Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Viimeinen lähiviikko koulussa tälle keväälle!


Huvitti, kun piti pakata puukko mukaan kouluun!
Oikeastaan minulla oli kaksi puukkoa mukana.

Olin pari viikkoa sitten kolme lähiopetuspäivää koululla Osarassa Hämeenkysössä. Olikin mukavat päivät ja touhua piisasi.



Jakso oli Luotu eli Luonnontuotteiden tuotteistaminen ja tämä on meidän toinen pakollinen iso tutkinnonosa. Suurin osa muista koulukavereista on aloittanut jo syksyllä tai alkuvuodesta, joten minä hyppäsin kelkkaan mukaan kesken kurssin.

Kaadetusta koivusta irroitettiin tuohta. Ensin puu harjattiin
karvejäkälistä puhtaaksi.

Se ei kyllä haitannut yhtään, koska meillä oli käytäntöä luonnossa ja ainakaan itse en kokenut tarvitsevani mitään teoriajaksoa näistä aiheista. Moodlesta löytyy kuitenkin näihin videoita ja luettavaa.
Meillä oli siis ohjelmassa koivuntuohen syksyn mahdollisia tuohitöitä varten ja  männynnilan irroitusta petuntekoa varten. Myös männynjuuria kävimme keräämässä ja kaadettiin, sekä pilkottiin yksi tervaantunut mänty mahdollista syksyllä tehtävää tervanpolttoa varten.

Pölkkyyn vedettiin puukolla pitkä viilto ja sen reunoista
alettiin puukolla varovaisesti tuohta irroittamaan.

Olimme hieman myöhässä ajankohdasta ja tuohi ei irronnut
kovin hyvin. 

Mutta kun varovaisesti irroitteli, niin saattoi saada näinkin
hienon levyn aikaiseksi. Aloittelijan tuuria!

Opettaja näytti, miten irroitetaan tuohinauhaa esimerkiksi
isojen pärekoppien tekoon.

Nämä on juurikin sellaisia juttuja, mitä haluan oppia! En ole erityisen kätevä käsistäni tai taitava kädentaidoissa. Mutta tälläistä rouheempaa hommaa osaan ja haluan oppia lisää. Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä ne taitavatkin ihmiset materiaalia tarvitsevat ja oppia miten sitä hankitaan. Joten tässä voisi olla minulle joskus työsarkaa opettaa näitä materiaalinhankintataitoja eteenpäin.

Opiskelijalounas!

Koivuntuohen irroittaminen olikin yllättävän työlästä, varsinkin kun se ei ihan vain vetämällä lähtenytkään. Metsässä oli lisäksi aikas kuuma ja hyttysiäkin riitti. Aamupäivä revittiin tuohia irti ja iltapäivästä lähdettiin muita tarpeita keräämään. Minä riivin kaadettujen koivujen latvoista lehtiä. Meillä on kädentaitoja syksyllä ja tarvitsemme koivunlehteä esimerkiksi lankojen värjäämiseen.

Koivunlehteä koululle kuivumaan.

Opiskelijaruokaa!

Istuin iltaisin ulkona bloggaamassa ja  koulutehtäviä koneella
tehden.

Ihanan värinen männynkukinto asuntolan edessä
olevassa makedonian männyssä.

Minä en syö ikinä näin kotona! Tosi harvoin valmiiksi
maustettuja jogurtteja ja leipää iltapalaksi. 

Tässä vuollaa työkalua petunirroitusta varten.

Toisena päivänä lähdimme mäntymetsään, jossa opettaja oli valmiiksi kaatanut muutaman männyn nilan irroitusta varten. Nilalevyt sitten syksyllä paahdetaan ja niin niistä tulee pettulevyjä.

Hieno tuli! Pihlajasta veistelin.

Aluksi meidän piti jokaisen vuolla itsellemme puikko, jolla nilaa saisi irroitettua männyn rungosta. Näin on kuulemma aikojen alussakin tehty. Työkalut on tehty paikanpäällä metsässä.

Just ja just polvet taipuvat, että pystyin olemaan tukin
päällä. Ensin männystä kuori varovaisesti kuorimaraudalla.

Sitten puukolla hienosäätöä!

Nilan irroittaminen oli tosi kivaa! Ehkä siksikin, koska se irtosi melkein itsestään puusta. Mahla vain tirskahteli ja vaatteet oli kieltämättä aikas tahmaiset tämän homman jälkeen.

