torstai 14. syyskuuta 2017

"Miksi ruokaa heitetään roskiin?", ja muita sekalaisia mietteitä ruuankulutuskäyttäytymisestä!



Tämä postaus on täynnä omia ajatuksiamme ja tuntemuksia ruuasta, sen kuluttamisesta, trendeistä ja kaikesta siitä väliltä. Roskiin heitetty ruoka on ihan kamala asia ja hävikin vähentäminen on lähellä sydäntämme.

En ole minkään muun alan asiantuntija kuin oman elämäni ja sekin ala taitaa olla hataralla pohjalla! Joten mielipiteeni perustuvat "mutuun", mutta kuitenkin jonkin verran myös ihan kokemukseenkin.

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, en kuluttajia, tuottajia, valmistajia enkä kaupanalaa. Kirjoitusta ei ole tarkoitettu kohdentaa kehenkään tai mihinkään tahoon. Vaikka joitakin mainitaankin esimerkkien muodossa.

Tarkoitus on ehkä hieman paasata, mutta moralisoida en kuitenkaan halua. Haluaisin herättää ajatuksia ja mielipiteitä itsellemme ruokaa koskevista tärkeistä asioista.

Toivottavasti mietteeni näin tekevätkin lukijoissa ja haluaisinkin mielelläni lukea mielipiteitänne, näkemyksiänne ja kokemuksianne!
Ja vinkkejä ja kokemuksia ruokahävikin vähentämiseen olisi mukava saada Teiltä!



Tällä viikolla on vietetty sekä Hävikkiviikkoa, että Leipäviikkoa. Valtakunnallisen Hävikkiviikon järjestäjänä toimii Kuluttaja-lehti.  Leipäviikon järjestäjänä toimii vuorostaan Leipätiedotus ry.  Lisätietoa viikoista ja järjestäjistä löydät linkeistä.

Molemmat viikot ovat jotenkin lähellä sydäntäni. Vaikken ihan hirvittävän paljon leipää syökkään, kuuluu se kuitenkin jokapäiväiseen ruokavaliooni. Tuore, kunnollinen leipä on todellista herkkua!
Ja olenhan koulutukseltanikin leipuri, joten leivällä on iso tila sydämmessäni. Hetken ammattiin valmistumiseni jälkeen toimin leipurina, joten vähän on kokemusta siitäkin.



 Teemaviikkojen vietto samana viikkona sopii mielestäni tosi hyvin, koska leipähän on sellainen elintarvike, jota menee haaskuuseen ihan järkyttäviä määriä. Niin kotona, ravintoloissa, ruokaloissa  kuin kaupoissa. Se on minusta ihan pöyristyttävää!



Miksi leipää ei arvosteta ja sitä heitetään ihan surutta menemään? Yksi syy on varmasti hinta. "Suomen suosituimpaa" ruisleipää saa ison paketin alle kahdella eurolla. Saati sitten montaa muuta vastaavaa leipää. On helppoa heittää roskiin muutaman päivän vanhaa leipää, kun se ei taloutta juurikaan kaada. Luulisi, ettei leipureista tunnu kovin hyvältä tehdä päivittäin työtä jota ei kuluttaja arvosta.

Kuluttaja määrittelee leipätottumuksillaan sen mitä kauppojen valikoimiin otetaan. Ja ainakin suuret leipomot vastaavat kysyntään, koska niillä on pieniä paremmat mahdollisuudet tuottaa edukkaasti isoilla linjastoilla persoonatonta, pala palalta saman näköistä ja kokoista tuotetta. Jos kuluttajat olisivat valmiita maksamaan alle kahden euron bulkkileivän sijasta hieman enemmän laadukkaammasta, vaikkapa oikein juureen leivotusta, yksilöllisen näköisestä herkkuleivästä, niitä olisi leipomoiden alettava tuottamaan. Ja tuollainen herkullinen, muutaman euron leipä tulisi ehkä todennäköisemmin syötyä. Kukaan ei raaski heittää kallista leipää menemään ja eikä sitä tarvitsikaan, koska se olisi niin hyvää!



Sitäpaitsi, leipä jos mikä on helppo käyttää hyödyksi. Vanhentuneesta leivästä saa kätsysti krutonkeja varastoon sosekeitto- tai salaattipäivää varten. Kuutioi leivän ja jos ei ehdi sitä heti pannulla öljyssä valkosipulin ja mausteiden kanssa pyöräyttämään, niin antaa leipäkuutioiden kuivahtaa rauhassa. Ne voi sitten kun on aikaa heittää uunipellille, maustaa makunsa mukaan, ripsaus öljyä päälle ja paahtaa niitä uunissa kunnes ne saavat kivan ruskean värin.
Ruisleivästä saa ihania ja maukkaita leipätikkuja vaikkapa vihannesten kera dipattavaksi!
Leipiä voi kuivata myös viipaleina. Kuivia viipaleita voi sitten liottaa haluamassaan nesteessä ja käyttää lihapulla- tai kasvispihvimassoihin. Ja tietysti tehdä kuivatuista leivistä ihan korppujauhoja.
Hieman kuivahtanutta leipää voi pilkkoa kulhoon, maustaa krutonkien tapaan ja vipata salaatin sekaan sellaisenaan. Myös tomaattipohjaisiin pastakastikkeisiin kuivahtanutta leipää voi repiä palasiksi.
Hieman vanhentunut leipä "nuorentuu" kun sen lämmittää. Heitä paahtimeen, mikroon tai tee lämppäreitä uunissa jollain ihkulla täytteellä.
Tietysti noita edellä "parjaamiani" ruisleivänpaloja voi kuivata ihan sellaisenaan ja syödä voin kanssa. Miksi heittää leipää menemään ja ostaa sitten kuivattua leipää? Höh!



Voihan kuivia leipiä syöttää myös kotieläimille. Koiratkin mielellään rouskuttavat kuivaa leipää. Jopa meillä jää leipää joskus haaskuun. Meillä niitä jatkojalostetaan edellä mainitsemillani tavoilla. Jonkin verran niitä sitten elukoillekkin annetaan. Mutta toisaalta, miksi syöttää ihmisille tuotettua ruokaa eläimille, jos ei ole pakko.

Kaikista paras konsti on mielestäni se, ettei osta leipää sen enempää mitä sitä syö! Suurin osa kansasta asuu kuitenkin ihan kauppojen läheisyydessä ja käyvät niissä jopa päivittäin. Ostaa vaikkapa joka päivä tuoretta leipää sen päivän tarpeiksi. Ja voihan osan laittaa pakkaseen. Meillä tehdään niin. Tietysti täytyy muistaa niitä leipiä pakkasesta myös käyttää!
Tai leipoo itse! Harvoin itse leivottuja sämpylöitä tulee roskiin heitettyä.



