Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Jotenkin raskas marraskuu!




Marraskuu on ohi ja jotenkin tänäkin vuonna se on ollut raskas. Siis mitään erityisen vakavaa tai surullista ei ole tapahtunut! Ihan vain ehkä normaalia kiireisempää elämää ja sairastelua. Normaalia marraskuun "masennusta", kun vertaa vaikka viime vuoteen, joka oli ihan oikeasti minulle yksi elämäni raskaimmista.

Näytän joltain Star Wars -hahmolta, vaikka naisen
pitäisi olla kauneimmillaan saunan jälkeen!


Marraskuussa kaikkia väsyttää! Makean himo on valtava ja mikään uni ei riitä. Kaikki asiat ärsyttävät. Flunssaviirukset väijyvät joka nurkan takana ja oven kahvoissa. Kura ja räkä lentää!



Mutta tämähän on kai ihan normaalia. Valon puute ja kylmyys saavat ihmisessä aikaan tälläisiä. Se on sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Sisäinen kello menee sekaisin, unen laatu kärsiin ja väsymys aiheuttaa makeanhimoa.
Marraskuun alussa uutisoitiin, kuinka ulkomailta tulleita opiskelijoita valmennettiin tulevaa kaamosta vastaan. Aurinkoisista maista tuleville tälläinen pimeys saattaa aiheuttaa vielä suurempia oireita, kuin meille synkille suomalaisille.

Laivalle menossa... no, ei vaiskaan. 

Kävin isäni kanssa Tays:ssa keuhkopolilla.


Marraskuu on kuoleman kuukausi. Sanat marras, marta, tarkoittaa kuolemaa ja kuolevaa ihmistä. Kuolleiden kasvien peittämä maa on martaana ja kuolleita kasveja kutsutaan martaiksi. Hyvin kuvaavaa tälle vuodenajalle, eikö?



Tuntuu, ettei koko marraskuun aikana ole tapahtunut yhtään mitään! Miksi silti väsyttää ja olo on ihan voimaton?
Sitten kun selasin kalenteriani, se on ollut ihan täynnä! Melkein joka päivälle on ollut jotain. Opiskelujen suhteen on ollut kaikenlaista häppeninkiä tai koulutusta. Sitten vielä vielä sovittuja menoja ja muuten vain kaikkea harrastelua.

Autossa kulkee koko ajan kaikkea merkillistä koulukamaa!


Koska olen kova likka kuvaamaan kaikkea, kännykän valokuvakansio on hyvä päiväkirja katsella, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Ei voi syyttää pelkkää kuoleman kuukautta, vaan kyllä tässä on tullut aikas lailla puuhailtua. Ei ihme, että väsyttää!

Munakas munatkin muodostivat ihmettelevän hymiön.

Kuukunasta on tullut kova poika auttamaan
ruuanlaitossa! <3


Opiskelujen suhteen on ollut projektien- ja tapahtumien suunnittelua. Olemme käyneet myös keräilemässä kranssiaineksia ja samalla opetelleet oikeanlaisia, luontoa säästäviä keruutapoja. Kransseja tehtiin jopa muutamia myytäväksi pariin eri tapahtumapäivään.
Jonkin verran olemme miettineet mahdollisia kohteita yritysvierailuille. Meidän pitäisi päästä näkemään tuotantotiloja, missä oikeasti toimitaan ammattimaisesti, jotta pystyisimme hahmottamaan, miten me voisimme koululla näin tehdä.

Meikä teki tän!





Meillä oli myös pakollinen kahden päivän ensiapukurssi. Se oli kyllä hauskaa! Harjoittelimme toisillamme sidosten tekoa ja ensiavun antamista. Saimme myös opetella sydäniskurin käyttöä, mutta sitä tehtiin kyllä nukella.

"Hän" jäi henkiin!


Lisäksi meillä oli näyteltyjä onnettomuustilanteita. Naurettiin ihan vedet silmissä ja pissat housuissa! Millaisia näyttelijälahjakkuuksia maailma onkaan meissä menettänyt!
Oli autokolareita, missä rattijuopumustapauksia, rattiraivon vallassa räyhääviä, shokissa olevia ja muuten vain eri tavoin loukkaantuneita.
Pääsimme myös "pelastamaan" luokkatovereitamme tukehtumiselta ja epilepsiakohtaukselta. Kirveellä poikki hakattua sormea etsittiin ja viilto- ja palohaavoja paikattiin.
Täytyy sanoa, että näin onnettomuustilanteita harjoitellen, oli mielekästä opetella ensiaputaitoja. Toinen osa kurssia on keväällä ja se saatetaan toteuttaa maastossa leiriolosuhteissa. Saas nähdä, kuinka moni meistä siitä "selviytyy"!

