lauantai 4. maaliskuuta 2017

Arkikuvia 9/52. Ja pikkasen ajatuksia yksityisautoilun pakollisuudesta meidän taloudessa!

VIIKKO 9

"Uusi iloinen teatteri ja Neiti Toukokuu!"

Meillä on kaksi autoa. Toyota Avensiksia molemmat, 1.8 litran koneella, vetokoukulla varustettuja farmarimallisia autoja. Toinen on vm. 2000 ja toinen 2008. Yhteiskunnan mittapuulla vanhoja autoja, toi uudempikin. "Toyota, kun et muuta saa!" 😁
Autoistamme puhumme noilla kuvatekstin  nimillä, jotka tulevat rekisterikilven kirjaimista. Myöskin puhumme niistä väreillä, jotka ovat shamppanja ja luumu.
Minä ajan tuolla uudemmalla, luumun värisellä Neiti Toukokuulla enemmän ja Beibe shamppanjan värisellä, vanhalla mutta iloisesti toimivalla hopalla. Jos lähdemme kyläily- tai kauppareissuun, Toukokuulla mennään, kun se on hieman siistimpi. Harrastereissut, heinänhaut, pilkkireissut sun muut, mennään tolla rytösemmällä autolla.
Jokatapauksessa, tarvitsemme kaksi autoa. Me emme pääse julkisilla kulkemaan työmatkojamme, työaikamme ovat sellaiset. Ja jos yhteen suuntaan pääsemme, toiseen suuntaa ei sitten bussin aikataulu sovikkaan.
Meidän työmatka on 16 km/sivu. Eli 32 km/päivä/auto. Olemme eri yritysten palveluksessa nykyään, mutta olimme samalla työnantajalla yhtäaikaa yli 20 vuotta. Yksikkö, missä minä työskentelen, myytiin toiselle elintarvikeyritykselle kolmisen vuotta sitten. Mutta silti olen yhä samassa rakennuksessa töissä, mikä on Beiben työpaikkaa vastapäätä.
No, jokuhan nyt ajattelee, että miksi niillä on kaksi autoa, kun voisivat kulkea samalla kyydillä? No, ei voida, kun meidän työ ajat ovat ihan erilaiset!
Silloin kun olin itse valmisruokatehtaalla töissä, emme juuri koskaan samassa vuorossa. Silloin kun tytär oli pieni, se oli ihan hyväkin asia käytännön syistä. Mutta tyttären kasvaessa ja aikuistuessa, olisimme ihan hyvin voineet tehdä samaa vuoroa. Mutta kun se ei työnantajalle sovi se sellainen!
Joten peräkanaa ajeltiin samalle parkkipaikalle ja samasta portista parin tunnin välein asteltiin "sorvin" ääreen.
Kun minun työni siirtyi tien toiselle puolelle, parkkipaikka pysyi kuitenkin samana. Mutta työajat muuttuivat vielä hassummiksi. Jos oltaisiin kuljettu samalla kyydillä, molemmat olisivat joutuneet odottelemaan jommasta kummasta päästä päivää pari tuntia toista. Että näin! Ei todellakaan ajankäytännöllisistä syistä kannattavaa!
No, nyt kun olen eri työnantajalla töissä, mahdollisuus kulkea samalla kyydillä on pyyhkiytynyt lopullisesti pois. Joten jatkamme kahdella autolla, samasta kotiosoitteesta samalle pysäköintialueelle ajamista viitenä arkipäivänä viikossa yhä edelleen. Ja tiedän, ettemme ole ainut pariskunta näiden kahden suuren elintarvikejätin palveluksessa olevia, jotka tekevät samoin. Joko pakosta, tai omasta tahdostaan!
Onhan yhtenä kesänä tehty tätä samaa touhua kolmellakin autolla. Tytär asui kotona vielä silloin ja pääsi kausityöntekijäksi minun työnantajalleni. Tyttäreni ilmoitti kyllä, että asuu kotona ja hänellä ei ole autoa. Joten hän kulkisi mieluusti äidin kanssa ja olisi samassa vuorossa.
No, kului kaksi viikkoa ja tyttärelle ilmoitettiin, että hänen työaikansa muuttui vuorotyöksi ja minähän tein päivävuoroa. Tyttären työajat eivät sopineet isänsäkkään työaikoihin, joten hekään eivät voineet kulkea samalla kyydillä. Ratkaisuna tähän, ostimme tyttärellemme auton, jonka hän sitten tienesteistään maksoi meille takaisin. Ja niin Leppämäestä starttasi aamuisin kolme Toyotaa kohti ansiotöitämme noin tunnin välein.
Kyllä tämän tapauksen jälkeen menetin kaiken uskoni siihen, että työnantajien kanssa voi sopia yhtään mistään mitään! Itketti ja suoraan sanoen vitutti tälläinen kohtelu! Toisaalta, eihän työnantajan velvollisuus ole järjestää työmatkojen sujuvuutta, mutta olisin kyllä hieman joustoa tässä vaiheessa toivonut.
Tämän meidän perheen, jo vuosikymmeniä jatkuneen peräkanaa samaan paikkaan ajamisesta johtuen, käyrä otsassa kasvaa, kun poliitikot uhmakkaasti solvaavat yksityisautoilua ja sen tarpeettomuutta tässä yhteiskunnassa. Vanhat autot saastuttavat ja tekevät julmetun isoa hiilijalanjälkeä. Sanovat, että pitäisi asua suurissa asutuskeskuksissa, missä julkiset kulkuyhteydet toimivat. Mutta mitäs, kun työpaikka on kaukana kaikesta? Meidän kummankaan töihin ei oikein pääse julkisilla, vaikka tulisi mistä ilmansuunnasta ja asuinpaikasta. Ja työnantajat tekevät pienenkin mahdollisuuden mahdottomaksi sellaisilla työajoilla, jotka eivät julkisella liikenteellä kulkemiseen sovi.
Kyllä meikäläiselle sopisi hyvin hypätä bussiin ja mennä sillä töihin. Meiltä on bussipysäkille matkaa noin 800 metriä, ei paha!
Olen meinaan pitänyt tämän vuoden alusta kirjaa siitä, paljonko minulla menee polttoaineeseen rahaa. Olen ollut aikas tyrmistynyt! Tankkaan aina 60 eurolla ja 7-10 päivän välein. Rahaa on mennyt kahdessa kuukaudessa 420 euroa. Tsiisus! Se on noin yhden viikon käteen jäävä palkka!
Tosin tällä meikäläisen ajamalla autolla käydään muuallakin kuin töissä. Mutta käymme ehkä kerran tai kaksi viikossa isälläni, tyttärellä, isommassa kaupassa, leffassa tai jollain kaverilla. Että ylimääräistä ajoa ei juurikaan tule. Köökäämme vapaa-aikamme aikas lailla tässä ihan lähinurkissa ja kotona.
Beibe ei ole kirjannut bensaostoksiaan, mutta arvionsa mukaan hänelläkin on jo tankkauskertoja kertynyt useita tälle vuodelle.
Onhan tietysti mahdollisuutena myös se, että irtisanoudumme ansiotöistämme ja jäämme ihan vain tänne kotiin ja syrjäydymme. Eläisimme yhteiskunnan varoilla!
Minusta hallitus voisi kyllä kiinnittää huomiota yksityisautoilun tarpeellisuuteen seuraavan kerran siitä puhuessaan hieman laajemmin, kuin kaupunkilaisnäkökannasta. Kaikki työpaikat eivät todellakaan sijaitse asutuskeskusten läheisyydessä ja työnantajat eivät järjestä työmatkatukea. Ei kuljetuksin, eikä työaikoja julkiseen liikenteeseen sovittaen!

