perjantai 12. lokakuuta 2018

Kääpäkävely karpalosuolle!



Käävät ovat ihania! Minä kuvailen niitä useasti metsäreissuillani. Varsinkin syksyisessä metsässä ne erottuvat hienosti puidenrungoilta, kannoista ja kaatuneista lahopuista.


Huomasin pari viikkoa sitten netissä sanan "kääpäkävely". Minua kovasti nauratti tämä, koska minähän olen juuri tälläinen metsässä kulkija, monessakin merkityksessä. Kääpä ja kävelijä! 😂


Kävelytyylinikin on ihan "kääpä". Jalka ei oikein nouse ja olen ihan kampura. Kompastelen jatkuvasti ja kumossakin tämä hieman alle viisikymppinen mummo on lähes joka mettävierailulla.


Perustelen tätä kompurointiani aina sillä, että metsänhenki tietää minun olevan asfalttiviidakoiden kasvatti ja haastaa minua yhä vieläkin näiden maalla asuttujen vuosikymmentenkin jälkeen,  ilkikurisesti juurakoilla ja kaiken maailman risuilla kampittelemalla. Minun pullean kehoni kunnossa ja liikkuvuudessahan ei mitään vikaa ole! ;'D


Kääpäkävelyllä oikeasti tarkoitetaan sitä, että kun luonnossa hidastaa ja rauhoittuu, sitä enemmän huomioi ympäröivää luontoa ja havainnoi sen elämää. Kääpäkävelyllä voi havainnoida muutakin kuin kääpiä; esimerkiksi pieneliöitä, sieniä ja sammalia.
Minähän en edes tiedä noiden kääpien nimiä, mutta se ei minua haittaa. Ne vaan ovat niin kauniita ja lajituntemattomuus ei ole kääpäbongaustani haitannut.

Tässä kannossa on oikea kääpien kokoontuminen!

Nämä kaikki kuvatut käävät bongasin ihan muutaman kymmenen metrin matkalta polun varrelta, ollessamme matkalla eräälle metsän keskellä olevalle pienelle suojärvelle.


Olimme poikenneet eräällä sienestysreissulla tuollamain ja silloin huomanneet, että rannoilla oli kohtuurunsaasti karpaloita, Silloin ne olivat vielä ihan raakoja, mutta nyt ne olivat kiiruusti keruukunnossa. Osa oli mennyt jo hieman ylikin.

Isoja mollukoita!
Ja isoimmat olivat ihan vesirajassa!


Kävimme kahtena eri päivänä, viikon välein karpalossa. Molemmilla kerroilla saimme saaliiksi noin 2,5 litraa karpaloita.




Karpalot olivat rannalla sellaisissa paikoissa, jotka ovat yleensä veden alla. Nyt vesi on paljon matalemmalla kuin edellisinä vuosina, kun olemme tuolla päin poikenneet.


Upottavassa sammaleessa oli kävelyjälkiä ja joku muukin oli rannoilla käyskennellyt. Mutta karpalot eivät kulkijaa ilmeisesti olleet kiinnostanut.
Ihme kyllä, minä en tuonne lettoon hojaantunut. Kerran oli kyllä lähellä, mutta rantaröyräällä kasvanut kitulias männynnäre pelasti minut ja kännykkäni kastumasta!


Molemmilla kerroilla oli sateinen ja tosi tuulinen ilma. Ensimmäisellä kerralla tosin leijui lunta! Oltiin kyllä ihan jäässä kun autolle päästiin.


Toisella kertaa meillä oli oikein sumpit termarissa ja voikkoleivät mukana. Kyllä olikin ihanaa siemaista kuumaa juomaa ja haukata leipää, kun pikku astiat olivat täynnä punaisia pallukoita.


Cafe Metsä <3

Nyt on pakkasessa reilu kolmisen litraa karpaloita, hyytelöä ja kiisseliä keitelty. Voi tätä onnea! Olikin hyytelö oikein herkkua maksalaatikon kanssa!


Ihanaa, se olisi taas perjantai! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

14 kommenttia:

  1. Kääpäkävely on kivaa ja sen takia metsänhenki sinua kampittaa, ettet liikkuisi liian nopeaan tai roisisti vaan hissukseen nauttien ja sielua ladaten! Hyvä karpalosaalis ja onneksi et siellä suolla muksahtanut nurin! Hyvin saappaan varretkin riittivät, että sukat kastuneet, hyvä juttu sekin. Eväät metsäreissuilla on parasta, siellä kahvi ja teekin tuoksuvat paljon paremmalle kuin kotona.