Paineside päässä

Lavastettu tilanne, missä mökkiläinen on pilkkonut kirveellä
saunaklapeja ja sormi on irtipoikki.


Kestävän kehityksen kässäkerho kokoontui ahkeraan marraskuun aikana. Tehtiin ensin itsellemme ja sitten pariin eri tapahtumaan myytävää. Mehiläisvahakääreitä, sytykeruusuja ja -hiiriä, kestohedelmäpusseja, kransseja, kestosiivousliinoja ja kangaskasseja valmistui isot määrät.
Niitä oli myynnissä KeKe -päivän vaihtotorilla, minkä muutamat meidän luokkalaiset järkkäsivät. Päivän tarkoituksena oli vaihtaa itselle tarpeetontonta tavaraa ja löytää itselleen jotain sellaista, mitä tarvitsee. Kaikki tavara liikkui vaihtotorilla ilman rahaa ja loput mitkä eivät löytäneet uutta omistajaa, vietiin kierrätyskeskukseen. Minä löysin torilta Kuukunalle muutaman kirjan ja palapelin.

Kuukunalle luettavaa


Koululla vietettiin myös Kulmakivipäivää. Päivän tarkoituksena oli, että jokainen ala esittelee toimintaansa omissa toimipisteissään ja muut kiertäisivät niissä tutustumassa. Alat ovat olleet aikas vähän tekemisissä toistensa kanssa, joten tälläinen päivä oli kiva tapa tutustua. Kaikki saivat passit ja pisteistä sai kerätä leimoja niihin. Myös koulun ulkopuolisilla oli mahdollisuus käydä tutustumassa koulun toimintaan.

Kouluun "somisteita" seinälle!


Kaikilla muilla oli toiminnalliset pisteet, mutta luonto- ja ympäristöala lähti sille linjalle, että me kerrottiin projekteistamme ja mitä meidän koulutus pitää sisällään. Porukalla tuotiin kaikenlaista retkeilyyn ja luonnontuotteisiin liittyvää rekvisiittaa. Kahteen huoneeseen sisustettiin hienot kokonaisuudet meidän alan opiskelusta.





Luonto-ohjaajat tekivät oikein pienen leirin "nuotioineen" luokkahuoneen nurkkaan. Meillä luonnonvaratuottajilla oli hienosti sisustettu nurkkas toisessa huoneessa. Portaikossa oli valokuvanäyttely ja telkussa pyöri kuvia projekteistamme.
Porukkaa kävi paljon tutustumassa ja saimme hyvää palautetta esillelaitostamme.





Olen myös alkanut panostaa YTO -aineiden opiskeluun. Ajattelin, että näin talviaikaan ehtii näitä kieli, matikka ym. juttuja miettimään. Olenkin äidinkielen asioita opiskellut ja vähän näyttöjä suunnitellut ja toteuttanutkin.
Digikursseilla olen käynyt ja tenttinytkin huonolla menestyksellä. Tai, voi olla että läpäisin rimaa hipoen. Mutta ei voi tietää, ennen kuin tulokset tulevat.
Minusta vaan tuntuu, että minun opiskeluni tyssää tähän digiosaamiseen. Opetuksesta se ei ole kiinni. Ope on aivan mahtava ja luokkakavereiltakin olen saanut oppia. Mutta jotenkin vaan tuntuu, etten pysty! Helvetti, kun en mennyt kouluun digiosaamista opiskelemaan, vaan luontoalaa!



No, mitäs kotona sitten? Teurastuksia ollaan tehty ja jotenkin olen potenut teurastusväsymystäkin. Se on henkisen puolen lisäksi erittäin fyysistä puuhaa. Vaikka tätä touhua ollaan porukalla tehty, silti voimat on ollut lopussa.




 Kukkopojat laitettiin lihoiksi ja sulat keräsin talteen. Kukoista otin myös jalat jatkokäyttöä varten. Kaikenlaisia suunnitelmia on sulkien suhteen. Kuuluvathan nekin luonnonvaratuottajan alaan.


Kukkonuorikot olivat aikas komean kokoisia!

Kuukuna toi mummulle "kaa kaan", kun paloittelin
kukkoja. =D

Otin kukoista sulkia talteen.

Myös jalat menevät jatkojalostukseen.


Lampaita käytiin teurastamassa Beiben siskolla. Meidän pässipojat teurastettiin ja vietiin nahat parkkaamolle. Kolmen kuukauden jonot on parkitsemolla, joten ensi vuoden puolelle menee, ennen kuin taljat ovat valmiita.

