Pieni baarikierros Tallinnassa ja välillä syötiin!

Suomi 100 -drinksu laivalla

Yleensä meidän reissut Tallinnaan menee sillä kaavalla, että käydään vanhassa kaupungissa kiertelemässä ja poiketaan oluselle jollekkin terdelle, missä sattuu vapaita paikkoja olemaan. Istutaan, seurustellaan, katsellaan maailman menoa, nautitaan juomista ja ihanasta ilmasta, jos sellainen sattuu kohdalle.

Elämäni ensimmäinen kebab Virossa. Ei ole suomikebsun voittanutta!

Vähän niin kuin totutulla tavalla lähdettiin liikkeelle tälläkin kertaa. Reissumme ajankohtaan osui aurinkoinen keli, mutta kylmä tuuli hieman hillitsi terasseilla istuskelun himoa. Peruspubit ja armoton shoppailu eivät kuitenkaan kiehtoneet ja ilta(päivä) oli vielä nuori hotellille palaamiseen.

"Ämpärikansalle" kohdennettu Jallutarjous laivalla!

Linja-autossa eräs matkaseuruelaisistamme kertoi käyneensä aiemmin Depeche Mode -baarissa . Minähän innostuin ihan valtavasti ja halusin ehdottomasti käydä siellä. Depparit ovat ollut yksi minun nuoruuteni musiikkivaikuttajista ja pidän todella paljon vieläkin heidän musiikistaan.

Netissä oli vain ristiriitaista tietoa DM baarin sijainnista, sieltä löytyi kaksi eri osoitetta. Minä kysyinkin neuvoa olutterassin nuorelta tarjoilijapojalta, joka osoitti vanhan kaupungin torin toiselle puolelle. Ja sieltähän se sitten löytyi! Tuolta linkistä löytyy baarin nykyinen osoite.

Jos en olisi tiennyt etsiä, olisi baari saattanut jäädä käymättä. Kadulla oli kyltti ja itse baarin sisäänkäynti oli pienen sisäpihan takana. Hieman arkana matkailijana, en olisi uskaltanut astua mustasta ovesta maan alle vievään portaikkoon. Hyvä että oli tietoa!

Depeche Mode -baarissa soi vain ja ainoastaan Deppareiden musiikki. Ei siis minkään muun artistin tai yhtyeen! Seinillä olevilla näytöillä pyörii yhtyeen musiikkivideoita ja livekeikkataltiointeja. On siis etua, että pitää yhtyeen musiikista!

For Ladys!

Röökihuone!

Mitähän paloviranomainen Suomessa tuumaisi teipatusta savunilmaisimesta?

Pohdittiinkin, että kuinkahan kyllästyneitä baarin työntekijät ovat Deppareiden musiikkiin. Baarin perustanut Dan on itsekin välillä tiskin takana. Hän on sitä mieltä, että Depparit ovat tehneet niin paljon eri tyyppistä musiikkia vuosien varrella, ettei siihen ehdi kyllästyä. Hän on myöskin perustellut, että soihan kiinalaisessa ravintolassakin samanlainen musiikki koko ajan.

Depeche Moden yhtyeen jäseniä on käynyt vierailulla baarissa joskus. Ja ihan kutsumatta! No, jos minun nimeäni kantava baari olisi perustettu johonkin, kyllä minäkin vierailisin. Olenhan käynyt Marketan puistossakin. Se ei ehkä ole ihan varta vasten minun kunniakseni perustettu, mutta kuitenkin!

Me kovasti tykättiin baarista! Koska oli vasta alkuilta, meidän lisäksemme siellä ei ollut montaa asiakasta. Päiväaikaan kuulemma asiakkaat koostuvatkin lähinnä turisteista ja baarin henkilökunnan kavereista.
Olisin halunnut maistaa jotakin yhtyeen biisien mukaan nimetyistä drinksuista, mutta Beibe oli ollut hätäinen ja tilannut minulle oluen. Mitäs jäin kuppaamaan kamerani kanssa ulos! No, joku toinen kerta sitten.

Seurueemme alkoi olemaan nälkäisiä ja jokin ruokapaikka piti löytää. Valinnan varaahan Vanhassa kaupungissa on. Ongelman muodostaa lähinnä se, että missä on tilaa. Tuntui, että joka ravintolaan oli jonoa, vaikkei kesäsesonki ollut vielä alkanut.
Hyväksi onneksemme mahduimme ison seurueemme kanssa Olde Hansaan . Vaikka seurueessamme oli monta kokenutta Tallinnan matkaajaa, vain pari meistä oli täällä käynyt syömässä. Ehkäpä juurikin sen takia, että tänne sesonkiaikaan päästäkseen täytyy tehdä melkeimpä pöytävaraus. Itse olen ainakin laiska moiseen ja yleensä syön siellä mihin satun pääsemään.

Olde Hansassa on hieno keskiaikainen sisustus ja tunnelma. Kynttilät lepattavat ja henkilökunta eläytyy hienosti rooleihinsa. Parvella oli pillipiiparit soittamassa ja puitteet viihtymiselle olivat hyvät.

