maanantai 14. tammikuuta 2019

Kombuchaa itse tehden!


Tämä ei ole maksettu mainos millekkään maitsemistani yrityksistä ja en tämän postauksen kirjoittamisesta saa muuta kuin hyvää mieltä!

Meillä on uusi "lemmikki"! Tilasin viime vuoden loppupuolella kombucha-aloituspakkauksen The Good Guys in nettikaupasta. Sehän on vähän kuin lähikombuchaa minulle, koska firman pääpaikka sijaitsee Tampereen Nekalassa. Vain noin 60 kilometrin päästä meiltä.



Olen jo vuosia etsinyt, mistä saisin itselleni hankittua tuollaisen kombuchasienen. Japanissahan tuollaisia starterkittejä myydään ihan yleisesti. Sieltähän kombuchajuoma on vähän kuin lähtöisinkin.
Veljeeni pyytelin sellaista minulle katselemaan sieltä. Hän kun Tokiossa asustelee suurimman osan vuodesta. Mutta kun meidän mielenkiinnon kohteet ovat "hieman" erilaiset, hän aina unohti asian.
Sattumusten kautta somessa näin, kun eräs omavareisteluja pohjoisesta oli tälläisen aloituspakkauksen hankkinut messujen kautta ja häneltä asiasta tiedustelin. Hän minulle avuliaasti kertoi, miten hän oli omansa saanut ja johdatti minut The Good Guys:in jäljille. Ja monta sattumusta vielä matkaan ja paljon hyvää palvelua aloittelevalta, nuorelta yritykseltä ja Leppämäki sai oman kombutcha starter kittinsä!

Kombuchajuomaa olen aika-ajoin ostanut vuosien varrella Punnitse ja säästä -liikkeistä ja Ruohonjuuresta. Se on ollut aina vähän sellaista "ituhippien juomaa" ja sitä ei ole saanut muuta kuin erikoisliikkeistä. Nyt sitä myyvät ihan tavalliset marketitkin ja täällä Suomessa valmistettuja tuotemerkkejäkin on saatavilla.

Mitä tuo kombucha sitten on? Lyhykäisyydessään selitettynä, se on sokeroidusta teestä erityisen sienen avulla käytettyä juomaa. Sitä voi valmistaa sekä vihreästä, että mustasta teestä, tai niiden sekoituksesta.

Monet saattavat muistaa Volgansienen ja tämä on se ihan sama juttu. Sientä kuulee nykyään kutsuttavan Scobyksi.



Aikanaan näitä teesieniä tuli itä-Suomeen Venäjän kautta, mihin sieni taasen kulkeutui Kiinan kautta Japanista. Wikipedia auttaa tiedonjanoon, jos haluaa kombuchasta lisää lukea.




Kombuchasieni on kuitenkin eri "kaveri", kuin kefiiri. Kombuchalla käytetään sokeroitua teetä ja kefiirillä taasen maitotuotteita. Olen kyllä kuullut, että kefiirillä voi myös mehua käyttää. Mutta se on vain kuulopuhetta minulle. Jos jolla kulla on tarkempaa tietoa, siitä kuulisin mielelläni enemmän. Tai jos jollain on kefiirinsiementä, mitä voisin mahdollisesti saada, yhteyden otto on enemmän kuin suotavaa! ;'D

Kombuchajuoman teko kotona on ihan älyttömän helppoa! Aikaa siiten ei juurikaan mene ja se valmistuu vähän kuin itsestään.

Tarvitset kattilan veden keittämiseen, 3 litran lasipurkin, sideharsoliinan tai vastaavan, pätkän narua, haudutuspussin irtoteelle, 15 g irtoteetä, 180 g sokeria, kombuchakasvuston ja noin 3 dl startterinestettä, joka on maustamatonta kombuchaa. Kaikka nämä tulevat tuossa aloituspakkauksessa, jos sellaisen hommaa.




