sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Olenko lihaani?!?



Iso joukko suomalaisia viettää Lihatonta lokakuuta, toistamiseen. Jos joltakulta on mennyt ohi, mistä on kysymys, tässä vähän faktaa. Lihaton lokakuu sai alkunsa vuosi sitten, kun Yle:llä esitettävän Docventuresin vieraana ollut Luontoliiton toiminnanjohtaja, haastoi toimittaja Riku Rantalan, ilmastotekoon, muuttamaan elintapojamme ympäristö ystävällisemmiksi. Rantala otti haasteen vastaan kuukauden mittaisena kasvisruokadieettinä. Vuonna 2013 sosiaalisessa mediassa levinnyt ilmiö tempaisi mukaansa yli 30 000 ihmistä.
Itse olen viettänyt elämäni aikana lukuiset kerrat Tipatonta tammikuuta ja monet, monet kerrat Herkutonta helmi- ja huhtikuuta. Ihan itsekseni, koska on vain siltä tuntunut! Mutta Lihattomaan lokakuuhun en ole jostain syystä lämmennyt!



Ymmärrän kyllä ajatuksen ja tarkoituksenkin. Eläimiä kasvatetaan järkyttäviä määriä ympäri maailmaa ihmisten ravinnoksi. Ja eläinten ravinnoksi kasvatetaan mielettömät määrät viljaa ym., jota voitaisiin käyttää ihmisten ravinnoksi suoraan. Tuotantoeläinten kohtelu, lihantuotantoon liittyvät ympäristö ongelmat, eettisyys ja lihan syönnin runsastumisen tuomat terveysongelmat mietityttävät.
Niin myös minuakin. Luen paljon kirjallisuutta aiheesta ja katson kaikki mahdolliset ohjelmat televisiosta, jotka käsittelevät ruu'an tuotantoa. Mutta silti en innostu viettämään kuukautta syömättä lihaa. Olenko siis lihaani?


Mitä tarkoittaa lihaani? "Ideologinen lihansyöjä, kasvisyönnin ja vegaaniuden vastustaja."
Ei! En minä nyt sellainenkaan ole! Minulla ei ole mitään kasvissyöntiä eikä vegaaniuttakaan vastaan. No, not me!


No, millainen syöjä minä olen? Minun ruoka-aatteeni on sellainen että syödään ruokaa! Minä en ajattele niin, että nyt minä syön lihaa tai nyt minä syön kasviksia tai jotain siltä väliltä. Meillä tehdään ja syödään ruokaa. Ja sitä myös kasvatetaan itse.
Haluaisin ennemminkin olla kausi syöjä. Olisi upeaa, jos pystyisi käyttämään pelkästään sellaisia raaka-aineita, mitä siihen vuoden aikaan olisi "oikeasti" tarjolla. Suomessa talvi vaan olisi aika suppeaa aikaa. Juures ja vilja painotteista. En pystyisi olemaan ostamatta ihania appelsiineja ja muita etelän hedelmiä!


Mielestäni suuri uhka ilmastolle on se, että ruokaa tuotetaan turhaan. Se, että ruokaa heitetään menemään. Jos ihmiset todellakin söisivät kaiken mitä on tuotettu, sitä ei tarvitsisi tuottaa niin paljon!
Minusta, Kasvata oma ruokasi- tempaus, ehkä havahduttaisi kuluttajia siihen, mitä ruuan tuottaminen vaatii. Eikä itse tuotettua ruokaa heitetä menemään! Ei lihaa kuin kasviksiakaan. Ja raaka-aineet käytettäisiin paljon paremmin hyödyksi. Ei syötäisi pelkkiä "parempia" ruhonosia ja myös hieman väärään kasvaneet porkkanatkin käytettäisiin.


Meillä nykyajan, kehittyneissä maissa asuvilla ihmisillä on mahdollisuus osallistua ruokaa ja syömistapoja koskeviin tempauksiin. Meillä on valinnan varaa syödä miten me halutaan. Aina täälläkään ei asiat ole olleet näin hyvin.




Pientilan Ukko, kiva että olet tullut seuraamaan blogiani!

6 kommenttia:

  1. Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Ruokaa haaskataan paljon.

    Lihan tuotanto nykymuodossaan syö suuret määrät fossiilisia polttoaineita. Eivät siat toki öljyä syö, mutta viljan viljely ja kuivatus sitä syö.