Työni, harrastukseni ja elämäntapani liittyvät kiinteästi ruokaan ja raaka-aineisiin. Ruoka on tosi tärkeä osa elämääni ja suuri mielenkiinnon ja intohimoni kohde.
Vuosikymmenten mittainen työura elintarviketeollisuudessa on tuonut tietoa suuremmassa mittakaavassa. Teurastamotyö on tutustuttanut alkutuotantoon. Työskentely valmisruuan parissa, sen valmistuksesta, pakkaamisesta ja asiakkaalle lähettämisestä on kokemusta.
Täytyy kyllä myöntää, että tieto on tuonut myös jonkin verran tuskaakin!



Työskentely muutamassa eri työmaaruokalassa on antanut kokemusta ruuan tekemisestä asiakkaille hieman pienemmässä mittakaavassa kuin teollisuudessa, mutta suuremmassa kuin kotona.
Lisäksi ruokalatyö on antanut asiakaspalvelukokemuksen ja sitä kautta suoran palautteen työstä.

Koti, alkutuotanto, teollisuus, ruokalat, ravintolat ja kaupat; kaikkia näitä yhdistää roskiin menevä ruoka. Teollisuus, ruokalat, ravintolat ja kaupat ovat varsinkin viime vuosina alkaneet kiinnittämään paljon hävikin torjuntaan. Totta kai, sehän ihan ymmärrettävää, koska se on tuotosta pois. Lisäksi ruokajätteen hävittäminen on kallista.

Kaupat ovat ottaneet erilaisia toimintamalleja vähentääkseen heidän osuuttaan roskiin menevästä ruuasta. "Punaisella tarralla" myytävät, viimeistä myyntipäivää lähestyvät tuotteet, houkuttelevat halvemmalla hinnalla kuluttajaa.  Tämähän on toisaalta asiakkaille hyvä tapa hankkia edullisia elintarvikkeita. Itsekin niitä ostamme välillä houkuttelevan kohteen sattuessa kohdille.
Mutta samallahan tämä osoittaa sen, että kaupassa on liikaa tarjontaa, koska sitä jää yli. Lehdissä oli jokin aika sitten juttua, että kaupat ovat huomanneet joidenkin tuotteiden menevän kaupaksi vasta punaisen tarran saatuaan.



Tämäkin on toisaalta kuluttajien "syytä", koska halutaan tarjontaa olevan huru mykke. Koska ei voi tietää mitä tekee kulloinkin mieli, vaan mielitekoja sumplitaan sitten kaupassa. Myös nykyään halutaan saada kotimaasta niitä elintarvikkeita, mitä on saanut esim. jollain etelänreissulla. Kaupoissa pitää olla, mistä valita!
Jos on päivällisajatuksena vaikkapa se minua lähellä oleva broileri, valinnan varaa pitäisi olla kaupassa kymmeniä erilaisia ruhonosia, vielä useammalla mausteella. 80 -luvulla kun broitsunkoivet tulivat kauppaan, niitä oli ihan vaan maustamattomia ja yhdellä mausteella. Ja hyvin kelpasivat, prkl!



Ei kaikesta, jumalattoman suurista valikoimista ja tuotemääristä kuluttajaakaan pelkästään voi syyttää. Kyllähän elintarviketeollisuus ja kauppakin omalta osaltaan haluaa johdatella kuluttajaa siihen suuntaan, mitä on heille kannattavaa tuottaa ja myydä.

Minä olen aina rakastanut käydä ruokaostoksilla. Johtuen ehkä kiinnostuksestani ruokaan ja raaka'aineisiin. On ollut aivan ihanaa kierrellä hyllyjen välissä ja tutkailla kaikenlaisia uutuuksia. Samalla suunnitella viikon ruokalistaa.
Mutta viime vuosina olen saanut ruokaähkyn. En voi käsittää sitä ruuan määrää, mitä kaupat pitävät sisällään. Vaikka vuodet elintarviketeollisuudessa ovat opettaneet ja näyttäneet sen, että ruokaa tuotetaan ihan älyttömiä määriä joka ikinen arkipäivä. Puhumattakaan siitä ruuasta, mitä tuodaan ulkomailta.
Silti hämmästelen sitä, mihin sitä kaikkea ruokamäärää oikein tarvitaan. Ei ole ihme, että siitä väkisinkin osa menee ihan vain roskiin!

Onneksi on herätty myös siihen, että vanhenevaa ruokaa voi lahjoittaa pois. Näin hyväntekeväisyysjärjestöt, kirkot ja muut tahot voivat jakaa niitä ruoka-apua tarvitseville.

Myös joistakin ravintoloista on alettu myymään edullisemmin annoksia, jotka ovat jääneet myymättä.
On jopa perustettu hävikkiruokaravintoloita.



Mutta miksi sitten kotona ruokaa heitetään ihan surutta menemään? Siihen asiaan Hävikkiviikko haluaa kiinnittää kuluttajien huomiota. Jokainen suomalainen pistää ruokaa roskiin yli 20 kiloa vuodessa. Se on paljon. Se on liikaa. Sitä ei saisi tapahtua.



Joskus tuntuu siltä, että ihmiset ovat vain keskittyneet valittamaan ruuan hinnasta. Nykyihmisellä on kuitenkin kohtuullisen paljon rahaa; matkustellaan paljon, harrastetaan kaikkea ja niin edelleen. Mutta ruoka on aina vain liian kallista!
Valitetaan myös ruokaa tuottavien, -tekevien ja -myyvien ihmisten palkkojen suuruudesta. Jos itse ruokaa ei arvosteta sitä roskiin heittämällä, miten voi arvostaa ruuan kanssa työtään tekeviä ihmisiä?
Mutta ajattelevatko valittajat koskaan sitä, kuinka paljon perheen ruokakustannusten määrästä koostuu juurikin siitä roskiin menevästä ruuasta? Olisi ehkä ihan hyväkin pitää hieman kirjaa siitä, kuinka paljon heittää ruokaa pois ja laskea sille summa. Sen kuin vähentää koko ruokakustannusten määrästä, voikin yllättyä!

Jotenkin minusta on vain alkanut tuntumaan siltä, että aina vaan vieraannutaan enemmän ja enemmän siitä, mitä ruoka on ja mistä se tulee. Se on ihan uskomatonta, kun ottaa huomioon sen, että tietoa saa ihan kaikesta helpoimmin ja eniten kuin koskaan.
Jotenkin on alkanut myös tuntumaan siltä, ettei ruuasta saa näkyä, mitä tai mikä se on ollut. Ruuan pitää olla "massaa". Tämä näkyy esim. luuttoman broilerinfileen suosiona. Suomessa luullinen broitsu ei tee kauppaansa. Samoin ihan jauheliha, sen suosio vain tuntuu lisääntyvän jatkuvasti. Juurikin erästä pariskuntaa haastateltiin tv:ssä ja he kehuivat kuinka ihanaa on kun nykyään saa broitsun jauhelihaa kaupasta.
Eläin ei saa näyttä eläimeltä lautasella. Samaten osa vihanneksista ei saa olla itsensä näköisiä. Muuten ne ei maistu ihmisille ja tee kauppaansa.
Onneksi on myös sellaisia ihmisiä paljon, jotka haluavat käyttää elintarvikkeita ja raaka-aineita vastuullisesti. Suosivat lähi- ja luomuruokaa, ei tehotuotettua lihaa jne.

