Onko olemassa ilmaisia materiaaleja?

 

Nämä ihanat kuuset kuvasin Tampereen 
Tallipihalla.

Olen paljon miettinyt yrittäjyyteen liittyviä asioita. Ja koko ajan törmään siihen, että ne asiat joita haluaisin tehdä, eivät kyllä taida kannattaa. No, olenhan ollut koko ajan tietoinen siitä, että näillä minun touhuillani ei koko päiväistä yrittäjyyttä voi oikeastaan edes ajatella. Jos siis jotain tulojakin haluaa.

Silloin kun olin lähdössä kuntoutusprosessiini ja mietin, että mitähän alkaisin opiskelemaan, minua "työnnettiin" joka taholta luontoalalle. Koska se olisi sitä jo minulla olevaa osaamista pitkän harrastuneisuuden ja omavaraisemman elämäntavan kautta. Varsinkin tämä luonnonvaratuottaja puoli.

Tämä puolikranssi lähti ystävien
ovea koristamaan!

Itse olin koko ajan varovaisesti sitä vastaan, että lähtisin ammattia hakemaan harrastuksistani. Järkevä puoli minussa sanoi, että opiskele joku "kunnon ammatti". Mutta siinä työuupumuksen syvässä syöverissä halusinkin toisaalta elämääni jotain tosi kivaa ja ihanaa. Ja sitten kun pääsin vielä työkokeiluun luontohakkeeseen, niin olin ihan myyty!

Päivääkään en ole katunut, että opiskelin mitä opiskelin! Mutta onko tästä elättäjäksi? Ei taida olla!

Tämä sammalkranssi on jo toista talvea
aitanovessa. Kesällä siinä oli harmaasiepon
pesä. Tänä talvena se on ollut Hehku-tontun 
päiväunipaikkana!😉

Minähän tein koulunäytöissäni hieman kannattavuuslaskelmia ja markkinointia ja jo silloin näytti huonolta. Koska teen juttujani pääosin luonnon- ja kierrätysmateriaaleista, niistä ei haluta maksaa. Ainakaan täällä maaseudulla. Luontoa arvostetaan, mutta se on kaikkien lähellä ja saatavilla ihan kotiovelta. Vaikka eihän luonnonmateriaaleja ilman maanomistajan lupaa saa kerätä. Paitsi käpyjä ja maahan pudonneita oksia.

Olen tehnyt taas joulun alla havukransseja. Teen kranssit villinä kasvaneesta metsäkuusesta. Jonkin verran olen ottanut myös meidän tontilla kasvatetuista joulukuusentaimista. Mutta pääosin kranssiaineet tulevat sellaisista kuusista, jotka ovat kaatouhan alla tai olen ottanut havuja säästeliäästi ihan pystyssä olevista puista. Omalta tai naapurin tontilta, omalla tai naapurin luvalla!

Kransseillani on pieni hiilijalanjälki, koska leikkohavuja ei ole lannoitettu, niitä ei ole kuljeteltu autolla ja kranssitkin myyn kotoa käsin. 

Pyrin käyttämään niihin maatuvia luonnonmateriaaleja. Pohjan teen pajusta ja  osaan laitan sammalta. Havut kiinnitän pinnoittamattomalla puolalangalla, mikä sekin maatuu jossain vaiheessa. Lisäksi itselleni teen kranssit vanhoihin pohjiin. Eli puran kuivettuneet havut ja käytän pohjan uudelleen. Joskus käytän jopa rautalangankin, jos se on vielä kestävää. Olen tehnyt myös tilauksesta asiakkaiden omiin pohjiin, joita he ovat vuodesta toiseen kierrättäneet. 

Vaikka käytänkin luonnonmateriaaleja, mielestäni luontoa pitää sen verran kunnioittaa, että myös luonnonmateriaaleja käytetään säästeliäästi. Ei luontokaan tuhlausta kestä, kyllähän se nyt on nähty!

Suurin osa kransseistani on ilman koristeita. Mutta käytän luonnonmateriaalikoristeita ja joihinkin kierrätettyjä koristeita. Kranssistahan voi purkaa käytön jälkeen muoviset ja muut maatumattomat koristeet ja käyttää ne uudelleen joko kransseissa, jossain muualla uudelleen tai kierrättää jätteisiin asianmukaisesti.

Kranssini on villimmän näköisiä, kuin kasvatetuista leikkohavuista tehdyt. Ja tosiaan metsäkuusta, ei pihtaa. Sehän on monen suosikki! Sitäkin kyllä saa kotimaisenakin, mutta en ole halunnut lähteä leikkohavuja ostamaan. Koska haluan käyttää kotoperäistä kuusta. Ja pihtahan ei muuten ole kuusi, vaikka monesti niin sitä kuulee kutsuttavan.