Kombuchaa valmistetaan niin, että kiehautetaan noin 2,7 litraa vettä. Laitetaan tee haudutuspussissaan veteen ja annetaan hautua noin 20 minuuttia.
Poistetaan teepussi ja sekoitetaan sokeri vielä lämpimään teehen huolella.
Annetaan sokeroidun teen jäähtyä noin 30 asteiseksi ja kaadetaan se lasiastiaan. Laitetaan startterineste ja sieni astiaan, peitetään astian suuaukko liinalla ja sidotaan se kiinni narulla. Tämä siksi, että kombuchan pitää päästä hengittämään ja ettei purkkiin pääse mitään ötököitä.
Astia sijoitetaan lämpimään ja pimeään paikkaan. Hyvä lämpötila on 22-27 astetta. Meillä kombucha asustelee saunan pesuhuoneessa, koska meillä on vain yksinkertaisesti ihan liian kylmä sisällä näin talviaikaan.

Teepussi hautumassa

Jäähdytellään n. 30 asteiseksi

Löllö lillumaan!

Ja liina suuaukkoa peittämään!


Annetaan käydä 7-14 päivää. Viileässä valmistuminen on hitaampaa ja mitä lämpimämpää, sitä nopeammin käyminen tapahtuu.
Kombuchaa voi ja kannattaa maistella pillillä sienen alta käymisen edetessä. Pidempi käyminen tekee juomasta etikkamaisempaa ja lyhyempi jättää sen makeammaksi. Makuasioita, ja oman makuisen kombuchan voit itse päättää käymisajan pituudella. Itse pidän sellaisesta kirpeämmästä juomasta!

Kun olet tyytyväinen makuun, ota sieni pois liemestä ja noin 3 dl juomaa seuraavaa erää varten. Pullota juoma ja säilytä kylmässä, jos haluat nauttia sen maustamattomana.
Vaikka juoma valmistuu käymällä, se ei ole alkoholijuoma. En ole omistani alkoholipitoisuutta mitannut, mutta huppeliin en ole tullut sitä juotuani! Täytyy seuraavasta satsista ihan piruuttaan mitata.

Sieni kasvoi kokoa jo ensimmäisellä juomantekokerralla!



Jos haluat maustaa juomaasi jotenkin, voit tehdä sen tässä vaiheessa. Laita juoma johonkin lasipulloon tai -purkkiin ja lisää haluamasi mauste.
Pilkotut hedelmät, hedelmämehu, inkivääri, yrtit, tms. ovat yleisimmin käytettyjä mausteita. Itse olen käyttänyt sitruunan kuorta ja - mehua, samoin verigreipin. Inkivääriä olen käyttänyt myös. Parasta on mielestäni tullut sitruunasta. Ajattelin myös kokeilla appelsiinia, koska sehän on nyt niin kuin satokaudessaan ja rakastan appelsiinin makua.

Maustekokeiluja!

Tässä on ensimmäisen satsin eri makuja maustumassa.

Olin varovainen ja säilytin niitä sangossa, jos vaikka poksahtavat.


Maustuminen kestää 1-4 päivää. Muista, että sokeripitoiset mehut saattavat edesauttaa käymistä, joten availe kantta tai korkkia ainakin kerran päivässä. Jottei paine poksauta pulloja/purkkeja rikki. Varsinkin, jos kombuchapullot ovat lämpimässä maustumassa.
Itse olen maustuvaa kombuchaa säilyttänyt viileässä kellarin rapussa, joten se ei ole enään käynyt niin ärhäkästi.

Löllö ja kolmisen desiä kombuchaa valmiina uuteen kierrokseen!


Kun kombucha on mielestäsi hyvin maustunut ja hiilihapottunut, siirrä se jääkaappiin. Patenttikorkkiset pullot ovat hyviä juoman säilytykseen. Niitähän saa edullisesti esim. Ikeasta.

Ohjeita kombuchan tekoon on netti väärällään ja tässä on teille yksi esimerkki. Hauskaa tämä on joka tapauksessa ja ehkä jonkinlaista merkitystä omavaraistelevassa elämäntavassa.

