Appelsiinimarinoidut ruusukaalit

 

Meidän marsupojat syövät ruusukaalien 
suojuslehdet enemmän kuin mielellään.
Vasemmalta; Kamu, Vainu ja Mustis.

Joskus sitä tulee vain olosuhteiden pakosta keksineeksi jotain uutta ja herkullista. Näin minulle kävi tässä taannoin, kun kävin oikein supermarketissa erään työreissun ohessa ja ostin pari euron pussia ruusukaaleja. 

Tästä kuvasta minulle tulee mieleen vanhat
keittokirjat 70-luvulta. Jostain syystä...

Koska supermarketissa oli muutenkin hyviä tarjouksia, niin niistä intoutuneena vain hamstrasin kaikenlaista edullista kuiva-ainetta, hedelmää ja vihannesta sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tekisin. Ei pitäisi maalaisen lähteä ollenkaan isoille kaupoille. Niissä tulee ihan pöhköksi!

Ruusukaalit kannattaa huuhdella nopeasti kylmällä
vedellä keittämisen jälkeen, jotta kypsyminen 
lakkaa.

No, meidän luottoherkku ruusukaaleista on nämä kermassa hautuneet ruusukaalit ja niitä mietinkin tarjouksia haaliessa ostoskärryihin. Mutta ostamani pussit ruusukaalia olivat 400 gramman ja jotain muutakin niistä voisi jalostaa.

Marinadin ainekset ennen sekoittamista.

Minulla on sellainen pieni lapsuudentrauma ruusukaaleista. Olen muuten pitänyt kaikista kaaliruuista ihan pikkuisesta asti. Mutta ruusukaalia en ollut koskaan maistanut. Niistä meillä kotona, eikä mummuloissa laitettu ikinä ruokaa.

Olin mummuni, äidinäidin kanssa ruokakaupassa ja löysin ruusukaaleja vihannesosastolta. Muistan, kuinka suloisilta ne mielestäni näyttivät! En varmaan ollut koskaan ennen sellaisia edes nähnyt. Olin tuolloin reilusti alle 10-vuotias.

Minulla oli kait sitten itselläni vähän rahaa ja halusin välttämättä ostaa ruusukaalit. Sen muistan, että mummu pisti vastaan, mutta kinusin niin kauan, että sain luvan. Senkin muistan, että mummu epäili, etten niistä tykkäisi.

Niinpä minä marssin ruusukaalieni kanssa kaupasta ja laitoin ne mummulassa keittiön alakaappiin, missä minulla oli lelujani. Pistin herkkuni muka jemmaan, ettei serkkuni tai pikkuveljeni niitä löytäisi ja söisi.

Jossain vaiheessa, kun olin jäänyt yksin, kaivelin herkut esiin ja haukkasin. Voi kauhea, kuinka karvaalta ruusukaali maistuikaan! En ollut uskoa tätä todeksi ja haukkasin toista. Se oli ihan yhtä karvas! Ihan alkoi itkettämään pettymyksestä. Sen muistan, että valehtelin syöneeni kaalit, kun sitä minulta kysyttiin. Kuollaksenikaan en muista, mihin kaalit hävitin. Mutta syönyt minä en niitä!

Monella on varmaan samantapaisia muistoja ruusukaaleista. Mutta nykyään tiedän, että niitä ei syödä raakoina ja osaan valmistaa ne herkulliseksi. Varmaan lajikkeetkin ovat muuttuneet vähemmän karvaiksi. 

Ja nyt kun asiaa näin aikuisena ajattelen, kyllähän minun läheiset aikuiset olisivat voineet minua tässä ruusukaali-asiassa hieman valistaa. Mutta meidän perheessä ei ollut, ainakaan minun kohdallani, tapana asioita neuvoa. Ite piti virheensä huomata ja kantapään kautta asiat oppia. Tässä asiassa olen kyllä ollut ihan päinvastainen oman tyttäreni ja lapsenlapsieni kanssa.

Eräs opiskelukaverini halusi viime keväänä kokeilla meidän luonnontuotteiden jatkojalostamisen kurssin säilömisen jaksolla jotain ruusukaaleista. Hänellä oli samantapaisia makumuistoja niistä, kuin nuo minun lapsuuden muistoni. 

Hän kiehautti kevyesti halkaistut ruusukaalit ja teki niille marinadin. Ruusukaalit hän laittoi purkkiin ja marinadin päälle. Kaalit makuuntuivat seuraavaan päivään ja ne olivat herkullisia. Sain toisen purkin häneltä kotiinviemiseksi koulusta ja me söimme kaalit Beiben kanssa suurella halulla. Harmi vain, että luokkakaverini ei kirjoittanut ohjetta ylös, eikä muistanut tarkkaan, mitä oli marinadiin laittanut. Tai sitten hän ei halunnut sitä minulle kertoa... Sen verran sain kuitenkin selville, että liemessä oli oliiviöljyä, sitruunamehua, valkosipulia ja mausteita.