    Mukavaa viikonloppua sinne Leppämäkeenkin, puuhaa meillä maatiaisilla riittää viikonlopun aikana - nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, ei parane kiiruhtaa, jottei joku tartu lahkeeseen! ='D

      Ihanaa oli saada noita karpaloita, kun puolukkaa näille seuduille ei oikein tullut. Kaikki kuivivat varpuihin! =(

      Kyllä kieli keskellä suuta sai tuon pikku järven rannoilla kävellä, ettei astunut liian syvään kohtaan!

      Kahvi maistui leivän kanssa ihan taivaalliselta, kun olit vain vaatteet käynyt vaihtamassa kotona ja melkein samalla oven avauksella lähtenyt suolle.

      Touhukasta viikonloppua Kivipeltoonkin! <3

      Poista
  2. Mäkin aina ajattelen, että metsä mua jotenkin opettaa. Tosin mä ajattelen esimerkiksi, että metsä "tukistaa" mua, kun tukka takertuu oksiin, ja koitankin sille sanoa, että hei haloo, en minä mitään pahaa täällä tee, päinvastoin koitan hyvinkin olla metsien ystävä. =D Joskus sanon oksille "kättäpäivää" ja silittelen niitä, ajattelen että oksat on puun sormia.. Kaikenlaista hörhöä ja hullua siis! =D

    Hieno karpalosaalis teillä! Mä oon elämässäni vain muutaman kerran yleensäkin edes nähnyt karpaloita.. ekan kerran ikinä näin niitä luonnossa reilu vuosi sitten. Kyllä ne melkoisia piiloutujia ovat, siellä sammalien alla melkein vaan pilkottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollenkaan hassua tai hullua tuo sinun metsätoimintasi. Minä monesti ajattelen, että isot, vanhat puut ovat dinosaurusten jäänteitä, koska niissä on sellainen uurteinen ja kuivettuneen paksun nahan näköinen kaarna tai kuori. Ja sitten kaikkea muutakin tulee mettässä mietittyä. Ei ehkä kaikkea sitten kuitenkaa kannata täällä ääneen sanoa! ='D

      En ole myöskään montaa kertaa eläissäni karpaloita livenä nähnyt. Totta, että ovat hankalia havaita ja poimia. Ja koska alkaa hämärtymäänkin niin aikaisin, niitä ei meinaa sieltä sammaleen seasta erottaa!

      Poista
  3. Makee kääpäkävely :)
    Kuule, mä tuolla värkkäsin meidän suolla aituuksia ja huomasin että siellä kasvaa karpaloita! Kuinka siistiä! Olin ihan yllättynyt :) Makeita mollukoita ne on tähän aikaan, nam.
    Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kääpäkävely on kyllä hauska sana! =)

      Nyt kuule karpalot suuhun vaan! Niissä on aikas monivivahteinen maku; kirpeyttä, makeutta ja omenankin sävyä mausta löytyy!

      Poista
  4. Hieno retki teillä minä olen saanut anopilta karpaloita. Hyvää se kiisseli on siitä tehtynä . Oletko kerännyt pakurin kääpää . Me ollaan saatu sitäkin anopilta ja kaverilta. Pitäisi muistaa vain keittää siitä teetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sinulla ihana anoppi, kun karpaloita teille tuo! <3 Kiisseli on ihan huippua karpaloista tehtynä!

      En ole pakuriteetä koskaan maistanut. Meillä kaadettiin yksi koivu pari vuotta sitten ja siinä oli sellainen pään kokoinen pakurikääpä. Tuolla se on ollut kannon nokassa ulkona siitä saakka! ='D

      Poista
  5. Ihana sana: kääpäkävely!! =D
    Oi, karpaloita!! Himpskatti, mistähän niitä tänä syksynä saisi? Viime vuonna työkaveri noukki pari litraa, riittää juuri meille pariksi kerraksi.

    VastaaPoista
  6. Karpaloita... namskis, siitä onkin aikaa kun niitä olen syöny. Käävät on ihania, töissäkin lasten kanssa aina kummastellaan niitä..."asuukohan niissä joku" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karpalot eivät ainakaan meillä ole kyllä ollut mitenkään joka vuotinen herkku!

      Käävät ovat mielenkiintoisia! Varmasti lasten kanssa niistä saa paljon juttua aikaan! :)

      Poista
  7. Mestassa samoilu ja luonnosta nauttiminen onkin ihan parasta, vaikka sitten horisontaali-asennossa, jos sattuu humpsahtamaan nurin! Ja jos loytyy viela jotain herkkuja kotiin vietavaksi niin paiva on taydellinen.

    VastaaPoista