Parkkaamolla oli hienoja taljoja valmiina.

On siinä lampaantalja poikineen!

Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan upeaa vanhaa navettaa. Se oli tehty
tuollaisista pyöreistä puista ja savesta.


Lihat vietiin purkitettaviksi. Koska pakastimet ovat täynnä, ajattelimme teettää pässien lihat täyssäilykkeeksi. Voi olla, että niitä livahtaa joulupaketteihinkin...

Konttilan lihaa! ='D

Kylmänä ei kyllä tiennyt yhtään mitä lihaa söi.

Lämmitettynä maistui miedosti lampaalle.


Remontti... argh! Sekin on ollut ihan leväällään koko syksyn. On tuntunut, että kaikki muu menee sen edelle. Beibe on käynyt metsällä ja minä olen tehnyt kaikkea muuta kivempaa.
Mutta, nyt alkaa näyttää ihan hyvältä ja ehkä saamme alkovin jouluksi valmiiksi. Jälkien siivoominen taitaa olla kuitenkin se isompi urakka, kuin itse remontti! Koko yläkerta on ollut ihan kaaoksen vallassa pitkän aikaa. Tämä pitkään jatkunut sekasorto itsessään on ollut tosi väsyttävää. Kun tavarat ovat ihan sekaisin ja ei pääse kunnolla siivoamaan. Huoh!

Sataset palaa!

Alkaa jo näyttää joltain!


Ollaan vuoron perään myös flunssailtu. Jatkuva kunnon alavireisyyskin syö voimia. Virusta toisen perään. Beibe nyt on vähän jänismetsällä yrittänyt käydä, mutta minä olen ollut koiran aamupissatuslenkkejä lukuun ottamatta ollut ihan liikkumaton. Hieman lihashuoltoa olen tehnyt, mutta siinä se sitten onkin ollut. Kaipaan kyllä ihan kunnon metsälenkkiä. Mutta on ehkä parempi odotella, että yskä ja räkäisyys helpottaa.

Lampikin on taas ihan piripintaan täynnä vettä!


Se hyvä puoli tässä kiireisyydessä on ollut, että pitkä ja pimeä kuukausi on mennyt ihan vilahtamalla. Monesti näihin aikoihin tuntuu, että aika on ihan pysähtynyt. Nyt ei ole meinannut kyydissä pysyä!

Luonnonvaratuottajaopiskelijalla luut korvissa ja
sulat päässä! Ja hirveet silmäpussit, sekä kuumetta!


Mietiskelin tätä marraskuun tarpeellisuutta. Ehkä onkin välttämätöntä, että syksyn ja talven välissä on tälläinen musta hetki. Aivot pääsevät resetoimaan kaiken menneen ja valmistautumaan tulevaan talveen oikein kunnolla.

Kaikkea sitä tulee koulussa tehtyä. Kuten sidottua perho!


Mä kuitenkin niin odotan tulevaa joululomaa! Nämä koululaisen lomat ovat ehkä paras juttu koko opiskelussa. Olen jo tyttäreltä ja vävyltä kysellet, ehtisikö Kuukuna vähän mummun kanssa touhuilemaan joululomalla. Se olisi parasta voimaantumista mitä voisin toivoa!

Pappa ja Kuukuna sytyttää tulia ulkosaunan vesipataan.


Mitenkäs Te muut selvisitte marraskuun synkkyydestä? Ottiko voimille vai menikö kuin vettä vain? Pientä piristymistä saatiin jo lumen muodossa. Minulle se antoi ainakin valoa ja toivoa elämään!

50 kilometriä oli juuri ajanut hirvittävässä räntäsateessa ja loskakelissä. Kyllä kannatti, koska
määränpäässä odotti tälläinen näky. Koti! <3


Ihanaa joulukuuta kaikille ja 1. adventtia!





10 kommenttia:

  1. Jälleen mielenkiintoinen postaus, kiva seurata tuota sinun opiskelua koska minulle aivan uusi ala. Ihana että Suomessa voi ja saa opiskella monenlaista. Tuosta digistä, meilläkin päiväkotipuolella mediaosaamista pitää enenevässä määrin opettaa lapsille.... juu... vanhalla dinosauruksella kun on hankaluuksia omassakin osaamisessa ;) Valoisampaa mieltä joulukuulle ja voimia opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa, että opiskelujorinat kiinnostavat.

