Jänismettällä!

Oli aikas nättiä, kun saa-
vuimme perille!

Kävikin niin kivasti, että Beibe sai pari päivää vapaata ja pääsimme viettämään mukavan päivän yhdessä. Minähän en metsästä, mutta mielelläni lähden aina välillä Beiben mukana jänismettälle. Varsinkin tälleen keskitalvella, kun aamuvalkenee myöhemmin. Ei tarvitse lähteä metsään könyämään keskellä yötä.

Metsä toivotti meidät
sydämellisesti tervetulleiksi! 

Meidän mäyräkoira Mauri alkaa olemaan jo iällä. Se täyttää huhtikuussa 11 -vuotta ja sen parhaat päivät mettäkoirana alkaa olemaan takana. Mutta innokkaasti se yhä lähtee ja onkin aikas raskasta olla autossa, kun se huutaa suoraa huutoa. Onneksi mettämaille ei ole kuin parisenkymmentä kilometriä, niin ulinaa ei tarvitse tuntitolkulla kuunnella.

Tassujen rasvaus!

Auto parkkiin, koiran tassujen ja sukukalleuksien rasvaus hiertymien ehkäisemiseksi ja reput selkään. Maurille vielä panta kaulaan, missä on kaksi paikanninta. Näin sen vuoksi, jos se yhyttää mäyrän, ketun tai supikoiran, löydämme sen jos se on mennyt saaliin perässä maan alle.

Paikantimet kaulaan ja
menoksi!

Aamulla oli pieni pakkanen ja päiväksi oli luvattu aurinkoista poutapäivää. Tuulista tosin, mutta tiheässä metsässä se ei niin tuntuisi.

Vihreä talvi!

Olimme alueella, missä oli todella paljon kaatuneita puita. Niiden suojissa saattaisi pitkäkorva olla makuulla. Metsässä kulkiessamme potkiskelimme näitä maassa makaavia puita, jos vaikka sieltä pupu lähtisi juoksuun.

Täältä kasan alta pupu viime kerralla
lähti pinkomaan!

Koirakin haki kiivaasti. Välillä haukahteli, mutta ei saanut jänistä ylös ja ajoa aikaan. Välillä Beibe soitti koiran paikantimeen, jotta kuulisimme haukkuuko se. Muuten sen touhuja seurattiin kännykän näytöltä.

Koiran juostessa toisaalla, me kuljimme rauhassa pitkin poikin metsää. Välillä istuskeltiin tai seisoskeltiin, kuunneltiin ja tarkkailtiin koiran työskentelyä ja nautittiin muuten vaan kauniista luonnosta ja toistemme seurasta.

Passissa!

Nätit maisemat!

Beibe passissa!

Alueelle on levinnyt kauriita ja peuroja. Ulostekasoja ja jälkiä sammaleessa oli paljon. Ei voinut varmaksi tietää, haukahteliko Mauri niitä. Mutta myös kohde-eläimenkin ulosteita nähtiin, joten pitkäkorvakin alueella oli liikuskellut. Beibe oli sen edellisellä mettäreissullaan nähnytkin, kun oli pinkaissut pakoon kaatuneen kuusen alta. Metsäjänis oli ollut ja valkoinen jo karvoitukseltaan.
Metsäjänikset ovat tosi arkoja liikkumaan näin lumettomaan aikaan. Saa melkein astua päälle, että lähtee liikkeelle. Ja luntahan tuolla metsässä ei ollut kuin paikka paikoin pieninä lämpäreinä.

Kohde-eläimen papanoita!

Metsä oli tosi vihreä ja vehreä. Sammaleet ainakin tykkäävät tälläisistä keleistä. Muurahaiskekoja oli alueella tosi paljon ja yhtä kekoa ihmeteltiin. Se oli varmaan hylätty, kun oli alkanut maatumaan alaosastaan ja kyljissä kasvoi sammalta.

Näytti ihan hylätyltä!

Löydettiin myös luuranko. Varmaan peura tai hirven vasa. Se ei ollut tuore, todennäköisesti jo jonkin aikaa sitten kuollut, kun luut olivat aikas levättyneitä.
Mietittiin, että oli mahdollisesti ilveksen kaatama. Luita ei ollut kovin paljoa kaluttu ja jyrsitty. Päätä luurangolla ei ollut ja kaikki jalkaluutkin oli kuljeteltu muualle.

Todella harvoin tälläisiä löytää!

Parisen tuntia Mauri haki, mutta ei saanut ajoa aikaan. Muutenkin se vaikutti hieman vaisulta ja väsyneeltä. Joten me etsimme hyvän paikan tehdä tulet ja evästelyyn.
Metsä oli tosi märkä, koska edellisenä päivänä oli satanut vettä ihan kaatamalla. Pieni pakkanen oli jäädyttänyt veden metsän pinnoille. Nuotion sytyttäminen oli haastavaa, mutta Beibe löysi tervaskannon ja siitä vuolimme tervasta ja sillä nuotio sitten syttyikin.
Alueen metsästyssopimukseen kuuluu oikeus tehdä tulet ja käyttää vähäisesti arvokasta puuta polttopuiksi. Joten nuotiopuita ei tarvitse raahata mukana.

Mauri on ihan väsy!

Kyllä makkara vaan maistuu hyvältä luonnossa nuotiolla paistettuna. Kahvit meillä oli termariin keitettynä ja vielä parit voileivät mieheen. Istuttiinkin pitkä tovi nuotiolla ja juteltiin meidän koiran vanhenemisesta. Pohdittiin, että mahtaako tämä olla sen viimeinen kunnon metsästyskausi.
No, mietittiin myös sitä, että tämä metsästäminen on muuttunut muutenkin sellaiseksi luontoiluksi. Onhan se mukavaa saalista saada, koska riista on niin hyvää ja eettistä lihaa. Mutta voihan sitä sitten käydä koiran kanssa ihan muutenkin vaan mettällä, niin että saa hakea ja ajaa, jos jaksaa ja huvittaa.
Maurihan siitä voisi tälläisestä eläkeläismetsästämisestä pitääkin, koska sitten se ehkä saisi nuotiolla makkarankin. Nythän meillä ei ole tapana metsästystilanteissa nuotiolla koiralle mitään antaa. Tämä juontaa siihen, että koira ihan oikeasti hakee ja ajaa riistaa, eikä hakeudu herkkujen perässä nuotiolle.

Cafe Metsä!

Aikamme nuotiolla istuttuamme ja kahviteltuamme, sammutimme tulet ja peitimme nuotion. Olimme poístaneet sammaleet ensin nuotiopaikalta. Sammutimme tulet lumella, kun sitä sattui paikalla olemaan ja laitoimme sammaleet takaisin paikoilleen. Ei ihan heti huomannutkaan missä nuotio oli ollut!

Nuotio...

... ei nuotiota!

Vielä vähän pyörähdettiin ja katseltiin jälkiä. Mutta koirakin alkoi olemaan väsynyt ja olimmehan olleet retkellämme jo viitisen tuntia. Oli ollut mukavaa ja rentoa olemista ja liikuskelua luonnossa!

Hienosti edellispäivän sade
oli kuorruttanut jäällä puunrungon!

Yhtä sydämellisesti metsä
toivotti meille heipat !