Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 19. joulukuuta 2015

Hermo kireellä... takapuolessa, kyläkaupan avajaiset ja kirkossa, joulun hiljaisuutta kuuntelemassa!


Olen ollut viikkotolkulla todella tuskainen selkäni kanssa. Neljä vuotta sitten, pari välilevyäni hieman pullisteli ja sillä tiellä tässä ollaan oltu. Vauriot selässäni ovat suhteellisen pienet; kulumista, kuivumista ja pullistumista. Useissa lannerangan nikamissa ja väleissä. Muttei onneksi kuitenkaan revenneitä pullistumia. Kuitenkin jokin siellä painaa, ilmeisesti issiashermoa. Varsinkin leposärky on kovaa. En ole nukkunut pariin vuoteen yhtään kunnon yötä. Oikea pakara kramppaa ja reisi tuntuu kuin repeäisi, kun unissani käännyn kyljelleni. Ihan sama kummalle. Oikeassa nilkassa on tunne, ihan kuin joku puristaisi nilkasta.
En ole juurikaan käyttänyt kipulääkettä kummempaa selkääni. Muutenkin yritän olla särkylääkettä napsimatta pikkukipuun, koska on muitakin vaivoja selän lisäksi. Jalat paskana ja käsiäkin särkee.
Reilu kuukausi sitten, olin todella kovissa kivuissa. Olin ihan valmis antamaan periksi ja menemään lääkäriin.
Ajattelin ensin hieman kokeilla kotikonsteja. Sisäisiä vatsa- ja selkälihasharjoitteita nyt on tullut tehtyä muutenkin aika-ajoin. Kuntosalilla olen käynyt kerran viikossa, venytellyt ohjeiden mukaan ja lyhyitä kävelylenkkejä. Sattui vielä niin kivasti, että pääsin tuuraamaan ruokalaan, joten työnkuvanikin muuttui muutamaksi viikoksi liikkuvaisemmaksi. Hierottamassakin itseäni olen useaan otteeseen käyttänyt. Mutta siltikin hermokipu palasi heti levossa.

Mauri on heti millissä kyttäämässä, kun yritä lattialla venytellä.

Jumppaa koiran kanssa. Hieman hankalaa!


 Löysin kaapin perältä pari laattaa neljän vuoden takaisia Panacodeja. En ole niitä ottanut sen koomin, koska minusta tuntui ettei niistä ollut mitään hyötyä. Mutta hermosärky oli niin kestämätöntä, että muutamana iltana otin tabun, hieman ennen nukkumaan menoa. En tiedä, nukuinko yhtään sen paremmin, mutta aamulla oli krapulainen olo. Aamut muutenkin ovat aina pahimpia; jalat ja selkä ihan jökkyrässä. Ensimmäiset tunnit mennään katkokävellen ja liikkeet täytyy olla harkittuja.
Eräänä aamuna pakara oli edelleen krampissa. Koska herään ennen viittä ja olin menossa töihin vasta yhdeksään, ajattelin ottaa vielä aamulla yhden Panacodin. Pukuhuoneella yksin istuessani mietin, että kuuluuko olla ihan näin hauskaa?!? Persausta poltti ja kirveli, mutta kivaa oli! Päätin, että nyt on ehkä aika lopettaa itsehoidolliset toimenpiteet ja soitella työterveyteen.
Lääkärinaikoja on vaikea saada ja kävinkin ensin terkkarilla. Hänen kauttaan sainkin ajan työfysioterapeutille ja lääkärille, ehkä hieman nopeutetusti. Hän ei olisi päästänyt minua töihin, mutta en ollut saikkua hakemassa, vaan pitempi aikaista apua. Perustelin hänelle, että olinhan ollut kaksi kertaa puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja selkä oireili silloinkin ihan yhtä lailla.
No, keskiviikkona kävin sitten fyssarilla. Juteltiin, taivuteltiin ja katseltiin kinttujani ja selkääni. Selkää ja lihaksia paineltiin. Tiettyjä kohtia painettaessa oli kuin sähköiskut olisivat menneet läpi kropan. Issias oireista puhuttiin. Oireeni kuitenkin ovat hieman rauhoittuneet siitä, kun ne olivat pahimmillaan. Itsehoidostani oli ollut jotain hyötyä. Sain taas uusia jumppaohjeita. Samanlaisia, mitä olinkin tehnyt kokoajan. Mutta lääkärille menin kuitenkin, juttelemaan mahdollisesta lääkityksestä.
Neljä vuotta sitten, söin joitakin aikoja Lyricaa hermokipuihin. Jos olette nähneet elokuvan Paranormal Activity, teillä on jokin käsitys siitä, mitä elämäni oli silloin. Makuulle mennessäni, jokin tarttui jalkoihini ja heitti minut pään kautta ympäri. Istuessani, jokin tuuppasi minut tuolilta. Tietenkään näin ei tapahtunut, mutta niin minusta tuntui. Kärsin todella kovista heittohuimauksista.
Eräänä aamuna ajelin töihin. Oli ihan kuin olisin ollut jonkin avaruusaluksen "puikoissa". Tajusin kyllä että autolla ajoin, mutten oikein ymmärtänyt, miten sillä ajettiin. Yhtä pitkää suoraa pätkää ajellessani, mietin sellaista, että missä minun pitikään ajaa? Tuolla harmaalla alueella tuossa edessäni vai tuolla pellolla ja metsässä? Sekavassa mielessäni tein ratkaisun ajaa sillä harmaalla ja selvisin ehjänä töihin! Ilmoitin myös lääkärille, että nyt loppui Lyrican syöminen! Kumma juttu, että kännissähän ei saa ajaa, mutta "pikku" lääkepöhnässähän se on ihan fine!
Tämän kerroin myös nyt lääkärille ja sanoin, että jos minun täytyy kotoa poistua, en hermokipulääkitystä huoli. Hän onneksi oli sitä mieltä, että koska reakoin niihin niin voimakkaasti, unohdetaan ne. Tulehduskipulääkekuurin hän minulle sitten määräsi. Kävin myös samalla kertaa lonkan röntgenkuvissa. Poissuljettiin se, ettei lonkassani ole nivelrikkoa. Se on aikaisemminkin kuvattu, eikä sieltä onneksi sellaista löytynyt. Polvissanihan on ja se kyllä minulle riittää!
En kuitenkaan mielestäni saanut apua tästä lääkärireissusta. Joka muuten kesti yli 6 tuntia!

