torstai 24. marraskuuta 2022

Päivien viemää...

 


Harmaa... se on kyllä päivien teema. On pimeää ja kylmää. Jotenkin apeaa. Lunta on tullut hieman, niin että voi sanoa sitä olevan. En tiedä, onko sitä niin paljon, että virallinen ensilumen määritelmä olisi täyttynyt.


Vielä viime viikolla kanatkin ulkoilivat ja varsinkin nuoremmat kanat olivat ihan sujut ensilumen kanssa. Vaikka osa niistä ei lunta koskaan ollut nähnytkään. Ne hengailijat ympäri pihaa ja kuopsuttelivat lumista maata. 

Kukko Jyväkurkku hoksasi, että lintulaudan
alle on pudonnut herkkuja ja johdatteli rouvat
apajille. Käpytikka ei näköjään kanoja hätkähdä.

Sen verran kovia pakkasia on nyt kuitenkin viime päivinä ollut, että laitoin kanalan luukut kiinni ja kanat "sisäruokintaan". Katsotaan jos lauhtuu vielä jossain vaiheessa, niin päästän niitä taas ulkoilemaan. Tuntuu aina niin kurjalta pitää niitä sisällä koko pitkän talven.

Vuoden aikana on taas kertynyt aika kasa
kynttilän jämiä.

Olen potenut jo useamman viikon lievää apaattisuutta. En oikein jaksa innostua mistään. Kaikki tekeminen tuntuu jotenkin turhalta. Ärsyttävää tälläinen olotila!
En ole käynyt missään, eikä meilläkään juuri kukaan käy. Päivät ovat yksinäisiä. No, töissä olen käynyt kerran tai kaksi viikossa ja kaupassa, sekä apteekissa. Siinä se sosiaalisuus sitten on. Eipä ole oikein edes missä käydä.

Tälläisiä kuplakynttilöitä sulattelin jämistä.

Pikku puhastelua olen kuitenkin yrittänyt tehdä. Sulattelin kaikki kertyneet kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi. Tilasin jo keväällä kuplakynttilämuotit ja niitä nyt sitten tein. Tuli kivoja! 
Tuo pienempi muotti on kyllä vähän turha. Kynttilä on niin pieni, että se palaa tosi nopeasti. Voisi jossain vaiheessa tilata vaikka "kiinakaupasta" lisää erilaisia muotteja. Kynttilöiden valaminen on mukavaa puuhaa!

Takkatulen ääressä on ainakin tullut istuttua!

Päivät kuluu jotenkin samalla kaavalla. Nukun tosi paljon, noin yhdeksän tuntia joka yö. Heräilen, kun herään, kuitenkin 7-8 välillä. Kelloa en laita herättämään, jos ei ole työpäivä tai jotain aamumenoa.
Herättyäni laitan takkaan valkeat ja päästän koiran pissalle. Yleensä kissa tulee samalla oven avauksella sisälle. Sitten ruokin nämä kaksi edellä mainittua ja itseni.

Pikku-Omppu on rohkaistunut kovasti ja 
uskaltaa jo ruokkia marsuja.

Aamupalan jälkeen lähden hoitamaan ulkoelukat, eli lampaat, kanit ja kanat. Niille ruuat ja jos on hyvä ilma, niin lampaat vien päiväksi ulkoilemaan. Sitten lähden yleensä koiran kanssa pienelle kävelylle, jotta se saa tehtyä isomman tarpeensa. Sitten haen lisää polttopuita, lämmitän lisää pirttiä ja hörpin kahvia. Sitten syön jossain vaiheessa, juon lisää kahvia ja siivoilen, sekä lämmitän taloa.
Beibe tulee kotiin ja taas juodaan kahvia. Sitten Beibe touhuaa omiaan, minä teen yleensä ruuan tässä vaiheessa, syödään, hoidan elukat, katson telkkaria ja menen nukkumaan aikaisin, kun en keksi enää mitään tekemistä. 


Koska olen perjantait ja lauantait pääosin töissä, en ole suunnitellut näillä näkymin meneväni lähiseudun joulumyyjäisiin myymään. Paitsi yksiin, josta kerron postauksen lopussa.  
Parina edellisvuonna olen pitänyt täällä kotona kranssi- ja tallipuotia, jossa myin itse tekemiäni havukransseja ja muita käsitöitä. Nyt en ajatellut pitää sellaistakaan. 

