Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 7. marraskuuta 2015

Hetki kalojen ruokana!

Ruokapaikan akvaario

 Beibellä oli viikolla nimpparit. Olen siinä mielessä hassu, että haluan juhlistaa ja muistaa lähipiiriä nimipäivinä. Varsinkin haluan muistuttaa lähipiiriä omasta nimipäivästäni! Heh heh!
No, isänpäiväkin on sunnuntaina ja olin kuumeisesti miettinyt, miten huomioisin nämä juhlapäivät. Kun Beibeltä kysyy, mitä hän haluaa lahjaksi, vastaus on aina: "En mitään. Mitäs minä. Jotain hyvä ruokaa." Hyvä ruoka, jota meillä syödään kyllä ihan joka päivä, tarkoittaa juhlapäivinä pihviä. Naudan sellaista. Sitä hän tulisi joka tapauksessa saamaan, mutta jotain kivaa pitäisi lisäksi keksiä.
Ja keksinhän minä! Olin itse pitkään halunnut kokeilla kala jalkahoitoa. Sitä sellaista, missä kalat syövät kintuista kovettumien kuolleen ihon. Ulkomaillahan näitä kuulemma on joka kadunkulmassa. Mutta meikä kun ei ole paljoo matkustellut, tämä eksoottinen kokemus on jäänyt kokematta.
Todella "epäitsekkäästi" varasin meille molemmille puolen tunnin hoitoajat.

Ette uskokaan, millaista luomisen tuskaa kortin...

... valmistus vaati!

 Perjantaina oli sitten tämä jännä päivä! Minulla oli vapaata töistä ja menin Beibeä vastaan töihin oikein bussilla. Ei sitten takaisin tullessa tarvitsisi napata toista autoa matkan varrelta. Matka kävi kohti Lempäälää ja Ideaparkin ostoshelvettiä.
Koska meillä oli runsaasti aikaa ennen hoitoa ja lahjaan kuului syöminen Beiben valitsemassa raflassa, kävimme syömässä ensin. Panco Villa oli Beiben valinta, koska hän pitää siellä tarjottavista hamppareista ja lohkoperunoista. Tyttäremme oli joskus työharjoittelussa yhdessä tämän ketjun paikoista. Tuli käytyä aikas usein hampilla... Nyt Beibe valitsi hampin, missä oli pekonit ja paistetut munat ja kaikkee mahollista, lohkoilla. Nimee en muista. Minä otin kasvishampparin ranskiksilla. Hampurilainen on sellainen ruoka mielestäni, että se on melkein ihan sama mitä siellä sisällä on. Kanaa, possua, nautaa, kalaa tai kasvista, se pulla ja kastikkeet kuitenkin sen maun tekee. Mutta minä nyt satun pitämään ihan sikana kasvispihveistä. Koska en Pachon kasvishampparia ollut ikuna maistanut, valitsin sen. Enkä katunut! Oli hyvä! Beibekin piti omasta valinnastaan. Joten kaikki olivat onnellisia! =)

Kasvishamppari ja Pancon ihanaa soossia!
 But, it's time to go to the spa. Fish foot spa! Lagoon Fish Foot Spa, sieltä olin meille ajat varannut. Jänskätti! Mutta ihan turhaan! Palvelu oli hyvää ja ihan viimesen päälle. Kun olisi vielä oluen saanut hoidon päälle, niin jo vot!  Kuten Beibe asian ilmaisi!  Aivan Sini Sabotagen näköinen, hoitolan työntekijä, opasti toimimaan ja kertoi todella kivasti kaloista, heidän toiminnastaan ja tarjoutui ottamaan kuvia. Mutta antoi myös olla ihan rauhassakin.

Kinttua veteen vaan!




Miinusta tulee siitä, että penkit joilla istuttiin hoidon ajan, olivat epämukavat. Olin varannut meille puolen tunnin ajat. Beibellä, jolla on pitkät jalat, joutui niitä vähän kannattelemaan. Hänen sanojensa mukaan, heikommat reisilihakset omaava ei olisi ehkä kestänyt koko puolta tuntia! Hän on niin vaatimaton...



Minä läskeineni, taipumattomien polvieni ja kipeän selkäni kanssa, oli jo purjeessa, että yleensäkin taivuin niin, että sain jalat yhtä aikaa altaaseen. Ja kun puoli tuntia oli istunut kapealla, kovahkolla penkillä, jonka reuna painoi suonikohjujen runtelemiin reisiin, kintut oli aikas puuduksissa. Mutta sain jalkani altaasta sitä rikkomatta. Ja kaikki kalatkin jäivät henkiin!


Kovettumille kyytiä!

Mutta itse hoidosta. Miltäs se oikein tuntui? Kalat väijyivät pinnassa ja odottivat kärsimättöminä veteen laskeutuvaa jalkaa. Koko parvi kävikin hanakasti kintuihin kiinni! Lähi-idän lämpimistä lähteistä kotoisin olevat  tohtorikalat, jotka ovat karppikaloja, löysivät kyllä minun jaloista heti ne pahimmat kovettumat. Beibe ja minä joudumme pitämään turvakenkiä työssämme ja ne ovat kyllä jalkojen tuho. Vaikka kuinka olisi teetetyt pohjalliset kengissä, niin hiertymiä tulee. Näitähän ne fisut reippaasti nakersivatkin!


Meissä riittää syötävää!

