Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Koulujuttuja ulkona oleillen!




Ollaan päästy vähän toiminnankin makuun koulussa. Vihdoin, sanon minä! Neljä viikkoa melkein pelkkää pönötystä, teoriaopiskelua ja istumista, aiheina tiimityöskentely, projektisuunnittelu, johtaminen ja digitaalisuus. Ne eivät ole todellakaan niitä aiheita mitä lähdin opiskelemaan. Mutta ilmeisesti tämä on nyt tätä nykyaikaa, mistä minä en näköjään tiedä mitään! Onhan metsäänkin nykyään mahdollista päästä virtuaalisestikin. Virtuaalimetsään pääset tästä!


Eräs luokkakaveri teki hienon kranssin meidän
luokkatilan oveen.


Tämä oman opiskelun suunnittelukin on vaikeaa, kun kaikki kiinnostaa niin kovasti. Olen suuntautumassa luonnonvaratuottajaksi, mutta haluan saada mahdollisimman paljon tietoa ja oppia myös erilaisten ryhmien kanssa toimimisesta, sekä ohjaamisesta.

Sydämellinen monivyöseitikki!


Niinpä tartuin heti tilaisuuteen lähteä muutaman muun luokkatoverin kanssa mukaan erään perinnemaiseman kunnostamiseen. Tapahtuman järjesti Kotouttavaa luonnohoitoa -hanke , mikä toimii Suomen luonnonsuojeluliiton alaisena.
Lisäksi kun paikka sijaitsi Kangasalla, mihin minulla oli puolta lyhyempi matka ajella kuin kouluun, päätös osallistua oli aikas selvä.

Aika hieno paikka!


Kunnostettava kohde oli Uiheron kallioketo ja sieltä oli tarkoitus raivata pois nuoria lehtipuita, huonokuntoisia katajia ja sananjalkasaniaiskasvustoja. Aluella oli tehty jo aiemmin harvennushakkuita ja siivottiin kasalle risuja pois maasta.

Jotkut löysivät herkkutattejakin!


Tällä kalliokedolla on joskus aikanaan laiduntanut vanhan tilan lehmät ja hevoset ja ne ovat pitäneet alueen kasvuston aisoissa. Nyt kun eläimiä ei ole ollut enään vuosikymmeniin, kallioketo oli päässyt pahasti ryteköitymään.
Meillä oli tarkoitus raivata elintilaa sellaiselle kasville kuin Häränsilmä . Minä en tälläisestä kasvista ollut kuullutkaan, mutta kun kuvaa katsoin, jotenkin se näytti tutulta.
Häränsilmä on ollut aikanaan myös ihmisten ravintokasvi ja sitä on käytetty kaalin tapaan. Mielenkiintoinen kasvi ja toivottavasti se nyt elpyy tuolla kalliokedolla, kun saimme raivattua sille valoisammat elinolot.

Tälläinen kasvi on häränsilmä.


Mehän siis oltiin tuolla raivaushommissa maahanmuutajien kanssa. Oli kiva touhuta yhdessä ja välillä jutustella kuulumisia vaihdellen.
Työtouhussa tunnisteltiin lajeja, juteltiin jokamiehenoikeuksista, siitä miten luontoa pitää kunnioittaa ja opastettiin työkalujen käytössä ja työturvallisuudessa.
Puita karsiessa tuli puheeksi, että mikä on puun latva. Eräät naiset eivät sitä meinanneet hahmottaa, vaikka puhuivat kyllä hyvin suomenkieltä. Yritin heille sitä selittää, kunnes keksin näyttää päätäni ja kerroin latvan olevan puun pää. Käsiäni vertasin oksiin ja vartaloani runkoon. Muutenkin heidän kanssaan piti näytellä tekemistä ja puhua kirjakieltä. Mutta oli tosi opettavaista!




Alkuviikosta meillä oli parin päivän sienikurssi, jonka veti sieniguru Eila Smolander. Saatiin kyllä sellainen sienitietopaketti, että huh huh!
Ensimmäisenä päivänä opiskeltiin sieniä teoriassa ja opeteltiin tunnistamista Eilan mukanaan tuomilla sienillä. Tosi vaikeaa!
Käytiin myös hieman Ahlmanin pihassa, sekä takana olevassa puistossa ja metsässä sieniä bongailemassa.

En tuntenut kuin tuon punikkitatin.


Karvarousku!