Yhden satsin mehiläisvahalevyjä tilasin ja 
rullailin kynttilöiksi.

Minulla oli kovakin joulufiilis jo loka-marraskuun vaihteessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että menetin sen johonkin. Odotan kyllä joulua ja sitä, että lapsenlapset tulevat mummulaan. Mutta muuta jouluista minulla ei sitten olekaan tiedossa. Moneen vuoteen ei ole ollut yksiäkään pikkujouluja, joten tuskin tulee kutsua mihinkään tänäkään vuonna.

Talikakkusia olen jo muutamia tehnyt linnuille.
Näiden tekeminen on tosi kivaa!

Ehkä tämä mieli tästä piristyy. Tai sitten ei. Mutta ensi viikoksi on jotain kivaa tiedossa, kun tyttärellä on viikon loma. Olemme suunnitelleet, että tekisimme päiväretken jonnekkin. Katsotaan nyt, mitä keksitään. 
Tosi kiva päästä käymään ihan missä vaan, kun kaiket päivät on täällä kotona pääasiassa ihan yksin elukoiden kanssa. Vaikka viihdynkin hyvin itseni kanssa, niin rajansa kaikella. 

Mauri viettää aikansa lähinnä takan kyljessä!

Täytyisi keksiä taas jokin hyvä idea, mitä alkaisi toteuttamaan ja puuhaamaan, mutta tuntuu kaikki ideatkin olevan hukassa. Ei huvita käydä lenkillä, ei mitään. 

Tervasaippuoita myyjäisiin.

Onneksi on luvassa edes nämä yhdet joulumyyjäiset, josta jo aiemmin mainitsin. Lupauduin menemään myyjäksi jo aikaisin syksyllä ja hieman jotain olen niihin saanut valmistettua. Saippuoita tein paria erilaista, muutaman kranssinkin pyöräytin, niitä kynttilöitä valoin ja rullailin ja sukkia olen kutonut.

Näihin puolikransseihin laitoin koristeeksi
käpyjä ja sulkia.

Toivottavasti jotain edes menisi kaupaksikin. Ja jos ei mene, niin laittelen sitten joululahjapaketteihin näitä.
Myyjäisiin on tulossa useita myyjiä, joten varmasti itsekin tulee tehtyä ostoksia. 


Tulipa tästä alakuloinen postaus! Mutta tällaista tämä nyt vain on tällä hetkellä. Ei oikein lähde! Mutta hei, jos olette liikkeellä täällä päin tulevana lauantaina, niin tulkaahan moikkaamaan joulumyyjäisiin. Yhteystiedot löytyy alla olevasta kuvasta.



18 kommenttia:

  1. Ei ollut alakuloinen postaus vaan arkinen minusta. Ihania juttuja olet tehnyt myyntiin, toivottavasti kauppa käy hyvin. Minulla tuolla odottaa yksi kranssipohja tekijäänsä, mutta jotenkin en ole tässä flunssaillessa saanut mitään aikaiseksi.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle Marketta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tosielämä todellakaan ole yhtä iloa ja hyvää tuulta. Kai se välillä on oltava vähän maassa, että jaksaa taas iloita.
      Myyjäiset meni hyvin ja oli kivaa! Paljon mukavia kohtaamisia ja hyvä tunnelma.
      Mukavaa lauantaita sinulle ja pysyhän terveenä!

      Poista
  2. Jotenkin on itsellä ihan samat fiilikset. Mihin kadotettiin se joulumieli, joka meillä jo oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä. Jos se vaan ei kestä, kun liiankin aikaisin aloittaa fiilistelyn!😆

      Poista
  3. Paljon kuitenkin touhuilet alakuloisenakin. Ja anna itsellesi lupa olla vain; se tekee joskus ihmiselle hyvää. Ja nukkuminenkin on hyväksi :-).Marraskuu vetää mielen maahan mutta kunhan jouluun päästään niin kyllä se siitä mielikin kirkastuu. Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näinhän se menee. Väkisinkin pimeys vie voimia, vaikken yleensä siitä välitä.