Ei myöskään osata arvioida voiko ruokaa vielä syödä. Paljon on kampanjoitu siitä, että viimeinen myyntipäivä ei ole viimeinen käyttöpäivä. Onko ihmisten aistit huonontuneet? Vai johtuuko se vain yksinkertaisesti siitä, että ruoka on niin halpaa ja uutta ruokaa on helposti saatavilla? Kiire kenties?  Laiskuus? Mielikuvituksen puute? Ei ehditä, keksitä tai jakseta nähdä vaivaa kehitellä kotona vanhentuvasta ruuasta mitään. Tai ei vaan tee mieli sitä, mitä kotoa löytyy ja ostetaan uutta.
Puhuimme juurikin keittiökollegani Terhin kanssa siitä, että olemme molemmat saaneet lapsuudenkodeista ja mummuloistamme opit ruuan käyttökelpoisuuden tunnistamiseen. Jos haju, ulkonäkö tai maku ei ollut sellainen mihin oli totuttu, kannatti harkita käyttääkö tuotetta tai raaka-ainetta. Kerrottiin myös, että pilaantuneesta ruuasta voi tulla maha kipeäksi!
Tieto siitä mikä ruuan pilaannuttaa, on molemmille tullut sitten elintarvikealan mikrobiologian ja hygienian opiskeluiden myötä.
Elintarviketeollisuudella on paljon keinoja, joilla saadaan ruoka säilymään ilman lisäaineita pitkän aikaa ja vielä sen viimeisen myyntipäivän yli. Puhtaus on niistä se tärkein!



Vanhentuvaa ruokaa on kuitenkin niin helppo käyttää. Ottaa esim. töihin evääksi. Pitää jämäruokapäivä kotona. Ei lautasella tarvitse olla vain yhtä ruokaa. Sen voi koostaa viikon aikana kertyneistä jämistä buffet tyyliin.
Jos jääkaapista löytyy viili, jogurtti ja rahka- tai turkkilaisen jogurtin jämä, ei muuta kuin vatkaimella sekaisin, ripaus sokeria ja sekaan vielä pilkkoo pari nahistunutta hedelmää. Näin on herkullinen jälkkäri tai välipala valmis.
Smoothieboomin jyllätessä on tosi erikoista, että yleensäkin hedelmiä ja vihanneksia jää hukalle. Blenderiinhän voi ujuttaa kaikki kurkunpätkät ja salaatin jämät.
Kuiva-aineista voi kaikki pussinjämät kerätä ja tehdä viikonlopun aamiaiselle tai iltapalalle sämpylöitä tai teeleipää. Ihanaa herkkua! Niihin voi laittaa myös kaikki hapanmaitotuotteiden, kermojen, mehujen, sosekeittojen ja vastaavien jämät ja tilkat.
Ryynipussien jämät voi keittää ja käyttää salaateihin ja keittoihin purutuntumaa lisäämään.
Keittoja voi jatkaa lisäämällä vihanneksi, nakkeja tai leikkeleiden jämät. Tai surauttaa keitonjämät sosekeitoksi lisäten hieman kermaa tai tuore/sulatejuustoa.
Samoin kastikkeiden jämiä voi jatkojalostaa heittelmällä luovasti kaikenlaista jääkaappiin jääneitä edellä mainittuja juttuja.
Yhdestä annoksesta kastiketta ja vaikkapa makaronia saa kummasti kaksi annosta yhdistämällä ne uunivuokaan kerma/maitotilkan ja parin tomaatin kanssa. Juustoraastetta päälle ja uuniin. Nam!


Meillä ei juurikaan jää ruokaa tai raaka-aineita haaskuuseen. Käytetään paljon edellämainitsemiani kikkoja ja moni muita.
Mutta joskus niinkin tapahtuu, että jotain jää "hukalle" ja meillä eläimet kyllä sitten ne syövät. Ne syövät suurimman osan myös hedelmien ja vihannesten kuorista ja kannoista. Kanat... niitä pitäisi olla kaikilla! =D Ja komposti sitten hoitaa ne jätteet, joita ei voi eläimille syöttää.

Marttojen sivuilta löytyy huikeasti vinkkejä ruokahävikin torjumiseen, kotitalouden käytännonneuvoja ja ihan ruokaohjeita.



Kovasti on myös kaikenlaisia ruokatrendejä ja niihin osa kansasta lähtee hanakasti mukaan. Mutta arvostavatko he todellisuudessa itse ruokaa, vai onko se jotain ihan muuta?
Onhan meillä näitä "kukkakaalitalkoita" ja "lehtikaalibuumeja" ja hyvä niin. Mutta kovin helposti ihmiset innostuvat pitkälle prosessoiduista uutuustuotteista, kuten nämä nyhtökaurat ja härkäpaputuotteet. Nyt en halua niitä mitenkään sen enempää mollata, mutta onhan se nyt ihan selvää, että kovan prosessin papu käy muuttuakseen sellaiseksi tuotteeksi kuin on. Tästähän minulla ei ole varmaa tietoa, oletus vain.
Minä olen niin "papu papuna" -tyyppi, että karsastan ja välttelen moisia teollisesti prosessoituja, tunnistamattomaksi käsiteltyjä tuotteita. Haluan syödä sellaista ruokaan, minkä tunnistan ja sen raaka-aineet ovat tunnistettavia ilman, että pitää paketista lukeaja tarkistaa!

Pavut ovat valittu ensi vuoden vihannekseksi! Wuhuu!


Olen joskus aikaisemminkin ottanut kantaa trendeihin. Postauksessa "Olenko lihaani?" mietiskelin "Lihatonta lokakuuta", lihansyöntiäni ja ruokailutottumuksiani. Jonkin verran myös ympäristötekijöitä.
Kirjoitin silloin, että:  "Mielestäni suuri uhka ilmastolle on se, että ruokaa tuotetaan turhaan. Se, että ruokaa heitetään menemään. Jos ihmiset todellakin söisivät kaiken mitä on tuotettu, sitä ei tarvitsisi tuottaa niin paljon!