Kalojen näykkäsyt tuntuivat pieniltä sähköiskuilta ja välillä kutittivatkin. Mutta ihan mukavalla tavalla! Meistä oli hauska seurata kalojen touhuja. Beiben oikean jalan vieressä kaksi kalaa kiersivät kehää, toisiaan näykkien. Hän kysyi hoitolan tytöltä, että onko se rakkautta vai vihaa. Hänelle kerrottiin, että reviiritaistelu oli ilmeisesti menossa. Hänen nilkastaan taisteltiin, mahtavaa!
Altaassa oli erikokoisia kaloja. Kalat kuulemma elivät koko ikänsä näissä akvaarioissa. Kalojen elinikä oli noin viisi vuotta ja ne kasvoivat noin yhdeksän sentin mittaisiksi. Ne synnyttivät eläviä poikasia, joten altaissa oli ihan pikkuisiakin tohtoreita. Väkisinkin tuli mieleen, että on niilläkin elämä. Mutta ihan hyvin voivilta ja pirtsakoilta kaikkien altaiden kalat näyttivät.
Tunnustan, että olin skeptinen hoitoon mennessäni. Mutta kalojen antaman "hoidon" jälkeen, jalat olivat pehmeät! Yksi hoitokertahan ei ihmeitä tee, mutta esim. jalkaholvien vähemmän kovettunut iho oli kuin ns. vauvan peppu. Ja vielä pieni rasvaus hoidon päälle viimeisteli hoidon!
Yhteen vetona hoidosta voisin sanoa sen verran, että menen toistekin! Mutta otan 15 min hoidon kerrallaan. Penkit olivat sen verran epämukavat, että puoli tuntia alkoi olemaan tuskastuttavaa. Selkään otti ja jalat puutuivat. Pelkät jalkaterät olisivat kestäneetkin pitempäänkin kalojen näykkimistä. Mutta nilkkojen ja säärien herkempi nahka alkoi aristamaan ja jopa hetkittäin teki mieli nostaa jalkoja ylös vedestä. Se oli hurjaa kun jalat nosti hoidon päätteeksi vedestä, osa kaloista jäi roikkumaan kinttuihin ja jalkaterän päälle. Kyllä ne kuitenkin pudottautuivat veteen takaisin.
Kysyin Beibeltä, oliko lahja ihan perseestä. Hänen mielestään se oli kokemuksena iloinen, mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus. I love Him! <3

Salmiakkikaloja kotiin viemiseksi! Päivän teeman mukaan!


Vietimme isänpäivän vähän niinkuin etukäteen. Olimme syömässä tänään veljeni perheen luona. Veljeni vaimo täyttää vuosia ja he kutsuivat meidät heille. Isäni, tytär ja vävy tulivat myös. Joten juhlistimme tänään kaikki juhlat samalla kertaa! =)

Tein veljen vaimolle...

... juustotarjottimen savityökurssilla.

Hän pitää kalloista!

Ja juustoista! Oheen kuusenkerkkäsiirappia ja porkkanahilloa! Home made, of course!
Itse isänpäivän vietämme kahdestaan. Vaikka Beibe ei ole minun isäni, haluan antaa huomioni ja  tehdä hänelle hyvää ruokaa ja kakun. Onhan Hän meidän lapsen isä. Erittäin hyvä sellainen!

Mauri hoitelee kakkutaikinakulhojen nuolemiset!


RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE!


12 kommenttia:

  1. Mä ajattelin ihan samaa, että on niilläkin kaloilla elämä... mutta kyllä toi mielenkiintoiselta kuulostaa myöskin. Jotenkin myös pelottavalta, laittaa koipensa sinne nakerrettavaksi, hui!! Ja ällöttävältäkin se kuulostaa, hyi, syövät kuollutta ihoa! Ja samaan veteen laittaa yks ja toinen jalkansa, jaiks...

    Musta on jotenkin tosi ihanaa, kun sä niin hyvänä pidät sun rakkaita. On lahjat ja kakut ja kauniit sanat aina. Olet lämminsydäminen ihminen! ♥ Mukavia päiviä sinne!

    VastaaPoista
  2. Nii-i! Mutta toisaalta kun ajattelee, eipä se perus akvaariokalan elämä paljon noista poikkee. Ei niiden kotiin välttämättä kinttuja tungeta, mutta kyllä se hoitajan käsi siellä käy!
    Altaat olivat tosi puhtaat, vesi kirkasta, eikä siellä kyllä mitään roskia kellunut. Altaissa oli tehokkaan oloiset suodattimet.
    Jalat pestiin hyvin ennen altaaseen astumista ja hoitolasta sai jalkaansa tohvelit, joilla siirryttiin altaille. Hoitolan työntekijä tarkisti jalat, ettei niissä ole mitään sieniä tms. Pienet haavat laastaroitiin, ettei kalat nakerra niitä auki. Näin ehkäistiin se, ettei verta joudu altaisiin. Hyvästä hygieniasta kyllä huolehdittiin hoitolassa!

    Kiitos Heli, kauniista sanoistasi! <3

    VastaaPoista
  3. Hih kutittiko? Leppoisaa isänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Vähän kutitti varpaiden välistä ja muista aremmista paikoista! =)
      Samoin Teille! <3

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus tätä oli kiva lukea!

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva lukea kokemuksista! Jos olis lähempänä vois miettiä käviskö hoidossa. Mulla ainakin olisi kaloille sapuskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa netistä kattoo, onko teidän suunnalla moista hoitolaa. Näitä oli mun mielestä eri nimisiä yrityksiä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kyllä mää edesmenneitä Tiimareita kaipasin, kun tota korttia väänsin! Mutta jos joku ihastui tekeleeseeni, voin alkaa vaikka myyntiin näitä tekemään! =D

      Poista
    2. No ei olis kyllä Tiimaristakaan kyllä löytynyt noin osuvaa, "lempeän" näköistä kalakorttia tähän tarkoitukseen! x) Huippuhyvä oivallus!

      Poista