Mummu ja Kuukuna sylisirkuksessa!

Huomasin loppukesästä Aamulehden harrastusliitteessä Sorin sirkuksen ilmoituksen syksyn kurssitarjonnasta ja siinä lähinnä vauvoille tarkoitetuista sirkuskuskursseista. Hmmm...

Minullahan ei ole mitään hajua sirkustelusta sen enempää, mitä olen joskus ollut esityksiä livenä katsomassa. Tietysti telkkarista on tullut joskus katsottua.

Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että tälläinen vauvasirkus voisi olla kiva juttu! Olisi ihana viedä Kuukunaa johonkin "harrastukseen".

Kysyin luvan lapsen ilmoittamiseksi kurssille tietysti Kuukunan vanhemmilta. Tytär sanoi vaan, että senkus viet!

Ilmoitin siis Kuukunan ja itseni sylisirkus kurssille , joka oli tarkoitettu n.6kk-14kk:n ikäisille vauvoille. Ainut edellytys oli kurssille osallistumiselle oli, että vauva kannattelee päätään.

En voinut tietää, missä vaiheessa Kuukunan kehitys olisi kurssin alkaessa. Mutta koska hän jo ilmoitusaikana istui tuettuna sylissä, ajattelin hänen olevan valmis tuollaiselle kurssille.

Ilme kertoo kaiken!

Tiesin kyllä jo ilmoittaessani meidät, ettei me päästä kuin kolmelle ensimmäselle kerralle neljästä kurssikerrasta. Silti tälläinen lyhytkurssi oli kiva, koska en tiedä olisinko jaksanut sitoutua mihinkään koko syksyn kestävälle kurssille.

Ensimmäisellä kurssikerralla ...

...hänellä oli niin hauskaa!

Vaikka olenkin viikottain tekemisissä lapsenlapseni kanssa ja paljon hänen kanssaa liikenteessä, en ollut aikaisemmin ollut hänen kanssaan kahdestaan liikkeellä. Täytyy kyllä myöntää, että minua jännitti ihan sikana, miten pärjään kahdestaan vauvan kanssa. Siitä meinaan on noin 20 vuotta, kun olen viimeksi ollut liikenteessä kokoonpanolla minä ja vauva!

Kuukuna oli meillä yötä tuolloin ekan kurssikerran aikana ja lähdimme siis aamulla ihan Kuhmalahdesta saakka kohti Tamperetta.

Olin ihan onnessani, että Kuukuna teki kakan kotona. Mutta kun päästiin perille, poikapa oli vetäissyt  silti sellaiset kurat vaippaansa, että!

Onneksi Sorin sirkuksen tiloissa on hyvä ja tilava lastenhoitohuone ja ei muuta kuin vaipan vaihtoon!
Me oltiin oltu Kuukunan kanssa ensimmäiset saapuneet ja kyllä mua nauratti, kun kuudesta kurssilaisesta viisi saapui paikalle kakat housuissa!

Tuo värikäs käärme oli ihan paras juttu pojan mielestä!

Kuukuna on kova poika maistelemaan kaikkea! ='D

Kaikki suun kautta vaan!

Sylisirkuksessa oli lauluja ja loruja, missä mainittiin vauvojen nimet. Vauvat saivat liikkua omien taitojensa mukaan lattian peittävällä ihanan pehmeällä, paksulla patjalla.
Ohjaaja kertoi, että tälläinen vauvasirkustouhu on ihan Suomessa kehitetty juttu!

Ojaaja näytti temput Kertti -nimisellä nukella. Kuukuna hieromassa tuttavuutta!

Minua itseänihän oikein pelottikin, miten minä pärjään taipumattomine polvineni ja kipeiden käsieni kanssa sirkuksessa. Kuukuna kuitenkin painaa jo yli kymmen kiloa!

Olin aivan poikki ekan kerran jälkeen. Mutta selvisin! ='D

Ihan kaikkiin helppoihinkaan akrobatia-asentoihin en taipunutkaan. Ja Kuukunakaan ei pitänyt kaikista liikkeistä. Mutta vauvan ehdoillahan (ja minun!) täällä mentiin ja ei haitannut yhtään, vaikka ei tehtykään mitään. Oltiin vaan matolla ja leikittiin!
Tuo paksu, patajamainen matto olikin ihana minun kulumien, nivelrikon ja rustonpehmentymän runtelemien polvien kanssa. Pystyin konttaamaan sillä pojan perässä niin, ettei se ollut yhtä tuskaa!

