Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Parin päivän retki Lepaan puutarhanäyttelyyn ja Aulangolle!

 
Minullehan kävi niin, etten saanut kesälomaani silloin, kun se olisi minulle kuulunut. Näin ollen olimme Beiben kanssa eri aikoihin kesälomilla. Eli kun Beibellä loppui, minulla alkoi. Minusta tuntui, että kesä meni ihan vi...ksi. Ei meillä niin kauheasti ollut lomasuunnitelmia, mutta jotain kuitenkin. Ne vähäisetkin suunnitelmat romuttuivat. Muutenkin, kun kesä oli mitä oli, ei fiilikset ole olleet kovin korkealla.
Pari ekaa viikkoa lomasta meni, miten meni. Ei ole helppoa olla kotona lomalla, kun toinen tekee töitä 3:ssa vuorossa. Beiben yöviikolla olin yhden yön kylässä, hänen siskon perheen luona. Olikin mukavaa, leipomista ym. lasten kanssa.
Kaksi viimeistä viikkoa sitten tuntuikin jo hieman lomalta. Oli Tallinnnan reissu kaverin kanssa ja olin sopinut toisen ystävän kanssa syömään menosta. Viimeiselle lomaviikolleni, Beibe sai 2 vapaapäivää ja tyttärellä oli aamuvuoro. Joten pystyimme lähtemään pienelle irtiotolle, kun tytär tuli elukkavahdiksi vävyn kanssa.
Joka tapauksessa, olisin lähtenyt käymään Lepaalla. Siellä on joka vuosi puutarhanäyttelyt. Ne ovat lähinnä ammattilaisille tarkoitetut. Mutta siellä on paljon mielenkiintoista myös harrastajille. Ja näyttää siltä, että tämä suuntaus on lisääntyvä. Esillä oli uusia värejä kesäkukille, uusia tomaatti- ja mansikkalajikkeita ja muuta sellaista.

Pikku moottorisaha veistosten tekoon

Mehiläispesälle oli tunkua ihmettelijöistä!

Kuningatarkin löytyi, piste selässään

Lisää työnäytöksiä. Iso pölli sahataan laudoiksi.
Hallissa sai äänestää mielestään söpöimmän minipuutarhan.


Ostin oikeasta kukasta tehdyn sormuksen. Se kesti nippa nappa messujen ajan!

"Kaimalikoista" oli esillä uutuuksia, joilla oli hauskoja nimiä,


Vai mitä mieltä olette tästä?
Lepaan puutarhaopiston alue on kaunis ja näkemisen arvoinen. Jo ihan sen vuoksi siellä kannatta käydä. Upeita säleikköomenapuita ja kartiotammia. Esittelykasvimaat ja hedelmätarhat ovat kadehdittavan hienot. En ole missään muualla nähnyt niin täydellisiä salaatinkeriä, kuin Lepaalla.
Lepaan opiston omassa taimimyymälässä on myynnissä puun-, pensaiden- ja perennojen taimia. Valikoima vaihtelee vuosittain.


Hedelmätarhaa pölyttivät mehiläiset.

Viime kesänä hommattiin oma Sariola.

Menee kyllä vielä hetki, että saadaan tälläisiä!

Upeita jättisipuleita

Kadehdittavan komeita maisseja!

Oli pakko heittää pieni "Maissilapset" -kuvaelma!

"Sitä" lehtikaalia oli monessa eri sävyissä.

Palmukaali

Hei kattokaa nyt! Ei tollasia salaatin keriä ookkaan!

Taimimyymälä sijaitsee tuulimyllyn kupeessa

Latva-artisokatkin oli komeita. Kuinkas muuten!
Tänä vuonna siellä oli myynnissä kartiotaimien ja rusotuomien taimia. Ne oli Lepaan omista puista lisättyjä. Beiben kanssa oltiin aivan haltioissamme näistä. Ja silmääkään räpäyttämättä, maksettiin 50e ja 20e, näistä ihanuuksista. Ostin myös keltaisen kiinankärhön.

Säleikköomenapuu. Siis, se minun takana oleva juttu!

Komea pylväshaapa

Sateenvarjojalava olis kans kiva omassa pihassa.

Varsinkin näin iso, mihin mahtuu emäntä alle!

Iik! Pari surukuusta bongattu! Mä niin tykkään niistä!

