Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 26. toukokuuta 2017

Periksi en anna per... una!

"Se yrittää taas kasvattaa perunaa, mjauha-ha!"


Hahaa! Joku on ehkä saattanut aikaisempien, surkeasti epäonnistuneiden perunankasvatus operaatioitteni jälkeen luullut, että Leppämäessä olisi heitetty perunakuokka kaivoon. Mutta ei! Uhmakkaasti käymme taistoon taas tänäkin keväänä!


"Hmmm..."

"Näitä lavojakin se siirtelee harva se vuosi!"


Tai minä käyn... Beibe ilmoitti jo viime keväänä hänen uransa perunankasvattajana olevan ohi. Hän heitti hanskat tiskiin, mutta minä ole aikonut haistattaa pitkät kohtalolle ja pistin hyvissä ajoin perunansiementä tilaukseen.


"Se tulee NIIIN epäonnistumaan!"

"No, yrityksestä sietä ei voi syyttää. On sentäs yrittänyt kattaa lavanaluset!"

Viime vuonna meinasin olla ihan pulassa siemenperunoideni kanssa, kun tulin hommanneeksi niitä kymmeniä kiloja ja meillä ei ollut olemassa paikkaa mihin ne istutettaisiin. Siitä pääset lukemaan tästä .


"Älä nyt oo niin jyrkkä! Anna muorin touhuta!"

Eihän niistä perunoista sitten oikein satoa saatukaan, vaikka istutettiin niitä kavereidenkin peltoon. Kun on luotu epäonnistumaan jossain asiassa, niin sitä vain on. Persiilleen menneestä perunasadosta voit käydä lukemassa täältä . Tekstissäni muistutan itseäni lukemaan sen varoitukseksi itselleni perunanviljelyn "vaaroista". Ja olenkin lukenut omat juttuni, mutta nääh! En taaskaan uskonut itseäni!


Lavat valmiina mommoille!

Tänä vuonna olen ollut maltillisempi siemenperunahankinnoissani. Mutta ensimmäiset ostin jo helmikuun lopussa. Plantagen myi pienissä muutaman sadan gramman pusseissa eri siemenperunalajikkeita. Ostin kahta lajiketta; Desiree -lajiketta ja toinen  oli himoitsemaani 'King Edward' -lajiketta, jota Tanskalainen maajussi aina viljelee. En ole koskaan sitä maistanut, mutta tänä vuonna maistellaan. Kai... ehkä... tai sitten ei!



No, näidenkin kanssa meinasi käydä hassusti heti alkumetreillä. Vaikka pidin perunapusseja viileässä ja pimeässä  kellarinrapussa, ituahan ne alkoivat pukkaamaan. Minun oli pakko roudata töistä keittiöltä roppakaupalla tyhjiä maitopurkkeja ja lämpätä mommot multiin jo sisätiloissa.




Siitäkös ne riehaantui ja alkoivat kasvattamaan vartta oikein kilpaa keskenään. Eteinen oli varsinainen perunanvarsiviidakko ja täytyi varovaisesti liikahdella niiden ohi, jottei ne vain katkeisi.



Hermo meinasi taas mennä ihan totaalisesti, kun ilmat vain olivat viileät. Toinen asia mikä viivästytti perunoiden ulos multiin laittoa, oli niinkin yksinkertainen kuin kiire. Ei vain työ- ja muilta kiireiltä ehtinyt!

Mukavaa laitella lavoja valmiiksi kun taivaalta tulee rakeita!


No, viime viikolla väsymyksestä horjahdellen työpäivien jälkeen, sain kuin sainkin KAIKKI perunani laitettua multiin. Kasvilavoihin, en maahan. Meidän savijankko ei ole vuodessa miksikään muuttunut, joten...



Nämä esikasvatetut mommot olivat kasvattaneet sellaiset hojovarret, että saas nähdä tuleeko niistä yhtään mitään. Mullata niitä täytyy oikein urakalla vähän ajan päästä. Nyt en uskaltanut ihan hirvittävän syvälle niitä istuttaa, etteivät vaan mätäne tai mitään muutakaan. Multa lavassa on kyllä kuohkeata ja lämmintä ja pidin harsoakin niiden päällä. Mutta varmuus ennenkaikkea!



Niin, tilasinhan minä netin  kautta lisääkin perunansiementä. Olin hieman aikaisemmassa tilausteni kanssa ja sain edelllisvuotta maltillisemman määrän niitä. Ja kerrankin onnistuin saamaan parsaperunan siementä. Jes!



