Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 10. elokuuta 2015

Pikku lepakon karu kohtalo!





Ollaan Beiben kanssa ihmetelty, omilla tahoillamme, talon päädyssä olevien multasäkkien päälle ilmestyvää sontaa. Vaikka minä olen lomalla, Beibe on töissä ja vuoroa tekee, jotenkin ei keretä kaikista asioista jutteleen. Asioita kun on niin paljon!


Onko tuo lepakon kakkaa?

No, eilen olin ottamassa kasteluvettä, talon kulmalla olevasta tynnyristä. Kannen avattuani, säikähdin niin pirusti. Jotain kellui vedessä! Saman tien säikähdykseni muuttui isoon harmiin ja suruun. Tynnyrissä kellui hukkunut lepakko.


Kelluva yllätys



Beibe oli nurdee leikkaamassa ja viittoilin hänet paikalle. Kummityttö Neakin oli taas meillä ja hänkin tuli lepakkoa ihmettelemään. Ja kysyikin vielä, että voiko sen ottaa käteen. Ei lupaa annettu, ettei mitään pöpöjä siitä saisi.
Ihmeteltiin, mistä se sinne oli joutunut. Tynnyrissä on kuitenkin aikas tiivis kansi päällä. Ei juurikaan rakoja jää. Tultiin siihen tulokseen, että se on mennyt sadeveden syöksytorveen ja sieltä joutunut veteen. Voi harmi!

Lepakon surma



Nyt kun lepakkoasioista, oikein ajan kanssa juteltiin, Beibe kertoi kuulleensa talon päätylaudoituksen alta useasti aikasmoista rapinaa. Epäili, että lepakolla olisi pesä siellä. Minäkin olen ehkä jotain sellaista rapinaa havainnoinut. Mutta kun varpusia ja pääskysiäkin pesii talon räystäillä, en ole se kummemmin huomionut asiaa.

Otettiin lepakkovainaja ämpäriin, tarkempaa tutkimusta varten. Pieni se oli; hieman tulitikkuaskia isompi. Olisiko ollut vielä poikanen? Ikävä juttu kuitenkin, että saaviin päätyi. Nea kävi viemässä sen metsään.

Pikku reppana!




Meillä on vuosien varrella, ollut runsaasti lepakoita tontilla. Niiden lentoa on pimentyvinä kesäiltoina katseltu. Onpa pihatietä pyöräillessäni, joskus lepakko lentänyt minua päinkin. Ja puuliiteristä, puita hakiessani, otin vahingossa nukkuvan lepakon kalikan mukana syliini. Myönnän, huusin molemmilla kerroilla. Ja lujaa! Vaikka lepakot kuuluvatkin, niihin toivottuihin ja hyödyllisiin otuksiin, en halua niitä silti iholle!

Viime kesinä lepakot ovat tuntuneet vähentyneen. Tänäkään kesänä en ole vielä yhtään elossa nähnyt. Toivottavasti talon päädyssä on pesä. Ja sieltä jatkaa monta pikku lepakkoa eloaan. Olenkin, lähes hysteerisesti, joka kerta tynnyrin ohi kulkeissani, sinne kurkannut!

6 kommenttia:

  1. Voi pientä lepakkoa! Harmillinen onnettomuus. :/

    Lapsena noita pelkäsin, nyt aikuisena ilahdun aina jos sellaisen näen! Mökkimummolassa yritettiin bongailla mutta ei onnistuttu näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli!

      Pikkuserkun mökillä, juostiin kakaroina yöllä ulkona, valkoiset yöpuvut päällä. Ja lepakot singahtelivat ympärillä. Kiljuminen oli sen mukaista! Aikuiset olivat vihaisia, kun huudettiin keskellä yötä. Vaikkei sillä nyt kai niin väliä ollut, kun oltiin keskellä korpea.

      Poista
  2. Meillä tääl kahelis lepakot asustaa talon katon kolosissa. Tynnyreistä minäkin joskus niitä löytänyt voih kohtaloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! :(

      Meillä on aikaisemmin lepakoita asustellut ulkosaunan ja puuliiterin kattorakenteissa. Eikä hukkumisongelmaa ole ollut.

      Poista
  3. Voi ressua! Saisiko rännin yläosaan jonkinlaisen metalliverkon palasen, josta menee vesi läpi, muttei eläimet?

    VastaaPoista
  4. Niin, voiskin ajatella, minkkiverkkoa tai vastaavaa!

    VastaaPoista