Veriseitikki! Hyvä värjäyssieni.


Toisena päivänä vietettiin päivä Tampereella Niihaman metsissä. Etsittiin, tunnistettiin ja valmistettiin ruokaa sienistä. Suolattiinkin osa sienistä torstaina olevaa retkeä varten. Päivän lopuksi oli sienten tunnistuskoe. Sain pisteitä 18/36 pistettä. Että hieman olisi vielä petrattavaa!
Mutta olen kuitenkin oppinut monta uutta sientä kouluaikanani. Ja monta niistä ihan koulukavereiltani. Ihan mahtavaa! Vielä kun ehtisi niitä metsään etsimään.

Upea herkkutatti!

Monivyöseitikki. Tämä on hyvä ruokasieni, nimestään huolimatta. Jotenkin en
vain ole kotona näitä silti uskaltanut kerätä ja syödä.

Olikohan tämä ruskokärpässieni. Söpö pallero!


Limanuljaska. NImestä huolimatta ruokasieni!


Vaahtokarkkeja nuotiolla! <3


Yhden koulupäivän vietin parin luokkakaverin kanssa Kangasalan Kirkkojärven Kuohunlahden rantapuistossa kalaverkkoja setvimässä. Talkoilimme Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n koekalastus päivässä.
Saimme todella paljon tietoa, miten tälläistä toimintaa pyöritetään. Lisäksi meille kerrottiin paljon Kirkkojärven, sekä muidenkin järvien tilasta.
Mehän siis perkasimme kaloja verkoista ja meitä "viisaammat" sitten laskivat, mittasivat, punnitsivat ja merkkasivat tulokset ylös joka verkon eri silmäkokoihin tarttuneista kaloista. Haistiin kyllä aikas pahoille viiden tunnin rupeaman jälkeen!

Iso suutari oli jäänyt verkkoihin.

Seitsemän verkollista roskakalaa.


Kalat irroiteltiin verkoista ja laitettiin jokaiselle koolle
tarkoitettuihin rasioihin.


Yhtenä päivänä lähdimme melkein koko luokan voimin erään luokkakaverimme kutsumana hänen mökilleen Längelmävedelle. Mökki sijaitsi saaressa ja sinne mentiin veneellä.

Sadevaatteet ovat kyllä olleet lähes joka
koulupäivä päällä.


Vaikka päivä oli synkkä ja sateen tihkuinen, meillä oli tosi kiva päivä yhdessä. Osa kävi linturetkellä saaressa sijaitseva kalasääsken pesällä. Asukas ei ollut paikalla, eikä paljon muitakaan lintuja vastarannalla olevaa harmaahaikaraa lukuun ottamatta näkynyt.
Minä varjäilin muutaman muun kanssa lankoja marja-aronialla ja kandanpiiskulla. Oli mukavaa ja leppoisaa hommaa. En olekkaan moneen vuoteen värjännyt mitään.

Marja-aroniaa kiehumassa.

Kauniin väsristä lankaa tulee sillä.

Kanadanpiiskua keittymässä.

Erilaatuiset langat ja narut ottivat väriä erilailla.

On ne kyllä kauniita!


Pari kaveria tekivät meille nuotiolla ruokaa. Ihan kasviswokkia, mihin laitettiin paria päivää aikaisemmin kerätyt ja suolatut sienetkin joukkoon. Oli muuten hyvää!
Jälkkäriksi oli tehty omenapaistosta ja nokipannukahvit tietysti nautitiin!


Kasviswokit tulilla!

Hyvää!


Oli kyllä mukavia ja opettavaisia koulupäiviä ihan maastossa. Jotenkin tuntui, että opittiin niitä yhdessä touhuamisen taitoja enemmän, kuin koulun vintillä luokkahuoneessa niitä miettien. Mutta ymmärrän kyllä, että eihän nyt välttämättä joka koulupäivä voi retkeillä. Vai voiko?!?




No, ensi viikolla meikäläisellä on todellakin paluu kouluarkeen. Nimittäin minulla alkaa digipajat, sun muut yhteistenoppiaineiden pajat. Että joudun suorittamaan jonkun taide- ja ympäristötaidonkin, tai jonkin vastaavan. Ehkä siitä selviän, mutta ne matikka ja digiaineet! Apua! Toisaalta, onhan minulla kaksi vuotta aikaa niitä suorittaa. Mutta olisi kiva saada suurin osa pois päiväjärjestyksestä jo tämän vuoden, peräti tämän syksyn aikana. Stressaan tosi paljon noista!