Itse olen tehnyt nyt kolme satsia tätä kombuchajuomaa ja olen huomannut, ettei se todellakaan pilalle mene, vaikka ei ihan noissa aikatauluissa sen valmistamisessa pysy. Löysin juuri kellarinrapusta pullon, joka oli ensimmäsestä satsista. Oli siis ollut siellä aika kauan. Juoma oli kirkastunut ja oli ihanan raikasta ja hapokasta. Mausteena siinä oli sitruunamehu. Juoma säilyy näköjään hyvin, kun vain sen on valmistanut puhtain käsin ja välinein.
Toinen satsi oli valmistumassa... no, en edes muista, kuinka kauan sieni lillui nesteessä purkissaan. Mutta ainakin yli tuon kaksi viikkoa. Luulin, että juomasta on tullut liian etikkaista, mutta ei ollut. Ihan hyvää oli ja maustoin sen sitruunanmehulla. Joten ei mitään hämminkiä tule, vaikkei ihan ehdi/muista, kuinka kauan mikäkin vaihe on kestänyt. Rentoa puuhaa tämä!

Tässä on menossa toinen satsi maustumaan. Sitruunamehua laitoin!


Kombuchasienen kasvaessa sitä voi jakaa. Tosi iso sieni lukemani mukaan saattaa tehdä liian "stydiä" juomaa. Tai ainakin käyttää se tosi nopeaan. Ja onhan se nyt mukavaakin saada jakaa omasta sienestään jollekulle innokkaalle kasvattajalle uusi sieni.

Vähän mietinkin tätä kombuchasientä hommatessani, että jaksanko ottaa enään yhtään "elollista" olentoa huolehdittavakseni. Minulla kun ei varmaan koskaan ole sydäntä sitä hukkaan heittää. Mutta sitten ajattelin, että voinhan sitä vaikka lainata jollekkin, joka haluaa kokeilla oman kombuchan valmistusta. Ja olenhan minä tätä niin kauan halunnut itselleni, eikä ainakaan vielä ole tuntunut siltä, että tämä löllö liikaa aikaani ja jaksamistani vaatisi.

Se kasvaa, se vahvistuu!


Meidän sieni on kasvanut kovasti ja se on alkanut tekemään erillistä poikasta. Olen ristinyt sen nimellä Calvin. Minä kun pidän noista Alien -tyyppisistä avaruusolioelokuvista ja elokuvassa Life, avaruustutkijat löytävät yksisoluisen avaruusolion, joka alkaa kasvamaan ihan hullun lailla. Olio ristitään Calviniksi ja se osoittautuu valloittajahenkiseksi. Enpä avaa leffaa sen enempää, jos joku sitä ei ole nähnyt ja haluaa sen katsoa.

No, toivottavasti meidän Calvin ei ole yhtä pahansuopa ja tyytyy omaan purkkivaltakuntaansa ja valmistamaan meille litratolkulla tätä herkkujuomaa!

Calvin ja erä 3!

Taas on kaksi uutta lukijaa liittynyt joukoon! Tervetuloa seuraamaan Rakkautta ja maan antimia! <3

lauantai 12. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 huikea bataattisato!




Yksi blogini luetuimmista postauksista on Bataatin kasvatuksen ABC muutamien vuosien takaa. Nyt huomasin sen taas nousseen kymmenen luetuimman joukkoon. Joten ajattelin vähän ynnätä viime vuotisia kokemuksiani bataatin kasvatuksestani.

Minähän olen yrittänyt tätä himoittua "etelän makeaa mukulaa" kasvattaa peräti neljänä kesänä. Siinä mitenkään mainittavasti onnistumatta. Olen yrittänyt niitä kasvattaa ihan maassa, kasvilavoissa peitettynä harsolla ja peittämättä, kasvihuoneessa, isossa laastipaljussa ja vaikka missä.
Mutta viime kesän helteet ja kuumuus ilmeisesti olivat suotuisia myös täällä Leppämäessä ja saimme "ruhtinaallisen" sadon bataatista.

Viime vuotinen bataatin kasvatus alkoi marketin heviosastolta, kuten kaikkina edellisinäkin vuosina. Ilmeisesti ameriikassa on bataatin satokausi näin alkuvuonna, koska bataatteja on tarjolla aikas edulliseen kilohintaan. Ja sekös meille suomalaisille "bataatinkasvattajille" sopii!