Meille tarjoiltiin tervetuliaismalja. Se oli jotain alkoholipitoista marjaisaa yrttijuomaa. Yksi meistä oli sitä ostanutkin oikeen kotiin viemiseksi aiemmalla käynnillään. Ihan hyvää ja lasi missä se tarjoiltiin oli kaunis!

Ruokahalunherättäjä ja hunajaoluttuoppi!

Minä ja Beibe otettiin alkupalaksi puokkiin kalalautanen, jossa oli mukana kahta eri leipää ja pari viiriäisen munaa. Oli hyvää!

Huono ja tärähtänyt, pimeässä otettu kuva alkupaloista!

Lohiannosta oli kehuttu ja muutama seurueestamme sellaisen ottikin. Muut ottivat mitä mitäkin; kanaa, paahtopaistisalaattia ym. Minä valitsin annoksen, missä oli jäniksenfileetä lisukkeenaan ohraa, lanttua ja muita kasviksia. Juomaksi otin hunajaolutta, joka oli aivan liian makeaa minun makuuni. Mutta ruuan kyytipojaksi se sopi yllättävän hyvin!
 Minä pidin annokseni makumaailmasta. Jänis oli oikein mureaa, eikä sitä oltu maustettu voimakkaasti. Maku oli puhdas ja riistainen.
Me suomalaiset olemme niin perunakansaa, että tekee ihan hyvää välillä syödä ruokansa jollain muullakin lisukkeella. Lanttu varsinkin oli varsin herkulllista! Annoksessa oleva hilloke oli myös ihanaa.

Jänöä lisukkeineen!

Beibe otti annoksen, jossa oli nimen mukaan paahdettua ja herkullista sianpotkaa lisukkeineen. Mies, joka lähes aina jää nälkäiseksi ravintolassa syönnin jälkeen, oli kerrankin ihan täysi. Minäkin haukkasin potkaa ja se oli lupauksen mukaan herkullista.
Ruokajuomana Beibellä oli yrttiolutta. Se oli kyllä aikas karmun makuista! Ruuan kanssa kyllä meni, muttei todellakaan mikään seurustelujuoma. Uuh!

Beiben sianpotka-annos!

Keskiaikaiset syömätavat!

Vaikka olisi kuinka täysi, tälläisessä paikassa pitää ottaa jokin jälkkäri. Beibe tosin ei ottanut. Uskomatonta kyllä, hän ei jaksanut!
Minä otin kahvin, missä oli jotain alkoholia. En muista mitä, ehkä päivän aikana juomani oluet ja hilpeän seurueemme naurunremakka ja ilakointi himmensivät keskittymistäni. Mutta hyvää oli!

Kahvin mukana tuli nyytti, minkä sisällä oli pala kakkua.

Olde Hansa oli mielestäni ihan jees ruokapaikkana. Tunnelma oli hyvä ja ruokakin mainiota. Ei kuitenkaan mitään huippua. Henkilökunta koostui juuri ja juuri täysikäisiltä näyttävistä nuorista, jotka kuitenkin palvelivat erinomaisesti nuoresta iästään huolimatta.

Todella piiiitkän miinuksen ravintola sai naisten wc -tiloista. Sellaista, suoraan sanottuna kusen hajua ei varmaan ole aistittu sitten keskiajan. Jumankauta! Yksi seurueemme herkkiksistä ei kerrassaan voinut mennä vessaan.
En tiedä, oliko lattialla lainehtiva neste sitä itteensä. Vai valuiko jostain vettä lattialle? Ilman hajua, wc -tilat olivat sisustukseltaa upeat. Kuvaa vessasta en ottanut, kamera jäi pöytään... Miesten wc -tilat olivat kuulemma olleet ilman hajua ja siistit.

Vatsat täynnä ja ilta vain nuortui! Syödessämme olin saanut viestin yhdeltä tutulta. Hän vinkkasi baarista, jossa hän käy miehensä kanssa aina Tallinnassa vieraillessaan. Labor oli baarin nimi ja taas mentiin!

Labor on omaleimainen baari Vanhassa kaupungissa, jossa drinkkien hinnat on edulliset. Sattui vieläpä olemaan Happy hour kun astuttiin sisään, joten drinksut puoleen hintaan!
 Ns. Tubeshotit tarjoillaan koeputkista ja drinkkejä tehtiin myös dekantteri maljoihin. Ihan pakkohan tuollaisia oli kokeilla!

Drinkkilistat olivat kuin käyttöturvallisuustiedotteita!

Totuusseerumia!

Sisustus baarissa oli sellainen tyyliä: "Hullun professorin labra". Ja mehän taas tykättiin! Olihan tämä ehkä vähän sellainen teinimesta, mutta minkäs teet kun ollaan ihan kakaroita mieleltämme!

Baarin henkilökunta oli erittäin motivoitunutta!