Laululeikkien lisäksi, aikuiset istuivat ringissä niin, että jalkaterät olivat yhdessä. Ympyrän keskelle kaadettiin valtava määrä pallomeripalloja ja kasa sifonkihuiveja. Ja vauvat sinne sekaan! Voi sitä värien sekamelskaa ja vauvat eivät oikein tiennyt minkä värisiä palloja olisivat haalineet. Kivoja ja yksinkertaisia leikkejä!

Taas mennään sirkustelemaan!

Eka kerta meni tosi hyvin ja Kuukuna oli ihan innoissaan. Hänellä oli niin hauskaa! Mummu puolestaan oli niin väsynyt että ja lihakset olivat seuraavana päivänä kipeät. En kyllä olisi uskonut, että moisesta lattialla vauvan kanssa möngertämisestä tulee niin kipeäksi!

Mutta toisella kertaa hän oli nukkunut tosi huonosti ja oli hieman kärttyinen ja itkuinen. Hieman ehkä kipeänkin oloinen.

"Boa" jaksoi silti kiinnostaa!

"Hyökkäys!"

Poika ei oikein jaksanut innostua temppuilusta, halusi istua paljon mummun sylissä ja vain katsella. Sehän meikämummulle sopi hyvin. Ihanaa tuollaisen pienen ihmisen läheisyys! <3

Voi rakkaus! 

Minun ajatuksenani oli tälle kurssille ilmoittautuessani, että poika saisi nähdä muita ihmisiä ja samanikäisiä vauvoja. Sekä kohdata uusia tilanteita ja paikkoja. Se mielestäni riittikin hyvin kurssin tavoitteeksi meille. Ei tarvinnut tehdä mitään, jos poika ei halunnut!

Tässä kangaspussissa hän olisi halunnut istua vaikka kuinka kauan.

Pikkunassu on ihan väsynyt!

Me sitten vaan keinuteltiin, syykyteltiin ja osallistuttiin laululeikkeihin. Ei aina tarvi suoritaa niin kauheasti, vaikka "harrastamassa" oltiinkin.

Tuohon punaiseen pussiin olisi voinut aikuinenkin mennä ihan kokonaan.

Toisella kertaa ohjaaja teki temppuradan, mikä sisälsi venyviä kankaita, trapetseja ja lakanoita. Noissa kankaissa olisi voinut keinutella ja jopa mennä vauvan kanssa niinkuin pussin sisään.
En kuitenkaan uskaltanut tunkea itseäni tuonne kangaspussiin. Ensinnäkin pelkäsin, että se repeää painostani. Toiseksi ajattelin, että se venyy lattiaan saakka. Kiva siinä sitten kiikkua pylly maassa. Ja kolmanneksi ajattelin, että jos tuonne sisään saan itseni taittumaan Kuukunan kanssa, sinne me sitten varmaan oltaisiin jäätykin!
Me sitten tyydyttiin kiikuttelemaan ja heijasin ohjaajan kanssa Kuukunaa lakanapussissa. Sitähän on varmaan kotona joka muksulle tehty!

Etummaisessa olisi voinut roikkua jaloistaan. En kokeillut!

Vähän Kuukuna kokeili trapetsilla roikkua.

Kyllähän tuo tuollainen touhu menee ihan vauvan ehdoilla. Missään nimessä ei saa kyllä aikatauluttaa harrastuspäivää, koska ei yhtään tiedä kuinka nopsaan pääsee kotiinkaan lähtemään. On vaipanvaihtoa, kuolattujen vaatteiden vaihtamista ja nälän tyydyttämistä. Onneksi olin tajunnut tämän, enkä tapani mukaan suorittanut. Kuukunalla on hyvä vaikutus mummuun. En yleensäkkään kiirehdi hänen kanssaan ja nautin hänen seurastaan. Hommia jää tekemättä, mutta rakkain menee aina etusijalle!

