tiistai 8. tammikuuta 2019

Kermassa ja sulatejuustossa haudutetut ruusukaalit ja pieni italiansalaattituunaus.



Kuten otsikkokin sen kertoo, nyt ei kevennetä! Beibe näistä herkkupalleroista alkoi minulle puhumaan. Heillä on ollut tälläisiä ruusukaaleja aika-ajoin kasvilisäkkeenä työpaikan henkilöstöravintolassa ja hän on niiden makuun kovin ihastunut. Siis, mies ja siis, ruusukaaleihin!

No, Beibe näitä on meillä tehnyt ensin ja sitten minäkin perässä. Teinpä jopa meilläkin työpaikalla keittiöllä, päästessäni vastaavaa tuuraamaan ja ruoka-asioista päättämään. Ja samalla asiakkaita pierunhajuisella ruusukaalilisäkkeellä kiusaamaan!

Oikeasti nämä ruusukaalit haudutettuna kermassa ja koskenlaskijajuustossa, ovat ihan törkeän hyviä! Juuston ja kerman rasvaisuus vie ruusukaaleista enimmän karvauden ja tekee niistä ihanan... no, kermaisia!



Kaaleja voi maustaa halutessaan. Me olemme laittaneet ihan suolaa, mustapippuria, savupaprikaa, ihan tavallista jauhettua paprikaa, chilijauhetta ja jotain kuivattua yrttiä, kuten vaikka timjamia. Curry ja muut "etnisemmät" mausteet sopivat myös hyvin ruusukaalien kanssa.

Minä pidän kovasti ruuissa paprikan makuisesta Koskenlaskija juustosta, joten olemme käyttäneet sitä tähänkin ruokaan.



KERMASSA JA SULATEJUUSTOSSA HAUDUTETUT RUUSUKAALIT


  • 400g tuoreita ruusukaaleja tai pakastettuja sulatettuna
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1/4 pakettia koskenlaskija sulatejuustoa tai vastaavaa
  • suolaa
  • mustapippuria rouhittuna
  • mausteita oman maun mukaan
  • voita uunivuuan voiteluun

Irroittele ruusukaaleista uloimmat lehdet pois, jos käytät tuoreita ruusukaaleja. Lado kaalit voideltuun uunivuokaan. Voit halkaista puoliksi isoimmat, jos haluat.
Ripottele suola, pippuri ja mausteet kaalien päälle. Lorauta kerma vuokaan kaaleille. Pilko sulatejuusto pieneksi veitsellä tai ihan käsin ja laita juustonpalat tasaisesti vuokaan.
Paista vuokaa 175 asteessa noin 40 minuuttia tai niin kauan kuin kaalit ovat pehmenneet kauttaaltaan.
Nauti sellaisenaan tai jonkun muun ruuan lisukkeena.



Me olemme syöneet näitä herkkukaaleja lisukkeena, esimerkiksi naudanpihvin ja röstiperunan kanssa. Ja tuunatun italiansalaatin kanssa. 


Se onkin sitten niin yksinkertainen tuunaus, että laitetaan silputun vihreän salaatin joukkoon pari ruokalusikallista italiansalaattia. Se on just sellainen määrä, mitä helposti italiansalaattirasiaan jää haaskuuseen.


Voi laittaa kurkkua, tomaattia ja ihan kaikkia muitakin vihanneksia, mutta ei tarvitse. Pelkkä vihreä salaatti riittää ihan hyvin. Italiansalaatti pienenä määränä kostuttaa ihanasti vihreää salaattia ja tekee siitä mehevää ilman kastikelisää. Ja mikä parasta, ruokahukkaa ei tule, kun käyttää majoneesisalaatinjämät näin!


Rakkautta ja maan antimia on saanut taas uusia seuraajia. Olette sydämellisesti tervelulleita mukaan!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuosi 2018, mitenkäs se nyt menikään?




Aika katsoa hieman kulutta vuotta. "Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee", voisi kyllä joissain asioissa olla hyvä neuvo vuoteen 2018. Jättää ainakin ne kurjat asiat muistelematta!




Minulla on kaikista ihanista tapahtumista huolimatta, kuitenkin jäänyt päällimmäisenä mieleen omat ongelmani väsymyksen, mielen mustuuden, sairastamisen, huolien ja voimien loppumisen vuoksi.