    Olisipa yhä nykyäänkin metsälaitumia ja niittyjä, joilla eläimet saisivat laiduntaa- ilman väkirehupainotteista rehua. Veikkaisin, että sellaiselle "metsälihalle" olisi kysyntää myös heidän parissaan, jotka suhtautuvat lihantuotantoon kriittisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jo edesmennyt naapurimme kertoi, kuinka tässä meidänkin kylillä talojen lehmät on päästetty metsiin laiduntamaan. Pellot ovat olleet aidatut ja niissä on viljelty viljaa ja tietysti, elukoille heinää talveksi. Iltaisin lehmät ovat tulleet lypsylle mettästä, jokainen omalle torpalleen.
      Mies aitasi metsälaitumen kesällä meidän kahdelle naudalle. Kyyttö kuningatar Hehku huusi kaksi päivää ruokaa. Vaikka sen esi-äidit ovat eläneet periaatteessa pelkällä sammaleella, sen mielestä 2000- luvun karja ansaitsee parempaa ruokaa! Eläimet eivät näköjään perinteistä piittaa!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Mulle tämä aihe on vissiin ikuisesti ristiriitainen aihe... en tiiä miten tekisin, söisinkö lihaa vai opettelisinko vegaaniksi... Olenkin sit sellanen "mitä milloinkin"-syöjä.

    Mä tykkään lihasta, mutta en siitä miten se kasvatetaan. Jos saisi aina vain ja ainoastaan hyvin kasvatettua luomua, en varmasti pähkäilis tän asian kanssa näin kovasti. Mä tykkäisin syödä broileria, mutta en vaan voi ostaa sitä, koska sen kasvatus on niin hirveetä. Tykkään myös possusta (etenkin fileestä) mutta kun käsi hamuaa sitä kaupan hyllystä, on samaan aikaan siitäkin sitten huono omatunto, kun mietin niitä tehotuotanto-oloja... ja useimmiten jää sitten possukin kauppaan. Tuo kuvasti kaltainen possun elämä olis hieno asia, mutta missä lie sellanen toteutuu.. Naudanliha on sitten se kauhein ympäristölle (päästöt), mutta sen tuotanto (eläinten kohtelun suhteen) taas on sellasta mikä vähiten mua ahdistaa, joten meillä on sitten nautaa...

    Tuo ajatus, että tuotettaisiin vain se mitä oikeasti kulutetaan, on todella hyvä. Olispas niin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän on tullut markkinoille luomu broileria. Kalliimpaahan se on, mutta sen kasvatusolot ovat ehkä hieman inhimillisemmät, kuin perus br:n. Pääsevät ainakin ulkoilemaan. Jos on mahdollisuutta kesäpossu projektiin jonkun kanssa, saa hieman paremmalla omallatunnolla kasvatettua sianlihaa. Naudanlihassahan kannattaa suosia suomalaista rotukarjan lihaa. Lihakarjahan saa melkein aina laiduntaa ja mielestäni niitä ei saa pitää kytkettyinä. Joillekin se on tärkeä pointti naudanliha-asiassa. Itselleni sillä ei ole niinkään merkitystä. Tärkeää olisi mielestäni löytää rentous omaan suhtautumiseensa ruokaan ja syömiseen.

      Poista
    2. En ole täällä kulmilla vielä luomubroileriin törmännyt. Ja sitten tuo oma possu on ajatuksena sellainen, että en varmasti raaskisi sitä itse pidettyä eläintä tappaakaan... Kananmunat on sellasia mitä raaskisin kanoilta viedä veks, mutta niitä itse kanoja taas en raaskisi tappaa...

      Multa todella puuttuu tuo rentous syömisen suhteen. En ole kovin kummoinen kokki muutenkaan ja tämä "syönkö vai enkö syö lihaa" vielä vaikeuttaa hommaa lisää. Lisäksi kun koko muu perhe todellakin syö ja haluaa syödä lihaa, ja minä olen se joka ruoat laittaa, niin johan vaan on ärsyttävää puuhaa koko ruoanlaitto!!

      Poista
    3. Niin me ihmiset ollaan erilaisia! Minä en muuta tekisikään, kuin kaiket päivät ruokaa laittelisin. Mulla toi liha-asia ei töki, niin kauan kuin pysytään suomalaisessa lihassa. Esim. ulkolaista broitsua/kanaa en syö.
      Minä käyn enemmänkin tossa vihannes puolessa taistoa. Tykkään hirveästi bataatista, mutta aina kun sitä ostan, mietin onko mitään järkeä ostaa rehua, mikä on tuotu jostain huitsin nevadasta. Mutta kun vuoden vaihteen jälkeen ei kaupoista tuppaa enään saamaan palsternakkaa ja juuriselleriä. Ei ainakaan suomalaista.
      Täällä Tampereen seudulla ainakin Prismat ovat ottaneet luomu broitsun valikoimiinsa.

      Poista