Helmikuun loppupuolella löysin marketista peräti kolme idullista yksilöä. Tyttäreni kanssa oltiin liikekannalla ja hän kuivasti totesi, että persiilleen menee, niin kuin aina ennenkin. Hän kun on käynyt Madeiralla ja nähnyt siellä bataattiviljelmiä, hän ei oikein usko äidin täällä koto-Suomessa onnistuvan. Hän onkin ehdottanut minulle sarkastiseen sävyyn, että jos haluan jatkaa uraani bataatin viljelijänä, minun täytyy muuttaa Madeiralle.

Bataattilaareilla kuluu tovi jos toinenkin etsiessä sellaisia bataatteja, joissa näkyy itusilmun alkuja. Kyllä bataatti itämään lähtee ihan ilman noita itujakin. Jos on lähteekseen!
Olen käsittänyt niin, että noita bataatteja käsitellään jotenkin, juurikin itämisen estämiseksi. Tällä vähäisellä kokemuksella, olen huomannut noiden ituisten bataattien varmemmin alkavan kasvamaan. Olen kyllä saanut iduttomankin bataatin versoilemaan, mutta siinä on mennyt todellakin kauan. Ja aina ne eivät lähde kasvamaan.
Kärsivällinen kannattaa kuitenkin olla, koska bataatti itää todella hitaasti. Jos hieman epäilyttää, tuleeko siitä yhtään mitään, kannattaa kurkata mullan alle. Jos bataatti on alkanut juurta tekemään, se todennäköisesti alkaa myös versoja pukkaamaan.




Olen katsellut myös luomubataateista ituisia yksilöitä. Mutta ainakin kaikki markettien luomut ovat olleet niin huonokuntoisia, että en ole niitä ostanut. Aion kyllä taas niihinkin katseeni kohdistaa!

Kun/jos löydät ituisen bataatin kaupasta, sitä kannattaa käsitellä hellästi. Idut irtoavat tosi helposti bataatista ja sitten pääsee melkein itku. Olen jopa kaupan kassalla neuvonut kassahenkilöä olemaan erityisen varovainen bataattieni kanssa. Kertonut heille syynkin ja saanut aina erityisen hyvää ja hellää palvelua bataateilleni!

Bataatin kasvatushan alkaa siis niin, että bataatti laitetaan multaan. Täts it! Olen kokeillut montaa eri konstia. Olen laittanut bataatin puolitettuna, niin pitkittäin, kuin poikittainkin. Ihan siitäkin syystä, että olen pihi ja minusta on tuntunut ihan kamalalta haaskuulta heittää iso määrä ruokaa multaan. Mutta toisaalta, hautaanhan perunoitakin maahan!



Viime kesäinen kasvatuskokeiluni kannustaa minua tekemään juurikin niin, että laitan jatkossakin kokonaisen, ehjän bataatin kasvamaan puolittain haudattuna isoon astiaan kasvamaan.
Näin siis tein viime vuoden helmikuun loppupuolella löydettyäni nämä kolme ituista yksilöä.

Tuntuu, ettei bataateille tapahdu mitään. Kunnes eräänä päivänä huomaat, että idut ovat lähtenneet kasvamaan! Näin tapahtui viimeksi noin kuukauden kuluttua. Maaliskuun lopulla idut alkoivat kasvaa suorastaan räjähdysmäisesti!

Kastella bataatteja kannattaa maltilla, etteivät vaan ala mätänemään. Minä olen kasvattanut näitä mukuloitani muovisissa dynokulhoissa, missä ei ole reikiä pohjassa. Kannattaa ihan sormella kokeilla, ettei vesi lillu astia pohjalla.



Kun versot ovat kasvaneet noin 20 senttiä pitkäksi ja niissä on monta lehtiparia, on aika katkaista versoja vesilasiin juurtumaan. Olen jättänyt bataattiin veroja muutamia senttejä ja niin, että siihenkin jää lehtiä. Koska se jatkaa näin kasvuaan ja saattaa jopa haarautua.
Verson leikkaan irti heti lehden jälkeen, jotta versoon jää vartta ennen seuraavaa lehteä. Näin versosta ei mene yhtään hukkaan.




Versot laitan vesilasiin tai pieneen maljakkooon juurtumaan. Ne jatkavat kasvuaan vedessä ja pian alkavat tekemään juuria. Muista vaihtaa vettä ja pitää se puhtaana, jotta versot viihtyvät ja kasvavat hyvin.