Minusta, "Kasvata oma ruokasi" -tempaus, ehkä havahduttaisi kuluttajia siihen, mitä ruuan tuottaminen vaatii. Eikä itse tuotettua ruokaa heitetä menemään! Ei lihaa kuin kasviksiakaan. Ja raaka-aineet käytettäisiin paljon paremmin hyödyksi. Ei syötäisi pelkkiä "parempia" ruhonosia ja myös hieman väärään kasvaneet porkkanatkin käytettäisiin."

Olen yhä edelleen samaa mieltä! Ja lisäänpä vielä sen verran, että ruuan kasvattamista pitäisi opettaa päiväkodeissa, kouluissa ja eritoten kodeissa. Niin saataisiin kaikki arvostamaan ruokaa ja raaka-aineita ihan pienestä pitäen!



Hyönteissyönnistä povataan "maailman pelastusta". Mielestäni se ei ratkaise mitään. Heti kun hyöteisiä alkaa kulumaan, kulutukseen on vastattava tehotuotannolla. Kehitetäänkö sitten ns. broiler-sirkka? Hieman isompi kuin tavissirkat. Paksummilla jaloilla jne.. Tähän se menee, uskokaa tai älkää!
 Samaten käy sirkkojen ja jauhomatojen käyttämän ravinnon. Elintarvikelainsäädäntö voi kieltää, että niille käytetään esim. ravintoloiden hävikkisalaatteja. "Likaisesta" luonnosta niille ei saisi kerätä ruohonkortta, vaan niille pitäisi varta vasten alkaa jonkun tuottamaan ruokaa.  No, olisihan näillä toimilla työllistävä vaikutus, ehkä. Mutta olisiko se sitä mitä hyönteissyönnillä alunperin haettiin?
Hyönteissyöntiä tärkeämpi asia mielestäni on juurikin se, ettei ruokaa tuotettaisi liikaa, yli tarpeiden. Sitä kautta päästöt sun muut ympäristöä kuormittavat tekijät vähenisivät. Näin ainakin minusta tuntuu!
Toisaalta, voisihan tuollainen toiminta vähentää ruuan parissa työskentelevien työpaikkoja pitkällä tähtäimellä. Vaikea asia!



Me molemmat ruuan ammattilaisina ja sitä harrastuksenamme kasvattavina ja viljelevinä ihmisinä olemme seuranneet hieman huolestuneinakin tätä ruuan ympärillä tapahtuvaa kehitystä. Kasviruuan osuus on kasvanut, mutta samalla se on lisännyt niiden pitkälle prosessoitujen tuotteiden käyttöä.
Mutta pientä toiveikkuuttakin on siitä, että ruuan arvostus olisi nousussa.
Tottumusten muuttaminen on vaikeata. Se on kuin hitaasti kääntyvä valtamerilaiva. Onneksi asioista puhutaan paljon ja näyttäisi siltä kuitenkin, että keula on kääntymässä oikeaan suuntaan!

Ruuan hukkaan heittäminen on jättisuuri ongelma. Myös eläinten tehotuotanto on ongelma. Huippuunsa tuottaviksi jalostetut hybridieläimet eivät kestä itse elämää, koska ne on jalostettu ehkä elämään vain tietyn ajan.

Tämä sika eli pitkän ja hyvän elämän!


Ruoka ei ole nykyihmiselle enään sama asia kuin ennen. Siitä on tullut kulutushyödyke kaiken muun ohella. Sitä on tarjolla ja saatavilla melkein ihan mistä vaan, milloin vain. Vaikka ruokaa on saatavilla enemmän kuin ennen, silti sitä ja sen syömistä ajatellaan ja suunnitellaan varmasti nykyään entisaikoja enemmän.
Ruuasta on tullut jumala, on joku on joskus sanonut. Ihmiset rajoittavat elämäänsä ruuan avulla. Se määrittelee ajankäyttöä ja välillä tuntuu, että ruoka määrittelee jopa identiteettiä.
Mietitään mitä voidaan syödä ja mitä ei. Jokin on minulle hyväksi, toinen taas ei. Monet ruoka-aineiden välttelyt ovat ihan turhia ja itsensä kiusaamista.  Toisaalta, jos jonkin syömisestä saa hyvää mieltä ja -oloa, mikäs siinä. Mutta toisten syömistapoja ei saa moralisoida!



Joka tapauksessa, mielestäni jokainen voi syödä ihan miten haluaa. Nykyään se on mahdollista. Mutta se on tärkeätä, että syödään kaikki ruoka mitä ollaan hankittu. Ja arvostetaan sitä ruokaa. Tiedostetaan, että joku on sen ruuan tai raaka'aineen sinulle tehnyt tai tuottanut.


24 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus - en voisi olla enemmän samaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Ja on mukavaa, että sinulla on samanlaisia fiiliksiä. Samaa mieltä ei aina välttämättä tarvitse olla. Pääasia kuitenkin, että on jotain mieltä!

      Poista
  2. Kiitos tästä hyödyllisestä ja tarpeellisesta postauksesta - asiaa joka sana. Meillä on nykyisin vain kahden hengen talous ja pyrimme suunnittelemaan ruokataloutemme mahdollisimman tehokkaasti ettei tarvitse ruokia heitellä pois - ainakaan suuria määriä. On hyvä kun kaupoistakin annetaan ruokia vähävaraisille yms ja nyt meillä S-kauppa aloittaa kampanjan, että klo 21 myydään vanhentumassa olevia tuotteita tosi edullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli ja kiva, että pidit! Mielestäni on tarpeellista muistuttaa kuluttajia siitä, että ruokaa pitää yhä edelleenkin kunnioittaa. Sitä ei saa pitää itsestään selvyytenä. Ja varsinkaan sitä ei saa heittää roskiin turhanpäiten. Ainakin niin toimien siitä tulee kallista!

      Tällä hintojen halvennuskampanjalla on hyvät puolensa. Mutta juuri luin tänään töissä Maaseudun Tulevaisuudesta artikkelin, missä MTK (Maa- ja Metsätaloustuottajien Keskusliitto ry) oli huolissaan S-ryhmän iltojen hinnanalennuksista. Se pelkäsi kaupan toimen alentavan ruuan arvostusta yhä entisestään. Halpa tuote ostetaan, ehkä hetken mielijohteesta, ja heitetäänkin herkemmin roskiin. Kun se ei ole juuri mitään maksanut!

      Mekin elämme pääosin kahden hengen taloudessa. Ruokahommien suunnittelu on huomattavasti helpompaa, kuin isoissa perheissä. Ruokahävikkiä ei juuri tule, vaikka monet toisin väittävätkin.