Varsinkin viime kevät ja nyt tämä koko loppuvuosi on ollut henkisesti todella raskas.
Alkuvuosi kului kesää odotellessa. Ja kesä meni sitten jotenkin silleen "elä kuin viimeistä päivää" -fiiliksissä!




Jossain vaiheessa mietin ihan tosissani bloggaamisenkin lopettamista tai tauolle laittoa, koska tuntui niin "väärältä" kirjoittaa iloisista aiheista mielen ollessa ihan down. Suoraan sanoen välillä vitutti kaikki sellainen ylitsepursuileva iloisuus ja elämän kaunistelu, kun koko ajan vaan itketti. Eikä todellakaan ilosta!





Mutta koska olen kuitenkin luonteeltani sitten kuitenkin positiivinen, lapsekas, perusiloinen ja periksiantamatonkin, tämä blogi ja tänne kirjoittaminen on ollut henkireikä. Tämä on ollut hyvä keino tehdä jotain sellaista, mistä saa iloa, kuluttamatta itseään liikaa. Rakastan kirjoittaa ja on ollut tärkeätä minulle itselleni pitää kiinni jostain mistä todella pitää. Ja ehkäpä paeta hieman sitä todellisuuden pimeää mielenmörköä!





Blogi on ollut itselleni myös väline kirjata tekemisiäni. Koska minusta tuntuu ajoittain, etten saa mitään aikaan ja se on ahdistanut minua. Tuntuu, että elämä ja päivät valuvat käsistä, kun on koko ajan väsynyt ja voimaton.




Tänne kun niistä tekemisistään ja puuhistaan kirjoittelee, on ollut kiva huomata, etten kaikkea aikaani ole vain itseäni surkuttelemalla viettänyt. Ja jopa ollut hymyssä suin!

Ja vähätellä ei sovi Teitä siellä ruudun toisella puolen. Teillä on ollut myös suuri merkitys minulle. Monesta teistä on ihan tullut hyviä ystäviä, vaikka emme olekkaan fyysisesti koskaan nähneet! <3



 Selasin vuoden aikana kännykällä ottamiani kuvia. Niitä on paljon!
Kuvia selatessani huomasin, kuinka mahtavaa elämää olen viettänyt koko hemmetin vuoden. Herää nainen!

Ollaan ulkoiltu ihan hirveästi, käyty kaikenlaisissa kulttuuririennoissa, biletetty, touhuttu kotinurkissa, kasvatettu ihan mielettömät määrät ruokaa... tehty ihan kaikkee!




Se, että mieltä painaneet asiat eivät ole vieneet sitä syvältä pulppuavaa elämäniloa minusta ihan kokonaan, näkyy näissä kuvissa. Vapaa-ajallani olen jaksanut nauraa, antaa rakkautta läheisilleni, tehdä asiota, joista pidän, ja olla oma, hassu itseni!




Me ollaan Beiben kanssa oltu tosi tiiviisti yhdessä. Se nyt ei ole mitään uutta, mehän ollaan aina yhdessä.
Mutta on mielestäni hienoa, ettei me olla ajauduttu erilleen omien ja yhteisten ongelmiemme kanssa. Päin vastoin! Tuntuu, että me ollaan aina vaan enemmän kiinni toisissamme. Olemme toistemme parhaat tukijat ja viihdymme hyvin yhdessä.




Vuoden 2018 ihan kaikkein paras asia on ollut lapsenlapsen syntymä. Se, kuinka rakas ja läheinen suhde Kuukunan kanssa on tässä lyhyessä ajassa kehittynyt, on aivan mahtavaa. Tunne, jota ei kerta kaikkiaan pysty edes sanoin kuvailemaan. Tuntuu, ettei edes sana rakkaus, ole tarpeeksi voimakas sitä kertomaan.




Kuukuna on ollut minulle kaikkein suurin tukija kuluneen vuoden aikana. On ollut pienellä miehellä iso tehtävä, ihan tietämättään!




Vaikka en mitään muuta olisi jaksanut, pojan kanssa aina olen piristynyt. Hän saa minut niin hyvälle tuulelle aina.