Nämä juurtuneet versot voi istuttaa omiin ruukkuihinsa, jos tekevät juuret nopsaan ja ulos niitä ei voi vielä istuttaa. Näin olenkin edellisinä vuosina tehnyt. Mutta viime kesä olikin niin lämmin jo toukokuussa, että istutin juurtuneet versot suoraan kasvilavaan, jonka päällä oli minikasvihuone.
Istutin myös bataatit, joista versoja olin ottanut. Ne istutin vanhaan traktorin renkaaseen.
Tosin tuli vielä kylmäkausi, mutta moninkertaisella harsolla peitettynä ne selvisivät hyvin kylmästä ajasta.



Juurrutetut versot istutin minikasvarin huomaan.

Bataatit, joista olin versot leikannut, istutin traktorin renkaaseen.


Multa, missä bataatit kesän kasvoivat oli ihan tavallista vanhaa kasvualustaa, mitä olin hieman uudella turpeella ja mullalla parantanut. Hiukan olin jo edellissyksynä kääntänyt kasvualustaan eläinten pehkuja.

Näitä ei tarvinnut sen kummemmin peitellä, kun kasvihuone suojasi niitä.

Pikkuisen oli jo lupausta sadosta!

En silti toukokuussa ollut järin toiveikas!


Peitin taimet molemmissa paikoissa ruohosilpulla ja lisäsin sitä kesän mittaan.


Kesän aikana bataatit saivat olla aikaslailla omillaan, kastelua lukuunottamatta. Olen käsittänyt, ettei bataatti tarvitse lannoitusta mitenkään hurjasti. Oikeastaan ainut, millä niitä lannoitin, oli ruohosilppu. Sitä lisäilin heti istutusvaiheessa ja pitkin kesää. Näin lavoihin ei ehtinyt rikkaruohojakaan kovin kasvamaan. Bataattihan tekee hienon, köynneliään kasvuston maan päälle. Se on niin tuuhea, ettei pikkurikat sen kasvua pääse häiritsemäänkään.


Heinäkuussa näytti tältä

Yksi verso innostui kukkimaankin!


Muutaman kerran kesän aikana yritin vähän mullan alle käsin kaivella. Mitään en kuitenkaan sormissani tuntenut ja ajattelinkin, ettei niistä taaskaan mitään tule.

Hiljaiseloa ainakin bataattirintamalla.


Syyskuun lopulla kävi halla alavilla mailla. Koska Leppämäen savinen kasvimaa on alava ja kylmänarka, pakkanen nipsaisi kuumasta pitävän bataatin kasvustot ihan mustiksi. Ajattelin, että on aika kaivella kasvustot ylös ja laittaa ne seuraavaa kasvukautta varten valmiiksi.
Olin niin skeptinen sadon suhteen, ettei minulla ollut kuin talikko mukanani. Ei mitään astiaa, saati kottikärryjä mahtisaaliin kuljettamiseen.

Etualalla näkyy pakkasen puremat bataattikasvustot.



Yllätyksekseni bataatit oli tehneetkin mukulaa hurjasti! Ne olivat jännästi pystyssä ja tosi syvällä emokasvuston alla. Ilmankos en niitä sormin kaivellessani ollut tuntenut.

Renkaasta tuli näin paljon satoa. Etualalla alkuperäiset bataatit!

Versot tekivät kanssa aikas kivasti, mutta koko oli pienempää!


Olin niin iloinen, että minua ihan itketti! Hihkuin ja nauroin ihan ääneen yksikseni ja minun oli ihan pakko lähteä hakemaan Beibeä katsomaan tätä riemua ja ilon aihetta.

Bataattia tuli tosi paljon. Ja varsinkin sellaista reilun sormen paksuista. Oli joukossa muutamia melkein puolen kilonkin painoisia yksilöitä.
Niin kuin aikaisemminkin olen todennut, alkuperäisistä mukuloista saimme isoimmat bataatit ja suuremman sadon kuin versoista kasvatetuista. Joten kannattaa istuttaa myös "emobataatit" multiin.