      No, onneksi sinun ei varmaan tarvitse lapsille opettaa Excelin absoluuttisia viittauksia! En tiedä tulenko minäkään ikinä niitä tarvitsemaan, mutta tentitty on kuitenkin.

      Ihanaa, että satoi lunta ja näkyy tulevan koko ajan lisää. Toisaalta se vaikeuttaa elämääkin, kun lumityöt tulevat kuvioihin ja liikkuminen vaikeutuu. Mutta silti on ihanaa, kun on valkoista!

      Poista
  2. Mä olen jostain syystä ollut yllättävän virkeä koko marraskuun. Olen nauttinut pimeydestä ja on ollut niin ihanaa tuolla ulkonakin liikkua pimeällä. Sitä kun itsekin kuin häviää pimeyteen (käytän toki heijastimia ja paljon) noin niinkuin kuvaannollisesti. Perjantaina tuli sitä lunta ja lämpötila meni pakkasen puolelle, niin samalla meni myös mieliala pakkaselle. Mä en pidä talvesta enkä lumesta yhtään. Sulla kohta joululoma häämöttää ja ota siitä kaikki irti ja nauti. Itse odotan sitä kahden viikon päästä olevaa "reissua" kovasti! Toivottavasti nyt paranette, niin taas jaksattekin paremmin tämän pimeän ajan. Ja hei, kolmen viikon päästä rupeaa päivät pitenemään!!!! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullekkaan se pimeys ole välttis se ongelma, vaan harmaus. Kynttilät palaa iltaisin ja välillä aamullakin ja oon kyllä fiilistellyt sitä. Mutta jotenkin se, että päivä ei valkene, ottaa koville. Olis sitten pimeetä rehellisisti koko päivän!

      Nyt on kuitenkin ihanaa, kun on lunta! Meillä täällä maalla on kuitenkin helpompaa tulla sen kanssa toimeen, kuin teillä "keskustan" asukeilla. ;'D
      Mä rakastan lunta ja talveakin! Kaikki on niin ihanan puhdasta ja kylmyyskään ei tunnu niin, kun ilma on kuivaa.

      Joululoma... aah! Voiko ihanampaa ollakkaan! Mutta tosiaan, kohta lähdetään käymään sun kaa siellä Porvoossa. Oon kyllä oottanut sitä reissua! Jos vanhat merkit paikkansa pitää, naurua piisaa ja mukavaa yhdessä oloa! <3

      Poista
  3. Allekirjoitan kyllä tuon masennuskuukauden. Itsellä auttaa D-vita, sinkki ja kirkasvalo, ihan jokainen päivä! Ei saa siis unohtaa.

    Onpa valtavat jalat kukkopojilla!!
    Ja miten mielettömän hieno korvis. Mikä luu se on ja miten se on ripustettu, siis oletko itse porannut reiän ja ripustanut koukkuun?

    Sairaanhoitajaa täällä nauratti tuo paineside päässä. Onko tää mun ammatin "pipo kireällä"-juttu? =) Täytyy muistaa toi seuraavan kerran, kun tulee töissä puhetta...

    Tsemppiä opiskeluun!! Toi digiosaaminen on kyllä tietyllä tavalla pyllystä, mutta toki nykyaikaa ja tarpeellista. Kyllä se siitä!

    Valoisaa joulunodotusta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan hirmu huono ottamaan mitään vitamiineja purkista. Pitäisi kyllä, kun on niin alavireinen olo. Ulkoilu tietysti auttaa, mutta jotenkin siitäkin tulee väsynyt olo nyt.

      Isoja kukkoja ovat, niin jalatkin on isot. Myin niitä (siis jalkoja) yhdelle luokkakaverillenikin. Hänellä on jotain shamanismiprojektia suunnitteilla kinttujen varalle.
      Korvassa on supikoiran niskanikamat. Olen saanut korvikset Beibeltä, joka on ottanut talteen loukutetun supikoiran selkärangan, puhdistanut ja valkaissut luut. Sitten hän on porannut reijän luuhun ja käynyt minun korutarvikevarastosta nappaamassa koukut. Ja kas, vaimo sai ihanat korvakorut!
      Minulla on myös kaikenlaisia luita, myös noita supikoiran nikamia varastossa, jotta voisin jossain vaiheessa mieheni koruideaa jatkojalostaa.

      Joo, meillä on luokalla kanssa yksi sairaanhoitaja ja kyllä hänelläkin taisi hauskaa olla meidän hengenpelastusyrityksien kanssa.