Olenkin paljon miettinyt sitä, miten minun olisi pääni kanssa käynyt ilman Kuukunaa.




Tuollainen pieni, vielä puhumaton lapsi, osoittaa kiintymystään ihan ainutlaatuisella tavalla, mihin ei muut pysty. Pieni lapsi on tunteissaan lahjomaton!



Nyt alkanut vuosi tuo jotain uutta tullessaan. En vain yhä edelleenkään tiedä mitä! En oikein osaa etsiä tietoa siitä, mitä mahdollisesti alkaisin tekemään. Mistä löytäisin työkokeilu- tai opiskelupaikkaa ja yleensäkkin, miltä alalta? Ihan mikä vaan ei tule kysymykseen, koska minulla on sellaisia fyysisiä rajoitteita, mihin maksajapuoli kiinnittää huomiota.



No, ehkä tämä taas tästä menee eteenpäin! Vähän kärsivällisyyttä ja kyllä se siitä. Näin haluan uskoa. Ja pakkohan minun on!




Vuoden ensimmäisenä päivänä kävin pitkällä metsälenkillä, vaikka jalkaani särki kovasti. Olin mettässä yksin ajatusteni kanssa ja vettä satoi "like a Ester's ass".
Tai olihan koira mun mukana, mutta sitä lähinnä otti päähän tälläinen märässä mettässä rypeminen!



Jotenkin tuli sellainen tunne, että mä oon onnellinen juuri tuollain, keskellä ei mitään. Tai, en mä tiedä onko se onnellisuutta. Mutta, on sellainen tyyni fiilis. Ei tartte välittää mistään, eikä kestään!



Sitä aina uuden vuoden alkaessa ajattelee aloittavansa jotain uutta. Laihista, terveellisempää elämäntapaa tai harrastusta. Olla enemmän ystäviensä kanssa ja ulkoilla enemmän. "Tänä vuonna mä teen sitä ja tätä!"



Minä lupaan tehdä jotain uutta tänä vuonna. En vain tiedä vielä mitä se on!


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Falafelit joululaatikoiden jämistä!



Meillä jäi joulusta "äitien tekemiä" laatikoita, yksi pieni vuoka jokaista. Eihän ne hukkaan olisi menneet, uuden vuoden jälkeen ne olisivat jo maistuneet kummasti!

Mutta sitten näin Instassa (taas), hyvän idean käyttää nämä joulun tähteet. Heli @keijujakuutit tilin takaa, oli tehnyt falafelpyöryköitä joululaatikoista. Jos et ole tutustunut tähän instatiliin, kannattaa. Koska hänellä on ihania kuvia, runoja ja ajatuksia äitiydestä ja elämästä.

Heli oli tehnyt pyörykät lisäämällä joululaatikoihin kananmunaa, pyöritellyt pulliksi, kieritellyt pyörykät seesaminsiemenissä ja paistanut uunissa. Ja hyviä oli tullut!

Minähän aloin ajatusta jalostamaan. Ajattelin pyöryköiden olevan liian mössöisiä meidän makuumme ihan tuollaisinaan. Ja sipulia ja mausteitakin halusin omiini!

Kolusin kuiva-ainekaappiani toivossa, että löytäisin pähkinärouhepussien jämiä. Rouhe toisi toivomaani purutuntumaa falafeleihin ja ehkä hieman myös ruokaisuuden tunnetta.

Tiesin, että voin "luottaa" itseeni ja löysinkin jopa kaksi avattua pussia hasselpähkinärouhetta. Mikähän siinäkin on, että niitä aina meidän kaapeista löytyy? ;D


FALAFELIT PORKKANA-, PERUNA- JA LANTTULAATIKOISTA


  • porkkana-, peruna- ja lanttulaatikkoa, yksi pieni rasia kutakin
  • 1 iso sipuli pieneksi pilkottuna ja kuullotettuna
  • voita/öljyä sipulin kuullottamiseen
  • 2 isoa valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • paprikajauhetta
  • jeeraa
  • currya
  • chilijauhetta
  • mustapippuria rouhittuna
  • hipsaus suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 100g hasselpähkinärouhetta tai jotain vastaavaa
  • 2 rkl öljyä
  • ( pari ruokalusikallista vehnä- tai maissijauhoja sitomaan massaa)
  • seesaminsiemeniä tai pähkinärouhetta pyöryköiden pinnalle



