halkeaa, mutta kuori jää pohjasta ehjäksi. Laita suklaanpalat viiltoon.
Laita banaani nuotiolle niin, ettei se ole ihan suoraan liekeissä. Hauduttele ja tarkkaile banaanin "kypsymistä". Banaani alkaa pikkuhiljaa pehmenemään ja tummumaan.
Syö lusikalla ja varo polttamasta suutasi! Pala jäätelöä ei olisi lainkaan liioittelua banskun kanssa!

Banaania ei turhaan tarvitse kietoa folioon. Onnistuu
ihan tuollaisenaankin!

Banaanin väliin voi kokeilla suklaan lisäksi myös vaahtokarkinpalasia. Ei varmaan makua huononna nekään!
Me käytimme banaaneihin joululta jääneitä Budapest -konvehteja. Joten tästä tuli vähän niin
kuin vahingossa hävikkiruokaresepti!

Kuukuna ihmettelee, että mitä ihmettä se mummu taas
meinaa hälle syöttää!

Minun on pitänyt hommata itselleni jonkinlainen retkikeitin. Mutta koska kaikki mitä teen on sellaista "5 vuotissuunnitelmallista", hankkimatta on jäänyt. Olen oikeastaan painiskellut sen kanssa, että hommaanko kaasulla vai jollain palavalla nesteellä toimivan.

Risukeitin menee pieneen tilaan ja se on helppo kasata ja
purkaa. Pussissaan se ei sotke noella reppuakaan.

Eräs luokkakaverini puhui minulle, että ovat poikansa kanssa paistaneet monet makkarat risukeittimellä. Tämä joitakin vuosia sitten jonkilaiseksi hitiksikin noussut keksintö on kyllä ollut minulle tuttu. Näitähän on "tee se ite" - tyypit väsäilleet säilyketölkeistä ja vaikka mistä!

Kun tässä asiassa yhdistyi vielä kummipojalle ja hänen isälleen syntymäpäivälahjan hankinta, ostin itselleni ensi risukeittimen ja kokeilun jälkeen myös sitten toisen lahjaksi. Ajattelin, että kummipoika, joka nuoresta iästään huolimatta juo kahvia, voisi isänsä kanssa risukeittimellä nuotiokahvit vaikkapa heidän omassa pihassaan aina välillä keitellä.

Erittäin helppo koota!

Yhtenä iltapäivänä ajattelin keittää kahvit Beibelle ennen hänen iltavuoroon töihin lähtöä. Ja kas, keittimen kokoomisesta höyryävän kuumaan kahvikupposeen taisi mennä noin 15 minuuttia!

Keitin ladattuna!

Risukeittimen paketissa ei ole mitään kokoamisohjetta. Mutta jopa tälläinen epätekninen stupido kuin minä, sen osasin koota. Tämä keitin on ostettu Prismasta ja on House -merkkinen . Tämä ei ollut maksettu mainos!

Risut paloivat aikas raivolla, kun sattui olemaan
tosi tuulinen päivä!

Keräsin pienen nipun maahan pudonneita männynrisuja, muutaman kuusenkävyn ja hain puuliiteristä vähän koivuntuohta sytykkeeksi. Näillä tarpeilla sain kahvin nopsasti keittymään.
Tämähän juuri on risukeittimen idea! Ettei tarvitse kantaa nuotiotarpeita mukana, eikä risukeittimen käytöstä tule mitään jätettä. Ei kaasu- eikä sytytysnestepulloja.

Pannun olen ostanut kirppikseltä joskus vuonna nakki. 

Keittimeen sai kyllä pientä risunpätkää syöttää aikas tiuhaan, jottei tuli hiipunut. Samalla sai varoa keittimen todella kuumia pintoja.

Lisää pökköä pesään!

Keitintä suositellaan laitettavaksi sellaiseen paikkaan, missä se ei ole ihan maassa kiinni. Minä keittelin kahvit meidän talonpääty kalliolla, missä oli tasainen kivi ja sain keittimen siihen tukevasti.
Lueskelin, että risukeitintä voisi käyttää metsäpalovaarankin aikana. Mutta silloin se pitää olla reilusti irti maasta, vaikkapa kiven päällä. On myös huolehdittava, ettei kipinöitä pääse lentelemään maastoon. Tässäpä onkin kyllä järjen ja harkinnan käyttö suotavaa ja minä henkilökohtaisesti kyllä suosittelen olemaan tulta tekemättä edes risukeittimellä metsäpalovaaran aikana.

Elävä tuli on kaunista, vaikka hieman pienempänäkin nuotiona! <3

Nuoti- ja pannukahvin keittoon on ohjeita varmasti niin monta kuin on keittäjiäkin. Mutta tässä ihan sellainen perusohje, jolla varmasti onnistuu!

NOKIPANNUKAHVIT

1 l vettä
2 dl kahvia (pannukarkeus)

Keitä vesi kiehuvaksi, kaada kahvinporot sekaan ja sekauta. Anna kahvin kiehahtaa ja nosta pois tulelta hetkeksi selkeytymään. Nauti!

Itse kiehautan kahteen kertaan ja joskus "säikäytän" kahvin tilkalla kylmää vettä. Se saa ainakin minun tietämykseni mukaan porot painumaan pohjaan paremmin. Niin tai näin, aina on kaffeesta juotavaa tullut!

Lahjaan tulee risukeittimen lisäksi kahvipaketti, -pannu ja -mitta.
Tein myös ohjeet keittimen käyttöön. Ai että, kun olin taas
taiteellinen! ='D

Minullahan on koulussa valinnaisaineena Maastossa ruokaileminen. Tämmöiset touhut nuotion äärellä on hyvää harjoitusta sitä ajatellen. Toisaalta, nämähän on nyt sellaisia perusjuttuja, mutta mukavaa puuhaa ja ajanvietettä!

Ja tietysti ohjeen kahvin keittoon!

Onko Sinulle nokipannukahvit ja nuotiobanaanit tuttuja herkkuja? Entäs, oletko koskaan kokeillut risukeitintä?