Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Visavuori. Emil Wikströmin taiteilijakoti.

Maanantaina lähdettiin viemään kummityttöä takaisin kotiin. Koska täytyy aina yhdistää monta juttua, kun kotoa kerran lähdetään, poikettiin Visavuoreen. Visavuori sijaitsee Valkeakosken Tarttilassa ja siellä on taiteilija-kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljee ja koti. Olemme kerran aikaisemminkin Beiben kanssa siellä käyneet. Mutta silloin saavuimme paikalle niin lähellä sulkemisaikaa, että paikan katsominen meni läpijuoksuksi. Nyt olimme liikkeellä ajan kanssa!

Emil Wikströmin tyttären pojan, Kari Suomalaisen, töitä oli entisen kasvihuoneen paikalle rakennetussa Kari-paviljongissa. Paviljongin alakerrassa oli Kalevalan kansaa katsomassa-Louis Sparren matkassa -näyttely.

Kari-paviljonki


Samat ongelmat, vuodesta toiseen!


Alueella on 4 rakennusta; Kari-paviljonki, Emil Wikströmin vanha ateljee, hänen perheensä koti ja huoltorakennus, josta löytyy wc:t. Ateljee rakennuksessa on kahvio, joka tosin ei ollut näin elokuussa avoinna kuin viikon loppuisin.


Ateljeerakennus tähtitorneineen.


Upea, musta salkoruusu!
Vanhassa ateljeerakennuksessa kierrellessäni, minulle tuli mieleen, että mistä sanonta; köyhä taiteilija, tulee! Ateljeessa oli urut, pimiö valokuvien kehittämiseen, talvipuutarha ja tähtitorni. Ja paikkanahan Visavuori, ainakin nykyaikana olisi, varmaan todella arvokas!
Talvipuutarha


Portaat urkuparvelle

näkymä urkuparvelta ateljeeseen




Hulppea takka ateljeen lämmittämiseen!


Effez II, Suomen ensimmäisiä perämoottoreita. Valm. Ranskassa 1912.

Minä ja Väinämöinen
Ateljeen toisen huoneen keskellä, oli valaistu pallo. Siinä oli kuvia Emil Wikströmin patsaista.
 Minä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereen keskustan laitamilla. Hämeenpuiston suihkulähde on ollut keskeisessä osassa lapsuuttani. Sen reunoilla on istuttu ja syöty jätskikiskalta haettua jätskipalloa. Ja muutenkin suihkulähde on tuonut ihanaa vilvoitusta, niihin kuuluisiin, lapsuuden intiaanikesiin. Onpahan käyty aika-ajoin ihmettelemässä, kun joku (en minä) on heittänyt astianpesuainetta suihkulähteeseen ja se on vaahdonnut ihan hirveesti!
No, tarvi elää yli nelkyt vuotta, ennen kuin minulle selvisi, että Emil Wikström on tehnyt tämän Pohjan Neito -suihkulähteen. Tai, kai se minulle on koulussa kerrottu, mutta on tainnut mennä "ohi"!
Lapsuuden leikkipaikka!
Muutenkin olen sellainen hössö, että en huomioi kaikkea näkemääni. Aikani ihmettelin sitä huoneen keskellä olevaa palloa. Mutta onneksi siinä luki, mikä se on. Sehän oli Helsingin rautatieaseman, tv:stä tuttujen ukkojen, pitelemä lyhty. Ovelana Beibeltä kysyi, että arvaisko hän, mikä pallo on. Kuin apteekin hyllyltähän tuli oikea vastaus. Ärsyttävää!



Tähtitorniinkin piti kiivetä, kapeita ja huteria portaita. Sieltä oli hulppeat näköalat!


Näkymä tähtitornista asuintalolle
Taiteilija koti oli koristeellinen hirsirakennus. Meillä pisti silmään se, että se oli tehty aikas kapeasta hirrestä. Ei varmaan mikään huippu lämmin rakennus. Mutta taiteilija itse on varmaan viettänyt talvensa Pariisissa ym.. Eikä tuulisessa ja kylmässä Visavuoressa.


Upeaa tapettia!


Leluja lastenhuoneessa. Kangaspuut ja pieni puuhella.

Lastenhuone

Makuuhuone


Ruokasali

Piian/keittäjänhuone

Keittiö

Ruokakomero

Upea puuhella

Pesukomuutti vierashuoneessa
Lopuksi kiivettiin vielä kalliolla olevalle huvimajalle. Sieltä oli upeat maisemat järvelle!





Kalloilla oli myös argeologinen muinaismuisto, Lapin raunio. Minä en olisi kiviröykkiöstä mitään muinaista huomannut, mutta onneksi siinäkin oli opastekyltti!


Vaikka Emil Wkströmin sanottiin olleen intohimoinen puutarhuri, mitään erikoisia kasveja tai puita emme Visavuoressa nähneet. Muutamia visakoivuja sentäs oli ja kauniita kukkaistutuksia.


Paikkanahan Visavuori oli upea. Maisemat olivat komeita ja rakennukset olivat jotenkin mystisiä. Tuli mieleen vanhat Jules Verne -romaanit tai vastaavat. Vähän harmitti, kun kahvio ei ollut auki. Siellä olisi ollut vielä jotain nähtävää. Mutta aina ei voi saada kaikkea!
Lähteissämme jätimme, pääsylippuna toimineen tarrat, niille tarkoitettuun telineeseen. Hyvä idea!  Eipähän jää luontoon roskaamaan!


8 kommenttia:

  1. Oi kun olette taas olleet mielettömällä retkellä! Tuon pesukomuutin haluaisin jetsulleen meidänkin kotiin, upea!.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu, ettei me nykyään muuta tehdäkään, kuin retkeillään! Pitäis välillä näitä kotihommiakin tehä! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kohde. :) Voisi vaikka pistää ensi kesän "tuolla haluaisin käydä"-listaan.

    Tosi harmi tuo edellisen postauksen lepakkokuolema. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Visavuori on hieno paikka! Kannattaa käydä, vaikkei itse taide niin kiinnostaisikaan.

      Onneksi ei ole enempää hukkuneita löytynyt!

      Poista
  4. kiitos, upea ja kiinnostava postaus! Tuolla pitäisi joskus käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain!
      Visavuori on kiinnostava ja kaunis paikka!

      Poista
  5. Tosi upean näköinen paikka. Suomessa on ilmeisesti kyllä paljon tämmöisiä pienempiä mutta hienoja ja mielenkiintoisia kohteita joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi kun reissuja suunnittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehdään yleensä juuri tälläisiä yhden päivän reissuja. Kun on ne elukat...
      Siitä syystä meille kohteet pitää olla suht lähellä. Paljon on vielä paikkoja näkemättä ja käymättä 100-200 kilsan päästä kotoa. Ja tälläiset pienemmät paikat,varsinkin kesälomasesongin lopulla, ovat rauhallisia.

      Poista