Kuullota hienonnetut sipulit miedolla lämmöllä. Lisää niille hipsaus suolaa, koska se irroittaa nestettä sipuleista ja estää niitä palamasta. Lisää mausteet pannulle sipuleiden joukkoon ja anna niiden kuumeta koko ajan sekoitellen.
Laita mausteita oman makusi mukaan. Itse laitoin ehkä jokaista puoli teelusikallista.
Siirrä pannu pois levyltä ja anna seoksen hieman jäähtyä.

Laita kaikki ainekset isoon kulhoon ja sekoita massa huolella tasaiseksi. 


Ota massasta kökkäreitä ja pyörittele pieniä palloja. Voit hieman kostuttaa käsiäsi, jos massa tuntuu niihin tarttuvan.
Minä en laittanut mitään sidosjauhoja massaan ja hyvin pysyivät kasassa.
Laita seesaminsiemenet lautaselle ja kierittele pyöryköitä niissä niin, että ovat kauttaaltaan siementen peitossa.
Laita pyörykät leivinpaperoidulle uunipellille.



Seesaminsiemeniä saa varata aikas paljon. Koska tästä määrästä falafelmassaa tulee ainakin kaksi pellillistä pullia.
Koska minun siemeneni ei riittänyt kuin reiluun pellilliseen, käytin hasselpähkinärouhetta loppuihin. Kiitos nyssykkävarastoni, rouhetta oli riittävästi!

Seesaminsiemenillä

Hasselpähkinärouheella

Paista falafeleja 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile kermaviilikastikkeen ja salaatin kanssa. Miksei riisikin sovi hyvinkin näiden lisäkkeeksi!



Ton kermaviilisoosin kanssa vedin kyllä niin helpoimman kautta. Ihan vain valmista dippimaustetta sekoitin kermaviiliin. Sweet chili -oli makuna ja sopi hyvin falafelien kanssa. 

Näihin falafeleihin voi käyttää ihan mitä joululaatikoita teillä sattuu olemaan jäljellä. Mutta maksalaatikkoa en ehkä näihin laittaisi! =D

Ja soveltakaa ohjetta sen mukaan, kuinka paljon teillä laatikoita on. Miksei näihin voisi sekoittaa vielä lisäksi niitä kikherneitä, mistä falafelilt pruukataan oikeasti tehdä.


Syötiin näitä tyttären kanssa heti uunista tuoreeltaan. Olivat hyviä! Tyttären arvio oli, ettei tietäisi syövänsä joululaatikoita, jos ei tietäisi. Olin hänen kanssaan samaa mieltä!

Illalla vielä lämmitin näitä pannulla öljytilkassa ja syötiin niitä salaattien kanssa, kun Beibe tuli luolametsältä. Pyörykät ovat aikas hauraita, mutta ihan hyvin kestivät pannulla lämmittämisen!

Beibe tykkäsi myös näistä falafeleistä ja hän oli samaa mieltä, ettei maistuneet yhtään joululaatikoilta. Nämä kyllä menevät ehdottomasti jatkoon joulutähteiden tuunauksessa!

lauantai 29. joulukuuta 2018

Banaanileivän myötä saavutin henkisen mummuuteni!



Uhosin, että jouluksi en leivo mitään! Kuten ei minulla yleensäkkään ole tapana. Kuten te kaikki tiedätte, minä vietän synttäreitäni joulukuun puolessa välissä ja leivon jouluherkkuja silloin. Kun paikalla on paljon syöjiä ja joulun maut eivät vielä ole alkaneet tökkiä

Mutta nythän kävi niin, että meiltä meinasi jäädä haaskuuseen aikasmoinen kasa banskuja. Ihan hirveää!
Suunnittelin niiden pakastamista, mutta pakastimet ovat ihan tupaten täynnä vieläkin. Ja olisiko niitä tullut sieltä käytettyä?
Kaneille syötän banaaneja kuorineen. Kyllä! Ja ne pitävät niistä kovin, eikä niille ole banaanista mitään haittaa, mahavaivoja tms.. Ne ovat saaneet niitä ihan syntymästään asti, kuten sitä kaaliakin, josta on aikanaan joku kommentoija minua parjannut.
No, kaneille annan banaania satunnaisesti, yhden banskun/ 3 kania. Joten se ei ollut tähän banaanimäärään ratkaisu. Koska niitä oli 6 kappaletta. Siis banaaneja, ei kaneja! ;)

Minulla on sellainen vanha luotto-ohje banaanimaustekakusta ja sitä teenkin usein, koska tytär ja Beibe sitä rakastavat.