Sitten viillot nilaan ja ensin puukolla irroitus alkuun!

Sen jälkeen otettiin loput itse tehdyllä erikoistyökalulla. Tosin nila irtosi
melkein vain vetämällä.

Kävimme välissä pitämässä ruokatauon koulun rantamöksällä. Enpä ole ennen aurinkoenergialla keitellyt kahvia!

Koulun rantamökille mentiin ruokatauolle. Keitettiin "aurinkokahvit" eli aurinko-
voimalla tuotetulla sähköllä.

Kahvinkeittäjä-muija!

Breikin jälkeen palasimme takaisin metsään ja vielä irroiteltiin lisää nilaa, koska se oli nyt niin oikealla hetkellä kuin vai voi. Tiesittekö, että männyn nilanirroittajia kutsutaan petsureiksi?

Männynrungosta on irroitettu monta levyä nilaa.

Nilalevyt esikuivumassa kuusenoksilla.


Vielä yksi!






Kävimme Hämeenkyrön lentokentän maastossa kaivelemassa männynjuuria syksyä varten. Ihan kiva oli tuokin homma kokea, vaikka siihen en jotenkin mitään kiksejä saanut. Arvostus kuitenkin juuritöitä ja -koruja tekeviä ihmisä kohtaan nousi huikeasti helteisellä hiekka-alueella maata kaivellessani.

Männynjuuria kaivamassa!

Harjateräksestä tehdyllä koukulla kaiveltiin hiekasta
juuria esiin ja sitten ihan käsin niitä kaivettiin.

Opin uuden kasvin; keltalieko. Näitä en ole meillä päin
nähnyt!

Juuria ja työkalu.

Oltiin juuria kaivamassa Hämeenkyrön lentokentän
maastossa. Fiilis oli kuin erämaassa!

Opettaja oli käynyt katselemassa valmiiksi tervasroson vioittaman männyn metsästä. No, opettaja sen sujuvasti sitten kaatoikin, kun me muut vaan tyylikkäästi seisoimme etäällä ja ihmettelimme.

Pihkaantunut mänty tervanpolttoon!

Männyssä tervasroso niminen tauti, joka aiheuttaa männyn
pihkaantumisen.

Opettaja pätki puun ja me sitten kannoimme sen autoon. Tarkoituksena olisi seuraavana päivän harjoitella kirveen käyttöä ja porukalla pilkkoa puut klapeiksi.

Nilalevyt kuivumassa.

Porukalla levittelimme nilat koulussa pöydille kuivumaan ja pöyhittiin koivunlehtiä, jotta kuivuisivat tasaisesti.

Värjäyskoivut pöydillä kuivumassa.

Kolmantena päivänä olikin sitten vuorossa männynjuurien puhdistus. Kokoonnuimme aamulla koulun pihassa olevalle kodalla.

Koulun kota!

Juurien puhdistus olikin mukavan meditatiivista puuhaa! Opettajalla oli hienoja luista ja sarvista tehtyjä välineitä tähän hommaan.

Sarvista tehtyjä juurityökaluja.

Männynjuurista poistettiin kuori vetämällä niitä sarvessa
olevista reistä läpi. Juuret oli liotettu vedessä ennen sitä.

Paksut juuren halkaistiin jo valmiiksi.

Sen verran päästiin tuohta työstämään, että saimme tehdä tuohihuosaimia. Huosain on sellainen entisajan patapata. Niitä on tehty hieman huonommista tuohenpaloista ja ripustettu naruun tiskipaikan läheisyyteen. Siitä niitä on ollut helppo ottaa käyttöön ja sitten vain heittää vaikkapa tulisijaan.

Koivuntuohesta tehty huosain. Tälläisillä pestiin ennen
vanhaan kattilat ja padat.

Tuohesta tehty nippu heitetään kiehuvaan veteen ja tuohet alkavat
käpristymään. Käsin niitä autetaan vielä oikeaan muotoon.

Jostain syystä kuvat latautuvat väärässä järjestyksessä.

Mutta idea tulee varmasti selväksi.


Tuohesta leikataan parisen kymmentä noin 20 cm pitkää,
parin sentin levyistä suikaletta.



Me porukalla pilkottiin kirveellä ne tervaspuutkin. Minä en ole kirveeseen koskenut sitten joskus lapsuuteni. Meillä Beibe tekee polttopuut traktorin pyörittämällä sirkkelillä ja halkaisukairalla. Ei ole minun juuri tarvinnut siihen puuttua, kuin klapeja liiteriin ja takkaan heittelemällä.