Meidän arkea tämä tälläinen autoilla suhailu!

8 kommenttia:

  1. Kyllä niin totta puhut! Mutta miksi asut maalla...muutama vuosi sitten kotikuntasi edustaja, joku johtajan pallilla kaavoitustoimistossa istuva mies selitti, että maaseutuasumista ei sovi tukea syystä, että maalla on illalla pimeää, siellä on harvakseltaan ihmisiä - ei siis kontakteja, siellä on petoja, vaarallista lasten kulkea, siellä voi haistakin pahalle lannanlevityksen aikaan, liukastakin talvella ja paljon lunta ym. tosi miehekästä...palautetta sai kyllä sanojensa mittaisesti. Eihän me kaikki voida keskellä kylää asua tietenkään, enkä edes haluaisikaan...korpeenpäin vieläkin muuttaisin jos voisin.

    Meillä on onnellinen asema, miehellä liukuva työaika...liukuu siis minun työaikojen mukaan. Jos hänellä on kokouksia ym. minä sitten liu'un kaupungille tutkimaan heräteostoksia tai jotain muuta, ehkä kirjakaupan anteja tms. Meillä on myöskin onnellinen asema, meiltä kulkee bussit, Tampereelle aamulla kaikkien mutkien kanssa melkein 1,5 tuntia (22 km) ja arvaa vain paljonko kertamaksu maksaa, sillä pääseen Helsinkiin pikavuorolla, siis samalla summalla. Ennen meillä ei bussit kulkeneet kuin koulupäivien aikana eli jos myöhästyit toukokuun viimeisestä bussista, pääsit jatkamaan matkaa elokuun alussa...kätevää vai mitä!