Hmmm? Ei vaan, kasvien veden kestävyyttä kokeilivat!

Forestumin myyntipiste oli meidän listalla pakollinen käyntikohde. Olemme ostaneet tontillemme lukemattoman määrän, kotimaisten metsäpuiden erikoismuotojen taimia heiltä. Ja juurikin Lepaan messuilta. Heillähän on kyllä nettikauppakin.


Olen ostanut heiltä joskus surukuusen taimen. Mutta niitä ei ole enään oikein saanut mistään vuosiin. Ja jos jossain onkin ollut, ne on maksanut satoja euroja. Viime vuonna Forestumilta vähän lupailtiin, että tämän kesän messuilla, heillä olisi surukuusentaimia myynnissä. Ja niinhän niitä oli! Hintaviakin olivat, 46 euroa/taimi, joten raaskittiin ostaa vain yksi. Mukaan lähti myös mustakuusi, liuskalehtinen harmaaleppä ja pari punakoivua. Aika hillityt hankinnat, minun mielestäni. Kun joku vaan keksisi näille kotona paikat!


Aah! Pikku-suruja!

Punakoivuja
Onnea on kassillinen puun taimia!

Syömässä kävimme opiston ruokalassa. Se olikin hyvä valinta. Paprikaista lihakastiketta, perunaa, leipä, ruokajuomat ja runsas salaattipöytä, 11e/naama. Ja kahvi, keksin kera jälkkäriksi.
Edellisinä vuosina olemme kannattaneet oppilaiden kojua, syömällä pyttipannua. Mutta viime vuonna pydäri oli pahaa! Melkein pelkkää jauhomakkaraa. Pullukaltakin jäi syömättä! Joten tänä vuonna ei otettu riskiä.

Paprikaista lihasoosia ja salaattia.

Alueella kiersi kahvivaunut, josta sai teiköveit mukavasti matkaan. Kahvilatelttoja oli useita. Smoothiebaari löytyi ja vohvelikahvila. Sekin on joskus testattu ja hyvää oli. Ruokaakin sai useasta paikasta. Ja tietysti anniskelualue, jossa juotiin oluet. Siellä oli myös myynnissä Lepaan viinitilan viinejä. Viime vuonna maistettiin valkoherukkaviiniä ja pahaa oli. Ostetiin kuitenkin viinitilan myymälästä silloin kotiin viemiseksi makeaa mustaherukkaviiniä. Ja se vasta karmeeta olikin! Tai sitten me vain ei ymmärretä tilaviinien päälle mitään. Mutta ollaan jonkin verran itekin vinkkuja tehty ja ne ei ole kyllä juomatta jääneet!

Viiniköynnös

Piippuköynnös

Upeita kukkaistutuksia on ylt'ympäriinsä!


Rusotuomi

Japanin siipipähkinä

Tornionlaaksonruusu
Paikallinen euroopanorava


Beibe ihmettelee tuulimyllyä

Vohvelikahvila

Vaikken kauheasti pidä sinisestä väristä, tätä piikkipallo-ohdaketta haluaisin.

Käytiin lähtiessämme hörppäämässä kahvit Lepaan viinitilalla. Se on pienen matkan päässä opistolta. Siellä on myös puutarhamuseo, johon on parin euron sisäänpääsymaksu. Kävimme siellä viime vuonna, joten nyt se jäi väliin. Lepaan golf on myös siellä. Jos sellainen kiinnostaa.
Viinitilan myymälän vieressä on Lepaan savipaja. Ja se on sitten käymisen arvoinen paikka! Humorista, uniikkia ja edullista keramiikkaa. Loistavia lahjaideoita löytyy sieltä. Yhden lahjan ostinkin ja itselle kiuasruusun ulkosaunalle.

Savipajan myymälä

Vai mitäs mieltä olette näistä?!?




Mä haluun ton lehmän viinipönikälle!



Lepaan viinitilan valikoimaa



Olimme varanneet huoneen, kylpylä-hotelli Aulangosta. Hetkeksi hotelliin elpymää ja sitten hieman patikoimaan Aulangon kaupunkipuistoon. Tarkoitus olisi käydä myös näkötornilla.
Kaikenlaisia juttuja tuli Aulangolla vastaan!