Labrassa istuessamme pohdittiin, että mihinkäs vielä mentäisiin. Taas oli yhdellä seurueestamme vinkkiä paikasta, jossa kehun mukaan saisi Tallinnan parhaimmat drinksut. Yeah! Sen verran alkoi olemaan "hilpeyttä" suonissa, että pakkohan tuollaisessa paikassa oli käydä!

Ravintolan piha-alueita ja terassia rempattiin.

Manna la Roosa oli ravintelin nimi. Se sijaitsi ihan Vanhan kaupungin laidalla, siinä käsityöläistorin vieressä. Eli, kun tullaan Viru-aukiolta ja Nordic Forum hotellilta päin, niin liikennevaloista kadun yli ja kohti vaalean vihreätä puutaloa.

Maalaus katossa sisääntulosalissa

Pari vuotta sitten likkakaverini kanssa katseltiin paikkaa, kun sen terassit näyttivät siltä, että siinä asuisi joku yksityishenkilö ja hänellä olisi kekkerit!
No, sisustushan olikin aikas mielenkiintoinen sisältä. Yhtäaikaa boheemia, kitchiä, romantiikkaa, goottia ja ihan kaikkea!

Talo oli täynnä pieniä huoneita, syvennyksiä ja erkkereitä ja kaikki oli sisustettu omiksi tiloikseen. Ravintolaan kuului myös yläkerta, mutta siellä emme käyneet.
Talosta tuli sellainen fiilis, että Suomessa ei tälläiseen saisi mitään julkista ravintolaa edes perustaa. Mutta onneksi ei kaikkialla ole Suomen säännöksiä ja tälläisiä raikkaita, erilaisia ja iloisia paikkoja on olemassa.

Henkilökunta oli taas niitä ihan just 18-vuotta täyttäneitä. Hetken seisoskeltiin, ennenkuin meitä tultiin ohjaamaan pöytään. Kyseltiin onko pöytävarausta ja olimmeko tulossa syömään vai drikille. Ilmoitimme haluavamme juoda jotain ja nuori hovimestarimies ilmoitti katsovansa onko vapaita pöytiä. Meitä se hieman kummastutti, koska olisimme voineet hörpätä drinksumme ihan baaritiskiin nojuen.

No, tilaa kuulemma oli ja hovimestari alkoi siirtelemään pöytiä ja tuoleja yhteen. Siis, meitä oli 4 henkilöä enään seurueessamme jäljellä. Vähemmälläkin dekoreeraamisella olisi päästy!
Muutenkin tuntui, että ravintolassa yritettiin tehdä kiirettä ja luoda tunnelmaa, että kaikki pöydät olisivat olleet varattuja. Koko sinä tunnin aikana mitä joimme drinkkejämme, salin pöytiin ei muita asiakkaita tullut. Vaikka niissä oli "varattu" kylttejä!

Joo, siis istumaan päästiin ja me naiset ihasteltiin paikan huumehörhöistä sisustusta.  Beiben mielestä tämä oli ihan naisten paikka. Ei siis sellainen mihin mentäisiin miesporukalla iltaa istumaan. Yhdyttiin ihan muina naisina hänen mielipiteeseensä! Saatiin vihdoin drinkkilistatkin eteemme ja tilattua.
Baaritiskin takana oli nuoria baarimikkoja, jotka eivät tehneet mitään muuta kuin olivat tiskin takana. Varmasti hyvä konsepti sesonkiaikana, mutta nyt touhu näytti kyllä ihan vetelehtimiseltä. Ravintolan alakerrassa ainakaan ei ollut montaa asiakasta meidän lisäksi. Lisäksi meidän drinksujen teko kesti tosi kauan.

Juomat saatiin pöytään ja niitä sitten maisteltiin. Pilleillä imutettiin toistemme laseista ja hyvät drinksut oli kaikilla! Ei suotta paikkaa hyvänä drinksumestana kehuttu.

Olihan nämä nyt jotain aivan muuta kuin perus kossucola!

Ihana drinksulasi!

Mmm!

Vähän eri kuin kotoinen muovituoppimeininki!

Olisimme ehkä voineet ottaa toisetkin juomat, mutta eipä tarjoilijanuorukaisia näkynyt misssään. Ihan kerallamme saimme pöydässämme istua. Joten ihan työksemme saimme viittilöidä jotta saimme edes maksettua juomamme. Latisti aika pirusti hyvien juomien ja hienon paikan tunnelmaa. Lievästi sanottuna...

Vaikka sitä kuvittelee olevansa ikinuori, ei vaan jaksa! Joten, hotellin aulabaarissa vielä poikettiin ja siellähän istui iso revohka meidän reissuporukkaa. Hetken jutustelua ja sitten oltiinkin ihan valmiina mammumaan. Ja kellohan ei ollut lähelläkään puolta yötä vielä. Mutta oli ollut kivaa kierrellä vähän tavallisuudesta poikkeavia juottoloita kivassa seurassa!

Lokkien perheidylliä kuvattuna aamulla hotellin ikkunasta!