Valon neito, joka pimeydessä vaeltaa!

 

Elämme erikoisia aikoja! Mutta elämä rullaa eteen päin, maailman outoudesta huolimatta. Taas on Lucian päivä ja minä vuotta vanhempi.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa postaus aina syntymäpäivänäni. Niinpä teen nytkin, kynttilän valossa! Koska sähkön hinta on tätä kirjoittaessa yli 70 senttiä kilowatti. Joten pitää vain tyytyä kynttilä(kruunun) valoon.

Syntymäpäiväpostauksia on vuodesta 2014 ja jos vanhenemiseni ajatukset kunakin vuotena kiinnostaa, löydät postaukset Lucia-tunnisteella.

Päässäni oleva hattu on jo 33 vuotta vanha.
Sain sen täyttäessäni 18-vuotta erältä
silloiselta ystävältäni.

Viime vuonna oli jonkinlainen etappi saavutettu elämässä, kun täytin 50-vuotta. Nyt en edes kutsunut ketään kahville. No, kävimme Beiben kanssa edellisenä viikonloppuna syömässä ja elokuvissa. Mutta kun "the Päivä" osui tiistaille ja sattuipa samaiselle päivälle vielä kunnon talvimyrsky lumipyryineen, en halunnut ketään vaivata ajelemaan tänne meille.

Pienen täytekakun pyöräytin meille iltapäiväkahville. Koska tuo sähkön hinta on aivan mahdoton, ajattelin paistaa kakkupohjan puuhellan uunissa. Kyllä täytyy myöntää, että sisäinen babuskani paukutteli essun nyörejä, kun kakkupohja onnistui lämpömittarittomassa uunissa. Pyhimyksen lisäksi minusta löytyy näköjään babuska!

Hyvin onnistuu leivonta puuhellan uunillakin!

Olenhan minä kyllä sukua ihan oikealle babuskalle. Isäni äiti, jota pikku-mummuksi kutsuttiin pienen kokonsa vuoksi, teki kaiken ruuan ja leivonnaiset puuhellalla. Myös anoppini leipoi paljon puu-uunissa. Nämä molemmat taitavat naiset avasivat uunin luukun, laittoi kätensä sisään ja arvioivat lämpötilaa. Ilmeisesti olen itsekin nyt tarpeeksi vanha omatakseni tämän taidon. Tai sitten tuo korkea sähkönhinta saa löytämään itsestään uusia taitoja!

Nyt syntymäpäiväni paistoin kaksi joululimppua taas puuhellan uunissa. Ihan vain kokeillakseni, oliko kakkupohjan paisto puhdasta säkää. Ei ollut! Limput onnistuivat täydellisesti.

Limpuista tuli täydelliset!

Beibe on iltavuorossa, niin saan olla "pyhyyteni" kanssa ihan kerallani. Yksi ystävä soitti päivällä ja toinen poikkesi pikaisesti tuomaan joulumuistamisia työmatkallaan. Mutta siinäpä se!

Kävimme etukäteen juhlistamassa synttäreitäni
Kangasalla Trattoria Pazzissa. Otettiin
antipasto-annos alkupaloiksi.

Minulla oli suunnitelmana lähteä yksikseni hieman hummailemaan Tampereelle. Lumimyrsky sotki suunnitelmat. Mutta ei se mitään. Menen joku toinen päivä. Parempi siirtää menoaa, kun kerran pystyy. Että voi sitten juhlistaa tuleviakin syntymäpäiviään.

Minä söin pasta carbonaran pääruuaksi.
Beibe söi kuhaa sahramirisotolla.

Elämä on ihan yhtä hyvää edelleen näin 51-vuotiaana. Töitä teen vähän ja olen kotona paljon. Kysyinkin Beibeltä tänään, että ottaako häntä päähän, kun "lorvin vaan kotona". Ei kuulemma pänni, koska kämppä on lämmin, kahvit keitetty ja ruoka laitettu. Palvelu kuulemma pelaa hyvin, kun olen kotona! =D

Salted caramel pannacotta oli taivaallista!

Näitä edellä mainittuja toimintoja olen tehnyt syntymäpäivänikin aikana. Sen verran kävin liikkeellä, että hain paketin postista ja lähetin joulukortit. Lainasin yhden dekkarin kirjastosta, jonka pariin ajattelin illalla syventyä. 

Koristeltiin murujen kanssa yläkertaa
valkoinen överikuusi!

Jouluun on puoltoista viikkoa ja se kadoksissa ollut joulumielikin alkaa taas löytymään. Luntakin saatiin tänne itä-Pirkanmaalle. Kun sitä vihdoin alkoi satamaan, se ei sitten lakannutkaan ja lunta on nyt useita kymmeniä senttejä. Niin kuin taitaa olla koko Suomessa!

Jos on sähkönhinta korkea, niin on myös
auringonkukansiementenkin hinta!

Minulla on vielä kaksi pitkää työpäivää ennen joulua. Mutta koko jouluviikko on vapaana, joten nautin täydestä sydämestäni, että saan siivoilla rauhassa fiilistellä joulun tuloa. Jotain pientä ehkä leivon, teen rosollia ja jotain muuta pientä. Mutta valmiilla laatikoilla mennään. Koska Beibe ja tytär ovat "Saarioisten äitejä", he ovat hoitaneet joululaatikkopuolen tänä(kin) jouluna. En valita!

Näkymät pihapiirissä on kieltämättä kauniit!

Tyttären perhe tulee ainakin osaksi joulua tänne Leppämäkeen. Pikku-murut odottavat kovasti joulua ja Kuukunaa jännittää kovasti, mitä lahjoja hän saa. Omppukin oli ympyröinyt lelulehdestä lahjatoiveita. Vaikka en niin välitä joulun kaupallisuudesta, pidän lahjojen antamisesta. Lapsenlapsilleni haluan hankkia sellaisia leluja, joilla tiedän heidän leikkivän. Toiveet heillä ovat kuitenkin tosi maltillisia, ainakin vielä.

Kävimme murujen kanssa katosomassa elokuvissa
Mimmi Lehmä -elokuva.

Täytyy todeta, että ihan mukava syntymäpäivä, vaikkakin ihan arkinen. Ja vaikka kynttilän valossa olemisesta tykkään, taidan silti elää hieman kulutusjuhlaa ja sytyttää valot, että näen lukea tuota lainaamaani kirjaa.

Mukavaa viikkoa ja joulun odotusta teille!