Bataatti ei säily ilman lämpökäsittelyä kuin parisen viikkoa. Emme alkaneet tälläiseen rumbaan, vaan söimme urakalla bataattiranuja ja kaikkeen mahdolliseen ruokaan sitä tungimme. Annoin ämpärillisen pieniä bataatteja tyttärellenikin, jotta saisi Kuukunalle keittää soseeksi ja aikuisille ranuja tehdä.



Osan bataateista keitin minäkin soseeksi pakkaseen ja kevyesti ryöpättyinä kuutioina pakastin myös. Kuivasin hyötykasvikuivurilla bataatinpaloja, mutta jostain syystä niistä tuli karvaita. No, ne syötin liotettuina kanoille, joten haaskuun eivät menneet. Kuten eivät menneet ihmiselle liian pienet bataatit ja bataattien kuoretkaan. Ne söi hyvällä ruokahalulla Hehku ja lampaat.




En aio jatkossakaan laajentaa onnistumisestani huolimatta bataattiviljelmiäni. Tälläinen pienimuotoinen sopii minulle, koska panostan kuitenkin varmempiin kasvatettaviin. Sellaisiin, millä oikeasti on merkitystä omavaraistelevassa elämäntyylissämme.
Mutta tosi kivaa on aina tälläinen leikkimielinen kokeilu ja varsinkin, kun siitä ihan syötäväksikin riittää. Suosittelenkin ihan lämpimästi yhden kasvilavan bataatille uhraamaan!




Nyt siis eletään taas sitä aikaa, että pitäisi suunnitella tulevan kesän bataatin kasvatusta. Hieman jo katselin marketin bataattivalikoimaa. Eli, jos näätte jonkun pullean tädin hiplailevan ja silmä kovana kyyläilevän bataatteja laarien äärellä, se olen minä!


torstai 10. tammikuuta 2019

Talvesta ja luonnosta nauttimista!


Aapeili -myrsky pöllytti puut lumiseksi!


Mä niin rakastan tätä lumisuutta! Tuolla ulkona on niin kaunista ja puhdasta. Päivätkin alkavat pitenemään ihan huomaamatta ja valon määrä lisääntyy.
Pimeissä illoissa on kyllä silti oma viehätyksensä. Voi olla sisällä ja poltella kynttilöitä. Nautin yhä edelleen puulämmityksen tuomasta, ihanasta lämmöstä. En ole näiden Leppämäessä asuttujen 19 vuoden aikana kyllästynyt puulämmityksen tuomaan vaivaan. Takkatuleen tuijottamiseen ei kyllästy koskaan!



 Minun on helpompi pysytellä vuorokausirytmissäkin talvella, kuin kesällä. Talvella tulee mentyä aikaisemmin nukkumaan, kuin kesällä. Tämä nyt ei varmaan ole mikään yllätys kenellekkään. Mutta minulle unen määrä on tosi tärkeä asia ja talvella minun on helpompi siitä huolehtia.

Olen huomannut itsessäni, että pidän vuosi vuodelta talvesta enemmän ja enemmän. Ja nyt tarkoitan tälläistä lumisuutta. Kaikki varmaan muistavat muutaman vuoden takaiset lumettomat talvet. Ei ollut kivaa, ei!

Sääpäiväkirjakin meni vaihtoon!


Kohtuus tietysti lumen ja pakkasen määrässäkin, koska liiallisuuksina ne alkavat rajoittamaan ja hankaloittamaan elämää. Eläinten hoito vaikeutuu ja ihan liikkuminenkin. Mutta tälläin kohtuudella, on tää ihanaa!



Aloitin viime viikolla lumikenkäilykauteni. Olin viikolla ollut ihan täpinöissäni, kun satoi lunta ja oli pikkupakkasta. Mutta kun oli jo pimeää töistä päästessäni, en sitten pimeyteen viitsinyt lähteä rämpimään.
Jalkapohjani oli vihoittellut jo pitkään. Mutta päätin, etten voi vain maata "halvaantuneena" kipujeni kanssa ja kävin tunnin verran lumikenkäilemässä viikonloppuna parina päivänä. Jalkahan ei siitä tykännyt, mutta pää kyllä nautti!