      Poista
  3. Minuakin harmittaa ruuan pois heittäminen yleisesti. Itse pyrin käyttämään kaikki tähteetkin yhdistelemällä niitä uudeksi ruuaksi ja jos on vaan vähän jäänyt jotain mikä ei sovi toisten ruoka-tähteiden kanssa niin koiralle se yleensä maistuu sen omien "murojen" maustajana :) Itse myös ollaan niitä vähävaraisia jotka onneksemme saadaan leipää ja hävikki-ruokaakin ruuanjakeluista välillä, ja jossa mies on osittain auttamassa itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on oikeastaan kivaakin keksiä, miten saisin jämiä jatkojalostettua. Joskus kun tytär ja vävy tulevat ennakkoon ilmoittamatta ja onnistun ns. nyhjäisemään ruuan tyhjästä, tulee ihan mielettömän hyvä fiilis!

      Joskus tuntuu siltä, että ruoka saisi kuluttaa älynystyröitä tai aikaa. Muinoin se oli elämänehto, että sitä kokoajan mietittiin. Elämä pyöri ruuan hankkimisen ja valmistamisen ympärillä.

      Poista
  4. Aivan mielettömän hieno postaus!!! Pelkkää asiaa.

    Minä jatkojalostan paljonkin ihmisten jämäruokaa koirille. Melko harvoin tulee kompostiin laitettua mitään varsinaista ruokaa.

    Mutta olen itsekin ristiriitainen: ostin hiljattain osakkeita uuteen firmaan nimeltä Maakunto (jos kiinnostaa, löytyy googlella). Tässä on takana se jo aiemmin hehkuttamani firma MunaEggsPress, jonka munia olen syönyt siitä lähtien kun munataksi alkoi kulkea. Lisäksi sitä kautta on saanut tiettyjä muita tuotteita, jotka on tuotettu eläintä kunnioittaen ja kauniilla tavalla.
    Tarkoitus ei ole mainostaa sen enempää vaan kertoa tausta.
    Ostin siis osakkeita.... mutta samanaikaisesti ostan niitä punaisen lapun broilereita kaupasta ja pohdin raaskinko ostaa munataksilta esim. palan karitsaa (mitä tekisi mieli), koska se on niin kallista.
    Sanoo ihminen, joka todellakin tuntuu heittävän rahaa hukkaan kaikenlaiseen joutavaan.... että joo. Älä tee kuten minä vaan kuten sanon, vai miten se menikään. Joskus oma peilikuva hävettää!!

    Itse koen ehkä ongelmallisimmaksi faktan, että Suomessa ei tuottaja enää saa käteen yhtään mitään. Samanaikaisesti "halpuutetaan" mutta jonkun täytyy vetää välistä ja raskaasti, koska tällainen moniportainen toimitus ei muuten voisi olla kannattavaa.

    Tehdään me omalta osaltamme parhaamme!!
    Kuten sanottua, ne omat kanaset houkuttelisi..... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kehuista! Asiaa... sitä tällä rouvalla riittää ja mielipiteitä! ='D

      Joo, harvoin sitä makaa niinkuin petaa! Kyllä meikäläisetkin syö välillä mitä sattuu. Mutta ehkäpä juurikin pitkä ura elintarviketeollisuudessa on opettanut sitä armollisuutta ja avarakatseisuuttakin tätä ruokatouhua kohtaan. Eihän teollisuus tuota sitä ruokaa sitä varten että meikäläisillä olisi töitä. Kyllähän sitä tehdään ihan just sitä varten, kun sille on kuluttajien toimesta kysyntää. Kyllä mua välillä vähän naurattaakin haastatteluissa, kun ihmiset sanovat välttävänsä valmisruokaa. Aattelen aina, että niin varmaan! Kun sattuu vaan tietämään, kuinka paljon sitä kuitenkin tehdään ja myydään!

      Et todellakaan ole ainut, jolle piheys iskee sen karitsanpaistin äärellä. Täytyisi vaan ajatella, että menee se raha johonkin turhempaankin.

      No, sen enempää tuohon halpuuttamiseen puuttumatta. Mutta, jos jokainen ottaisi järjen käteen ja miettisi, onko kauppaketjut todellakin niin höveleitä, että myyvät ihan hyväntekeväisyyttään kaupan omia merkkejä halvemmalla kuin ruokayritysten brändillä olevia tuotteita? Sen verran voin kertoa, että näin ei välttämättä ole. Mutta, onko sillä sitten kuluttajalle merkitystä saako tuottaja tai sen tuotteen tehnyt ja pakannut ihminen huonomman palkan kaupan oman merkin tekemisestä? Ei ainakaan kyselyiden mukaan! Allekirjoittanut ei osta kaupan omia merkkejä, jos muuta on saatavilla!

      Kanojenhimo on paha vaiva! Siihen ei auta kuin yksi asia...

      Poista
  5. Jännää lukea, että leipää menee hukkaan... siis kotitalouksissakin. Se on meillä sellainen elintarvike, että ei mee koskaan hukkaan - paremminkin pitää aina olla näkkileipää varastossa siihen hetkeen, että ruisleipä loppuu kesken (asutaan kaukana kaupoista). Meillä ei valmistettu ruoka eikä kaupasta ostettu ruoka kovinkaan usein päädy kompostiin. Mutta se hävettää, että oman maan tuotteita joutuu sinne kantamaan. Nytkin oli kellarissa vielä iso laatikollinen punajuuria. Lantut, nauriit ja maa-artisokat on kans sellaisia, että en vaan saa riittävän paljon niitä ujutettua ruokiin, vaikka joka syksy mielessäni vannon, että tänä vuonna kaikki kasvatettu käytetään. Mutta kun niitä tulee aina monta isoa laatikollista... Perunoista ei niin oo väliksi vaikka jääkin, kun niitä voi aina käyttää siemenperunoina enemmänkin. Porkkanat sentään yleensä saadaan loppumaan. Ja sipulit loppuvat yleensä kesken joskus loppukeväällä. (Paitsi valkosipulit. Niitä ei saa syödyks millään kaikkia). Viemme juurikkaita kyllä aina tuliaisiksi kaupunkilaissukulaisille ja lapset vievät mukanaan, kun käyvät kotona, mutta silti niitä jää ja kompostiin päätyvät. Nolottaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä menee! Ihan olen lähipiiriä haastatellut ja näin todennut. Tytärtäni juurikin tilitin, kun ostavat leipää ihan haaskuuseen asti.
      Pienet taloudet ovat varmasti haasteellisiä leivän suhteen. Isänikin asuu itsekseen ja häneltä jää aina leipää vanhenemaan.
      Mutta toisaalta kaupunkiasukit saavat haettua irtoleipää paistopisteistä vaikka joka aterialle. No, ehkä hieman kärjistettyä, mutta periaatteessa näin kyllä voisi toimia!

      Meillä on myös aina näkkileipää kotona. Ei leivän tarvitse aina olla sitä pehmoista. Sitäpaitsi näkkäri sopiikin joidenkin ruokien kanssa paljon paremmin kuin tuore!