Tämän kuivuneen kanervakranssin
tuunasin uuteen loistoon syksyllä.

Tuunauksesta voit käydä lukemassa 
täältä .

Olenkin markkinoinut kranssejani, että ne on tehty kestävällä tavalla toimien. Eli en koskaan kerää esimerkiksi sammalta tai jäkälää samalta paikalta paljon. Vaan noin 1/4 kasvustosta. Mustikanvarpukin kestää kasvaa kauan takaisin, jos se ihan paljaaksi leikataan. Tai ei kasva ollenkaan!

Kestävällä tavalla toimimista on myös se, että havut käytetään mahdollisimman hyvin hyödyksi. Käytän kransseissa ne vähän rumemmatkin oksat. Kun ne osaa taitavasti piilotella kranssiin, kukaan ei huomaa niitä parempien latvaoksien lomasta. Kaupallisissa leikkohavuissahan on juurikin vain niitä tuuheita oksien latvoja. 

Käyttämäni oksat annan vielä lampaiden kaluttavaksi. Oksista ei paljon jäljelle jää! Sidoin kransseja kovien pakkasten aikana ulkosaunalla. Kaikki mitä en käyttänyt, meni suoraan kiukaan pesään kuivan koivuklapin kanssa. 

Teen myös hakoja kanalaan ilmaa raikastamaan. Joten, kyllä kuusenoksat tulevat tarkkaan käytettyä!

Tämän verran jää jäljelle oksasta 
kranssinteon jälkeen. 

Ja lampaat kaluavat lopun.

Olen tehnyt myös joulukuusia ja tuikkupurkkeja kierrätysmateriaaleista. Tuikkupurkkeja on ihasteltu kovasti, mutta kun kerron niiden olevan säilyketölkkejä, moni on pitänyt 10 euron hintaa korkeana. Koska olen itse ne "askarrellut" ilmaisista materiaaleista, ne eivät saisi maksaa juuri mitään. Vaikka olen niihin juuttinarun, liiman, kansiaineen ja maalin ostanut. Lisäksi kannet ovat itse tehtyjä!

Minä olenkin monesti verrannut materiaalien keräämistä luonnosta tukussa käyntiin. Vaikka yrittäjä tekee todella paljon ilmaistakin työtä, niin täytyyhän valmisteluihin kulutettua aikaa laskuttaa ja sisällyttää tuotteen hintaan. Kyllähän esimerkiksi järkevä, veronsa maksava ravintoloitsija sisällyttää tukkukäyntinsä lopputulokseen. Eli siihen ruoka-annokseen, minkä asiakas saa eteensä.

Niin luonnonmateriaalit, kuin kierrätetytkään, ovat harvoin siinä kunnossa löydettäessään tai toisesta käytöstä poistettaessaan, että sellaisenaan sopivat heti uuteen käyttöön. Usein ja yleensä vaatii paljon työtä ja aikaa, että niistä voi valmistaa jonkin tuotteen. On myös ihan hygieeniaan liittyviä asioita, jos vaikka haluaisi omien kanojen höyhenistä valmistaa vaikkapa koruja. Siis jos ihan oikein asiat tekisi!  Myös kierrätysmateriaalien käyttöön koruissa on omat lainsäädäntönsä. Käsi pystyyn, kuinka moni on tälläisistä asioista tietoinen?

Kuuset olen tehnyt puukiekoista, 
haapakepeistä, vanhoista, pshvisista
lankakartioista, juuttilangasta ja
villalangasta. Kiinnitys muutamalla
ruuvilla.

Enhän minä olisi yritystoimintaani perustamassa näiden "askartelujeni" varaan, vaan rönsyilisin kyllä paljon muutakin. Silti haluaisin pitää myös muussa toiminnassani nämä kestävällä tavalla toimimisen periaatteet. Mutta niiden arvostus taitaa olla vähän samanlaista, kuin luomu- ja lähiruuankin. Sitä arvostetaan, mutta ostetaan muuta. 

Kyllähän meille jo koulussa sanottiin, että monet luontoalalla ja luonnontuotteilla itsensä elättävät, tekevät koko syksyn tuotteita, pakkaavat autonsa täyteen ja lähtevät etelä-Suomen joulumarkkinoille niitä myymään. Tekevät niissä ison osan vuoden tuloistaan. 

Minä en kuitenkaan tuollaista halua. Olen kyllä miettinyt, että voisin joskus lähteä vaikkapa Helsinkiin joillekkin pakanallisille markkinoille myymään luukorujani ja muita sellaista tavaraa. 