Muutama vuosi sitten, olimme joulun välipäivinä kylpemässä samaisessa hotellissa. Kävimme myös silloin aamukävelyllä puistossa. Silloin emme löytäneet surukuusimetsää. Nyt se löytyi ja voi että, surukuuset olivat aivan mahtavia! Pitkiä, hoikkia ja valtavan kokoisia! Meidän pikku "surut" ovat ehkä saman kokoisia, joskus sadan vuoden päästä! Vetää jotenkin hiljaiseksi tuollaisen näkymän edessä. Lammen rannalla, upean juged-tyylisen huvimajan vieressä!



Beibekin näyttää pieneltä, näiden isojen surujen vieressä!


Maalaistuneena kaupunkilaisena, olen alkanut pitämään luontoa itsestään selvyytenä. Ehkä liikaakin, koska metsään meneminen nykyään on vaan niin helppoa. Olen alkanut jonkin verran vieraantumaan kaupungista. Tästä syystä varmaan hämmästelinkin alkuun sitä, kuinka paljon ihmisiä puistossa liikkui. Sinne tultiin varta vasten autolla ja lähdettiin kirmailemaan ympäriinsä. Huomasin, kuinka tärkeä kaupunkipuisto Aulanko, on Hämeenlinnalaisille.

Pitkin metsää oli kivettyjä ojia.

Onkohan tulossa tyttö vai poika?:)
Maastona puisto on aikas haastava. Varsinkin huonokuntoiselle pullukalle. Tietä ja polkuja pitkinhän siellä kuljettiin. Mutta kun ne kulkivat pystysuoraan! Välillä kyllä reisilihas väpätti niin, etten meinannut kuvia pystyä ottamaan. Mutta selvisin!


Oltiin kuitenkin niin myöhäsellä liikkeellä, että näkötorni meni just kiinni, kun oven kahvaan tartuttiin. Oli siis tultava seuraavana päivänä uudestaan. Autolla näkötornin parkkikselle asti!
Näkötornin juurella on pari näköalatasannetta, joista on huikeat näkymät. Toisella tasanteella on maalattu fresko karhunmetsästyksestä.






 Kallion rinnettä menee alas kiviraput. Portaita on erään tiedon mukaan 322 askelmaa. En tiennytkään, kuinka raskasta on kulkea rappusia alas. Nyt tiedän.  Taas reisilihas vinkui!



Välillä oli huilitasanteita!



Raput selvitettyäni, pääsin karhunluolalle, missä oli upea karhuperhettä esittävä patsas. Sykähdyttävä! Tälläisten nähtävyyksien takia, huonokuntoisempikin jaksaa Aulangolla tarpoa.


Ei, muuta kuin takaisin hotellille päin. Beibe huikkaili väliaikatietoja siitä, kuinka pitkä matka hotellille vielä oli. Omat linssit olivat hiestä niin huurussa, että hädin tuskin näin eteeni. Puistossahan on hyvät opasteet nähtävyyksille ja takaisin. Hotellia vastapäätä on linnanrauniot, joiden läpi kuljettiin. Raunioilla järjestetään käsittääkseni, joitain lastenteatteriesityksiä kesäisin. Minusta teatterilava oli kornin näköinen raunioiden keskellä.


Matkan varrella oli joutsenlampi.


Teatterilavasteet raunioilla.




Voittajana takaisin hotellilla. Pieni siistiytyminen huoneessa ja syömään. Valitsimme ruokapaikaksi ihan hotellin ravintolan ja siellä buffet-pöydän. Hyvä valinta! Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Hinta 28e/lärvi. Ruuan jälkeen oli pakko lähteä taas hieman kävelemään hotellin ympäristöön. Sen verran tuhdisti tuli syötyä. Vielä bistrossa lasit makeaa sherryä. Ja olikin aika vetäytyä hotellihuoneeseen.

Kylmät...

... lämpimät...

... ja jälkkärit!

Ennen nukkumaan menoa, lilluin hetken lämpimässä kylvyssä. Rentoutin rasittuneita reisilihaksiani!
Varhainen hotellivieras aamupalan nappaa! Vai miten se meni? Joka tapauksessa, olimme varhain liikkeellä ja aamiaisella. Ei todellakaan ollut nälkä missään määrin, mutta tulihan taas syötyä.