Muut lajikkeet olivat Jussi, Siikli ja Timo. Aikas tavallisia lajikkeita, mutta kokeillaan nyt näillä. Onhan lajikkeita perunankasvatusyrityksessäni nyt yhteensä 6 lajia. Jos tänä vuonna onnistun saamaan edes yhtä paljon perunaa kiloissa kun olen istuttanut, olen todella tyytyväinen! Perunaa meni multiin noin seitsemän kiloa. Se on määrä, mikä me saatiiin viime kesänä satoa monesta kymmenestä kilosta siemenperunaa!



Kyllä esi-isäni minulle varmasti tuolla jossain nauravat! Luulisi, että sillä tietotaidolla mitä minäkin olen perinyt, onnistuvan niinkin yksinkertaissa asiassa kuin perunankasvatus. Eihän tarvitse kuin laittaa peruna maahan ja mullata kerran kesän aikana! Niin monesti minäkin olen lapsena mummuloissa ja mökillä vanhempieni kanssa perunaa vakoon laittanut ja "jättisatoja" nostanut. Mutta ei kuin ei! Ehkä perunanviljelyssä epäonnistumiseni on kaatunut liialliseen itsevarmuuteen? Ja tähän kirottuun savimaahan, mitä minun isovanhemmillani ei ollut!



Kaikki Leppämäen perunankasvtuskokeilut löydät peruna -tunnisteen alta. Älkää sitten minua syyteltkö, jos innostutte ja epäonnistutte. Varoiteltu on! 😝


Tervetuloa seuraamaan Rakkautta ja maan antimia Kristiina, Sofia ja Landelaiset!

4 kommenttia:

  1. Kyllä tuosta alku-uurastuksesta pitäisi saada palkaksi hyvä pottusato. Ja varmaan saatkin. Minä idätän perunat aina valossa, ei synny noita herkkiä, pitkiä ituja. Asun perunapitäjässä ja viljelen pottua vain pikkuisen kesän tarpeisiin. Paikallinen puutarhuri myy tänä keväänä perunan taimia ruukuissa. Niistä saa uusia perunoita juhannukseksi jos hyvin käy. Toivotan perunaonnea!

    VastaaPoista
  2. Kyllä hyvää satoa toivotaan. Olisi hienoa edes joskus onnistua!
    Minäkin idätän yleensä perunani ulkosaunalla; viileässä ja valoisassa. Mutta mitäs menin innoissani ostamaan talvella siemenperunoita. Ja eihän sitä voinut tietää, että on kylmin kevät vuosikausiin!

    Meidän naapuripitäjä Pälkäne, on myös kuuluisa perunoistaan. Beibe aina sanookin, että me saataisiin vuoden perunat sieltä ostettuna, minun kokeilujeni hinnalla. Liioittelua! ='D

    Kiva idea ja hyvä myyntikikka nuo perunantaimet!

    VastaaPoista
  3. Hih, yrittänyttä ei laiteta.
    Ite en ole ikinä ostanut siemenperunoita, aina on jokunen jäänyt itämään syötävistä. Joten ei ole paljoa investoitu, mutta satoa on kyllä tullut ihan tarpeeksi. Eipä ollut ennenkään siemenperunoita kaupassa, vaan kellarista ne kaivettiin vappuna itämään :)
    Olen jättänyt sankoon yleensä (ite kasvatetuista) ne pienimmät, piilotan ne eteisen kaappiin. Kerran katsoin kauhistuneena eteisessä kun joku mato ryömii kaapista. :D Se olikin perunan pitkä itunen, joka sieltä ryömi.
    Nyt ostin kaupasta 5 kpl hieman itänyttä Rosamundaa ja laitoin ne sankoihin kasvamaan. Sankojen pohjalla on viime vuotista heinä+lehtisilppua, vähän multaa päälle. Kunhan saan nurmikosta heinäsilppua, sitä päälle lisää. Ja eikun satoa oottamaan ;)
    Toivon teille siellä Isoa satoa tällä kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, leuka (savi)maassa kohti uusia pettymyksiä! Hih! ='D

      Appivanhemmat jättivät myös aina siemenperunoita edellisvuotisista syömäperunoista. Samoin mummuloissa tehtiin niin.

      Uskomattoman pitkäksi saattavat idut pimeässä kasvaa. Olen myös monesti pelästynyt kellarin rapuun unohtuneesta perunapussista mongertavia itumatoja! =)

      Ei muuta kuin mahtisatoja odottelemaan!

      Poista