      Apua! Teillähän on mahtisadot, kun ette syötyä kaikkea saa. Nyt ehkä tunnen jopa pientä kateutta! ;D
      Tietysti pienessä taloudessa ei vaan ruokaa kulu määräänsä enempää.
      Onko teilläpäin mitään toripäiviä sun muita, missä voisit käydä vaikkapa niitä myymässä? Onhan se sääli kompostiinkin heittää. Vaikka parempihan sekin kuin kaatopaikka!

      Poista
  6. Puhut kyllä täyttä asiaa!!! Aivan mahtava postaus tämä!!

    Mä koen suurta syyllisyyttä, kun välillä menee ruokaa roskiin. Ja siis ihan roskiin. Mulla jostain syystä välillä näivettyy vihannekset aivan piloille, vaikka olen siis kasvissyöjä... Mä monesti ajattelen, että "nyt mä alan kokkaamaan enemmän" ja sitten ostan jotain itselleni melko outoja juttuja, ja kuinkas sitten kävikään... no tietenkin niin, että sinne unohtuivat. Ja joskus menee valmista ruokaa roskiin, kun se vaan jää syömättä. Ihan kamalaa!!! Ja siis nämä menee nimenomaan roskiin siksi, koska en viitsi tonne Bokashiin hirveästi laitella sellasta kypsennettyä ruokaa. Ja koiralle en viitsi syöttää suolaisia ruokia, kun se syö yleensä vaan raakaa lihaa. Toki joskus annan jämiä, mutta jos niitä on puoli kattilallista, niin en kyllä voi antaa kaikkea.

    Koitan tässä petrata kaiken aikaa, esimerkiksi opetella sitä (kasvis)ruoanlaittoa ja jämien sekä näivettymisuhkaisten käyttöä. Sun vinkit oli tosi hyviä, osittain itekin tuollasia käytän, mutta kyllä toi mun kokkailu on nykyään todellakin onnetonta. En tajua, miten olen saanu hengissä kasvatettua neljä lasta, kun nykyään ruoanlaitto on aivan myrkkyä!! Johtuu tosin osaksi siitä, että en tahtoisi liharuokia laitella.. ja sitten jos teen perheelle (liha)ruoan, en enää itelle viitsi tehdä mitään. Aika usein koen myös suurta turhautumista siitä, että olen tehnyt perheelle ruokaa ja sitten ne ei syökään niitä kaikkia, vaan menee huonoksi...

    Mutta meillä ei siis todellakaan leipää mene hukkaan kuin joskus aivan tosi harvoin, jos on joku pala mennyt homeeseen, nimittäin jos meillä jotain syödään niin leipää, ja paljon! Etenkin minä, kun en jaksa tehdä sitä ruokaa...

    Olet kyllä todella asian ytimessä tässä jutussasi tuon liikatuotannon kanssa. Sitä en tajua, miksi kaupat notkuu miljoonaa sorttia ja olen siellä myyjänä ollessani niin hirveästi heittänyt sitten ruokaa roskiin, kun myyntierät on rutkasti isompia mitä menekkiä olisi jne. Ihan kamalaa sekin!!

    Ja mä en myöskään kannata noita teollisia huttuja, en esimerkiksi ole lämmennyt lainkaan härkikselle ja nyhtikselle, taikka myöskään niille vegaanisille roskaruoille, mitä viimeisen vuoden aikana on vyörynyt kauppoihin. Tosi harvoin syön sellasia, mieluummin otan vaikka banaanin ja leivän kuin jotain vihiksiä ja burgereita ja mitä niitä onkaan. Joskus kyllä niitäkin, mutta tosi tosi harvoin. Aitoa ruokaa ja sopivassa määrin, sitä minäkin kannatan. Plus tietenkin leipää... =)

    Mahtavaa Marketta, tämä oli tosi mahtava teksti!!! Lisää tuollasta ajattelua tämä maailma tarttis!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli kauniista sanoistasi! <3 Nää ruoka-asiat on lähellä sydäntä. Ruuan ja sen tekijöiden arvostuksen puute risoo!
      Mutta ei kaikkien tarvitse olla näin fanaattisen kiinnostuneita ja innostuneita ruuasta. Jotenkin minä olen ollut ihan pienestä pitäen kiinnostunut siitä.
      Ymmärrän itsekin arjen ajanpuutteen kanssa kamppailevana, ettei osalla ihmisistä ole aikaa ja energiaa miettiä näitä ruokajuttuja ihan näin syvällisesti.

      Keittiöllä töissä ollessani, mietimme kovasti miten saisimme tarjottua samantapaisen kasvisversion lounaalle, kuin mikä lihaisa pääruoka on. Meillä ei ole töissä ketäämn vegeä, mutta kasvis/kalansyöjä löytyy ja useita muita, jotka valitsevat sen kasvisversion mieluisesti. Tänäänkin meillä on jauhelihapihvi, joten toinen vaihtoehto on kasvispihvi. Niihin käy molempiin samat lisukkeet.
      Ajattelin vain, että voisitko sinäkin miettiä valmistavasi joitain sellaisia ruokia, mihin pohjan voisi tehdä vegenä ja sitten jatkojalostaa kahdeksi eri versioksi? Ekana nyt tulisi mieleen jokin tomaattipohjainen pastakastike. Tietysti siihen asiaan on vaikea vaikuttaa, jos perheenjäsenillä on ns. ruokavamma. Tällä tarkoitan sitä, että ei halua edes maistaa, jos epäilee ruuassa olevan jotain "outoa". Olenkin sanonut töissäkin, että kaikenlaisia ruokajuttuja saa ehdottaa. Se että, ei tykkää/halua syödä jotain, siihen me ee lähdetä mukaan!

      Joo, uskon kyllä, että kaupantätinä ahdistaa! Pari kamua on joskus kertonut siitä ruokamäärästä, mitä lähtee kaatopaikalle. Argh!

      Minä luulen, että moni on kanssani samaa mieltä edellä kirjoittamistania asioista. Pitäisi vain toimia myös niin ja olla valmis maksamaan laadukkaasta ja hyvästä ruuasta.
      Pentti Linkola juurikin sanoi jossain, että valtavirta määrittelee sen miten toimitaan. Sitten on se pieni porukka, jotka räpeltävät siellä reunoilla ja yrittävät jarrutella valtavirran toimia.
      Näinhän se valitettavasti menee!

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Loistava kirjoitus, kiitos! Tässä olisi ainesta julkaistavaksi vaikka laajemminkin. Olet käsitellyt aihetta laajasti ja monesta näkökulmasta. Ja kyllä minusta tässä aiheessa on lupa vähän syyllistääkin. Usein ihmettelen sitä, miten muuten fiksut ja asioista perillä olevat ihmiset eivät ruoan suhteen osaa laisinkaan toimia järkevästi. Eivät, vaikka myöntävät tuhlaavansa ruokaa ja toimivansa kaikin puolin epäeettisesti.