    Eipä hallitus tai kunnanisät joukkoliikennettä tue, kunnat kasvavat kokoa ja haalivat veronmaksajia, syrjäkyläläisten veroeurot kelpaavat keskustan bussiliikenteen tukemiseen, läpi vuorokauden palaviin katuvaloihin, kunnallistekniikkaan ym. onneksi meillä maalaisilla on jokin virka...ainakin maksajina!

    En muuta maalta pois, kiusallanikaan! Ajakaa vain kahdella autolla, niin ne kirkonkyläläisetkin tekevät vaikka kävelymatkan päässä työpaikka olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys tekee ihmiselle hyvää! Sehän on ihan tutkittu juttu, että jatkuva valosaaste stressaa elimistöä. Ja sitä paitsi; sanotaanhan että "Hajussa kasvaa". Meikäläinen ainakin leveyttä! ='D

      Muutamassa työpisteessä työskentelin niin, että päästiin tosi satunnaisesti Beiben kanssa samaa matkaa töihin. Minä sitten odotin puoli tunti ukkoo parkkipaikalla autossa ja nukuin!

      Linja-autolla satunnaisesti kulkeminen on tosi kallista. Näitä ihmeellisiä maksuvyöhykkeitä taitaa mahtua monta tästä meiltä Kuhmiksesta Tampereelle. Viimeksi ollaan menty Kangasalle, kavereille syömään ja juopottelemaan, oikein isolle kylälle bussilla. Maksoi muistaakseni jotai 7 ekee/naama.

      Oikeassa olet, en minäkään maalta muuta mihinkään! Ostetaan autonreuhuja vaan lisää tarpeen mukaan!
      Kyllä maaseudun rauhassa asuminen säästää ainakin hermoja ja mielialalääkelaskuja, vaikka bensaan rahaa meneekin! Suosittelen maalle muuttoa muillekkin!

      Poista
  2. Me asumme maalla ja työmatka mulla on 17 km, miehellä 20 km. Asumme työpaikkojen "puolivälissä", joten molemmat lähdemme vastakkaisiin suuntiin. Kummankaan töihin ei pääse julkisilla (tai no mä pääsisin, jos ensin kävelisin kotoa pysäkille 2,5 km ja sitten perillä pysäkiltä työpaikalle 2 km ja käyttäisin bussin odotteluun vielä tunnin päivässä - muutaman kerran olen mennyt, kun auto on ollut korjattavana. Oli toukokuu ja ihanat aamut viideltä, mutta talvella ei oikein houkuttelisi moinen)

    Meilläkin on vanhat autot, mutta hyvin pienet ja (kieltämättä välillä raivostuttavan) tehottomat. Merkitsen myös bensaostot ylös eikä tänä vuonna itselläni vielä ole kulunut kuin 180 euroa. Meillä ei ole eläimiä, joten mitään rehuhakuja ei ole ja jos jotain rakennusmateriaaleja on jouduttu hakemaan, niin mies on käynyt traktorilla.

    Meillä kuopus oli aikanaan yhden välivuoden sellaisessa työpaikassa, jossa työaika oli 6-11 ja 16.30-18 (oli siis vaan 6 h/päivä ja välissä vapaata) Tuntipalkka alle 10€. Työmatka 13 km suuntaansa, ei minkäänlaisia julkisia kulkuneuvoja mennyt. Onneks sattui suvussa olemaan yks vanha autonromu, jonka sai käyttöön. Ja äiti maksoi vakuutuksen ja veron, antoi ilmaisen asunnon ja ruuan. En kyllä ymmärrä, miten sinne millään sai ketään muuten töihin, ellei ollut tarpeeksi varakasta emoa, joka rahoitti työnteon. Jos työntekijän olis itte pitänyt ostaa auto, maksaa verot ja vakuutukset ja bensat, asunto ja ruuat, niin ei kyllä olis palkka riittänyt puoliinkaan menoista. Hiukan on rieponut, kun on lehdestä lukenut, miten ko. alan yritykset valittavat, kun eivät saa työntekijöitä... En ihmettele, etteivät saa, jos työolosuhteet ovat tuollaiset. Pääsykokeisiin lukevalle tuo nyt sopi, muttei kenellekään, jonka työllään olisi pitänyt elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä, ettet kulje bussilla. Kyllä ihminen haluaa yleensä käyttää vähäiset vapaa-ajan tuntinsa muuhun kuin työmatkoihin ja bussin odotteluun!

      Juurikin toi on tässä yhteiskunnassa ihan pielessä! Ihan mikä tahansa työ, mistä ei mitään käteen jää, on pakko ottaa vastaan. Työnantajat kyllä on mielestäni käyttänyt pikkasen hyväkseen tätä Sipilän hallinnon työvoimapolitiikkaa. Surkutellaan ja haukutaan ihmisiä siitä, kuinka laiskoja, työtävieroksuvia paskoja kaikki on, kun ei suostuta heidän tarjoamaansa huippuduunia ottamaan vastaan! Ja samaan hengenvetoon surkutellaan, kuinka huonosti heillä menee! Ihan sama, nythän tuntuu menevän kaikilla huonosti. Se on vaan tän ajan henki!