Näkymiä hotellin ympäristöstä





Hotellin aamupala oli erinomainen ja runsas. Yllättävän paljon hotellissa oli yöpyjiä ja ulkomaalaisia. Usealla oli nimikylttiä rinnassa. Olisivatkohan puutarhamessuilla esittelemässä jotain?
Aamupalan jälkeen, suuntasimme kylpylään. Olikin aikas vinha fiilis, kun kylpylässä ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Hetken olin jopa ihan yksin siellä. Tuli vähän sellainen Deep blue sea- fiilis. Melkein odotin hain evän vilahtavan jostain...
Tunnin verra pulikoitiin ja saunottiin. Naisten puolella oli suolasauna, jota kokeilin. En ainakaan parin kymmenen minuutin jälkeen tuntenut mitään terveysvaikutuksia kehossani. Ja ihmeen vähän jalat olivat kipeät, edellis päivän patikoinnista!
Olemme tosiaan käyneet pariinkin otteeseen Rantasipi kylpylä-hotelli Aulangossa yöpymässä. Edellis kerroilla huoneet ovat olleet todella siistit. Nyt kun huoneen oven avasi, pöllähti tunkkainen tuoksu vastaan. Aivan kuin kesämökille olisi mennyt ekaa kertaa talven jälkeen. Haisi hieman homeellekkin. Ikkunaa pidettiin auki koko ajan, niin ilma raikastui.
Seinällä ja jalkalampun varjostimessa oli jotain ruskeita roiskeita. Alkuperää voi vain arvailla... Muuten huone oli puhdas, lukuun ottamatta vessan ilmastointirööriä. Siellä oli kivasti, no kai se hometta oli.

Ei ihme että home dunkkas!

Kivat "aivoroiskeet" lampussa...
... ja seinässä!

Näkymä vessasta.

Yöpyminen hotellissa maksoi, aamiaisineen ja kylpylän käyttöoikeuksineen, 138e/huone. Eihän me paljon huoneessamme keritty aikaa viettämään. Mutta silti se ei ollut mielestäni hintansa väärtti. Muuten hotellin palvelu oli erinomaista.
Huoneen luovutuksen jälkeen, pakkasimme kamat autoon ja lähdimme näkötornille. Pikku puun taimetkin olivat selvinneet autossa hienosti yön yli. Kyllä oli happirikasta autossa, kun sellainen viidakko siellä oli ollut!

Welcome to the jungle!


Taas ei voinut kuin hämmästellä, kuinka paljon porukkaa oli aamupäivästä näkötornilla liikkeellä. Oli lenkkeilijää ja turistia. Osa ihmisistä näytti tulleen ihan vain kahville, tornin juurella olevaan kahvioon.

Näkötornin kahvio

Näkötorni oli kyllä vaikuttava. Graniitista rakennettu ja 33m korkea. Taas kiivettin rappuja! Mutta voi, kuinka upeat näkymät huipulta aukesivatkaan eteemme. Beibe katsoi GPS:stä vähän välimatkatietoja maahan. Olimme n. 200 metriä merenpinnasta ja Aulankojärvenpinnasta 120 metriä. Huikeaa! Tornissa oli joku pikkutyttö äitinsä kanssa. Tyttö kysyi äidiltään: "Näkyykö täältä Amerikkaan asti?" Äiti vastas, että "Ei ihan, mutta melkein". Tyttö oli vakaasti sitä mieltä, että näkyy. Kyllä meitä nauratti.




"Ota musta kuva, jooko?"

Aikamoinen pudotus tornista!

Näkötorni oli vaikuttava myös sisältä.




Kahvit ja jätskit vielä kahviossa. Kahviossa oli myynnissä käsitoitä, virvokkeiden lisäksi. Tilaa sai myös vuokrata tilaisuuksia varten.

Näkymä kahvion sisältä

Merenpinta on ollut muinoin melkein näkötornilla saakka!

Pois ajaessa, löytyi vielä yksi huvimaja!
Ajattelimme ajaa kotiin Tampereen kautta ja poiketa matkalla Iittalan lasimäelle. Olen halunnut käydä siellä useasti, mutta aina se on jäänyt. Siellähän on käsityöläispuoteja ym.