    Meillä on jo vuosia menty kauppaan ruokalapun kanssa. Käymme kaupassa pääasiassa kerran viikossa ja tarvittaessa haetaan unohtuneita tai puuttuvia tarvikkeita lähikaupasta tai matkan varrelta. Valmistamme paljon ruokaa alusta alkaen itse ja usein pyrimme arkiruoaksi tekemään kahden päivän sapuskat kerralla. Siten jää toisena päivänä enemmän aikaa muulle, kun valmiin ruoan voi lämmittää tai jatkojalostaa. Miltei joka huushollissa on pakastimet ja kaikenlaiset koneet ja vehkeet, joten ruoan säilyttäminen ja valmistus kodeissa on todella helppoa.

    Leipää ostamme sen verran, että osan syömme tuoreena ja osa pakastetaan. Kun pakastaa sopivissa erissä, ei tarvitse turhia leipiä sulatella. Ja leipähän sulaa nopeasti, joten ei sitä kauaa tarvitse odotella. Ruisleipä säilyy hyvin kaapissakin ja maistuu myös vähän vanhentuneena. Näkkileipä on erinomainen hätävaraleipä.

    Nykyisin meitä on vain kaksi, joten ruoan suunnitteleminen ja valmistaminen sekä ostaminen on helpompaa. Tosin toimimme samalla kaavalla myös silloin, kun lapset asuivat kotona.

    Meillä menee ruokaa hukkaan äärimmäisen vähän. Ihan joka perheessä taatusti joku ruoka-aines joskus pilaantuu tai sitä tulee valmistettua tarpeeseen nähden liikaa. Kovin paljon ei tarvita suunnittelemista ja ajattelua siihen, että hukkaan menevän ruoan määrä saadaan minimiin.

    Kaupassa käydessäni ihmettelen, miten kummassa sellainen määrä erilaisten jugurttien ja mehujen kirjoa saadaan myytyä. Jokaisella valmistajalla on omat mansikka- ja muut jugurttinsa viitenä eri versiona. Eikä ne kaupaksi menekään. Ystäväni toimii vapaaehtoisena hakien parista kaupasta ylijäämätuotteet jaettavaksi seurakunnan ruokajakelussa. Hyvä, että joku ne syö, eivätkä mene hukkaan. Eikö olisi kuitenkin järkevämpää luoda sellaiset olosuhteet, ettei ruokaa valmisteta turhaan ja että ihmiset voisivat itse ostaa kaupasta syötävänsä, eikä sitä tarvitsisi ruokajonoista hakea.

    Tästä aiheesta olisi keskusteltavaa paljonkin ja soisin sitä käytävän enemmän myös tahoilla, jotka asioista päättävät.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! <3 Olen näitä asioita pyöritellyt päässäni monia vuosia, en ole vain jotenkin uskaltanutkaan niistä kirjoittaa. On täytynyt miettiä tarkkaan sanansa, ettei ehdoin tahdoin loukkaisia ketään. Minua kuitenkin koskevat jonkinlaiset vaitiolovelvollisuudetkin työni puolesta.

      Yhteiskunnan paineet ovat nykyihmisille ja -perheille ihan mielettömät. Pitää olla tuottava, kuluttava, harrastava, terve, sosiaalinen... jne., jne.. Ja vaikka sitä terveellisesti ja säännöllisesti syömistä tolkutetaan koko ajan, mistä siihen löytyy se aika? Kuten sanoitkin, ruuan suunnitteleminen ja -valmistaminen kuluttaa aikaa ja vaivaa. Mistä nykyihminen sen ajan nyppää?

      Kaiken maailman tilastot tuuttaavat ihmisille malleja kulutus- ja syömiskäyttäytymiselle. Minulle ja monelle muulle on lapsuudessa kerrottu lämpimän ruuan tarpeellisuudesta. Siitä, että kunnon lämmin ruoka tuo kylläisyytta. Satuin kerran kuulemaan sellaisenkin haastattelun, jossa joku ruoka-alanasiantuntija kertoi, ettei sillä ole mitään merkitystä, onko ruoka lämmintä vai kylmää. Itse ainakin kylmätyötä vuosia tehneenä tiedän, että jos palelee ruokatauolle mennessään, ei se salaatti lämmitä! Ruuan kalorimäärällä ei ole kokemukseni mukaan väliä; kevyt ja lämmin sosekeitto tuo lämpöä kehoon ihan yhtälailla kuin lihakastike ja perunat.
      Mutta, ei todellakaan ole ihme, että nykyään ollaan tuon syömisen kanssa ihan sekaisin. Aina on joku, joka sanoo, mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei. Kyllähän se nähtiin tässä rahkashowssa! Ihan kuin evoluutio olisi päättänyt, että ihminen tarvitsee selviytyäkseen kilotolkulla rahkaa ja siitä saatavaa proteiinia. Tuloksena oli, että monen ihmisen henki alkoi haisemaan ja keho happanemaan!

      Olen kanssasi niin samaa mieltä, että yhteiskunta pitäisi saattaa sellaiseen tilaan, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hankkia ruokansa suoraan kaupasta. Nykyisillä, erittäin hyvillä avustusjärjestöjen toimilla vähäväraiset saavat ruoka-apua. Mutta näin heidän oikeutensa valita, mitä he haluavat syödä, on viety pois. Heidän syömiskäyttäytymisensä määrittelee se, mitä kaupoista on jäänyt avustusjärjestöille jaettavaksi.

      En ole myöskään missään vaiheessa hallituksen kuullut näistä asioista puhuvan. Eivätkä ne tähän ongelmaan puutukkaan! Suomen tuottavuus ja työllisyyshän laskisi ihan varmasti, jos ruokaa tuotettaisiin vain se, mitä sitä kulutetaan. Ja ajatelkaas, kuinkä paljon ruokajätteen käsittely työllistää. On meinaan lajittelukeskusksia, jätteenpolttolaitoksia sun muita kompostointijuttuja.

      Kiitos rakentavasta kommentistasi ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  8. Hyviä ajatuksia! Moni ihminen tuntuu jotenkin kokevan, etteivät he voi "pienillä teoillaan" vaikuttaa mihinkään, mutta kun aletaan katsella vaikkapa tilastoja siitä, miten paljon ruokahävikkiä kotitalouksistakin syntyy, voidaan jo päätellä, että jokaisen teoilla on merkitystä.

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ruokahävikin vähentäminen kotitalouksissa on juuri se asia mihin jokainen todellakin pystyy vaikuttamaan. Se tapahtuu niin kokreettisesti lähellä ja omien toimien vaikutuksesta!
      Se, että kuinka paljon tällä asialla on merkitystä itselle, onkin sitten toinen juttu. Siksi haluaisinkin, että ihmiset ajattelisivat asioita niin, ettei kyseessä ole vain ainoastaan se ruoka, vaan siellä on takana muitakin asioita. Eikä vähäisempinä ne ruuan tekijät!

