Vierailulla Sakun oluttehtaalla ja käväisy Viron "Plantagenissa".

Reissu alkaa aina syömisellä! Näyttääpä lihapitoiselta...

Beiben työpaikan vapaa-ajantoimi järjestää joka kevät reissun Viroon. Onneksi sinne saa ottaa avecin mukaan. Joten meikäkin pääsee nauttimaan vielä näistä hyvin järkätyistä matkoista, vaikken enään kyseisen firman palveluksessa olekkaan.
Yleensä reissut on ihan tavallisia yhden yön hotellimatkoja ja laivalla lahden yli. Tällä kertaa Ecerö Line Ms Finlandia vei meidät.
Mutta nyt oli oikein ohjelmaakin! Käytiin tutustumiskäynnillä Sakun oluttehtaalla , tai panimoksi kai sitä pitäisi kutsua. Tehtaalla oli myös olutmuseo. Olimme kaikki ihan innoissamme tästä kiinnostavasta vierailusta!

Sakun tehdas sijaitsee Sakun kauppalassa, puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Vierailu tehtaalla kesti noin 1,5 tuntia ja se sisälsi suomenkielisen opastuksen panimoon, osaan tehdasta ja museoon.

"Vierailija!"

Kierroksen jälkeen oli vielä vuorossa oluttasting pikku purtavineen. Voi että me tykättiin!
Kierroksen aikana sai kuvata, muttei koskea mihinkään. Varsinkaan kuparisiin, isoihin pannuihin, joihin mahtui 5000 litraa vierrettä per pannu.

Hallia, missä suuret kuparipannut olivat, kutsuttiin "katetraaliksi". Siellä oli hyvin harras ja kirkkomainen tunnelma. Tosin vierteestä lähtevä makea maltainen tuoksu muistutti siitä missä oltiin. "Katetraallissa" olikin pidetty häitä. Ei huono paikka mennä naimisiin!

Kierroksen aikana tuli niin hirmuisesti tietoa ja historiaa Sakun panimon vaiheista ja oluen valmistuksesta, että ei millään pysty suurinta osaa muistamaan. Mutta kaiken opas kertoi hyvin humoristiseen tyyliin. Hän esimerkiksi kumosi tarun, jonka mukaan tehtaalta olisi suora olutputki ja hana Sakulaisten koteihin.

Sakun panimon perustaja Karl Friedrich von Rehbinder 1764-1841, vanhana ja nuorena

Olutta kuljetettiin hevospeleillä

Tämä täti tarkasti, että pullot olivat puhtaita. Hauska kuva!

Tämä säiliö tuotiin jostain euroopasta oluen säilytystä varten muistaakseni. Hiiva laskeutui terävään kärkeen.

Jatkuvasti myös kuulemma kysellään, että virtaako tehtaan vieressä olevassa joessa olut. Kertoman mukaan yhden kerran on olut joessa virrannut, kun kieltolain aikana panimolta tyhjennettiin kaikki olut jokeen. Seudun lehmät kuulemma olivat onnellisia juodessaan joesta tuolloin!

Sakun panimotehdas koostuu useasta rakennuksesta. Ihan tälläisellä ylipainoisen, keski-iän ylittäneen immeisen kunnolla jaksoi ihan kepeästi kirmailla rakennuksesta toiseen ja rappusia jopa kolmanteen kerrokseen. Mutta liikuntarajoitteisille kierros ei oikein sovi. En ainakaan nähnyt hissejä missään.

Museo- ja pubirakennus

Pari pulloa odottamassa pesuun pääsyä!

Ikkunoissakin kurkki tölkit!

Sakun panimossa tehdään olutta muistaakseni 8 miljoonaa pulloa vuodessa. Olutta viedään paljon ulkomaillekkin. Plus muut juomat. Sakussa valmistetaan siidereitä ja lonkerojuomia myös.

Tölkityslinja oli toiminnassa vierailumme aikana!

Tätä olisin halunnut maistaa!

Oluttahan alun perin valmistettiin ruuaksi kansalle ja se oli keskeinen osa ravintoa. Luostareissakin kuului jokaiselle munkille pari litraa olutta jokaisella päivälle. Siitä tuli vasta myöhemmin myös osa nautintoa. Jo Sakarias Topeliuskin sen sanoi: " On parempi olla kievarissa juomassa olutta ja ajatella Jumalaa, kuin istua kirkossa ja haaveilla juovansa olutta kievarissa." Tai jotain sinne päin!

Jokatapauksessa, olut tarkoittaa yleisesti meille asiaan vihkiytymättömille sitä ihan peruslageria. Siis sitä, mikä ei juuri miltään maistu. Mutta maistelutilaisuudessa saimme maistella useita eri oluita, jotka todellakin olivat jotain aivan muuta kuin peruslager. Olihan sekin joukossa mukana ja siihen oli hyvä verrata. Onneksi opas kertoi, missä järjestyksessä maistelussa olevat oluet kannattaisi juoda. Näin saimme oluista parhaimman käsityksen.