      Poista
  4. Alakuloa taitaa olla enemmänkin ilmassa. Itse olen aktiivinen ja sosiaalinen. Silti tuntuu, kuin en olisi oikein täysillä mukana. Onneksi tällaisia tunnelmat tulevat ja menevät. Toivotaan siten käyvän sinullekin. Kaikesta huolimatta, mukavaa marraskuun loppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään olla sosiaalinen. Mutta kun ei ole ketään, kelle olisi. Kun ei ole työyhteisöä, eikä ystäviäkään montaa. Tälläisinä harmaina aikoina tulevat tämmöiset asiat ehkä enemmän mieleen.

      Poista
  5. Hei, on täälläkin joku apatia, sellanen outo raskas olo, kun on pimeätä yli klo 9 ja ei se sittenkään valkeutta tule. Ei ole ollutkaan joulufiilistä, sentään sain ostettua lisää vehnäjauhoja, jos jotain leipoisi joskus.
    Jotenkin ahdistaa lumien sataminen, ei sekään valaise yhtään. Lumi saa aikaan sen, että pitää kävellä kauppaan, ei se mitään, mutta kun pitää kantaa ostoksetkin. Mutta aika pieniähän ne nämä murheet on.
    Sain aloitettua joulukorttien suunnittelun jo tänään.
    Sulla on hienoa, kun on eläimet ja lapset ja kumppani. Kyllä se tästä vielä pirteydeksi muuttuu, toivotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että eläimistä on iloa ja seuraa. Tietysti myös miehestä, mutta kyllä hänkin tarvitsee omaa aikaa. Lapsenlapset ovat kyllä elämäni ilo!

      Poista
  6. Alakulokerhoon liityn minäkin. Ei vaan jaksa, ei huvita, ja sekös ärsyttää entistä enemmän :-D Toivottavasti tämä fiilis menee pian ohi. Kamalaa olla tympeä vanha akka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään peruspositiivisena tykkää yhtään tämmösestä olotilasta!

      Poista
  7. Kiitos🤗 oli kiva lukea kirjoituksesi. Ja ihailen maalais elämää, noita ihania kanoja, sinulla on ihana tupa ja takkatuli hetket ovat niin parasta❤️ rakastan niitä hetkiä itsekkin,kun aamulla nakkaan puut takkaan ja kissa häärii vieressä mukana.
    Joulu aika niin parasta talvessa. Tehdään kivoja joulupuuhia, täälläpäin avattiin kylällä joulukatu.
    Sytytetää valot ja tuikut illan pimeyteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulunaika ja talvi on kyllä ihan lempiaikojani vuodenkierrossa. Viime päivinä satanut lumi kyllä piristää mieltä!

      Poista
  8. Taas mietin, että asuttaispa lähempänä. Minäkin olen lähinnä yksin kotona sen minkä työltä aikaa jää. Enkä keksi mitään tekemistä, muuta kuin ruutujen tuijottelua. En saa aikaiseksi askarrella mitään, en ole edes kynttilöitä rullaillut, vaikka matskuja on älyttömät kasat. Koiran lenkitän iltaisin, siinä mun ulkoilut ja liikunnat... tosin ostin jonkun lihaskuntotreenin netistä, mutta kyllä sekin on niin tylsää hommaa, etenkin yksin tehtynä.

    Mun katsantokannasta käsin sä oot edelleenkin tosi ahkera ja aikaansaava. Älä vähättele itseäsi ja tekemisiäsi! Oikeastaan kuulostaa, että sulla on sellanen elämänrytmi, mikä ihmiselle tähän aikaan vuodesta on tarkoitettukin: paljon unta ja rauhallisia puuhia. Mutta ymmärrän toki noi yksinäisyyden fiilikset, itsekin olen sosiaalinen ihminen ja kyllä se yksinäisyys on tosi tympeää ajoittain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä harmi, että asutaan niin kaukana toisistamme!
      Välillä huvittaa sellainen, että aina sitä kitisee, voi kun sais olla vaan kotona. Ja sitten kun saa olla, niin valittaa, että on yksinäistä!😄

      Poista
  9. Nyt on ilmassa varmaan tuota alakuloa .Sinulle on haaste blogissani. Toivottavasti myyjäiset on onnistunut tapahtuma .

    VastaaPoista
  10. Joo, en ole varmasti ainut!
    Kiitos haasteesta!

    VastaaPoista