      Mutta kun nykyään ei saisi sanoa mistään ja kestään mitään negatiivista, ettei kenellekkään tulisi paha mieli!

      Hei mukavaa, että kävit kommentoimassa! Tulen lukemaan blogiisi jossain vaiheessa kun kerkeilen!

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus, mutta hyönteisten osalta olen aivan eri käsityksessä. Esimerkiksi sirkkoja ei ole tarvetta jalostaa paksusäärisiksi, koska säärissä ei ole juurikaan syötävää. Lisäksi sirkat kasvavat jo luonnostaan todella nopeasti verrattuna nisäkkäisiin. Koetan jossain vaiheessa päästä kirjoittamaan vastinetta, nyt on kiiruhdettava maaseudulle. Tsajuissa on joku vanho kirjoitus hyönteissyönnistä.

    Ihanaa sunnuntaita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä! Eriävät mielipiteet ovat vain hyvästä! Tarkoitus ei kuitenkaan ollut mitenkään "hyökätä" hyönteisbisnestä vastaan.

      Jauhomatojen kasvatusta olen joskus harkinnut ja siitä kovasti otin selvääkin ja juttelin matelioita harrastavien ystävieni kanssa. Lähinnä olisin matosia kanoille kasvatellut, en koe tarvetta itse hyönteisiä syödä.

      Sirkkojen kasvatuksta ja koko hyönteissyönnistä käytävää keskusteluaolen mielenkiinnolla seurannut television asiaohjelmista ja lehtien artikkeleista. Asia kiinnostaa, vaikka en pidä hyönteissyöntiä mitenkään tarpeellisena asiana ollenkaan. Mielestäni hyönteissyönti ei tuo ainakaan muutosta siihen, että ruokaa heitetään roskiin eikä syödä. Se, mitä ympäristövaikutuksia sillä on, onkin ihan eri juttu. Se vain vaatisi sen, että ihmiset todellakin muuttaisivat kulutuskäyttäytymistään hyönteissyönninsuuntaan.

      Juurikin viikko takaperin maistoin markkinoille suunnitteilla olevaa makkaraa, jossa oli käytetty yhtenä valmistusaineena sirkkajauhoa. Ihan makkaralta maistui, mutten mitenkään vaikuttunut tuotteesta. Hyönteisjauhoa makkarassa oli 10 prosenttia ja sianlihaa 60 prosenttia. Kuitenkin tuotteen nimi antoi olettaa sen olevan tehty pelkästään hyönteisistä ja niin sitä myös maistatettaessa mainostettiin.

      Mutta kuten postauksessani kerroinkin, olen kiinnostunut ruuasta ja sen tuottamisesta. On mielenkiintoista seurata myös tätä hyönteissyönnin kehittymistä.

      Viitatessani postauksessani hyönteissyöntiin, huomautus ns. broilersirkoista oli lähinnä tarkoitettu sarkastiseksi. Mutta ihan tosissani olin sirkkojen tehotuotannosta ja siihen liittyvistä seurauksista.
      Vielä hyönteissyönti on niin pientä, että moisiin jättikonteissa tai -halleissa tapahtuvaan sirkkojen kasvatukseen ole missään nimessä tarvetta. Mutta jos ajatellaan tulevaisuutta ja hyönteissyönti kasvaakin räjähdysmäisesti? Silloin on ehkä pakko alkaa kehittämään keinoja tyydyttämään kuluttajien tarpeita.

      Onhan tälläisestä eläinten muokkaamisesta ihmisten tarpeeksi ihan tarpeeksi esimerkkejä jo nyt. Hybridikanat, broilerit, tuotantosiat ja monia lehmärotujakin risteytellään keskenään maidon- ja lihantuotannon tehostamiseksi. Eikä tämäkään ole hetkessä tapahtunut, vaan pikkuhiljaa kysynnän lisääntyessä.

      Postaukseni tarkoitus kuitenkin oli herättää huomiota ruuan arvostuksen puutteeseen, hävikkiin ja siihen, että ruuan ja raaka-aineiden takana on aina joku, joka sen on tehnyt/tuottanut.

      Jään odottelemaan, jos jossain vaiheessa ehdit postauksen hyöteissyönnistä kirjoittelemaan. Ruuasta käytävä keskustelu on aina niin mielenkiintoista!

      Poista
  10. Todella hyvä kirjoitus! Meillä tehdään usein "kaapintyhjennysruokaa", teen kanasta ja kasviksista pannullisen ruokaa tai leivon pizzaa ja sinne löytyy kaapista monenlaista täytettä. Meillä menee todella vähän ruokaa roskiin.
    Minäkin olen ollut vuosia töissä suurtalouskeittiöllä ja kahviloissa/ruokaloissa. Onneksi niissäkin osataan jo tehdä ruokaa tarpeen mukaan ja käyttää tähteitä seuraavan päivään, esim.leipoessa.
    Ja tiedän että kaupoissa hävikki on vähentynyt tässä vuosien aikana, onneksi ja hyvä kun antavat sitä jakoon tarvitseville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tärkeä aihe! Ja tietysti meitä koskettaa se erityisesti, koska me teemme sitä ruokaa kauppoihin, ruokaloille ja ravintoloille. Ottaa sielusta tehdä turhaa työtä!

      Ei ihan hirvittävästi vaadi päänvaivaa, jos vain haluaa tähteistä kehitellä jotain. Äkkiä saa kyllä ruokakustannuksensa nousemaan, jos aina heittää jämät menemään!

      Poista
  11. Tulin tänne Rikkaruohoelämää-blogin kautta, kun siellä oli vinkki, että sinulla on mielenkiintoista asiaa. Ja näin on! En voi käsittää, että ruokaa menee roskiin. Meillä se on aivan minimaalista. Jos jotain meinaa jäädä vanhaksi, suunnittelen heti siitä jotain ruokaa. Leivästä saa vaikka perinteisiä lämpimiä voileipiä, jos ei muuta keksi. Kiitos, että postasit tärkeästä aiheesta, hyvä kurjoitus 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit, Ansu! Ei minun postaukseni kaikki näin "raskaita" ole, mutta tämä nyt oli ajankohtainen ja minun sydäntäni lähellä oleva asia.

      Tiedän todella paljon ihmisiä, jotka eivät heitä ruokaa roskiin kuin pakosta. Ja onhan näissä kommenteissakin tullut ilmi, että kotitalouksissa yritetään jatkojalostaa tähteitä parhaimman mukaan. Järkyttävää siis on, että jotkut sitten heittävät ruokaa roskiin muidenkin edestä! Mur!

      Poista