Tai joillekkin muille markkinoille tai ihan torille. Ehkäpä pääkaupunki seudulla arvostetaan vaikkapa sellaisia koruja, mistä ei jää mitään tähän maailmaan, vaan sillä voi vaikkapa sytyttää saunanpesän niin halutessaan. 

Lisäksi joitakin tuotteita suunnittelen niin, että ne ovat helposti kierrätettävissä, eikä niitä tarvitse hävittää sekäjätteen joukossa. Tai jos tuote vaikkapa putoaa kassista luontoon, ettei se jäisi sinne sitä kuormittamaan. 

Lisäksi tykkään siitä, että tekemiäni tuotteita ei olisi kymmeniä samanlaisia. Vaan jotain olisi vain yksi kappale. Näin se tuntuisi henkilökohtaisemmalta. 

Varmasti jonkinlainen verkkokauppa pitäisi perustaa, jos haluaisi laajemmin myydä tuotteitaan. Katsotaan nyt sitä sitten joskus, jos myytävää on niin paljon, että se kannattaa perustaa.

Mutta koska käsitöiden, askatelujen ja kädentaidon, sekä taiteen erot ovat niin häilyviä, mietin että kannattako läheteä näitä räpellyksiään yrittäjänä kauppaamaan. Vai jatkaako vain harrastelijana myymistä?

Sain kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi 
tälläisen posliinilampaan.

Tein kranssin tallin oveen ja
laitoin posliinilampaan 
kranssia koristamaan.

Tämä on kolmas kranssi samaan 
vanhaan pohjaan.

Purin siis vanhasta kranssista
kuivuneet havut pois ja sidoin
tuoreet tilalle.

Tämä ei ole tarkoitus olla mikään purnauspostaus! Heittelen ajatuksiani, sekä mietteitäni sinne tänne. En halua kuulostaa mitenkään syyttävältä tai katkeralta. Näin olen vain asiat huomannut tai minulle on suoraan sanottu. Että materiaalit eivät maksa minulle mitään tai tälläisiä kuka tahansa voisi itsekkin tehdä. 

Varsinkin villasukat! Itse pyydän niistä sen verran, että jos maksaisin verot, eläkemaksun ja alvin, minulle jotain jäisi. Miesten sukista olen pyytänyt 25 euroa, naisten 20 e ja lasten koot 10-15 euroa. Joulumyyjäisissä naapuripöydän "sukkamummo" myi lastensukkia 2 eurolla. Arvatkaa, kummalta ostettiin... Käsitöitä ja varsinkaan villakukkia ei suomalaiset arvosta!

Asiakkaan tuomaan pohjaan kranssin
tekoa.

Tästä tuli iso; noin 60 cm halkaisijaltaan. 

Onhan tekemäni asiat "turhakkeita". Se on ymmärrettävä! Koruja, koriste-esineitä ym. on maailma väärällään. Muutenkin ihmisillä, kuten itsellänikin, on vallitsevana trendinä se, että ei osteta mitään turhaa. Itse ainakin paljon mietin, että voisinko hankkia asioita jotka on tehty kestävällä tavalla toimien. Tai yleensäkkin ihan kotimaisilta pientuottajilta. 

Kuten sanottu, vaikeaa on yrittäjyyttä ajatella sillä mitä osaa. Koko ajanhan olen hieman haaveillut, että voisin tehdä jonkin verran omaa hommaa ja palkkatöitä siihen päälle. Ensi vuoden alusta minulla onkin kaksi osa-aikatyötä, Ellei korona niitä minulta vie!

Jatkan kokkikerhon vetämistä kerran viikossa kehitysvammaisille nuorille aikuisille ja sitten aloitan luontokerhon vetäjänä alakouluikäisille. Joten oman alan töitä siis ainakin kerta viikkoon!

Ehkäpä olen kärsimätön näissä asioissa! Vielä alkusyksystä näytti ihan mahdottomalta, etten pääse mihinkään opintojani vastaaviin töihin, koska minulla ei ole sosiaalialan-, eikä korkeakouluopintoja. Ja nyt minulla on kuitenkin kaksi kivaa pikkuduunia!

Jatko-opinnotkin kiinnostaisi, mutta katson nyt tämän yrittäjyysjutun ja käyn ne koulutukset ensin. 

Huosiaimia eli tuohipesimiä. Käyttöön 
tai koristeeksi.

Mutta olisi kiva kuulla Teidän mietteitä siitä, pidättekö tärkeänä hankkimienne tuotteiden materiaaleja, kuka ne on tehnyt ja onko ne kestävällä tavalla tuotettuja, luontoa ja kierrätystä ajatellen?