Odotellessani pääsyä takaisin lääkärille, tapoin aikaa kahvitellen,

ja joulukoristeita ihaillen.

Stokkalla kävin taas kuolaamassa Cow Parade -lehmiä.


Sairauslomaa, jota en kokenut itse tarpeelliseksi, joulun pyhien yli, sen lääkekuurin ja lähetteen fysioterapeutille. Kun kerroin lääkärille, että minun jalkani on aina olleet näin väärät, hän halusi lähettää minut tutkittavaksi, että johtuuko selkäkipuni siitä, että kinttuni vääntävät lonkkiani.


Marke n.2v ja pihtikintut!

Tukipohjallisiahan olen käyttänyt viimeiset 15 vuotta ja juurikin keväällä hankin taas uudet sellaiset ja uudet sisäkengät.
Koko seuraavan aamun yritin saada yhteyttä kyseiseen aktiivifysioterapiapaikkaan. Ärsytti, kun meni aina vastaajaan. Ei tälläistä asiaa voi hoitaa vastaajan kanssa! Tutkin heidän nettisivuiltaan hintoja. Kauhulla ajattelin taas, mitä kaikkea tälläkin rahalla saisi! Siis, jos en kipuihin apua saisi sieltä... 60 minuuttia erikoistunutta fysioterapiaa kustantaisi 72 euroa, miinus kelakorvaus.
Sain lopulta klinikalta jonkun kiinni ja ajan varattua lomaviikolleni 4. Joutuisin kävelemään juoksumatolla shortsit jalassa ja kinttujani ja askellustani analysoitaisiin. Parista blogista löysinkin, kuinka jotkut olivat kyseiseltä fyssarikäynniltä apua saanut. Minä tiedän jo, mitä minulle sanotaan: "Laihduta ja liiku enemmän!" Kerron sitten teille, kun olen käynyt siellä, arvasinko oikein! Voin kertoa, että enempää en pysty/jaksa/ei huvita  liikkua ja sen laihduttamisen kanssa... en tiedä. Siitäkin on kokemusta joidenkin vuosien takaa, eikä se onnea ja terveyttä tuonut. Mutta se on eri tarina se!


JEE!!!!

Mutta jotain hyvääkin täällä tapahtuu! Kaksi vuotta ollaan oltu ilman kauppaa, mutta nyt meidän kylälle sellainen avattiin. Minä olen NIIN innoissani tästä asiasta! Ja mikä parasta, kauppa on kävelymatkan päässä meiltä. Kuinka mukavaa onkaan ottaa koira mukaan ja lähteä käymään kaupassa. Maurikin osaa odottaa kiltisti ulkona sen aikaa, kuin ostoksilla asioidaan. Toivottavasti kyläläiset ymmärtävät kaupan tarpeellisuuden. Uskon, että näin on, koska niin kauan ilman oltiin.
Hinnat kaupassa olivat ihan vertailukelpoiset. Hyllyt olivat vielä osittain tyhjät, mutta valikoima lisääntyy ajan kuluessa. Lottopiste avautuu jossain vaiheessa ja pieni kahvilanurkkauskin tulee. Mahtavaa!