      Poista
  3. Meilläkin on kaksi autoa ja tulee olemaankin, vaikka mun työmatka on vain 3km... Mä kuljen kyllä useimmiten autolla sen, vaikka koitankin aina asennoitua, että etenkin kesällä voisin aivan hyvin fillaroida tai kävelläkin... Mutta ei huvita laisinkaan klo 6 alkavaan vuoroon lähteä polkemaan, saatikka kävelemään, taikka sitten iltavuorosta kotiin päin umpipimeään. Kesällä toki eri asia sitten, mutta kyllä mä vaan niin saamaton olen ollut, että autolla menen... Miehen työajat on aivan erit kuin mulla sitten tietenkin ja sen työmatka on jotain vajaa 10km. Sitten on vielä poika, joka autolla ajelee myös... meidän autoilla siis. Miehen ja lasten kulkemiset sentään menee yhtä matkaa.

    Aika ajoin mietin, että säästäisi kyllä jos olisi vain yksi auto, ja totta puhuakseni toi mun työmatka olis aivan hyvin kuljettavissa kävellenkin, mutta en millään haluaisi autosta kuitenkaan luopua. Muistan, kun meille toinen auto hommattiin aikanaan, miten mahtava tunne se oli, kun oli vapaus ja mahdollisuus lähteä itekin asioille ilman, että tartti aamulla raahata pentulaumaa mukaan viemään iskää töihin, että sai ite auton käyttöön...

    Mua tyrmistyttää kyllä ne hallituksen hourailut noista autoilu-asioista. Maaseudulla auto on aivan pakollinen. Mitä h*lvettiä ne kuvittelee, että kenelläkään riittää enää rahaa työssäkäyntiin siellä kaupungeissa, jos työmatkoista rokotetaan autoilun takia??? Ja kun nää nykyiset työajat on mitä on, kun maailman on auki 24/7.... aaargh. Ei ne bussit kulje joka nurkalla todellakaan, ja jos vaikka kulkeekin, niin ei sitten kyllä sopivaan aikaan.

    Meilläkin on muuten vanhat autot, molemmat taitaa olla vm. 2000. Nauretaan, että ollaan sentään päästy 2000-luvulle... meillä kun on kuitenkin vielä äskettäin ollut noita 90-luvun autoja vielä. Uusia autoja tuskin hommataan koskaan, ei vaan ole varaa sellasiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun asuttiin samassa pitäjässä kun työpaikka, kuljettiin välillä pyörillä töihin viiden kilometrin matka kesäisin. Silloin oltiin nuoria ja hyväkuntoisia! ='D Mutta kyllä se jotenkin luonnetta vaati, lähteä polkemaan joskus kuuden aikaan aamulla, kun ei liikunta mikään intohimo ollut. Silloinkaan...

      Kaksi autoa tuo vapautta elämään. Ihan nalkissa täällä olisi, jos toinen olisi autolla töissä ja toinen kotona autotta. Varsinkin silloin kun tytär oli pieni, kaksi autoa oli ihan välttämättömyys jo asioiden hoitamisen takia.

      Uusi auto on saavuttamattomissa meilläkin. Tai, kyllähän niitä jotain "merkkiä Random" saa ihka uutena kymppitonnilla. Mutta jotenkin en vain voi luottaa sellaisen auton toimivuuteen. Ei niin halpa auto voi vaan olla hyvä. Ennemmin laitan kymppitonnin vanhana ostettuun, uutena kalliimpaan autoon!

      Poista
  4. Heh, melkein kuin omasta näppäimistöstäni.
    Aika ajoin kiukuttaa niin kovin kun on pakotettu pitämään kahta autoa. Eihän täällä periferiassa mikään julkinen kulje.
    Paikallisessa lehdessä joku kirjoitti hyvin txt-palstalle, että "on turha nimittää bussiliikennettä julkiseksi liikenteeksi kun sillä aidosti tarkoitetaan vain koululaiskyytejä". Täällä siis tietyt bussilinjat menee tauolle aina kun kouluista on lomaa.
    Niin, mitäpä veronmaksajia kuljettamaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, ja täälläpäin paikalliset isot työnantajat eivät sovita yhtään työaikoja linja-autoliikenteen mukaan. Tai bussiaikatauluja ei soviteta yhtään firmojen työaikojen mukaan. Eihän sitä nyt kannata kenenkään yhteistyötä tehdä!

      Poista