Keltaiset "raidat" ovat pihkaa.

Todella pihkaantunutta mäntyä!

Mutta olisi kyllä tosi kiva, jos päästäisiin tuosta männystä tervaa valuttelemaan syksyllä. Koululla on tynnyri tervanpolttoa varten.

Yhteistyössä on voimaa! Iso läjä syksylle valmiiksi puhdistettuja juuria.

Opettaja toi näytille paahdettuja pettulevyjä. Tälläisiä
sitten syksyllä tehdään mekin.

Oli kyllä mukavat ja touhukkaat koulupäivät! Viimeisenä päivänä kävin vielä tenttimässä sen yrttien tunnistustentin. Ajattelin ensin, että tunnistan vain sen maitohorsman. Mutta oli kyllä tosi hyvää harjoitusta tunnistaa kaikki. Kuitenkin viikossa kasvit olivat kasvaneet ja ulkonäkö muuttunut. Minulla oli kaikki oikein tentissä ja nyt voin kouluttaa kaikkien osalta kerääjiä!

Menihän se yrttitenttikin läpi! Nyt on kaikista yrteistä
neuvojakortissa merkintä.

Koulun lähiviikot on nyt ohi ja seuraavan kerran sitten elokuun puolenvälin paikkeilla. Heinäkuussa alkaa kesäloma, mutta kasvion tekoa ja joitain Moodle tehtäviä olisi vielä tekemättä. Niitä sitten kattelen pikkuisen kesän aikana. Onhan tämä minun opiskeluni ollut vähän kuin yhtä lomaa koko kevään!
Tässä kaiken käytännönopiskelun lisänä, minulla ja koulukaverillani on ollut meneillään Green Care -näyttö. Se suoritettiin Facebookissa ja se meni tosi hienosti. Vaikka tälläinen virtuaalinen ohjaus ei ole tyypillinen tapa Green Carelle, opettajan mielestä onnistuimme luomaan jotain uutta tälläiseen poikkeavaan aikaan. Saimme molemmat näytöstämme tasapuolisesti arvosanaksi 5. Tästä on kyllä mukava jäädä lomailemaan!

Kasvioon pitäisi kerätä noin 70 kasvia!

6 kommenttia:

  1. Hienosti hoituu opiskeluhommat! Ja teillä on kyllä niin kiinnostavia juttuja siellä koulussa, kaiken maailman nilan irroituksia jne.

    Jäi kiinnostamaan, että mitä sä sit syöt iltapalaksi yleensä, jos et syö leipää tai jogurttia? (Ne on mulla tosi tavallinen iltapala.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kyllä kivoja juttuja, mitä ollaan koulussa tehty!

      Me ei yleensä edes syödä iltapalaa! Syödään toinen lämmin ateria usein niin myöhään, ettei iltapalaa tarvi. Jos jotain syödään, se on hedelmää tms.

      Poista
  2. Aivan valtavan mielenkiintoista!! Ja HIENO koivutuohen levy! WAU!
    Hei, tehdäänkö paahdetusta pettulevystä sitten kahvia vai ikäänkuin jauhoja leivän jatkeeksi? Mihinkäs pettua käytettiin ennen muinoin?

    Ihan tajuttoman hienoja juttuja opit tekemään. Arvostan! Ei ole kevyintä hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paahdetut pettulevyt jauhetaan ja jauhoa käytetään korvaamaan osa jauhoista leivonnassa. Olivat koululla leiponeet aiemmin marjapiirakkaa, mihin oli pohjaan pettujauhoja käytetty. Käyttö kannattaa aloittaa pienillä määrillä, ettei tule massu pipiksi!

      Oli kyllä mielenkiintoinen kouluviikko!

      Poista
  3. Huikean mielenkiintoisia projekteja. Miten hienosti kaikkia luonnonantimia onkaan osattu hyödyntää. Taidot kannattaa pitää tallessa, vaikka toivonkin, ettei tarvitsisi koskaan pettuun turvautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Todella mielenkiintoisia taitoja koulussa opetetaan ja niitä on kiva joskus sitten omassa arjessaan kokeilla. Pettujauhokin on onneksi nykyään mauste leivonnassa. Mutta kyllä arvostaa taas entistä enemmän entis ajan ihmisten työmäärää, jonka he ovat joutuneet ruokansa eteen tekemään.

      Poista