Koska lyhyitä kävelylenkkejä suositeltiin selkäni kuntouttamiseksi, houkuttelin Beiben kanssani iltakävelylle. Kyläkaupan vieressä on kirkko, jossa oli paikallisen Vivace-kuoron joulukonsertti. Naapurin Rauno laulaa siinä ja sen vuoksi olemmekin käyneet muutamissa kuoron esiintymisissä.
Kirkossa oli tunnelmallinen, violetti valaistus. Yleisöä ei ollut kuin nelisenkymmentä henkeä, mikä oli yllä harmi.




Kuoro oli mielestäni saanut pari jäsentä lisää, mikä mahdollistikin moniäänistä laulantaa. Jos oikein laskin, heitä oli 13.
Konsertin teema oli joulun hiljaisuuden etsiminen. Kaikki biisit, lukuunottamatta varpunen jouluaamuna kipaletta, olivat meille outoja. Olisimme kaivanneet perinteisiä, hartaita joululauluja, joista olisimme itse saaneet sitä tunnelmaa. Muutenkin minusta tuntui, että naislaulajat lauloivat liian korkealta. Välillä meni vaivaannuttavaksi kimitykseksi. Väliin oli pastorin puhe ja yhdessä laulettiin Sydämmeeni joulun teen.



Mutta olin mielissäni, että lähdettiin konserttiin. Oli mukava iltalenkki, vaikkakin räntää satoi!
Sunnuntaina soisi kirkossa kauneimmat joululaulut. Vähän tekisi mieli mennä kuuntelemaan ja laulamaan. Mutta saas nähä!
Mutta nyt lähden selkää kuntouttavalle pikku lenkille. Suuntaan kaupalle, ostan samalla pari maitoa näppärästi ja syön siellä tarjottavaa lohisoppaa. Edellyttäen, että sitä vielä on jäljellä!


12 kommenttia:

  1. Voi ei noita nivel- ja selkävaivoja! :/ Hyvä että omatoiminen jumppaaminen auttaa edes jonkin verran, varmasti kiva tietää että itse voi tehdä edes jotain asian eteen. Mukava ohje ylipäätään tuo että liikuminen on jopa ihan suositeltavaa - mun logiikallani tulee ekana mielen että nivel- selkävaivaisena pitäisi vaan lepuuttaa mutta eihän se niin ole. Mieluummin ottaisin (Huom! Sopivasti ja jaksamisen mukaan!) liikumista kuin pakkolepoa. :)

    Pientä tuntumaa niveljuttuihin on tullut itsellekin nyt viime kuukausina kun sain diagnoosiksi rustonpehmentymän polvissa - aika pientähän tämä on ainakin toistaiseksi, mutta paljon olen niveljuttuja viime aikoina googlaillut ja fyssariaikoja on varattuna.

    Mullakin oli joskus noita Panacodeja kivuliaaseen vatsalihasrevähdykseen ja muistan ihan samalla tavalla että kipu ei hävinnyt mutta se ei vaan haitannut enää. x)

    Onpa soma, topakan näköinen tyttö tuossa 2 v kuvassa! :)

    Onpa hauska kuulla että sinne on perustettu uusi kyläkauppa! Mahtavaa että on tällaista positiivista vastavirtaan uimista kun useammin kuule vain kaikenlaisista lakkauttamisista ja palveluiden vähentymisistä. Menestystä kaupalle, voin kyllä uskoa että lähikaupan avaaminen on ollut monelle ilouutinen!

    Tunnelmallisen näköinen kirkko teillä, tuollainen "oikean" kirkon näköinen. :) Ja kun maassa on vielä pieni lumikerros, tulee kuvista jouluista fiilistä. :)

    VastaaPoista
  2. Joo, ei nivelvaivat kivoja oo! ='(

    Rustonpehmentymällä aikanaan minunkin polvivaivani alkoivat. Oikea polvi on kertaalleen tähystetty ja putsattu. Nykyään siellä on se nivelrikko ja siitä johtuvat kulumat. Vielä nelisen vuotta sitten pääsin kyykkyyn. Mutta kun työnkuvani vaihtui paikallaan seisomiseen, ei enään ole tarvinnut kuin haaveilla kyykkäämisestä.

    Topakkahan olen vieläkin. Mutten ehkä enään niin soma! =D

    Tämä kaupan aukeaminen on kyllä mahtava juttu! Aion kyllä mahdollisuuksien mukaan sitä kannattaa!