Olin kuitenkin joskus töissä guuggeloinut banaanileivän ohjetta ja ajattelin tekeväni pari sellaista. Laittaa ne sitten pakkaseen, jos ei porukalle maistu. Ja  olisihan sitten vierasvaraa joulun jälkeiseen elämään.

Siis, nimestään huolimatta tämä on kahvikakku, eikä leipä. Tai, ehkä ameriikkalaiset makealle persona kansana tätä leipänä nassuunsa vetää. Mutta kyllähän tämä näin suomalaisittain kahvikakun määritelmät täyttää!



BANAANILEIPÄ


  • 2 kpl erittäin kypsiä banaaneja
  • 100 g sulatettua voita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 huoneenlämpöinen kananmuna
  • 1 tl vanilja-aromia tai jauhetta
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka ja vuoraa se tarvittaessa leivinpaperilla. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

Muussaa banaanit kulhossa ja sekoita voisula joukkoon. Sekoita kananmuna ja sokeri seokseen. Jos käytät nestemäistä vaniljaa, lisää se nyt.

Lisää massaan keskenään sekoitetut loput kuivat aineet ja sekoita massa nopeasti tasaiseksi.

Jos haluat koristella halkaistulla banaanilla valmiin kakun, laita kakkuvuuan pohjalle halkaistu banaani limittäin, leikkuu pinta alaspäin.

Lusikoi kakkumassa vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin tunti. Kokeile tikulla kypsyyttä. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua... jos vain maltat!

Tämä kakku oli herkkua! Minua itseäni hieman hirvitti tuo sokerin määrä. Koska kypsistä banaaneistahan makeutta tulee ihan hyvin itsestäänkin. 
Mutta valmis kakku ei sitten kuitenkaan ollut liian makea. Ja meillä tykättiin tästä niin, että kaksi kakkua tein ja ne syötiin pois pyhien aikana. Vävy ja tytärkin kehuivat tätä hyväksi, ei joulunmakuiseksi kakuksi.
Pakkaseen ei jäänyt kuin ihan pieni pala minulle ja Beibelle joskus myöhemmin syötäväksi. Hyvä näin!

Joskus ollaan mietitty tyttären kanssa sitä, että milloin on yhtä taitava kuin äiti on ollut? Tai mummu. Koska ne määritelmät niin kuin henkisesti ja taidollisesti täyttää?

Onko äitiyden tai kunnon vaimoaineksen määritelmä ruskeankastikkeen teko, vai mikä sen määrittää?
Tyttäreni mielestä se on ollut ehkäpä juuri tuo ruskea soosi.

No, ehkä minä saavutin näiden kakkujen myötä mummuuteni huipun. Ihailin nimittäin aina anoppiani, joka paistoi ihan kaiken puuhellan uunissa tai leivinuunissa. Miten voi olla mahdollista, että joku vaan koittaa kädellä, että voiko kakun laittaa jälkilämpöön paistumaan?

Tänä jouluna minä tein näin! Meidän puuhellan uunissa ei ole mitään lämpömittaria. Ja niin vain paistoin onnistuneesti nämä kaksi kakkua siellä. Ihan tosta vaan! Kädellä tosiaan koitin uunin ilman lämpöä ja se jotenkin tuntui "hyvältä". 
Kerran paiston aikana vaihdoin kakkujen paikkoja, koska tulipesän puoleinen ruskistui enemmän pinnaltaan. Olen ylpeä itsestäni! Vaikka en tiedä, onnistunko moisessa enään toiste.

Mutta ehkä minussa sitten kuitenkin on sitä "mummumatskua"! ;'D