Lause, joka ei sovi omavaraistelijan suuhun ja jaksaminen koetuksella!

"Tappajakoira" Benja vahtii mummua kasvimaalla! ='D

Helteet rassaa ja ihmiset ovat väsyneitä ja kuumissaan. Juttelimme töissä jokin aikaa sitten ruuanlaitosta helteillä. Keittiökollegani Terhi totesi, "Ettei kukaan jaksa tehdä mitään ruokaa näillä helteillä kotona ja olla hellan ääressä. Paitsi sinä!"

Toverini oli oikeassa. Meillä tehdään ruokaa joka päivä, vaikka kelit olisivat mitä. Toki me salaattiakin syödään, mutta pääasiassa kuitenkin sitä "lämmintä" ruokaa.

En edes muista mitä mössöä tässä syödään. Mutta jotain oman maan antimia!

"Ei näillä keleillä jaksa tehdä ruokaa!" ei siis sovi omavaraistelijan sanomaksi. Ei siis siksi, että minäkin teen ruokaa! Vaan siksi, että kasvimaa suoltaa niin paljon satoa, että sitä vaan on syötävä.

"Barbababa" ja valkosipulit nostettuna ja vähän muutakin!

Ei ole mitään järkeä harrastaa kasvimaata, jos sen tuottamaa satoa ei käytä. Niin kovan työn sen eteen tekee!

Tänä kesänä ollaan Beiben kanssa pohdittu enemmän kuin koskaan tämän touhun järkevyyttä. Ollaan oltu aikas väsyneitä. Satoa pitää sen syömisen lisäksi myös säilöä, ryöpätä ja muutenkin jatkojalostaa. Koska kaikkea ei vaan ehdi syömällä tuhoamaan.
Poiskaan ei kaikkea ylimääräistä viitsi antaa, koska ne tosiaan voi säilöä tai varastoida jotenkin ja syödä sitten talvella.

Kuinka paljon kaksi ihmistä voi syödä papuja? ='D

Instassa pohdinkin sitä, että en ole ehtinyt/jaksanut edes uimassa käydä tänä kesänä. Me kun ei asuta ihan järven läheisyydessä ja uimaan pitää varta vasten lähteä. Joten... olen käyttänyt senkin ajan esim. herneiden ryöppäämiseen. Herneiden, jota saa talvella kaupasta pakastealtaasta, pussin alle eurolla.

Herneiden ja papujen pakastamisen lisäksi, ollaan kerätty pihasta vattuja ja metsämansikoita pakkaseen ja suoraan suuhun tai tuorepuuroon. On kyllä tullut marjoja syötyä joka päivä!

Vaikka joka päivä ollaan jotain säilötty ja pakastettu, tunnen ihan järjettömän huonoa omaatuntoa siitä, että en ole ehtinyt/jaksanut mustikkametsään, enkä metsävadelmia keräämään. En vaan ole pystynyt! On aivan liian kuuma illalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin on tärkeämpää tekemistä.

Kaikkein tärkeimmät! <3

Siellä Beibe menee taas kasvimaata kohden vaunujen ja koirien kanssa!

Velipoika kävi Tokiosta Suomessa kesälomalla ja tapasi Kuukunan ensi kertaa.

Välillä on vaan pakko olla sosiaalinenkin!

Onneksi pensasmustikat ovat antaneet hieman satoa, mutta ne kyllä syödään ihan suoraan suuhun vaan. Niistä ei pakkaseen laitettavaksi ole!

Vaikka meillä ruokaa valmistetaankin päivittäin, se on ollut aikas peruna/porkkana/papu/sipuli/kesäkurpitsa painotteista. Pakkasesta jotain lihaa tai raakamakkaroita, sekä kananmunia lisäkkeeksi. Ja tietysti silliä ja voita!

Yksinkertaista ja hyvää!

Keäkeittoa, nam!

Vaikka syömämme ruoka on itsessään aikas yksinkertaista ja helppoa valmistaa, aikaa vie kuitenkin ainesten kerääminen ja käsittely. Ei mitään pikaruokaa!
Ja kaiken tämän kasvimaatouhun lisäksi pitää elukat hoitaa ja tietysti käydä ansiotyössä. Nukkuakkin pitäisi, vaikka se tuntuukin olevan yliarvostettua huvia näin kesän kiireissä!

Näitä vatikuvia riittää!

Nyt on illat täyttyneet kesäkurpitsoiden säilömisestä. Niitä kasvaa sillä tahtia, että joka päivä saa käydä keräämässä muutamia, jotteivät ihan hirmu suuriksi kasva.
Olen tehnyt niistä pikkelsiä, mitä meillä menee ihan hirmu paljon talviaikaan. Viime kesäiset pikkelssit riittivät huhtikuulle asti ja olemme jo kuukauden päivät syöneet uutta satoa. Nyt tavoitteena olisi tehdä sitä niin paljon, että riittäsi ensi kesään.

Koska avomaankurkut vei alkukesän kylmät ja uudet taimet ovat vielä niin pieniä, olen säilönyt pieniä kesäkurpitsoja kurkkujen tapaan.

Eihän tämä sadon säilöminen ja siitä ruuan valmistaminen se suurin ponnistus kuitenkaan ole ollut tänä kesänä, vaan kasteleminen. Meillä menee pari tuntia päivässä kasvimaiden, kasvihuoneen ja ruukuissa kasvavien rehujen kasteluun. Tätä on todellakin kehitettävä tulevia kesiä varten. Muutamat edelliset sateiset kesät, ovat kullanneet muistot tältä saralta!

Beibe nostaa vettä lammesta ja Benja on uimassa!

Olen välillä ollut ihan huonovointinen tästä helteessä raatamisesta, että on tullut pakkolepoa. On pyörryttänyt, heikottanut ja oksettanut. Vatsa on ollut sekaisin ja olen kärsinyt nesteiden imeytymishäiriöistä. Hullun hommaa tälläinen!

Benjakin pakottaa välillä mummun lepäämään istumalla jalkojen päälle!

Eihän tätä tälläistä kuitenkaan tekisi, jos tätä ei rakastaisi. Ei ole paljoakaan hienompaa tunnetta kuin se, että saa syödä itse kasvattamiaan juttuja.

Eräs työkaverini sanoi minulle, että on ihan kateellinen mulle, kun meillä on noin isot kasvimaat ja kaikkea. Mä vaan sanoin, että älä ole! Vaikka tämä onkin ihanaa, kaikkien näiden idyllisten kuvien takana on järjetön määrä työtä!

Mauri rakastaa karviaisia!

En halua kerskua tekemämme työn määrällä, kasvimaan laajuudella ja sen sadolla. Haluan vaan kertoa, että kaikki jotka haaveilevat omakasvattaman ruuan jonkinasteisesta omavaraisuudesta, tiedostaisivat sen, ettei se tule "ilman"!

Harvinainen näky! ='D

Vaikka tässä näin pitkään jatkuneita helteitä valittelenkin, kyllä näitä kelejä sitten marraskuun sateisina ja pilkkopimeinä iltoina kaivataan. Eikä muisteta kesän säilöttyä satoa syödessämme, kuinka raskasta oli!