Enni Idin taiteilijakoti

 

Vihdoin pääsimme käymään paikassa, jossa olen halunnut vierailla jo pitkään! Padasjoella, Kellosalmella, on ITE-taidekohde, Enni Idin taiteilijakoti. 

Olen kuullut paikan lumoavuudesta ja siitä, että siellä vierailleet ovat olleet kovin vaikuttuneita kokemastaan. 

Kuvia olen taiteilijakodista nähnyt somessa ja kiinnostus niistä vain lisääntyi. Taiteilijakoti vain on avoinna niin harvakseltaan, että vasta tänä kesänä ehdimme siellä käymään. Toki ryhmille avoinna varauksesta!

Enni Idin taiteilijakoti on tosiaan avoinna yleisölle vain kesäsunnuntaisin, kello 12-15. Olimme tosi yllättyneitä siitä, että paikkahan oli tosi pieni. Punainen tupa, pienellä pihapiirillä ja silti pysäköintialue oli aivan täynnä. Muutama herrasmies taitavasti ohjasivat autot koloihin, jotta mahdollisimman moni mahtui paikalle.

Se mikä paikasta tekee kiehtovan, on itse taiteilijan tarina. Seuraavan tekstin olen kopioinut suoraan Maaseudun sivistysliiton nettisivuilta.

Enni Id syntyi 1904 perheeseen, joka oli kartanon vuokratilallinen. Sisaruspuolia hänellä oli useita. Kaikki maalaisaskareet olivat hänelle tuttuja, samoin kyläyhteisön säätyjako ja eri ammattikuntien arvostus puhumattakaan seutuun liittyvästä tarustosta. Nuorena tyttönä hän karkasi kotoa mennäkseen karjanhoitokouluun ja edelleen tätinsä ompeluliikkeeseen Helsinkiin. Ja Helsingissä hän avioitui ensi kerran, mies kuoli ja nuori leski palasi kotiseudulle. Vuonna 1939 hän meni naimisiin uudelleen. Lapsia ei kummastakaan avioliitosta syntynyt. Jälkimmäinen aviomies ei arvostanut eikä edes suvainnut hänen maalausharrastustaan ja käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuorauksena kuvapuoli seinää tai kattoa vastaan. ”Äijä sitten onneksi kuoli 1966”, muisteli Id.

Tästä alkaen leskellä oli vapaus päivin ja varsinkin öin maalata osuuskaupasta tilaamilleen kovalevyille. Osansa pensselistä sai koko mökki ovia, lattioita, huonekaluja, purkkeja ja koreja myöten. Kukat ja viiniköynnösmäiset ornamentit juoksivat häkellyttävinä kaksihuoneisessa pienessä punaisessa mökissä. Koristetussa keinutuolissaan hän maalasi levyä sylissään pitäen mm. viljanteon eri vaiheet sekä perimätiedot nuijasodasta lähes 400 vuoden takaa: ”Kaikiilt lyötiin päät poikki Nyystöläs.” Taikavoimaisesta Haukan Kustaasta Enni teki kuvia, samoin kotoisista mustista, hännättömistä valkorintaisista kissoistaan kukkien keskellä. Enkelit ja pirut toistuivat. Raamatun mukaan viimemainitut olivat kaksineuvoisia ja nyljettyjä vaaleanpunaisia sarvipäitä.

Ennistä tuli paikallinen legenda, joskin monet lähimmäiset pitivät häntä kummajaisenakin. Hän muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli tai muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Työskentelytavastaan hän sanoi: ”Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt, ja sielt tulee väritki”.

Koska taiteilija pääsi toteuttamaan itseään ja päästämään luovuuttaan irti vasta varttuneella iällä, kodissa näkyi ihan selvästi se, että kaikkien vuosien patoutumat olivat päässeet irti. Ei pintaa juurikaan löytynyt, mitä ei oltu taiteiltu.

Hän oli maalannut muoviämpärit, lasipurkit, pissapotat ja kaikki mitä nyt maalauksin koristella voi. Ja koska hän maalasi pinnat Miranolilla ja muilla kulutusta kestävillä maaleilla, niin hänen taiteensa on säilynyt niin hyvin käyttöpinnoilla. Taulut hän maalasi öljyväreillä.

Taiteilijakotia ylläpitää Kellosalmi-Seitniemi-Virmaila kyläyhdistys ja pääsymaksu menee taiteilijakodin ylläpitoon. Heillä oli myös pieni kahvio piharakennuksessa, jossa oli ihan välttämätöntä käydä nautiskelemassa herkullisia leivonnaisia kahvin kera.

Yllätyimme myös siitä, että paikalla oli paljon ulkomaalaisia turisteja. Kyseessä on kuitenkin paikka, mikä on vähän kuin "kaukana ja keskellä ei mitään". Tämä paikka pitää melkein tietää, jotta tänne osaa ulkomailta tulla.

Ei voi taas kuin ihailla kyläyhdistyksen yhteisöllisyyttä ja halua pelastaa, sekä ylläpitää kotiseutunsa kulttuuria ja historiaa. Tälläisissä paikoissa on todella mukava vierailla. 

Vierailu Enni Idin taiteilijakodissa ja hänen tarinansa pisti kyllä miettimään taas kerran omaa elämää. Kauankohan minä meinaan odottaa sitä, että alan tekemään tosissani niitä asioita mitä haluan tehdä?

Jotenkin olen tottunut tekemään asioita hyvin ja tunnollisesti. Turvallisuus ja hyvän palvelun, sekä tuotteen tarjoaminen asiakkaalle on minulle tärkeä asia. Välillä joudun törmäämään siihen, että muille tehtävä työ ei täytä minun "laatukriteereitäni" ja se ahdistaa minua. En saa tehdä asioita mielestäni tarpeeksi hyvin. Vaikeaa!

Illalla saunassa mietiskelin näitä asioita. Minulla ei ole muita esteitä millekkään, kuin minä itse. Enni Idin aviomies ei arvostanut hänen taidettaan. Beibe ei taas ole minun esteenä, vaan kannustaa minua aina. 

Enni Id oli yli 60-vuotias aloittaessaan kunnolla taiteilijauransa. Minä olen yli 50-vuotias. Taiteilijaksi en ole alkamassa. Mutta "jotain" voisi tehdä!

Elämä on vaikea laji, ei voi mitään! Ihana kuitenkin käydä ihailemassa ihmisten elämäntyötä ja heidän rohkeuttaan toteuttaa itselleen tärkeitä asioita .

Enni Idin taiteilijakoti on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Pieni ja idyllinen, upealla tarinalla höystettynä!

Erinomainen kirjoitus Enni Idin taiteilijakodista löytyy Marjon matkassa -blogista!

Beibe on ristinyt tämän minun kesähattuni
"pulunruokkijanaisen hatuksi". Ne jotka ovat
katsoneet Yksin kotona-elokuvan, tietävät
mistä puhutaan! ='D

Enni Idin taiteilijakoti ja kahvio

Osoite: Kellosalmentie 579, Padasjoki

Avoinna 12.6.-14.8.2022, sunnuntaisin kello 12-15.

Lisätietoja

kyläyhdistyksen nettisivuilta.