Meiltähän pääsee ihan pihasta suoraan pelloille ja metsään, joten lumikenkäilyn harrastaminen on tosi helppoa ja vaivatonta.



Luminen metsä on aivan mielettömän kaunis paikka. Seisoskelin pitkät tovit ihan vain ihaillessa lumen peittämää metsää. Lumi vaimentaa ääniä ja metsässä on todella rauhallista. Jotenkin siellä tuli sellainen olo, ettei tarvitse välittää mistään, eikä kestään. Olla vain tässä ja nyt!



Pellolla on mielenkiintoista etsiä katseellaan merkkejä eläimistä ja tarkkailla niiden jälkiä. Kettu ja rusakot olivat olleet "hippasilla" ja lujaakin oli menty välillä. Saas nähdä, saako kettu jänöstä aterian jossain vaiheessa. Kyllä sillä ainakin yritystä on!




Beibe aurasi meidän tontin ympärille kulkuväylän. Silloin kun meillä oli vielä hevosia, oli helppo iltaisinkin pimeällä niitä liikuttaa turvallisesti omalla tontilla kärrytellen.
Vaikka hevosia ei enään ole, koirienkin kanssa on mukava kierrellä tätä aurattua väylää. Mauri varsinkin vähäisen maavaransa vuoksi, ei välttämättä aina halua lumessa kahlata. Benjahan ei muuta tekisi, kuin hangessa pomppisi. Mutta ihmisten on mukavampi auratulla alueella kulkea.



Nautin talvesta myös ihan sisällä olemalla. Talvi on minulle sellaista aikaa, että yritän lukea enemmän, koska keväällä ja kesällä en ehdi. Olenkin jo lukenut yhden kirjan ja toista aloittelin, vaikka vuosi on vasta alussa.
Jatkuvastihan minulla on joku kirja luettavanani, mutta ne ovat yleensä asiapitoisia tietokirjoja. Nyt olen lueskellut dekkareita. Ne ovat sellaista, no ei ehkä kevyttä luettavaa, mutta yleisesti aikas helppolukuisia. Ei tarvitse hirvittävästi ajatella, kun vain lukee.
Tämä "Pimeys keskellämme" oli kiinnostava dekkari senkin vuoksi, että sen tapahtumat sijoittuivat Gotlantiin ja Vibyyn. Minähän tein sinne pikareissun pari vuotta sitten. Postauksen reissusta voi käydä lukemassa täältä .

Jännä!


Paljon on somemaailmassa kärsimättömyyttä tästä talven jatkumisesta. Varsinkin puutarhabloggareissa on levotonta mieltä. Mutta koittakaahan nyt hillitä itseänne siellä. Luonto, puutarha ja sen kasvit, tarvitsevat myös oman leponsa. Ja Te myös! Suodaan ansaittu lepo, niin luonnolle, kuin ihmisillekkin.



 Esikasvatuskausi on jo alkanut ja sormia saa tökkiä multaan sisätiloissa niin halutessaan. Minäkin pikkuhiljaa olen siihen heräillyt ja ensimmäinen taimimultasäkki on hankittuna. En ole ajatellut paljoa laittaa esikasvatukseen, vaikka onkin se uusi ja iso kasvihuone tuolla lumeen peittyneenä odottamassa. Kuuluisat viimeiset sanat...
Mutta chilejä ja paprikoita aion laittaa ja hieman täytyy siemeniäkin tilata ja ostaa. Sekin tässä talviajassa on ihanaa, että on aikaa keskittyä taimikasvatukseen. Ei ole muita puutarhahommia vielä rasitteena.

Olen hoitanut itseäni käymällä hierottavana...

... ja jopa kuntosalilla pari kertaa! 


Aika menee jotenkin tosi nopeaan. Juuri vasta oli joulu ja nyt on kohta tammikuu jo puolessa välissä. Toivottavasti säästyisimme niiltä kaikkein kovimmilta paukkupakkasilta ja talvi olisi armollinen meille.
Pari talvikuukautta on vielä edessä. Se on vaan fakta, vaikka kuinka puhutaan ilmaston lämpenemisestä. Mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä tulevat. Ainakin aina ennen on näin käynyt!