      Kiitos, tsemppiä tarvitaan kyllä! Digitaalisuudessa on hyviäkin puolia ja tosi tarpeellisia juttuja. Olisi ihan hyvä kyllä perusteita osata ja ehkä niitä opinkin. Ajattelin, että jos tuon tentin läpäisin, yritän silti hivuttautua digitunneille. Kaikki oppi mulle on tarpeen!

      Poista
  4. No kyllähän D-vitamiinia pitää ottaa näin talviaikaan, vähintään sitä.
    Siinähän tuo meni kuukausi, päivä kerrallaan. Eikä mitään reissujakaan tullut tehtyä. Jos ei hammaslääkäriä ja kaupassakäyntiä lasketa. No, tulihan mun elämään muutama työtunti ja yksi vuosikin lisää, ja pikkujoulu (jota ei ole kymmeniin vuosiin ollut), viikottaiset vapaaehtoisvierailut vanhuksen luona ja nyt loppupäivät meni huonommin flunssan kanssa.
    Jonakin päivänä tuli tunne, että on liian harmaata. Mutta siitä se meni, kun alkaa valokuvia muokata ja kirjoitella blogia. Ja katella joskus youtubevideoita.
    Menis vaan tää flunssakin ohi, on keljumaista.
    Parempaa joulukuuta nyt kuitenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä, kai se pitäisi vitskupurkille mennä! Oon vaan niin huono päivittäin mitään nappeja ottaan. Onneksi ei ole vielä ainakaan mitään perussairautta, minkä takia pitäisi säännöllisesti itteään lääkitä. Varmaan kuolisin, kun en muistaisi lääkkeitäni ottaa!

      Onnittelut vanhenemisen johdosta! <3

      Poista
  5. Sä olet kyllä ihan hurjan toimelias ollut taas!! Ei ihme jos välillä vähän on patterit lopussa. Toi teidän koulu teettää paljon työtä, kun on noita tapahtumia ja erilaisia puuhasteluja. Kivoja juttuja, mutta työläitä! Toivottavasti pääsit sen digitentin läpi, niin saat sen suhteen relata. Kyllä ne hommat hoituu vähän vähemmälläkin digiosaamisella sitten loppujen lopuksi. Meidän luokalla annettiin muutaman tyypin tehdä tehtävät paperille, mikä oli kyllä minusta vähän epäreilu systeemi, koska ei kaikki silloin olleet ihan samalla viivalla. Armeliasta ja ymmärtäväistä, joo, mutta.... Ja hei, mä muistan kanssa ne EA-jutut. Kyllä riitti meilläkin hupia niistä "onnettomuustilanteista". Oli mielettömiä näyttelijäsuorituksia osalla! =D

    Mulle on ollut tää marraskuu myös jotenkin erittäin väsyttävää aikaa. Paljon tietokoneella istumista opintojen takia, plus että istun siinä muutenkin. Paljon oon myös miettinyt monenlaisia henkkoht asioita, esim. parisuhdetta ja miksi olen siinä jne. Nuo jatkuvat sateet ja harmaus alkoi olla todella uuvuttavia jo. Nyt, kun käännyttiin joulukuulle, ollaankin sitten onneksi saatu aurinkoakin ja täälläkin on vähän lunta (ei noin paljon kun siellä kuitenkaan!). Aurinko ja hanget on ihana yhdistelmä!! ♥

    Vitamiineista puheen ollen, mulla on käytössä joku monivitamiini. En kyllä tiiä auttaako yhtään, mutta käytän nyt kuitenkin.

    Iloa, valoa ja tunnelmaa joulukuulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä vetänyt itteni vähän liian piippuun, vaikka olenkin ollut varovainen. Ehkä se, että on ollut tossa flunssassakin monta viikkoa, eikä ole ehtinyt ns. saikuttaa, on ollut vaikutusta.

      Kyllä mäkin jossain vaiheessa ajattelin, että kevennetäänköhän noita digiasioita, jos ei vaan mene perille. Mutta tosiaan, eihän tässä ole vielä mitään hätää, kun opintoja on 1,5 vuotta jäljellä. Olis vaan kiva päästä näistä ikävistä opinnoista eroon!

      Jatkuva harmaus minuakin rissaa. Olisi sitten vaikka ihan rehellisesti pimeää!
      Minulla ei ole (onneksi) mitään maallisia murheita kummempia tässä kuluttamassa. Jotenkin vain ei jaksa! Haen kyllä jotain purkkia apteekista, kunhan... jaksan! ='D

      Meillä on lunta varmaan joku 15 cm! Se on kyllä piristävää! Nyt vaan odottelen, että joulufiilis löytäisi minut täältä ja veisi mukanaan, pois murjottamasta!

      Poista