    Kirkko on kyllä kaunis ja se on ihan keskellä kylänraittia. Harvoin tulee vain käytyä; en ole ollenkaan uskonnollinen henkilö. Kun tytär oli pieni, koulun juhlia oli paljon kirkossa. Nykyään kun ei tule sellaisten takia siellä käytyä. Mutta näin joulun aikaan, kirkko jotenkin tuo tunnelmaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä onkin kiva kun on kauppa kävelymatkan päässä. Tässä oikeestaan en viittis kävellä kauppaan, mutta fillarilla ajelen. Siinä saa tuotua pari litraa maitoakin muiden lisäksi.
    Kirkkokin on kiva olla kävelymatkan päässä. Voiskäydä hiljentymässä ilman musiikkiakin :)
    Nivelvaivoja on ollut täälläkin, joskus oli katkokävelyä ja sitten taas polvivaivaa. Mutta tosiaan sitten innostuin laihduttamaan 20 kg, niin sen jälkeen ei ole polvi vaivannut. "Koputtaa puuta" :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan läheisyys on tärkeä asia!

      Mulla noi polvet ei vaivaa ihan koko aikaa. Mutta yksi huolimaton askel tai käännähdys, niin johan riipasee. No, se kyykkyyn meno olis kiva taito. Polvet on niin jäykät, ettei ne koukistu eivätkä suoristu kunnolla.
      Parikytkiloo pois vois olla ihan hyvä juttu! En kiellä ollenkaan!

      Poista
  4. Oletko kokeillut hermoratahierontaa, voiskohan se auttaa sua? Kuulostaa kyllä tosi ikäviltä kaikki nuo vaivat, on se niin tylsää kun väistämättä tässä vanhenee ja vaivoja tulee sitä myöten... Sä oot kyllä melkoinen Sissi kun ilman sairaslomaa vaan sinnittelet!!

    Kyläkauppa kuulostaa kivalta! Mä oon joskus haaveillu että olisin sellanen pikkukaupan puotipuksu.

    Hei, teillä on lunta!!! Täällä on aivan lumetonta, vettä vaan sataa välillä ja lämmintäkin on muutama aste.. Ei järin jouluista, mutta minkäs teet. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin hermoratahieronnassa silloin ennen tota selkädamagee. Vois kyllä mennä uudestaan. Oli mukavaa ja tuntui hyvältä!

      Kyläkaupassa on kyllä jotain romanttista! Puotipuksu olisi kiva ammatti! =D

      Joo, lunta oli ja meni! Perjantaina oli vielä sellasta märkää lunta, mutta oli kumminkin valkeaa. Lauantaina olikin sitten jo vihreää taas!

      Poista
  5. No huh mitä oireita lääkkeistä, vaarallista mutta onneksi sulle ei käynyt liikenteessä kuinkaan <3 Toi kauppa on hieno juttu! Aina vaan kuulee miten kyläkaupat loppuu mutta teille tuli kauppa. Hih, tollanen samanlainen pihtikinttu minäkin olin pienenä minimekossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä immeisille aikas mömmöjä kaupataan.

      Kaupan aukeaminen on on ihana asia!

      Minä vain olen yhä edelleen samanlainen pihtikinttu! =D

      Poista
  6. Kohta 75-vuotiaalla äidilläni on selkä tohjona, (hän kävi läpi kaksi leikkaustakin) ja hänellä on jatkuva lyrica-lääkitys.

    Toivottavasti kipusi helpottavat!

    VastaaPoista
  7. Voi ei! Kurja juttu! Hänellä on kyllä paljon pahemmin asiat kuin minulla. Toivottavasti Lyricat sopivat hänelle paremmin kuin minulle!

    Viikonloppuna olikin jo ihan ok olo. Tänään on taas tuikkinut. Mutta tällästä tää nyt tuntuu vaan oleva. Hyviä ja huonoja päiviä!

    VastaaPoista
  8. Minäkin konttasin kuukausia kun oli selkä vähän kipeä. Kävin viidellä lääkärillä ja parilla fysioterapeutilla, kortisoonia pisteltiin perseeseen. Lopulta fysioterapeutti kertoi että hän ei saisi sanoa tätä, mutta sulla on s i nivel pois paikaltaan.
    Sitten menin Isojoen lääkintävoimisteluun missä mestari klupsautti nivelen paikallensa.
    Oli kiva taas kävellä.
    Lääkärit jo hio veittiänsä ja halusivat leikellä lopunkin selän pilalle mutta onneksi tämä fysioterapeutti paljasti missä vika.
    Lääkärit ei myönnä että tämä s i nivel voisi mennä pois paikaltaan koska niiltä menee hyvät rahat sivu suun.
    Tosi hyvä blogi sulla.
    T. Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma, että sait fyssarista apua! Leikkaus on aina se viimeinen vaihtoehto.

      Kiitos kehuista! =D

      Poista