Parissa yhteisessä projektissakin olen mukana ja itselläkin on meneillään ihan itsenäisiä prokkiksia. Aiankin ajtuksen asteella. Täytyy vain yrittää olla niin, ettei väsytä itseään liikaa. Olenkin yrittänyt pitää linjan, etten tekisi koulujuttuja kouluajan ulkopuolella. Pikkuisen olen joutunut lipsumaan, koska en ole voinut pitää etäopiskelupäiviä. Mutta ehkä tähän tulee muutos, kun saadaan nämä meidän tiimiasiat sovittua koulussa. Ensi viikolla olisi tarkoitus olla yksi päivä täällä kotona tekemässä valmisteluja  projektiini, joka olisi jossain vaiheessa täällä meillä kotona. Pitää vähän laminoida, keräillä lehtiä, käpyjä, keksiä tehtäviä, leikkejä ja sen sellaista.

Sydämellinen samettitatti!


Mutta tällästä tämä minun opiskeluni nyt sitten on! Katsotaan nyt millaiseksi se vielä muotoutuu. Ainakin kovasti on kaikenlaisia retkiä suunnitteilla luokkakavereiden toimesta. Se on sitten omasta halusta ja jaksamisesta kiinni, mihin kaikkeen osallistuu.

Tyttären perheeltä lahjaksi saadut kokoontaitettavat
retkiruokavälineet ovat päässeet käyttöön.









8 kommenttia:

  1. No nyt kuulostaa kivalta toi opiskelu! Ja just sellaselta sun jutulta. Opit taatusti ne sienetkin kyllä ajan kanssa, kun kerta teillä noin aktiivisesti niitä opiskellaankin ja sulla riittää niihin niin paljon mielenkiintoa.

    Aivan ihana väri tulee tuosta aroniasta!! Mä oon joskus kauan sitten värjännyt lankoja ja se oli kyllä tosi kivaa puuhaa.

    Mukavaa opiskelua sinne, retket oli meilläkin aina tosi kivoja ja opettavaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva kouluviikko! Mutta melkein kyllä sain raikasilmamyrkytyksen, kun tuli oltua ulkona niin paljon! =D

      Noita sieniä on niin paljon tunnistettavaksi, että ei niitä ihan helposti opi. Syötäväksi kelpaaviakin on muistaakseni joku 500! Kunhan nyt tulisi varmemmaksi noissa haperoissa, rouskuissa ja sen sellaisissa. Ettei seitikkeihin sekoita! =O

      Hitto, kun kerkeis täällä kotonakin vähän värjäillä! Se on kyllä kivaa hommaa!

      Tää viikko meneekin sitten aikas pitkälle digiopinnoissa. Exelillä aloitetaan! Jippii! =(

      Poista
  2. Tehokasta toimintaa! Ihan heikotti tuo energiasi ja touhun määrä. Tsemppiä opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Kyllähän sitä jaksaa ja ehtii, kun saa koulupäivän aikana tehdä, eikä tarvitse töissä käydä!

      Poista
  3. Opiskelusi kuulostaa mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Eiköhän sitä opi paremmin luonnossa liikkuen ja siellä tehtäviä tehden, kuin pulpetin äärellä sisällä istuen. Hyvältä kuulostaa myös yhdessä toimiminen ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen.
    Upeita sävyjä langoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä heiman kaipaisi ihan sitä perinteistä teoriaopetustakin. Mutta kyllä toi luonnossa, oikeilla esimerkeillä oppiminen on kyllä tehokasta. En yhtään ihmettele noita metsäeskareiden ja -päiväkotien lisääntynyttä suosiota.

      Noi luonnonvärit ovat kyllä upeita langoissa!

      Poista
  4. Niin, retkeilemällä varmaan oppii retkeilyä paremmin kuin teoriassa.
    Ihanaa väriä saa marja-aroniasta! Voi miksi en älynnyt ennen tuota! Toivottavasti väri pysyy.

    VastaaPoista
  5. Jep!
    En ole minäkään tiennyt, että marja-aronialla voi värjätä. Ja viisaammat väittävät, että väri pysyy. Värjättiin pellava ja hamppunarujakin. Niitä on kiva käyttää jossain luontoon liittyvissä askarteluissa!

    VastaaPoista