tiistai 23. huhtikuuta 2019

Lapsellista ja eläimellistä menoa!


Mauri

Pääsiäisen pitkät vapaat olivat ja menivät. Pääasiassa tehtiin jotain pieniä pihahommia. Beibe laitteli kasvihuonetta ja minulla meni pari päivää ihan lepäillessä. Tietysti elukkahommat täytyy aina tehdä, mutta muuten oli pakko ottaa kevyemmin, koska kroppa niin käski.

Benja

Lauantaina kävi isäni ja tyttäreni perhe syömässä. Kun "viralliset" ruokailut ja kahvittelut oli hoidettu, oli aika ulkoilla.

Koirille tuli riitaa lelusta ja se laitettiin jäähylle peräkärryn päälle. Siinä kolme
"viisasta" päätä yhdessä, mutta lelua eivät kuitenkaan saaneet alas! ='D

Käytiin Kuukunan kanssa pikku karitsoita katsomassa. Nella suhtautui pieneen poikaan hyvin ja ystävällisesti. Mutta Tippiä piti hieman varoa, koska oli vähän sen oloinen, että voi vaikka pökätä.


Kakarat! <3

Nella käyttäytyi hienosti!



Oli noita hauska seurata!

Lampaat eivät poikaa pelottaneet yhtään. No, ihme kun ison koiran kanssa elelee! Mutta Kun päästin Lötkö-kanin vähän jaloittelemaan, niin se olikin sitten jo pelottava ilmestys. Lötkö on tosi iso kani ja tietysti sen liikkumistapa pomppien on hieman poikkeava. Laitettiin sitten Lötkis takaisin kämpilleen!

Lötkö-kani oli vähän jännä!

Tipuihin Kuukuna on jo tutustunut aiemmin. Nehän kuoriutuivat sisällä, pesuhuoneessa olevassa hautomakoneessa ja Kuukkis niitä jo heti kuoriutumisen jälkeen ihmetteli. Niihin hän suhtautuikin hyvin tuttavallisesti. Ehkä hieman liiankin, koska tiput eivät muistaneet, että olivat jo vanhoja tuttuja! =D


Tiput pakenivat perimmäiseen nurkkaan! ='D

Ei poikaa niin kauaa jaksa noi elukat kiinnostaa. Mutta papalla oli jotain "hommia" puimalassa ja nehän kiinnostaa!



Kuukunalla on jotain luontaista kiinnostusta kaikenlaisia koneita, laitteita ja työkaluja kohtaan. Saas nähdä, mitä tuosta pikkumiehestä oikein tuleekaan!





Kun ruuvipuristin oli "korjattu" alkoi kiinnostamaan minun kesällä ostamani vanha pupulelu. Sitä hän jaksoi jonkin aikaa vedellä ympäri pihaa.





Vanha herra Lakritsakin kunnioitti läsnäolollaan meitä heti, kun Benja oli laitettu autoon. Ne eivät tule yhtään toimeen keskenään, siitä huolimatta, että ovat olleet niin paljon tekemisissä keskenään. Lakritsa ei vaan siedä Benjaa.

Mutta Mauria se sietää!

Lakritsa ei pidä pienistä lapsistakaan erityisemmin. Mutta se hoitaa sen homman niin, että se vaan yksinkertaisesti poistuu paikalta tai pysyttelee sisällä yläkerrassa, lasten ulottumattomissa. Joten tälläinen suvaitsevaisuus tältä kärttyäijältä oli oikea kunnianosoitus Kuukunalle!

Annetaan koskea...

... ja oikein pusketaankin!

Maurin tietysti pitää mennä pilaamaan idylli!

Kyllä tää porukka tuo vilskettä ja vilinää meidän elämään! Ja vaikka noi elukatkin on välillä niin ärsyttäviä, kyllä niille saa nauraakkin!


6 kommenttia:

  1. On teillä ihana apumies. Ja Kuukunalla ihana mummola eläimineen ja tietty koneineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosta jätkästä vaan päivä päivältä persoonallisempi kehittyy. Aivan ihana pikku muru! 💙

      Poista
  2. Hauska postaus! ♥

    Meidänkään kissa ei suuremmin tykkää lapsista. Olen kerran nähnyt sen huitaisevankin pienempää lapsenlasta ja suoraan kohti naamaa... Pikkuneiti otti siitä kyllä aikamoisen tukistusotteen, että sinänsä en ihmettele.

    Ja on toi meidän koirakin aika ressukan näköinen aina, jos jompikumpi pikkuisista tulee käymään... Istuu nurkassa persiillään, väistelee lapsia ja kärsii. Oikeesti ihan sääliksi käy, mutta ymmärrän hyvin, sillä koirakin on osansa saanut naperoiden käsittelystä, vaikka miten koittaa olla vahtimassa, ettei lapset liian rajusti noita eläimiä rakasta!

    Mä uskon vahvasti, että vaikka miten koitetaan lapsia "tasa-arvoisesti" kasvattaa ja ilman tyttö-poika-roolituksia, niin kyllä ne pojat vaan luontaisesti useimmiten on enemmän kiinnostuneita kaiken maailman koneista ja laitteista, autoista ja mopoista, pyssyistä, rajummista leikeistä jne. Ei aina, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä useimmiten (neljä lasta, joista kaksi molempaa sorttia). Meillä on ihan yhtä lailla ollut nuket poikienkin ulottuvilla (ja pienempi poika 3v. jopa leikki imettämistä silloin, kun pikkusisko syntyi...), mutta kyllä se vaan veri veti ihan eri tavalla autoihin, mopoiluun ja vaikkapa tietokoneisiin sitten tietyssä iässä kuin mitä ikinä meidän tyttöjä. Edelleen pojat (nyt 20 ja 22v) osaa tietokoneet ja auton osat, tyttöjä ne ei kiinnosta pätkääkään. Eikä poikia sitten meidän tyttöjen (17 ja 24v) jutut, kuten piirtäminen, lukeminen, vaatteiden shoppailu jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän edellinen koira ei meinannut tyttäremme tottua. Hän ilmeisesti vei koiran mielestä sen paikan laumassa . Sitten koitti se kaunis päivä, kun koira tajusi, että toi kakarahan heittää palloa! 😂

      Minä olen aikas perinteine näissä sukupuolirooleissa. En tarkoita, että roolit pitää tehdä heti vauvasta asti selväksi vaan juurikin että lapsi saa itse hakea mielenkiinnon kohteensa. Minusta on hyvä, että ollaan poikia ja tyttöjä, sen ihmeempää numeroa asiasta tekemättä. Tuntuu välillä, että lapset ja nuoret ovat ihan tarpeeksi sekaisin tässä elämänmenossa. Kuitenkin valtaosa hyväksyy sukupuolensa, joten miksi mennä sitä ehdoin tahdoin hämmentämään.

      Oli hyvä esimerkki väreistä silloin kun olin Kuukunan kanssa siellä vauvasirkuksessa . Vauvojen eteen kaadettiin säkillinen pallomeripalloja. Lähes järjestäen tytöt valitsivat punaisia ja pinkkejä palloja. Kuukuna ainoana poikana suosi sinisiä ja keltaisia. Tiedä, mistä tälläinen tulee mutta onko sillä niin väliäkään?

      Poista