Desing museo


Anubis-keramiikka ja sisustuspuoti


Jotenkin sitä oli jo niin reissussa rähjääntynyt, etten sitten kuitenkaan jaksanut innostua mistään. Kuumana päivänä ei huvittanut käydä Kultasuklaan myymälässäkään. Lasimuseokin jäi käymättä. Finlaysonin myymälässä kävimme kauhistelemassa hintoja ja ihailemassa Tom of Finland -mallistoa. Mutta kun ei raaski maksaa 69 euroa kylpypyyhkeestä, niin ei!

Näissä pussilakanoissa olisi varmasti uni maittanut!

Ruuasta sen sijaan ole aina valmis maksamaan! Ja täytyy myöntää, että söin Lasimäen ravintolassa, yhdet elämäni parhaimmat ranskalaiset. Otimme Talon burgerit, jotka olivat sellaiset pulled pork -täytteiset. Hyvää oli, mutta todellakin ranskikset olivat huiput!

Talon burgeri ja herkkuranskikset!

Iittala Outletistä käytiin hakemassa elukkavahdeille vielä muutama lautanen vaivan palkaksi. Hinnat sielläkin on priimassa, ihan kaupan tasoa. En oikein ymmärrä, mikä näiden Outlet myymälöiden funktio on. Miksi niitä on, jos niissä ei ole sen halvempaa kuin normimarketissakaan? Vai, onko esim.lasit ja lautaset jotenkin "tuoreempia" niissä? Jos joku tietää, valaiskaa emäntää!

Aalto maljakko muotteja


Reissu oli ihana irtiotto. Siitä sai mukavasti jaksamista arkeen. Nyt on jo reilu viikko töitä takana ja muut kujeet. Elämän täyttää säilöminen ja pakastaminen. Arkirutiinit ovat palanneet!
Tosin ei tätä arkea kauaa kestä. Vielä on pitämättömiä kesälomia, vuodelta nakki. Pari seuraavaa viikkoa olis taas lomaa tiedossa. Voi, kuinka ikävää! Ja Beibelläkin sattuu olemaan viikko jäljellä. Joten jos nyt kesän pettymykset korjaantuisivat tällä!

Loppuun kuva jokapojan unelma-ajoneuvon uusimmasta mallista!

Lakasin lakasin kone, vuosimallia 2015!



10 kommenttia:

  1. Ihana reissu taas! Mahtava huvimaja, puutarhajuttuja ja kaikkea! Hotelli oli kyllä ehkä nähnyt psrempiakin päiviä...aika ikävä, että oli nyt noin. Onneksi saitte ihania uusia kasveja!

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavaa, että Aulangolla on säästetty kaikki noi vanhat jutut siellä puistossa.
    Muistaakseni edelliskerralla, hotellihuone kylpylässä maksoi noin 150e. Nyt otettiin halvin mahdollinen. Joten sitä saa mitä tilaa. Kai...

    VastaaPoista
  3. Olisi kyllä silti kiva, että halpakin voisi silti olla siisti ja ehjä. Noin se kai vain taitaa nykypäivänä mennä. Sääli.

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus! Aulangolla olen muutaman kerran ollut työn puolesta, mutten ole koskaan ehtinyt tutustumaan kunnolla itse puistoon. Myös Lepaa on jäänyt näkemättä.

    Huoneen kunto ei sinällään yllätä, tuolla käy paljon työporukoita, kulutus on kovaa ja siivoaminen on nykyisin vähän niin ja näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mene ihmeessä joskus oikein ajan kanssa. On kyllä upea paikka!
      Molemmat!

      Ensi kerralla, jos tuohon hotelliin menen, aion kyllä vähän kysästä huoneesta etukäteen. ;)

      Poista
  5. Kiva postaus. Aulangolla olen käynyt muutaman kerran ihan työasioissa, Lepaa on ihan käymättä. Kiva kun liityit seuraajakseni. Kiva blogi sinulla, liityin myös seuraajaksi.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, kiitos! =)
    Mukavaa saa sinut vastavierailulle!

    VastaaPoista
  7. Oot kyllä tehnyt mahtavan työn tämän postauksen kanssa. Paljon hienoja kuvia ja mielenkiintoisia juttuja. Tuo "kaivaa kaivaa" vois kyllä lähteä meille. :)

    VastaaPoista
  8. No joo, meni siinä hetki! Varsinkin näillä ATK-taidoilla! ;)

    Mun täytyy kyllä harkita sitä lehmäaiheista viinipönikkätelinettä ihan vakavasti!

    VastaaPoista