Beibe tarkkana!

Emme ole koskaan erityisemmin pitäneet kovin humalaisista oluista. Mutta alamme pikkuhiljaa lämpiämään myös kukkaisille IPA oluille. Tummista oluista sen sijaan me olemme aina pitäneet kovasti.

Meidän pöytäseurueessa istui yksi oikea olutharrastajakin. Joten oli tosi mukavaa keskustella hänen kanssaan juomistamme oluista ja vaihtaa mielipiteitä niistä.
Voi että oli mukavaa oluenmaistelua ja pikkusuolapalaa tutussa ja mukavassa seurassa!

Takkakin oli kuin oluttynnyri!

Toi juusto oli taivaallista!

Maisteltavien joukossa oli yksi siiderikin

Ja alkoholiton olut

Minun suosikkini!

Sakun panimokierroksen jälkeen meidät roudattiin hotellille ja ilta olikin vapaata ohjelmaa. Kierreltiin hieman Vanhassa kaupungissa ja käytiin muutamassa tosi mielenkiintoisessa baarissa. Mutta niistä toisella kertaa.
Sunnuntaina hotellihuoneiden luovutuksen ja Viinarannassa "vierailun" jälkeen oli vuorossa käynti Hansaplantin puutarhamyymälässä. En olekkaan Virossa juurikaan puutarhaliikkeitä ja taimistoja nähnyt, saati vieraillut.

Hansaplant oli ihan kuin Plantagen. Vaikka meidän kuljettaja sanoi siellä olevan edullisempaa, minun mielestäni hinnat olivat ihan Suomen tasoa. Ellei jopa kalliimpaa.

Liikeen ulkopuolella oli hienoja puita!

Ja isoja ruukkuja!

Mutta olihan siellä paljon kaikkea mielenkiintoista. Ihania ruukkuja niin sisälle kuin ulos, pihakeinuja ja sisustustavaraa. Tosi siisti ja viihtyisä myymälä.

Näitä oli kahden istuttaviakin!

Ainut asia mitä tosissamme etsimme myymälästä, oli Veiniöun -omenapuu. Harmiksemme emme sellaista sieltä kuitenkaan löytäneet.

Näitä "kudottuja" ruukkuja jäin kaipaamaan. Ihania!

Mutta emme me sieltä tyhjin käsin lähdetty. Beibe löysi matalaksi jäävän ja leveäksi kasvavan kuusen, jonka kerkät ovat keväällä keltaiset. Minä puolestani nappasin kainalooni helmipihlajan. Sellainen meiltä puuttuu ja kyllähän niitä Suomestakin saa. Mutta tulihan nyt hankittua tältä reissulta.

Samoin 'Sensation' syreeni. Niitäkin Suomesta saa, mutta jotenkin reissussa on kukkaron nyöri höllemmässä. Pitkään niitä olen kotomaassa kytännyt, mutta vieraasta maasta ostin sellaisen ihan viileän rauhallisesti ja silmää räpäyttämättä!

Näitä himoitsin myös: Erikoinen hopeakuusi,

punalehtinen selja,

hämähäkkikoivu

Ja sireeni 'Moskovan kaunotar'. Joku toinen kerta sitten...

Komeita lupiinenjakin oli tarjolla, mutta haen lupiinini tienpenkalta!

Niitä himoitsemiani ilmakasveja oli pari hassua liikkeessä. Mutta meillä ei ollut kuin tunti aikaa liikkeessä ja se meni kyllä niin hujahtamalla. Ei oikein ehtinyt perehtyä niihin.

Ilmakasveja!

Upeita kannukasveja!

Sitrus bongattu!

Kaktuksia ehdin kyllä kuolata. Yhdessä asetelmassa oli pari punalehtistä tyräkkikaktusta. Sellainen on ollut myös hankintalistalla. Mutta myymälästä en niitä sitten löytänyt ja aika loppui kesken myyjän etsimiseen. Yksi pikku punapiikki lähti kuitenkin mukanani Suomeen!

Tyräkki jäi taas hankkimatta!

Kaktus siellä...

--- täällä...

... ja joka puolella!

Ihan törkeä hienoja kaktusruukkuja!

Yksi tälläinen lähti matkaan mukaan. Teretulemast meille!

Minulla meinasi ihan itku tulla, kun kassajonot olivat ihan törkeän pitkät. Olin ihan varma, että meidän on jätettävä kaikki ihanat löytömme kärryineen myymälään ja kiiruhdettava takaisin bussiin.
Sehän näissä valmismatkoissa on, kun ne on niin aikataulutettuja.

Alan pikkuhiljaa lämpiämään näille miniatyyripuutarhoille!

Nämä oli aivan valloittavia!

Kivoja mukeja!

Ja lyhtyjä!

Mutta onneksi avasivat useamman kassan ja saimme kuin saimme kasvit mukaamme. Nyt vaan sitten ihmetellään, että mistä ne sitten tontilta paikkansa löytää!

"Keskellä kasveja on helppo hymyillä!"