Kesken tunnin saattaa tulla vaikka ylitsepääsemätön nälkä!

Selvisikin miksi Kuukuna oli ollut niin väsynyt toisella sirkuskerralla; hänelle puhkesi hammas seuraavana päivänä. Ei ihme, että hän oli ollut hieman kipuisen oloinen!

Me sitten tyydyttiin syykyttelemään...

... ja keikuttelemaan jumppapallolla!

Kolmas kerta menikin sitten paljon reippaammin! Joka kurssikerta aloitettiin aloitusleikillä, missä jokainen vanhempi/aikuinen teki vauvan kanssa jonkin liikkeen, samalla lausumalla lapsen nimen. Ja toiset sitten tekivät sen perässä. Esimerkiksi pyörähtämällä vauva sylissään tai jopa hieman heittämällä vauvaa ilmaan. Rajuja temppuja, eikö! ;D

Muut vauvat eivät "Boasta" välittäneet!

Sitten me laulettiin vauvoille ja samalla "jumpattiin" vauvojen käsiä ja jalkoja. Hiveltiin ja siliteltiin vauvoja ja Kuukuna aina rauhoittuikin ihmeellisesti, kun laulu alkoi. Hän on kyllä aina ollut kova tarkkailemaan mitä ympärillä tapahtuu.
Kurssitunnit myös lopetettiin aina rauhoittavaan loppulauluun, minkä aikana vauvojen kehoja siliteltiin.

Kuukuna sai omia "Boan" ihan rauhassa!

Kuukunaa kiinnosti kovasti muut vauvat. Hän oli ainut vauvoista, joka jo liikkui konttaamalla, istui ja seisoi tukien.
Sattuikin hauska tapaus kolmannella kerralla, kun poika pääsi livahtamaan minulta ja konttasi tervehtimään viereistä tyttövauvaa. Pikkuneitihän ei tykännyt yhtään, että Kuukuna tuli aivan hänen naamalleen. Hirveä, kiukkuinen itku ja Kuukuna ihan ilmiselvästi loukkaantui moisesta. Voi sitä lohdutonta pientä miestä, joka sai elämänsä ensimmäiset pakit! Mummun lohdullinen syli, huikka maitoa ja tutti suuhun, niin johan pienen miehen maailma oli taas paljon valoisampi! <3

"Höh! Tytöt on ihan tyhmiä!" ='D

Kolmannella kerralla oli taas ohjelmassa temppurataa, sai leikkiä palloilla ja huiveilla. Samat trapetsit ja kangaskiikut sekä trampoliini. Voi että oli kivaa!

Sorin sirkus oli saanut aikoinaan lahjoituksena 90 -luvulla kuvatun Gladiaattorit -ohjelman lavasteista pehmustettuja, isoja törmäily"juttuja". Niitä kaadettiin lattialle nurinpäin niin, että ne keikkuivat. Vauvat laitettiin niiden päälle ja sitten oltiin "myrskyssä". Tätä me Kuukunan kanssa tehtiin pitkät tovit!

"Boa" piti saada mukaan myrskyävälle alustalle! ='D

Hieman harmitti, että meiltä jäi se viimeinen kerta väliin. Silloin olisi ollut pieni näytös, johon olisi saanut kutsua yleisöksi lähisuvun. Mutta kun meillä, sekä Kuukunan vanhemmilla oli menoa juuri tuona viikonloppuna, piti vaan tyytyä noihin kolmeen kurssikertaan.

Kyllä minulla oli ihania hetkiä Kuukunan kanssa kahdestaan. Eihän hän niistä mitään muista, mutta ehkä hänen kehitykselleen tästä oli jotain hyötyä. Kyllähän sen nyt näki, että hän nautti siitä, kun sai noin vapaasti touhuta. Ja minä sain elämääni yhden kivan kokemuksen lisää!

Ihan väsy jätkä!

Sorin sirkuksella on tarjolla kursseja kaiken ikäisille, vauvoista ihan aikuisiin. Jos kiinnostuit, käy tutustumassa Sorin sirkuksen nettisivuilla.