Olen aikaisemminkin yrittänyt tehdä näitä herkullisia marinoituja ruusukaaleja ja ihan onnistunutkin. Tosin, ensimmäisen kokeilun jälkeen olen luopunut oliiviöljyn käytöstä. En vain pidä sen mausta ja se hyhmettyy ällöttävästi kaalien ympärille jääkaappisäilytyksessä. Pitäisi aina odottaa, että kaalit ovat huoneenlämpöisiä ja öljy taas juoksevaa. Joten, olenkin käyttänyt ihan tavallista ja edullista rypsiöljyä, joka on mautonta.

Ja tässä pääsemme vihdoin siihen, että mikä oli se "olosuhteen pakko", josta mainitsin postauksen alussa. Noh, eräänä yksinäisenä iltana, kun Beibe oli iltavuorossa töissä, ajattelin aikani kuluksi marinoida toisen pussillisen ruusukaaleja. Mutta meillä ei ollut sitruunoita!

Kirosin itseäni, koska niitä kilon sitruunapusseja olisi ollut myös euron tarjouksessa ja sellaista olin kädessänikin jo pitänyt. Sitten tulin siihen tulokseen, että en siihen hätään keksinyt sitruunoille mitään käyttötarkoitusta, joten jätin sitruunat kauppaan. Heti sitten parin päivän päästä olisin niitä tarvinnut. Höh!

Marinadi menee ihanasti kaalinlehtien väliin!

Meidän kylältä löytyy kyläkauppa noin 1,5 kilometrin päästä meiltä ja Salekin on naapuripitäjässä 10 kilometrin päässä. Mutta kun millään en olisi halunnut lähteä kauppaan!

Sitten muistin, että olin ostanut muutaman appelsiinin. Voisikohan niitä käyttää marinadiin...? Mietin, että eipä tässä nyt tule kuin muutaman euron häviö, jos kokeilu menee hukkaan. Ja sitä paitsi, kyllähän näillä bensan hinnoilla sitruunanhakureissukin tulisi maksamaan. Kanathan ovat aina halukkaita syömään kaikki piloille menneet ruokakokeiluni, joten ei kaalit roskiin menisi.

Lohiruuan jämien kruunaajana!

Niin minä sitten päätin korvata sitruunamehun appelsiinien mehulla. Voin kertoa, että kannatti! Ruusukaaleista tuli niin hyviä, että piti oikein hillitä itseään syömästä niitä samalta perseen tilalta. Beibekin sanoi, että nämä ei edes maistu kaalilta!

 Joten, opetukseksi itselleni ja kaikille muillekkin kotikokkaajille; korvatkaa rohkeasti ainesosia ja kokeilkaa eri makuyhdistelmiä. Joskus sitä voi näin vahingossa keksiä itse oman lempireseptinsä!

Tässä munakasrullan lisukkeena.

APPELSIINIMARINOIDUT RUUSUKAALIT

• 400 g ruusukaaleja
• 2 appelsiinin puristettu mehu, noin 2 dl
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl (omena)viinietikkaa
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl juoksevaa hunajaa tai sokeria
• 2 dl miedonmakuista öljyä esim. rypsi
• 1/2 tl suolaa
• mustapippuria
• kuivattua chiliä
• 1 tl kokonaisia viherpippureita murskattuna
• 1 tl kuivattua (sitruuna)timjamia

Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet, huhtele ja halkaise ne. Keitä suolalla maustetussa, runsaassa vedessä noin 5-10 minuuttia. Kaalit saavat kypsyä, mutta jäädä purutuntumaltaan napakoiksi.

Purista appelsiineista mehut. Pilko valkosipulinkynnet pieneksi. Yhdistä kaikki reseptin aineet yhteen kulhossa ja sekoita hyvin. Maistele ja lisää halutessasi mausteita ja suolaa.

Kaada ruusukaaleista vesi pois ja huuhtele niitä juoksevan kylmän veden alla, jotta kypsyminen lakkaa. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka ne jäisivät hieman lämpimiksi.

Laita kaalit lasipurkkiin ja kaada marinadin ainekset niiden päälle. Sulje kansi ja ravistele kevyesti, jotta marinadi sekoittuu kaaleihin kauttaaltaan.

Laita purkki jääkaappiin ja anna kaalien maustua ainakin pari tuntia, mieluummin yön yli. Syö sellaisenaan suoraan purkista tai muun ruuan lisäkkeenä. Tämä on herkkua!

Ruusukaalit säilyvät jääkaapissa ainakin viikon. Elleivät tule syötyä nopeammin!

Marsut syövät ruusukaalinsa raakana, eikä katkeruus haittaa!