torstai 8. joulukuuta 2016

TSI: Heijastintarraa housunpuntteihin!

Näy pimeässä!


Vuosi sitten ostin ulkoilupuvun, merkkiä Raiski. Takki violetti ja housut mustat. Puku oli Plussa-korttitarjouksena Citymarketeissa. Minä taputin pulleita käsiäni yhteen lukiessani tarjousmainosta, koska puvusta luvattiin isoja kokoja, siinä olisi paljon heijastavia yksityiskohtia, dry-max-kalvo ja hinta oli edullinen. Liian hyvää ollakseen totta!
No, kaikki muu pitikin kutinsa, paitsi ne heijastavien yksityiskohtien paljous. Housuissa oli yksi ihan pieni heijastava r-kirjain, samoin takin hihoissa. Mikä pettymys! Kuljen koiralenkeillä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, melkein aina pimeään aikaan. Heijastimet olisivat olleet tärkeät! Mutta koska läskin on ostettava sitä mikä päälle mahtuu, ostin ulkoilupuvun.


Näkyy varmaan tosi kauas!

Eikä siinä mitään, ihan asiansa on takki ja housut ajaneet. Mutta koko ajan minua on harmittanut heijastimien vähäinen määrä ja olenkin suunnitellut housuihin jonkinmoisia heijastimia. Sellaisia siistin näköisiä, koska nämä mustat ulkoiluhousut ovat ainoat yhteiskuntakelpoiset "liikuntahousut", mitä omistan. Takilla ei nyt niin väliä ole, koska aina saa heijastinliivin päälle ja näin talviaikaan pidän lenkeillä pääasiassa tallitakkiani, jossa on pitkät heijastintarrat hihoissa.
Jo aikaa sitten, pari työkaveriani tekivät mustiin ulkoiluhousuihinsa heijastimet heijastintarrasta. Toinen tähtiä ja toinen sydämiä. Ja heijastimista huolimatta, housut pysyivät ihan siistin näköisinä. Jotain tuollalaista minäkin housuihin olisin halunnut, mutta nuo kuviot olivat siis jo käytössä ja oli keksittävä jotain muuta.
Jokin aikaa sitten se idea sitten välähti nuppiin! Koska käytin housuja lähinnä koiralenkeillä, luontevaa olisi, että punteissa olisi mäyräkoirat. Kädentaitomessuilta ostin aikas ison palan heijastintarrakangasta, hintaa 12 euroa. Piirrustustaidottomana piti vaan etsiä sopiva mäyrismalli.
Joka sekin löytyi sitten ihan kotoa, seinältä roikkumasta.


Itse Maurikin on punkassaan!

Ostin syksyllä Honkkarista mäyrisaiheisen peltitaulun ja siitä kopioin leivinpaperille pari pötkylää. Sitten vaan mallilla piirtämään ääriviivat heijastintarraan ja sakset viuhumaan. Ja eikä aikaakaan, kun sain mäyräkoirat housunpuntteihin!





Tuli vähän näkyvämpi kuin tuo r-kirjain!

Toisen laitoin oikean puntin etupuolelle ja toisen vasemman takapuolelle. Saapi nähdä, kuinka kauan koirat punteissa pysyvät! Heijastintarran myynyt nainen kyllä vannoi, että kyllä pysyy!



Pakkohan housuja oli käydä heti testaamassa koiralenkin muodossa ja olihan heijastinmalliin innoittaja tietysti mukana!


Muistakaa käyttää heijastimia ja olla näkyviä, kun tuolla pimeydessä vaellatte!

8 kommenttia:

  1. Onpas mainio idea!! Kerro sit miten tarrat pysyi kiinni, ja kestääkö ne esim pesua.

    Olisko sulla ideoita koirien villapukuihin viritettävistä heijastimista...? En ole löytänyt versiota joka toimisi. Esim koirien heijastinliivit on aika turhat, tarrat pettää aika pian. Joku joustava yli vedettävä valjassysteemi olis kätevä, mutta en oo jaksanu kehitellä enkä oo valmiina löytänyt... Jos tuollanen tarra pysyis villapuvussa kiinni niin se olis kyllä tosi kätevä. Mitä luulet, pysyiskö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kerron kuinka pysyvät!

      Minä ostin Tokmannilta Maurille noi heijastinvaljaat, mitkä sillä on kuvissa. Real Dog taisi olla merkki ja maksoivat muistaakseni jotain parin kympin tienoilla.
      On kans haastavaa löytää sellaisia heijastimia tuollaiselle maanrajassa viistävälle pötkylälle. Noi valjaat heijastavat aikas hyvin ja mahtuvat tarvittaessa villapaidan päälle.

      Toi heijastinkangas mitä minä käytin, ei jousta. Mutta sellaista oli myös tuolla messuilla tarjolla joka joustaa. Sitä en muista, oliko siinä tarrapintaa. Mutta sellainen joustava kangas voisi sopia villapukuun. Toi joustamaton ei pysy, voisin kuvitella.

      Poista
  2. Kyllä kunnon heijastimet täytyy olla ja siellä teidän kulmilla vallankin (ja meidänkin kulmilla täällä maalla), katuvaloja ei ihan kauheasti ole ja tämä lumeton aika imee lopunkin valon itseensä. Autoilija kiittää ja kiittää jalankulkijakin, kun pysyy hengissä. Katselin kädentaitomessuilla tuota samaa materiaalia, mutta päädyin ostamaan valmiit. Ihmettelen tuota samaa, kallis ulkoilupuku ja heijastimia niin nirkosesti, mulla kävi ihan samalla tavalla! Surkia juttu, lähes sysisurkia!

    Tuosta voiasiasta vielä kysyisin. Nykyään kun voissa paistaa niin se räiskyy pitkin hellaa, räiskyykö tuo tekemäsi voi paistinpannulla? Kysyin tuota räiskymisjuttua Valiolta ja vastaus oli plusmiinusnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja vaikka tässä kirkonkylällä pääsee, meidän kotitietä lukuunottamatta, muutaman kilsan ihan katuvalojen alla taapertamaan, en silti luota, että autoilijat viiden-kuuden aikaan aamulla ovat vielä ihan skarpeimmillaan. En ainakaan itse ole!

      Ei tuo voi mielestäni ainakaan teollisesti valmistettua enempää räisky. Siitä tulee koostumukseltaan hieman sitkeämpää kuin kaupan voista.
      Tuo räiskyminenhän mielestäni johtuu voihin jäävän heran määrästä. Itse yritän aina puristella voin mahdollisimman hyvin ja pestä huolellisesti. Viimeinen huuhtelu vesi on ihan kirkasta ja näpit siinä vaiheessa ihan jäässä! =D
      Olen käyttänyt itse tehtyä voita kaikkeen samaan kuin kaupankin, leiponut jne.. Hyvin toimii ja miksei toimisikin. Eihän ennenvanhaan ollut saatavilla kaupanvoita!

      Poista
  3. No nyt pitäis näkyä. Kyllä ovat tarpeen, etenkin siellä missä on valoja paljon. Ihmiset luulee ettei tarvi heijastimia kun on katuvalot. Väärin. Niitä tarvitsee joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, kaupungeissahan ihmisiä on tosi vaikea erottaa liikenteen ja valosaasteen seasta! Täällä maaseudun pimeydessä yksinäisen heijastinta käyttävän kulkijan kyllä tienpielestä helposti erottaa!

      Poista
  4. kiva idea ja todella tarpeen pimeällä!

    VastaaPoista